Neulelahjoja ja lahjalankoja

Olen urakalla yrittänyt pienentää lankavarastoja pitkin syksyä. Kätevästi oli kaikenlaista valmiina kun lahjakausi jälleen käynnistyi joulukuun alussa. Tässä muutama projekti, kaikkia en ole näköjään edes muistanut/jaksanut kuvata.

Ekaa huivia oli lähes mahdoton kuvata, totesin että parasta ottaa kuva kun huivi on neuloilla kiinnitettynä muotoilua varten. Tämä meni äidille joululahjaksi. 

Lanka Scheepjes Invicta Colour ja ohje löytyy Ravelrysta nimellä Spiral Staircase Shawl.

Toisen huivin alusta raportoinkin jo aiemmin. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Tämän sai anoppi.

Ystävän kesäkaksosille lähti joulupaketissa torkkupeittoja. Lankana Novitan 7 Veljestä. Laskin että kaksoset on 6 kuukautta, kai ne noiden alle vielä hetkeks mahtuu..?

Kummitytölle tein pipon ja huivin tällä ohjeella ja ylijäämälangasta vielä pienet kynsikkäät. Lanka oli muistaakseni Novitan, mutta en suoraan sanottuna enää muista että mitä. o.O Saattoi olla just toi Hile.

Totoro joutui poseeramaan kun ei mennyt omaan päähän nuo, eikä varsinkaan hollantilaisen. :D

Olen tehnyt myös seitsemät parit sukkia ja lapaset. Koko ajan on sellainen fiilis etten mitään ole ehtinyt, mutta olenpas näköjään. Sinterklaasilta sain kauheat läjät lankaa, tästä se taas lähtee...

En jaksanu kaikkia edes kuvata. Mitähän näistä sitten keksis...?

Jouluja vaan!

Niin se joulu taas tuli ja meni (vai onks se vielä?). Yritin valmistautua sen tuloon ostamalla glögi-suklaakuivakakun ainekset kaappiin ja kaivamalla kaapista sisustuslehtien männävuosien joulunumeroita joita olen pihinä ihmisenä säästellyt juurikin tällaista vähälumista* ja vähärahaista** vuotta varten. Vaan kyllä se taas ehti mut yllättää, mikä siinäkin on..joka vuosi se kumminkin tulee.

Oltiin tuulimyllymaassa joulukuun alussa juhlimassa Sinterklaasia. Sitä ennen haalittiin lahjoja ja yllätyksiä matkalaukullinen. Luulen että tämä uusi perhejuhlatraditio on alkanut hiukan verottaa mun joulupuuha-aktiivisuutta. Kun palaan Suomeen matkalaukku täynnä herkkuja, lankaa, kynttilöitä, ja mitä nyt olenkin saanut lahjaksi, ei enää vaan riitä into vetää koko ruljanssia uudestaan eri punanutun takia. 

Sain muuten aika paljon lankaa. Ihihihiiii!

Joka vuosi mun joulu tulee myöhemmin, ja kiireemmällä. Ihan kun joku pakkojuhla. Olen hieman huolissani, tämä ei ole lainkaan mun tapaista. Olen aina pitänyt itseäni ns. jouluihmisenä. Juteltiin tästä hollantilaisen kanssa. Mä vaadin sitä etsimään internetistä ateistien jouluradiota, josta tulis joululauluja, mutta ilman Jeesusta ja enkeleitä ja sensellaista. Ei löytynyt. Eikä ollut luntakaan. Tee siinä sitten jotain jouluvalmisteluja.

Onnistuin kuitenkin löytämään jonkun jouluinspiraation perjantaiarvonnassa saadun punkkupullon pohjalta ja istuin pari iltaa kortteja näpertelemässä. Ostin Steinistä hauskoja joulukoristeita ja apinoin niitä kotona. Kätevästi käytin taas häistä ylijäänyttä koristemateriaalia, tällä kertaa pöytäliinoina ollutta juuttikangasta.

 

Juuttikangas on liimattu paksulle pahville ja väliin kiinnitetty lanka, jolla kortin saa vakka kuusesta roikkumaan. Alakuvan sydämiin kiinnitin kuviot decoupage-lakalla.

