perjantai 29. kesäkuuta 2018

Kahdeksan vuotta isoäidinneliöitä

Vuosi 2010 oli kaikinpuolin käänteentekevää aikaa meikäläisen elämässä. Siihen mahtui muutto, uusi työ, uusi kotikaupunki, uusi parisuhde, kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. Opin myös tekemään isoäidinneliön! Pikkusisko sai keväällä 2010 vauvan, ja isoäidinneliöistä innostuneena aloin tehdä vauvalle peittoa. Valmiiksi se ei kuitenkaan tullut ihan siinä ajassa kun olin ajatellut, siskon "vauva" on kohta reipas tokaluokkalainen. 

Neliöt ovat lojuneet keskeneräisten projektien kasassa monta vuotta. Jossain vaiheessa aloin kiinnittää niitä toisiinsa, mutta kyllästyin siihenkin hommaan. Milloin on ollut tilanne se, että ei ole yksinkertaisesti ollut ketään jolle valmiin peiton antaisi, ja välillä taas on ylipäätään käynyt hermoille ajatus minkäänlaisista vauvaneuleista. Välillä on toki ihan vaan laiskottanut. Jokainen neuloja tietää miten vaikeaa on tarttua uudestaan kerran kesken jääneesen työhön enää sen jälkeen kun inspiraatio on kadotettu. Jossain vaiheessa lupasin itselleni että peitto tarvii tehdä valmiiksi jos itse sattuisin tulemaan raskaaksi. Se oli mun mielestä hyvä lupaus, sillä se piti sisällään aika suuren mahdollisuuden sitä, ettei homman tarvitsisi koskaan ryhtyä. Toisin kävi.

Kaksi ekaa ätiyslomaviikkoa hyörin ja pyörin ja laitoin kaiken mahdollisen kotona valmiiksi, koska olin ihan varma että muksu ilmestyy maailmaan aikaisessa. Eipä ilmestynyt. Aika tässä on käynyt pitkäksi, ja kun ei oikein voi kotoa kauheasti mihinkään lähteäkään, olen sitten ottanut keskeneräiset neuletyöt työn alle. Tämä kahdeksan vuoden peitto on nyt vihdoin kursittu kokoon!


Lankana on Novitan Puro Batik. Peitossa on käytetty kahta eri väriä. En kyllä millään enää muista että montako kerää tuohon meni. 

Vuonna 2010 olin vielä neulehommissa aika aloittelija. En tiedä olenko paljoakaan lopulta kehittynyt, mutta sen teidän että nyt valitsisin hommaan jonkun kevyemmän langan, peitosta tuli nimittäin todella painava! Olenkin jo hollantilaiselle toistamiseen painottanut, että tätä peitoa ei sitten pitkään aikaan saa laittaa vauvan päälle, korkeintaan vähän jaloille. Varsinainen lyijypeitto. Sisko nauroi että pysyypä vauva paikoillaan.. 


Olisko tuo nyt sitten aluksi sellainen köllöttelypeitto vaan eli sellainen johon vauva laitetaan päällipuolelle.

Koska lankaa oli hieman jäljellä, virkkasin lopuksi peiton ympäri vielä puoliympyrää.


Loppulangasta syntyi vielä pienet sukat, eihän sitä poiskaan voinut heittää..


Olen melkein joka päivä tehnyt jostakin ylijäämälangasta pienen vauvaprojektn. Sukkia, ruokalappuja, kuolalappuja, pyllypyyhkeitä.. Jämälankaa oli jäänyt myös ystävän vauvalle tekemästäni takista ja aloin siitä tehdä aikani kuluksi junasukkia. Tietysti lanka uhkasi loppua kesken. Onneksi vieläkin löytyi minikerä Batikia yhden purkin kätköistä. Joskus hyödyttää olla hamsteri! 

