sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Muffinssien uusi elämä

Kaveri lähetti mulle naamakirjassa torstaina linkin cooleihin kuppikakkukuviin. Oli aika makoisen näköistä meininkiä. Aloin heti miettiä et mikä noista onnistuis munkin rähmäkäpylöillä tehtynä. Hollantilainen kurkki olan takaa ja oli sitä mieltä et hamppari-idea oli hauska. Sellaisia siis. Ja niin, syykin leipomiselle oli tiedossa, koska hollantilaisella on taas synttärit. Tai siis oli jo melkeen 2 viikkoa sitten, mutta kun se ei vaan saanut aikaiseksi kutsua kavereita kylään vaikka piti.

Eilen illalla oli sitten muutama hollantilaisen kaveri kyläilemässä ja tarjolla oli pitsan ja sipsien lisäksi hampurilaisia. Muffinssihampurilaisia.

  

Ton linkin hamppareissa (ja muissakin kun googlettelin) oli välissä värjättyä kreemiä tai muuta kosteaa sörsseliä. Mä mietin eri toteutusvaihtoehtoja kuumeisesti. Ei olis napannut ostaa erilaisia elintarvikevärejä vain tätä projektia varten. Löysin sitten Prismasta kivan paketin valmiiksi värjättyä sokerimassaa. Setissä oli perusvärit + vihreä. Ajattelin askarrella "juuston", "salaatin" ja "tomaatin" massasta. Kotona huomasin että eri värit myös maistuivat erilaiselta ja se oli aika jees, pelkäsin että hamppareista tulee ihan pelkästään sokerimassan makuiset.


Tein siis ihan perus muffinssitaikinan ja muffinipellillisen (12 kpl) vaaleita muffinseja. Mausteena oli oikeastaan vain vaniljasokeria ja tippa mangomaustetta. Mun muffinsiresepti on just sellainen hyvä, jolla muffinsit aina kohoaa. Nyt oli pakko oikein kolautella sitä peltiä, et ne edes vähän lössähtäis ja tulis pyöreitä, sämpylän näköisiä hattuja hamppareihin. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä voinut vaan laittaa vähemmän soodaa ja leivinjauhetta..

Lopputaikinaan lisäsin 3 rkl kaakaojauhetta ja 50g tummaa leivontasuklaata muruina. Tein niistä muutaman suklaamuffinin, jotka sitten leikkasin "pihveiksi" hampurilaisten väliin. Joka hampurilaiseen pursotin vielä vähän kostukkeeksi hampurilaiskastiketta eli mansikkahilloa. Kokoamisvaiheessa liimasin päälle seesaminsiemeiniä (eli kostutin kannen veteen kastetulla pullasudilla ja ripottelin siemenet päälle.

Tä oli hauska lauantaipäivän hommailu!



Illalla laskeskelin et omistakin synttäreistä on taas se puoli vuotta mennyt, mikä tarkoittaa että puolen vuoden päästä vanhenen jälleen. Päätin hukuttaa ajatuksen lasilliseen shamppanjaa, joka oli ollut kylmässä nyt jo aika kauan "odottamassa sopivaa hetkeä". Hyvää oli. Hollantilainen sai joulunaikaan lahjaksi setin käteviä viiksiä, joilla vieraat voi merkitä lasinsa.


maanantai 21. tammikuuta 2013

Sukkajuttuja

Sukkaprojektit ovat ihme kyllä edistyneet. Tai siis, olenhan mä tehnyt sukkia koko ajan (jouluksi esim. 8 paria) mutta kun sitten on nämä muut projektit

Hyvän mielen sukat lupasin tehdä ajat sitten. Juu, ja teinhän mä. En vaan muka koskaan ehtinyt lähettää niitä. Sain ne onneksi postitettua ajoissa, jotta ehtivät vielä keräykseen. Lankana oli Novitan 7 Veljestä Raita.

Ainakin väritys on sitä mitä piti, vaikka malli on vähän vimpula..

Jostain syystä sitä tekee aina omankokoisia sukkia.
 Toivottavasti ovat löytäneet omistajansa.Viimeisessä haastesivun sukkakuvabloggauksessa ne ainakin ovat mukana. :)

Sitten olen vihdoin ja viimein tehnyt sukat itselleni. Halusin tehdä ohuemmasta langasta pitkävartiset sukat. Lankana Dropsin Fabel Superwash ja puikot oli kokoa 2,5. Kyllä, katkaisin niistä kaksi kesken työn. Pitäiskö mun neuloa vähän rauhallisemmin?

Eihän mun säärikarvat näy?
Lopuksi sekava joukkio loppuvuoden sukkasatoa, lähinnä siis ne jotka olen muistanut kuvata..

Iskän uudet muhkusukat.

Lankana Novita 7 Veljestä Nostalgia.
Siskon lapselle. 7 Veljestä Raita.

Ystävän synttärilahja syntyi Novita 7 Veljestä Tweed -langasta.