Koska mun hermot ei kestä tehdä kymmeniä samanlaisia kortteja, kyllästyn niin helposti, teen aina vähän mitä sattuu. Sinellin joululehdestä löytyi idea hauskoihin nappikortteihin. Kiva tähtituikku on muuten Sinterklaasilta. Olen ollut kiltti.

En ostanut paljoakaan lahjoja tänä jouluna, en oikeastaan muille kuin hollantilaiselle. Ostin silti reissusta söpöjä pakettirasioita kun en voinut niitä kauppaankaan jättää. Vähän samasta syystä mukaan tarttui pieniä pöllökoristeita. Pöllöt on näköjään vieläkin mun mieleen. Onneksi ostin nämä, niistä sai kivat ja sopivan kokoiset pikkupaketit siskoille. Sisälle laitoin tiskirättejä, koska niitähän aina tarvii. Niin, siis itsetehtyjä.

Hommattiin ihan oikea kuusikin taas, eikä kissa ole kaatanut sitä vielä kertaakaan. Kun toiseksi viimeisen työpäivän jälkeen vielä kirmasin kodinykköseen ostamaan puoleenhintaan uudet kuusenvalot, tunsin itseni varsinaiseksi arjen sankariksi. Kuivakakkua en tosin ehtinyt leipomaan ennen kuin suunnattiin jo varsinaiseen Suomeen. Siellä odotti onneksi äidin tekemä rommihedelmäkakku ja isän lahjaksi saamat viinit, joiden tuhoamisessa auttelin auliisti joulunpyhät. 

Jos en sitten mitään muuta saanut aikaiseksi tänä jouluna niin näin ainakin kavereita ja tärkeitä ihmisiä. Ajan kanssa. Se oli virkistävää ja valaisevaa. Valaisevalla tarkoitan sitä ahaa-tunnetta, kun taas muistaa että joidenkin kanssa juttu jatkuu aina siitä mihin se viimeksi jäi. Ja sitä kun ihmettelee että miksei nähdä useamminkin. Ja sitä kun ihmettelee että miksi aina on kiire?

Meillä on myös uusi ateisteille sopiva enkelikello ilman enkeleitä. Siinä pyörii Eiffeltorneja. Yritin kuvata sitä mutta tuikku kävi niin kuumana etten millään saanut vangittua torneja kuvaan. Olisin tietty voinut sammuttaa tuon kynttilän, mutta koska en ole niin kärsivällinen, tämä kuva saa kelvata.

viuh viuh!

* tilanne jouluvalmistelujen aikaan
** tilanne edelleen

Luomua ja luottotuotteita

Kirjoitin aikaisemmin siitä, miten luonnonkosmetiikkaan siirryttyäni olen ollut jatkuvasti aarrejahdissa eli kokeillut ja etsinyt itselle sopivia tuotteita. Kaikki on mennyt uusiksi, dödöt, meikit, voiteet, saippuat, jopa pyykinpesuaineet (vaikken niitä suihkussa itseeni tahkoakaan). Pikkuhiljaa on alkanut löytyä tuotteita jotka olen ottanut omikseni. 

Sopivia meikkejä olen etsinyt aikani, enkä vieläkään kyllä kaikkea ole löytänyt. Meikkivoideongelmaan ratkaisun tarjosi Iroisien ihana BB-voide. Senkin kanssa oli aluksi vaikeuksia levittämisessä, kunnes kävin meikkiopastuksessa ja sain hyviä vinkkejä siitä miten sutaisen tuon nassuuni. (voin kertoa teille ilmaiseksi: se taputellaan sormenpäillä tai siveltimellä).  Olen itseasiassa opetellut käyttämään meikkivoiteen levitykseen sivellintä, sillä sujuu helposti ja jotenkin myös hygieenisemmin.

BB ja sen kaveri CC

BB-voiteen kaverina käytän kuvan Couleur Caramel peitevoidetta tummille silmänalusille ja muille pikkuvirheille. Hyvin toimii. En vaihtais.

Pesuhuoneen hyllyyn on ilmestynyt muutakin "vakiokamaa". Olen ihastunut niinikään ranskalaiseen Absolution-sarjaan, jonka eri tuotteita voi sekoittaa keskenään. En tosin ole sekoitellut. 