Tämän parin myötä uskon että olen saanut kyllä omalta osaltani tästä langasta hetkeksi tarpeekseni. Onhan siitä tullut kaikenlaista tehtyä.


tiistai 26. kesäkuuta 2018

Hirviöhousut ne olla pitää

Pikkusiskoilta, kavereilta (ja muiltakin ei-neulovilta) tulee aina välillä pyyntö neuloa "tämmönen" joku juttu, jonka kuva on löytynyt netistä tai bongattu kaverilla/kaupassa. Yritän ottaa pyynnöt aina kohteliaisuuksina -joku luulee että oikeasti osaan toteuttaa tuosta noin vain jonkun neuletoiveen! Tällä kertaa tilaus pikkusiskolta oli ihan hauska; hän toivoi loppuvuonna syntyvälle kaverin vauvalle monsteripöksyjä. Ohje löyty helposti netistä ja siskon kanssa sovittiin yhdessä lankojen hankkimisesta ja värestä.

Olen halunnut jo hetken kirjoittaa näistä neulomispyynnöistä yleisellä tasolla. Aina ei ole nimittäin ihan itsestäänselvyys se, että mistä löytyy tarvittava neuleohje, tai neuletoivetilaajan lanka/väritoiveet eivät vain yksinkertaisesti mene yksiin ohjeen vaatimusten kanssa vaikka sellainen jostain löytyisikin. Tämä voi olla joskus vaikea ymmärtää. 

Yksi mitä saa aina muistuttaa on se, että useat ohjeet ja kaikki langat ovat maksullisia. Eli tosiasiassa heitto "teetkö mulle tällaiset" tarkoittaa esim. sukkaparin kohdalla että kuluja tulee neulojalle vähintään sen seiskaveikan kerän (n. 10 euroa) verran. Ja tekemiseen menee tietysti aikaa. Tuntipalkoille siinä ei mitenkään pääse, mutta mielestäni kohtuullinen korvaus esim. aikuisen pitkävartisesta sukkaparista, jossa on laadukas lanka, olisi n. 30 euron kieppeillä. On hieman tympeää joskus saada pyyntö esim. tietyn värisestä ja kokoisesta neuleesta, ilman mitään tiedustelua siitä, millaista lankaa tarvitsisin sen tekemiseen tms. Oletetaan, että ostan pyynnön mukaista/väristä lankaa omasta pussistani ja sitten käytän tuntikausia neuleen tekemiseen ihan vain koska muutenkin tulee neulottua. Tai vaikkei oletettaisikaan, niin siltä se kyllä usein kuulostaa. Aikaa menee tietysti myös sen ohjeen ja langan etsimiseen ennen kuin työtä pääsee edes aloittamaan.

Olen usein yksinkertaisesti jättänyt tällaisiin toiveisiin vastaamatta, tai sitten vastannut, että hankitko langat vai hankinko minä + antanut jonkinlaisen arvion kuluista. Se on silti aina kiusallista. Neulon paljon juttuja ihan huvikseni ja itseäni sekä muita ihmisiä ilahduttaakseni, neuleita on kiva antaa lahjaksi. Jos tiedän että joku tarvitsee villasukat, saatan antaa sellaiset joulu/synttäri/ystävänpäivälahjaksi. Mutta tilaus on aina tilaus ja mielestäni eri asia.

Se siitä ja nyt hirviöhousuihin. 

Ohje löytyi siis Ravelrysta ja sen suunnittelija on Hrönn Jónsdóttr. Tein ensin ikään kuin kokeiluversion Novitan 7 Veljestä -sukkalangasta. Tummat raidat ovat oikeasti tumman harmata, ei mustia. Hirviön kasvoissa lankana on Sandnes Garnin Perfect -sukkalankaa (musta, valkoinen ja punainen).


Koska siskon toive oli vaaleanpunaisen sijaan enemmänkin marjapuuronpunainen, jatkoin vielä oikean sävyn etsintää. Netistä löytyikin kaupan Svarta Fåretin Ulrika -lanka, joka oli sopivan paksuista ja jossa oli kaunis marjapuuronpunainen sävy (nro 43) sekä passeli, vähän vaaleampi harmaa. Onneksi raskaana olevia kavereitakin oli siskolla kaksi, eli eipä tuo haitannut että tein vielä toisetkin pöksyt.




Tämä projekti oli ennen oman mahamonsterin aikaa, enkä ole kyllä kolmansia jaksanut askarrella vaikka hauska neule olikin tehdä. Katsotaan josko kolmansien hirviöhousujen aika vielä myöhemmin koittaa. Raskauden aluksi olin pitkään niin epäuskoinen, etten yksinkertaisesti viitsinyt neuloa vauvalle yhtän mitään. Ensimmäisten ultraäänikuven jälkeen ajatus vauvasta tuli sen verran todellisemmaksi, että tilasin netistä vinon pinon ihania merinovillaisia vauvalankoja ja aloin neuloa uudelle tulokkalle. Onneksi aloin, koska sitten tuli monen kuukauden suvantovaihe, jolloin ei yksinkertaisesti neulepuikot pysyneet käsissä. Pahoinvoinnista kärsin vain aluksi, mutta hengittäminen kävi jossain vaiheessa niin raskaaksi, että kaikenlainen käsillä tekeminen sai lihakset ihan maitohapoille. Nyt äityslomalla olen sitten pikku hiljaa ommellut saumoja ja lisäillyt nappeja sinänsä valmiisiin vauvaneuleihin. Niistä sitten kuvia myöhemmin.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Joululahjaneuleet, osa 2/2

Vihdoin!

Tuntuu hiukan hölmöltä tehdä postaus joululahjaneuleista maaliskuussa, mutta toisaalta tämä kuvaa jotenkin aika hyvin sitä vauhtia jolla mä saan omia asioita aikaiseksi nykyisin. Töissä kun tarvii kaikki tehdä just ajallaan ja mieluusti jo sitä ennen, niin sitten tulee vetelehdittyä yksityiselämässä. Eipä kai se niin vaarallista ole. Tai on se välillä, jos ei vaarallista niin ainakin vähän vakavaa. Esim. olen onnistunut jättämään taas viime tinkaan auton huollon ja katsastuksen, hammaslääkäriajan varaamisen ym. ym. Olen yksityiselämässä näköjään vähän viime tingan nainen. 

Tänään sentään olin niin itseäni edellä, että pakotin hollantilaisen kaivamaan auton kinoksesta, koska tiistaina on ihme kyllä huoltoaika varattu (viimeinen mahdollisuus). Eihän se lähtenyt käyntiin. Siis se auto. Kaikenlaista vikaa siinä on, mutta tämä oli uusi temppu. Onneksi kyse oli vaan akusta, joka oli tyhjentynyt kovilla pakkasilla. Kaverit tuli apuun. Lupasin niille kahvia ja kinuskijäätelöä, mutta se oli aika julma lupaus ottaen huomioon että kun auto lähti käyntiin, meidän piti lähteä sillä äkkiä ajalemaan että saatiin akku ladattua. Jäivät ilman kahvia ja jäätelöä.

Kaiken lisäksi muuten meidän auton alla oli joku varpusparvi pitänyt majapaikkaa ja syöneet auringinkukansiemeniä konepellin alla. Parkkipaikkaa oli pidetty pskahuussina ja olipa joku nokkelin nokkeli käynyt jotain eristettäkin repimässä lämpimikseen. Musta tuntuu että ne vähän liioitteli, ei se auto nyt niin kauaa ole paikallaan seissyt...

Sain vihdoin siskolta kuvat bolerosta, jonka annoin hälle joululahjaksi. Tuo olisikin ollut suht vaikea kuvata ilman että se on jonkun päällä. 


 

Lankana tässä on Novitan Kajo. Ohje on Aran Cabled Shrug, joka löytyy samalla nimellä Ravelrysta ja netistä tästä linkistä. Onnistuin jotenkin sörssimään tuossa (jälleen kerran) tiheyden kanssa, vaikka tein koetilkun. Koon piti siis alunperin olla paljon isompi. Onneksi pikkusisko on pieni.