Miten niin ei mahdu enempää?

Näitä en ainakaan ihan heti vaihtais, tosi hyviä tuotteita ovat olleet. Kuvassa vasemmalta lähtien kasvovoide, silmänympärysvoide, puhdistusvesi ja kasvonaamio.

Absolutionilta olen kokeillut myös muita tuotteita ja ollut oikein tyytyväinen. Helkutin kalliitahan nuo ovat, mutta onneksi myös riittoisia. Niin, ja sanoinko jo että hyviä?

 

Lopulta siinä kävi häämeikin osalta kuitenkin niin, ettei käytetty omaa meikkipohjaa eikä muitakaan omia tuotteitani. Ja hyvä näin, oli vähän vähemmän tavaraa mukana roudattavana. Kävin meikissä ja kampauksessa turkulaisessa Greenlips -liikkeessä, jota voin todella lämpimästi suositella. Meikki pysyi kasvoilla ja kesti koko päivän parkumiset ja punastelut. 

Tässä on todisteeksi itkun jälkeen -kuva.

*niisk*

Häämeikki tehtiin mineraalimeikkipohjalla. Olin aivan äimistynyt miten nopeasti se tuli valmiiksi, pari sutaisua vaan isolla pensselillä ja maali oli ladossa! Aloin heti laskeskella että miten paljon pidempään voisin aamulla nukkua jos siirtyisin mineraalimeikkipohjaan ja -puuteriin. Mitään taputtelua enää tarttis tehdä. 

Häämeikin alla oli Atelier des Delices -tuotesarjan kasvovoide ja silmänympärysvoide. Niihinkin ihastuin, ihanan kevyitä! Koska mulla on Absolutionia nyt kaikki kaapit täynnä niin päädyin kokeilemaan tältä sarjalta nyt aluksi muita kuin kasvotuotteita. Ostin siis toffeentuoksuisen vartalovoiteen. 

Tätä on ollut hyvä läästiä atooppisiin käsivarsiin ennen nukkumaanmenoa ja nähdä unta siitä että on karkkikaupassa. En onneksi ole herännyt siihen että hollantilainen pureskelee mun hauista -siitäkin oli jo pelkoa kun tyyppi oli kokonaiset kaksi kuukautta karkkilakossa. Kuvassa komeilee muuten sulhasen karkkibuffettikulhot, jotka palvelevat nyt uudessa elämässään veskin tarvikekulhoina.

Maistuis varmaan sullekin?

Ja vielä lopuksi yhtä suosikkisarjaa: Patyka! Tästä sarjasta olen hamsteroinut muun muassa silmänympärysvoiteen. Ihanaa öljyseerumia sopii läästiä kasvoihin, vartalolle ja vaikka hiuksiin. Tämäkin on muuten ranskalainen sarja. Kyllä ne ranskalaiset vaan osaa!

Jotain vanhaa

Tässä sitä on lunta odotellessa suunniteltu kaikenlaisia teemaillanistujaisia pimeitä iltoja piristämään. Kuten aiemmin on todettu, pirskeet pystyyn vaan teemalla millä hyvänsä! Tulossa on kiitosjuhla kaasoille ja bestmanille, joulukorttiaskarteluiltamat ystävien kesken ja hääteemassa pysyy vielä mukavasti kiinni kun työkaverin talvihäät lähestyvät.

Halloween meni multa jotenkin vähän ohi. Tulin töistä Turusta perjantaina ja ihmettelin kun kaupungilla oli niin paljon gootteja. Sitten näin yhden merirosvon ja muistin että on halloweenmeiningit. Hollantilainenkin lähti eilen kaverinsa halloweensynttäreille mutta mulla ei riittänyt virtaa. Pidin itselleni erittäin onnistuneet yksityiskekrikekkerit, joiden aikana juotiin hollantilaisen isän mulle Ranskasta kiikuttamaa punkkua, syötiin äidin tyrkyttämiä joulusuklaakonvehteja ja katsottiin 3/5 Twilight-saagaa sohvannurkasta neuletyö kädessä. Ei paha.

Kaikki korkit ei ole eiliseltä, toim.huom.