Tein jämälangasta kynsikkäät (ohje omast pääst) sekä tällaisen kissahatun eli Pussy Hatin.




Nyt on vähän kännykkälaatuista kuvaa, mutta ei voi mittää. 

Sain synttärilahjaksi anopilta kaksi kerää aivan ihanaa hollantilaista Scheepjes Whirl -lankaa. Niistäkin piti sitten tekemäni huiveja. Pari tuli saman tien valmiiksi ja ensimmäinen lähti jouluksi Dunbon äiteelle Porin suuntaan. En tietenkään siitäkään muistanut ottaa parempaa kuvaa kun tällaisen kuivumiskuvan..


Ohjeena jälleen Nurmilintu, jonka ohjelinkki löytyy jo täältä.

Iskä sai jouluksi pitkävartiset sukat Alize Superwash -langasta.


Oliskohan tuossa kaikki...? Toivotaan. 

Olin jouluna ehkä vähän sekavissa tunnelmissa. Kaivelin vanhoja vauvakuviani ja kävi ilmi että olen joskus aiemminkin ollut jouluna vähän sekava, kuten tästä kuvasta 80-luvulta voidaan päätellä:


Tämän kertainen sekavuun johtui muusta kuin joulupukin ja lahjojen jännittämisestä. Vähän muunlaista jännitettävää tuli ilmi loppuvuodesta. Jos kaikki menee hyvin niin meitä on ensi jouluna kolme! (tai siis neljä, huomauttaa Harri).




sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Joululahjaneuleet, osa 1/2

Jouluksi ja Sinterklaasiksi tein tänä vuonna useammankin lahjaneuleen. Tässä kuvat ensimmäisestä erästä. Pakko tehdä kaksiosainen postaus kun tilanne on se, että kaiken jouluhässäkän keskellä unohdin toki kuvata osan lahjoista ennen niiden paketointia. Nyt saan sitten kiristää ja uhkailla lahjojen saajia lähettämään mulle niistä kuvia. Katsotaan tuleeko kakkososaa ikinä...

Hollantilaisen äiti mielessäni olin jo kauan sitten tilannut muutaman kerän Novitan Huurre -lankaa, koska vihreän värinen lanka on juurikin sellaista mistä anoppi tykkää. Kun innostuin noita pitsihuiveja muutenkin tekemään, niin päätin Huurrettakin tähän tarkoitukseen testata. Löysin kivan Pirtti-Kolmiohuivin ohjeen Pirtin Kehräämön sivuilta ja näitä huiveja syntyikin sitten kaksin kappalein. Yhteen huiviin kului about 1,5 kerää lankaa.





Tuloksena oli lämpimän tuntuinen ja ihanan pehmeä hartiahuivi. Tätä ohjetta täytyy kyllä vielä kokeilla muillakin langoilla.

Yksi siskoista sai muhkean tuubihuivin Lana Grossan Big & Easy Colore langasta. Projekti oli nimensä mukaisesti iso ja helppo.



Ohjetta keksin neuloessani, kutakuinkin näin:

Muhkea tuubihuivi

Lanka: Lana Grossa  Big & Easy Colore (esim. myös muu saman paksuinen lanka käy)
Puikot: 10 mm ja 60 cm pyöröpuikot

Luo 60 silmukkaa. Tuubi neulotaan joustinneuleena 1 nurin 2 oikein. Kun lankaa on jälkellä noin 1 metri, päättele silmukat löyhästi (nurjat nurin ja oikeat oikein).



Toinen sisko sai raitasukat. Nämä oli Novitan 7 Veljestä Raita -lankaa. Perus villasukkaohjeella (48 silmukkaa, koko 38-39). Olen ruvennut tekemään tuollaisen pidemmän varren siten että aloitan usemmalla silmukalla (esim. 52) joustinneuleen, sitten aloitan sileän neuleen jo muutaman sentin jälkeen ja kavennan 2 x 2 silmukkaa ennen kantapäätä niin että nilkan kohdalle tulee se 48 silmukkaa (=12 joka puikolla).


Tässäpä näitä. Lisää myöhemmin. :)

lauantai 30. joulukuuta 2017

Jouluasioita

Mikäs tässä on ollut joululomaillessa, välipäivätkin ovat sujahtaneet ohi ihan huomaamatta kun olen vaan istunut sohvan nurkassa ja neulonut kaikenmoista. Oon katsonut Netflixistä Wallanderia ja ehtinyt jo pettyä kakkoskauteen. Mutta muuten kaikki hyvin.

Vietettiin joulu tänä vuonna varsinaisessa Suomessa osaksi laiskuuttamme ja osaksi siksi, että ajateltiin että ensi vuonna ei kyllä liikahdeta mihkään. Sillon ollaan toivottavasti jo omassa kodissa. Ollaan nytkin joulunpyhät tehtailtu asuntotarjouksia, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt myyjän kanssa yhteisymmärrystä hinnasta. Ensi viikolla taas luvassa yhden lupaavan asunnon näyttö..

Multa jäi (taas!) jouluvalmistelut puolitiehen, tai en tiedä onko näissä mitään tietäkään enää. Joulukortteja aloin puuhastella jo hyvissä ajoin, mutta toki niiden viimeistely jäi ihan viime tinkaan ja postit lähtivät kyllä ihan normaalilla merkeillä..onneks en ollut ehtinyt hassata joulumerkkeihin vielä. Koska olen ollut väsynyt ja muutenkin epänormaali, tein kortteja liukuhihnatekniikalla samalla kun katsoin sitä Wallanderin ekaa kautta. Valmistuivat kyllä aiempaa nopeammin. Toki näissä hieman oli pientä vaihtelua ulkoasussa, mutta pohjat oli helppo tehdä sarjatuotantona.

Nyt ehkä viisastuneena valitsisin ohuemman langan tuohon, mutta kun oli niin sopivasti pieni kerä jämälankaa jäljellä vintageneuleesta...




Vikassa oli kokeilumielessä ohuempaa sukkalankaa. Toki sekin oli vaikea saada mahtumaan kirjekuoreen noiden koristepallojen (=muovihelmiä) kanssa.

Kortit olivat siis avattavia ja liimasin takakannen kiinni niin että langanpätkät jäivät kortin sisälle.

Hollantilaisen suotuisalla avustuksella sain joulukoristeet rahdattua tupaan. Harrin kanssa niitä sitten oikeen urakalla tarkistettiin. Hän kun ei ollut ennen mistään joulusta kuullutkaan.




Lahjoitin FB:n kautta meidän kolme vuotta käyttämättä olleen muovikuusen uuteen kotiin. Kuusen kylkiäisenä lähti kassillinen koristeita. Vähän taas tilaa varastoon. Vastaanottaja oli oikein tyytyväinen ja lähetti vielä samana iltana kuvan koristellusta kuusestaan. Helpolla joulumieltä!

Meille ei tullut tänä vuonna kuusta ollenkaan. Ei yksinkertaisesti jaksettu hommata. Kuusen virkaa toimitti Prismasta ostettu pikkusypressi ja joulutuoksut saatiin sitten hyasinteista. Ajateltiin myös ettei kuusi ole hyvä hankinta perheessä, johon kuuluu aika paksu ja kömpelö kiipeilyn harrastaja..




Mummilassa oli kuusi, jonka Harri kuitenkin ihme kyllä jätti rauhaan oikeastaan ihan kokonaan. Vaikea vieläkin uskoa sitä todeksi. Hän jätti myös lahjat repimättä, vaikka niitä lojui kuusen alla ennen aattoa. Taisi olla muuten niin jännää kyläillä ettei hän tohtinut tuhotöihin ruveta ollenkaan. Puhelimesta löytyi yksi kuva todisteeksi neidin joulurauhasta.


Kotona Harri on kyllä katsonut parhaaksi kyseenalaistaa joulukoristeiden sijoittelun.