Äitikin päätti pitää teemajuhlat, nimittäin äiti-tytär-iltamat pari viikkoa sitten. Sellaisia ei oltukaan ennen pidetty. Hiukan mietin että mitäköhän siitä tulee ja monetko korvatulpat tarvitsen kun äiti ja siskot on kaikki saman katon alla koko illan hölöttämässä. Mutta ilta meni oikein loistavasti, oli ihan jopa hauskaa. :)

Äiti oli tehnyt kaikille omat "perintöpinot" joissa oli astioita ja tekstiilejä mummilta ja muiltakin edesmenneiltä sukulaisilta, sekä äidiltä itseltään. Lisäksi katsoimme vanhoja valokuvia ja jokainen sai itselleen omat lapsuuskuvat. Voi sitä hörönaurujen määrää mikä niistä kuvista irtos..

Tässä esimerkiksi inkkareita kahdeksankymmentäluvun alkupuolelta. :D

Normipäivä.

Mun perintöpinossa oli kaikenlaista kivaa. Esimerkiksi isovanhempieni häälahjaksi saama tarjoiluastia, jossa on hopeinen alulautanen ja lasiset irtonaiset tarjoilukupit.

Hieman tuo on kärsinyt, koska on ollut tulipalossa. Pitänee viedä jonnekin kiilloitettavaksi tuo lautanen (vai onko jollain hyviä vinkkejä miten sen saa turvallisesti kotikonstein puhtaammaksi)? Keskellä on ollut kuulemma lasi myös, mutta se on mennyt rikki. Tuo ei haittaa mun mielestäni, keskellä näkyy isovanhempien nimikirjaimet ja hääpäivä. :)

Sain lisäksi ihanat hopeiset kynttilänjalat -juurikin sellaiset joita olen salaa kirppiksellä kytännyt. Nyt on omat ja vieläpä perityt.

Pinossa oli pöytäliinoja, pellavaliinoja, verhoja.. Tykkään erityisesti tuosta päällimmäisestä pitsiliinasta. Koskakohan sais sellaisen asunnon mihin mahtuis kunnon pöytä et pääsis käyttämäänkin noita...

Lisää äiti-tytär-teemailtoja!

Edit: Myös yläkuvan pienempi Aalto-kippa oli pinossa, samoin kynttilöiden alla oleva Iittalan lasilautanen.

Le Vin du Rosier ja muita vinkkejä syyslauantaille

Mun lenkkikaveri muutti muualle ja olen sitten lenkkeillyt hollantilaisen kanssa. Ei siinä muuten mittää, mutta kun sille menee heti läpi mun kaikki tekosyyt olla lähtemättä.

 Esim. nyt piti mennä mutta en voi koska pesin aamulla sekä urheilurintsikat että polvituen.

Eilenkin käytiin lenkillelähtökeskustelua jonkun aikaa, ja samalla kiukuttelin kun kauppaankin pitäis päästä. Kompromissina lähdettiin kävellen kauppaan. Prismaan, koska se on kaukaisin lähikaupoista, ja vieläpä mutkien kautta. Koska olin lähdössä "vaan Prismaan ja reippaasti kävelemään" laitoin Tarjoustalon alesta ostamani varsilenkkarit, vanhat farkut, vanhat rillit ja tuulipuvun takin. Hollantilaisella ei ole tällaisia vermeitä. Hän lähti manpursen, villakangastakin ja kävelykenkien kanssa. Kumpikaan ei tajunnu toisen asuvalintaa mutta ei sanottu mittää. Yritin Prismassa saada sitä valitsemaan Nokian saappaita, "jos sää meinaat tässä maassa asua" mutta ei kelvannu mitkään. Mustat Hait olis ollu mun mielestä hyvät, hollantilaisen mielestä ne oli "sarjamurhaajan saappaat". :D

Kotiin kiirehdittiin katsomaan League of Legends maailmanmestaruuspelejä ja mäkin olin huomannu et telkkarista tulee taas Twilight. Hyvin lupaava alku lauantai-illalle jos on vähä tällane kun me.

 Törsäsin Prismassa myös syyskukkasiin kun laskin että budjetti antaa sen verran periksi. Kivoja ovat, mutta harmi etten muistanut että saadaan ens viikonloppuna Hollannista vieraita, olis ehkä sillon kannattanu tehdä tämä investointi. Varsinkin jos ne vieraat on appivanhemmat.

Twilightin kanssa tarvii aina olla punkkua, eikä rahat riittäny siihen kukkasten takia. Sitten muistin pullon, jonka sain polttareissa ystävältä kun vähän vanhoja muisteltiin. Tämähän me korkattiin ihanan pinaattisen kanapastan kanssa. (Toi on oikeesti aika hyvä resepti).

Le Vin du Rosier oli oikein hyvää, vaikka hieman maistuikin Ca´De´Medici Lambruscolta Scurolta.

Neuletyöt on kaikki sellaisessa ärsyttävässä vaiheessa kuten "kiinnitä hihat" tai "kostuta ja muotoile". Hyiyök. Vältelläkseni näitä ikäviä tehtäviä, aloitin tietty uuden neuletyön. 

Lankana Bergère de Francen Ecoton, jota sain viime vuonna Sinterklaasilta. Ihanan tuntuista neulottavaa. En meinannu millään keksiä mitä tekisin, kunnes päädyin tekemään epämääräistä huivitekelettä ohjeella, jota olen käyttänyt ennenkin. 

Tajusin kyllä taas kerran miten onneton neuloja olen. Ei tullut mieleenkään että tuollainen suht painava puuvillasekoite ei ehkä ole paras ohjeeseen, jossa suosituslanka on mohairia. Ja pikkupuikoilla siitä myös tulee niin tiivistä, että ihan sama mikä pitsikuvio siinä on, ei se oiken näy. Ja kolme kerää ei kyllä välttämättä riitä huiviin alunperinkään. Ellen sitten olis ottanu isompia puikkoja.. Noh, katsotaan mitä tulloo. Jotain lahjakontin täytettä tarttis jouluksi saada kun tuhlaan kaikki rahani kukkasiin.

Villasukkien aika!

Monelle syksyn alku tarkoittaa myös villasukkakauden alkua. Mulle ei kyllä varsinaisesti, sillä kuljen kotona villasukat jalassa ympäri vuoden, jopa kesällä. Illalla otan sukat pois jalasta (paitsi talvella en ota) ja aamulla nappaan ne saman tien jalkaan ennen kuin nousen sängystä. Mä inhoan kylmiä lattioita. Hollantilainen ei ymmärrä tätä, hänen mielestään ei ylipäätään tarvii pitää minkäänlaisia sukkia ellei ole lähdössä ihmisten ilmoille. Kaikkein oudointa on se jos mä nukun villasukat jalassa, ei voi ymmärtää. Olen tehnyt myös hollantilaiselle sukat Virosta ostetusta langasta. Joskus se jopa pitää niitä viisi minuttia kerrallaan, varmaan kohteliaisuudesta. :)

Syksy tuo mun villasukkakäyttäytymisessä muutoksen lähinnä siihen että alan laittaa villasukat jalkaan myös töihin lähtiessä, sappaiden, saapikkaiden tai tennarien sisälle. Tätä varten tarvii ihmisellä olla paljon erilaisia villasukkia, tietty.

Löysin koneelta viimevuoden viimeiset villasukkasadot. Tai oliskohan nämä keväältä, emmäämuista. Jokatapauksessa tein tuollaisia pitkänmallisia, ohuemmasta langasta. Menevät passelisti saapikkaiden sisään lisälämmikkeeksi. Ystävä lainasi jalkojaan kuvia varten ja sai samalla liilat sukat itselleen synttärilahjaksi.

Lankana DROPS Fabel

Jämälankasukat :)

Ohjeena käytössä DROPS 106-23.

Postiylläreitä

Kuluvalla viikolla on postin mukana tullut kaksikin häälahjayllätystä. Eikö tämä ollenkaan lopu. :)

Eräs ystävä oli puolisoineen laittannut postiin ihanan Pentikin Pihlaja-kulhon ja särvetit, sekä hauskan poroalusen. Hain nämä eilen Matkahuollosta ja sepäs olikin seikkailu sellaiselle tapaukselle joka ei ole aikaisemmin Helsingin Matkahuollon pakettipisteellä vieraillut. Nyt tiedän missä se on ja tunnen olevani melkein osa jotain salaseuraa.