Kotiin sai nopeasti joulufiiliksen onneksi ihan parillakin koristeella. Harri oli tyytyväinen myös jouluverhoista, olikin ollut jo tylsää kun vanhat verhot (Harrin...) tuli revittyä alas jo lokakuussa.



Aattoa edeltävänä viikonloppuna paistettiin saaristolaisleipää vielä yötä myöden. Siitäkin syntyy joulun tunnelma.

Leipävahti

"En jaksa enää odottaa..."


lauantai 16. joulukuuta 2017

Baskeri, myssy, pipo ja sen kaverit

Olen ruvennut ratkaisemaan pienten epämääräisten lankakerien ongelman muuttamalla ne myssyiksi. Usein kyse ei ole niinkään edes jämälangasta, vaan siitä että jostakin on kotiutunut mulle epämääräinen yhden tai kahden kerän satsi lankaa, josta ei yksinkertaisesti saa muuta tehtyä. Mut ne on ihan hauskoja yhden illan juttuja. Osa näistä myssyistä on valmistunut jo aikaisemmin tänä vuonna.

Yksi suosikkiohjeeni on Novitan sivuilta löytyvä pitsibaskerin ohje. Siitä on tullut tehtyä myssyjä aikaisemminkin,  esimerkiksi Alize Angorasta ja Schoeller & Stahl Elfinista. Ne ovat tulleet itselle käyttöön.
Tässä baskeri, joka on neulottu Novita Luxus Cotton -langasta. Tästä tuli vähän kevyempi, kesäpipoversio. 


Tässä lila versio, joka on neulottu Taïga Phildar -langasta. 




 Yhden kerän pipo syntyi siskon muksulle myös Viking of Norwayn Odin-langasta, jonka olin ostanut vaippahousujen tekoon, mutta joka ei siihen soveltunutkaan superwash-ominaisuutensa takia. Kerästä tuli ennen ahaa-elämystä jo puolikkaat pöksyt. Nyt niistä tuli tällainen:


Kätevästi ei jäänyt yhtään jämälankaa kun tein ylimääräisestä jättitupsun.

Viime viikolla käytiin Hollannissa juhlimassa Sinterklaasin synttäreitä. Vein hollantilaisen siskon vauvalle pienen baskerin. Tästä täytyy nyt tunnustaa että langasta ei ole hajuakaan. Lisään sen tänne jos myöhemmin putkahtaa mieleeni. Se oli ehkä Hollannista ostettua, Pingvin tms. nimistä..



Edit: lanka oli ranskalaista, Pingouin Le Yarn 3. Värisävy ei valitettavasti muistissa..

Mulla on ollut vähän vaikeuksia pitää kirjaa langoista ja tekeleistä viimeaikoina..lupaan (itselleni) ryhdistäytyä. Mukavampi hakea Ravelrystakin projekteja myöhemmin kun tietää mitä lankaa on mihinkin käyttänyt. Sama juttu ohjeiden kanssa. Nuo kaksi lasten myssyä on sellaisia, että olen käyttänyt jotain random-ohjetta ja sitten soveltanut itse eri tekniikoita. Olisi tällaisetkin projektit hyvä kirjata, jos vaikka haluaisi tehdä joskus toisen samanlaisen..

Joulua odotellessa on hyvä laskea taas Sinterklaasilta saadut uudet kerät (13...) ja pohtia mitä joululomalla sitten saisi aikaiseksi. Mulla on jouluvalmistelut jääneet ihan kesken, tai totuus on siis se, etten ole edes aloittanut. Mietin onko enää järkeä laahata koristeita kellarista..kohtahan ne otetaan pois. Koko loppuvuosi on ollut osaltani hieman mystistä aikaa, energia ollut vähissä ja tullut kohdentaa hyvin tarkasti tiettyihin toimintoihin. Tähän ei ole kuuluneet jouluvalmistelut. Josko mä tänään saisin joulukortit valmiiksi kuitenkin, jotain periaatteita tarvii silti vielä ihmisellä olla.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...