Kiitos Samson!

Meillä oli häissä aika lyhyt lahjalista ja sekin koostui lähinnä pannuista ja kasareista, koska vanhat oli ihan mäsänä. Kaikki saatiin mitä toivottiinkin, se oli iloinen yllätys. Olen aivan innostunut kokkailemaan kun kerrankin on paistinpannu johon ei kaikki kärtsää heti kiinni. Ja kasari. Ja wokkipannu. Ja ihana, ihana Sarpanevan pata. <3 Olen opetellut sillä jo tekemään lihapatoja ja kaksi ekaa kokeilukertaa ovat onnistuneet niin hyvin että ihan ylpistyn. :P

Meillä oli kaikkein tärkeimpänä toiveena uusi sänky, sillä nopea laskutoimitus ilmoitti vanhan sängyn olevan peruja siltä ajalta kun mä asuin vielä vanhempien luona... Molemmat kärsittiin lisäksi epämääräisistä selkäkivuista jo jonkin aikaa, eikä ihme sen patjan kanssa. Nyt meillä on uusi mahtava jenkkisänky, joka peittää puolet makkarista mutta joka on heti ansainnut paikkansa mun lempihuonekaluna. Hirveän pitkä matka kyllä kieriä reunasta reunaan kun on tottunut niin pieneen sänkyyn aiemmin..

Eräs ystäväpariskunta lähetti Lasten ajatuksia avioliitosta -kirjasen (Grethe Dirckinck-Holmfeld) ja ollaan niitä ajatuksia nyt sitten hekoteltu parina iltana. Monet niistä osuu meihin aika hyvinkin, kuten:

"Jos omistaa hyvän ystävän, hän voi toimija vihkijänä." -Toke, 8v.

Hääpaikan tunnelmaa

Mieluusti olisin itse hääpäivänä napsinut kuvia sieltä täältä vaan eipä olisi ollut kyllä aikaa, eikä ehkä hermojakaan. Onneksi kuvaaja hoiti hommansa. Tässä hiukan häiden iltajuhlapaikan tunnelmaa ennen vieraiden saapumista. Tila oli ihanan valoisa kun luonnonvalo tulvi sisään joka suunnalta.

Tuossapa näkyy ihana morsiuskimppuni.

Karkkibuffetin kokosin erilaisista lasipurkeista ja pussukoista, joista suurin osa löytyi kotoa jo valmiiksi. Pussit mulla on ollut jo kauan (H&M Home), vasemmanpuoleinen purkki toimittaa meillä normaalisti saippuapurkin virkaa pesuhuoneessa, sen viereinen purkki taas löytyi kirpparilta eurolla. Ainut uusi ostos oli etuallalla oleva kannellinen Pentikin purkki, jonka sain puhuttua kaupasta sillä selityksellä että tarviin sitä myöhemmin tuikkujen säilytykseen. Viialan 2 litran Kesto-purkki on mummini. Kauhojen virkaa toimittivat ihan vaan isotädin peruja olevat soppalusikat. Eli aikamoinen karkkiastiacoctaili. 

Kehyksiin laitoin meistä molemmista herkuttelukuvat, joissa oli jotenkin niin samanlainen tunnelma. Kumpikin on kuvissa vähän päälle vuoden ja vasta pääsemässä makean elämän makuun.

 

Hollantilainen kiukutteli puolitosissaan sitä, että olin valinnut karkkibuffetin antimet täysin bridezillamaisesti värien perusteella. No, niinhän se olikin. :D Hollantilainen oli huolissaan siitä, ettei karkit ole hänen makuunsa. Yritin selittää ettei hän ehdi missään karkkibuffetin vieressä illan aikana muutenkaan seisoskella ja että karkit on vieraille. Pitääkseni tulevan aviomiehen kuitenkin edes liiton alkumetrit tyytyväisenä, junailimme kaasojen ja anopin avustuksella makeanpersolle sulholle henkilökohtaisen karkkibuffetin morsiusparin pöytään. Sulhasbuffasta löytyi vain ja ainoastaan hänen suosikkiherkkujaan, joita siis rahdattiin Alankomaista asti. 

Kaikki kuvat (c) Mika Kurkilahti

Ihana syksy

Mä olen aiemminkin hokenut sitä miten syksy on mun suosikkivuodenaikani. Olen just sellainen ärsyttävä suklaata-punkkua-hyväkirja-neuletyö-aah-ihanaa -tyyppi jota sosiaalisessa mediassa dissataan. Mutta so not. Syksy on paras ja piste. Tykkään mä muistakin vuodenajoista. Mutta hei: suklaata, punkkua, hyvä kirja, neuletyöt! Aah, ihanaa! 

Kun häidenvietosta kotiuduttiin, oli kaikki kesäkukat enemmän tai vähemmän sanoneet sopparin irti. Mutta mitäs noista, laahasin tuoreen aviomiehen Hakaniemen torille uusien kukkien ostoon. Tästä hän ei niinkään ollut moksiskaan, mutta laahasin sen myös "metsään" ja se oli jälleen kerran traumaattista. Minkäs teet, ylä- ja alamäessä pitäis nyt pysyä rinnalla. Ja myös kivikkoisessa metsässä, jossa meikä on kuin kotonaan ja ulkomaalainen jatkuvasti varuillaan. Mikä siinä on etten saa tota uskomaan ettei hesalaisessa "metsässä" (=ehkä parin hehtaarin kokoinen ulkoilualue) vaan yksinkertaisesti tule vastaan karhua tai sutta. Ehkä se oli se viimesyksyinen ampiainen, joka teki mun kotouttamissuunnitelmista ihan hyödyttömät pistämällä metsäseuralaistani kahdesti rintaan. Prkl.

Eilen illalla puhuttiin hiihtämisestä. Näytin netistä minisuksien kuvat ja kysyin oliko hollantilaisella sellaiset pienenä. Mulla ei ollu, naapurin lapsilla oli ja olin kade. Hollantilainen ei edes tienny mitkä ne on. Kysyin oliko sitten tavalliset sukset. Alkoi nauraa. On kuulemma täysin kahelia koko hiihtäminen ja lisäksi hengenvaarallista. Tajusin että tuo tarkoittaa laskettelua, sitähän se hiihtäminen on noille eurooppalaisille. Aloin valistaa että eipäs ole vaarallista, ainakaan perinteinen suomalainen murtomaahiihto ei ole. Hollantilainen kuuli "murtumahiihto", jonka jälkeen en saanut enää häntä vakuutettua hiihdon turvallisuudesta. 

Mutta joo, olen siis saanut parvekkeen taas kivaksi. Äskenkin syötiin siellä lounasta, shortseissa.

 

Uusi tuttavuus on tämä pensastädyke eli hebe taijokusellainen. Torikauppias myi tätä veronicana, mutta interwebsien mukaan tämä on pensastädyke. Oli mikä oli, kauniit on liilat kukkansa, maistuu myös kissalle ja ainakin silloin huudan että "Pois Veronican kimpusta!!"

 

Pelargoniat sai uuden korin ja uutta multaa, alkoivatkin heti kukoistaa.

 

Marjakanerva on ihana mussukka, mutta se kannattaa istuttaa ruukkuun, joka ei vuoda, jos meinaa että se pysyy hengissä.. Nimim. "Kokemusta on -82"

 

Häiden karkkibuffetkyltti uudessa sijainnissaan.

 

Häiden karkkibuffasta on myös peräisin tämä ihana Riihimäen vanha lasipurkki, joka on sittemmin palvellut meillä kukkamaljakkona ja viinicoolerina. Häiden aikaisia pitsejä ei tietenkään oteta pois.

 

Olen taas neulonut pitkästä aikaa. Tässä salaista projektia ystävän kaksosvauvoille. Ja mun hollantilainen pusumuki, jonka oikeasti ostin ekalta Amsterdam-reissulta tuliaiseksi, mutta jonka sitten halusinkin pitää itse..

Onko jollain kokemusta tuosta "Veronicasta"? Voiks se ottaa talveksi sisälle? Tylsistyykö se kuoliaaksi jos vien sen töihin?