Tämmösiä. Nyt on sitten minikokoisia jämälankapalloja vaikka muille jakaa. Viikonlopun olen pipertänyt jämälankasukkia. Kukakohan nämäkin suostuu ottamaan...? :D

Jollekin jonka lempiväri on "kaikki".

 

P.s. Pysykää kuulolla, tulossa käsityöaiheinen arvonta..vihdoin!

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Luomuruokaa

Heti aluksi disclaimer: lupaan jatkossa kirjoittaa taas käsitöistä ja sensellaisesta. Mutta en tänään.

No niin, viikon olen nyt elänyt uutta elämääni, jossa tutkitaan ruoka-aineiden sisältölistoja ja heitetään vanhat kosmetiikkapurkit mäkeen (toi ei kuulostanut kauhean ekologiselta kyllä). Olen edelleen vakuuttunut ja tämä on kestänyt siis jo pidempään kun lupaukseni aloittaa jumpat taas tänä vuonna (hain kortin Motivukseen ja vein jumppakassin töihin, en ole vielä ehtinyt jumppaan).

Kuten jo viimeksi totesin, ei mun kosmetiikkahylly ollut niin pahassa jamassa kun ajattelin. Olen käyttänyt Aqualan L:ää vähän kaikkeen ja sitä on edellene iso putilo. Suihkugeelinä oli Lushin jellyjuttu, jonka ainesosat olikin melkeen kaikki luonnollisia. Ja yhteen tyhjään Lush-purnukkaan olen säilönyt kookosöljyä, jolla lähtee niin silmämeikit kun kutiseva tunne käsivarsista. Kävin hakemassa Ruohonjuuresta tilaamani paketin kosteusvoidetta, shampoota ja hoitoainetta. Paketista uupui suihkusaippua, ja sen tilalle oli epähuomiossa sujahtanut saman sarjan kosteusvoide, jota on nyt siis kaksi tuubillista. En jaksanu mennä uudestaan, mulla kuluu kosteusvoidetta ihan tarpeeksi. Sitäpaitsi, se se on mikä imeytyy ihoon, suihkusaippua sentään huuhdellaan pois (kuten työkaverini viikolla muistutti)!

Joulupuu ja sen kaveri kevättulppaani.


Huomasin myös että lähiprismassa majaileva Life-liike myy jonkin verran kosmetiikkatuotteita, mm. Laveraa, Santea ja suomalaista Frantsilaa. Etsin kasvovoidetta kokeiltavaksi, Ruohonjuuressa kun ei ollut näytepakkauksia Laverasta, enkä halunnut heti investoida melkein 20 euron tuubiin kun en tiennyt millaista se on. Löysin Lifesta latvialaisen Madara-merkin pienen lahjapakkauksen, jossa oli muutama matkakokoinen voide. Olipa vielä tarjouksessa, joten ostin kokeilumielessä. Kasvovoide ei ehkä ole mulle tarpeeksi kosteuttavaa, mutta tiedä häntä sitten kun ulkona on -20 pakkasta niin on tässä olosuhteetkin aika extremet. Mutta mielenkiintoisia tuotteita nekin siis. Ja tuoksuvat..noh, kasveilta. :)

Ei mun kosmetiikasta pitänyt kirjoittaa.

Kun jääkaapissa oli enää valo ja Crowmooria, lähdin uskaliaasti etsimään perheelle entistä ehompaa ruokaa. Yllätyin todella positiivisesti Prisman luomuvalikoimista. Ainut miinuspuoli oli se, että olivat unohtaneet merkitä luomutuotteet hyllynreunaan suurimmassa osassa tapauksia. Juustohyllyssä yhden juuston kohdalla oli vihreä luomumerkki, vaikka tarkempi tuijotus paljastu eri osista hyllyä kymmenkunta luomujuustoa! Ja sama toistui muillakin osastoilla. Vaikka tähän meni aikaa, niin suoriuduin shoppailuista mielestäni normaalia nopeammin. Lisäksi jätin hyllyyn monta tuotetta, joita ei ollut luomuna ja joista tajusin etten niitä oikeasti edes tarvitse. Olisin ostanut ei-luomuakin jos olisi ollut pakottava tarve, mutta kun ei ollut. Tuoremehua löysin vain reilua ja reilumpaa, en luomua. Mutta sitä oli saatava. Vaihdoin perusmehumme samanmakuiseen Appelsiini-Mangomehuun, jossa oli 100% mehua ja reilumpi meininki.

Mikäköhän mun pointti tässä kirjoituksessa oli? Ai niin. Ostin siis kaikkea mitä tarvitsin ja kokeilumielessä luomuna. Kaikkea löytyi ja luomulohikin oli tarjouksessa. Kassalla hämmästyin; ruokakorin hinta oli melkein sama kuin normaalistikin! Luomutuotteet oli kyllä hitusen kalliimpia, mutta ostin pienempiä paketteja koska meillä muutenkin jää ruokaa jonkun verran käyttämättä. Nyt menee vähempi tuhlinkiin ja syömme paremmin, win-win. Normaalisti meillä menee viikonlopun ruokaostoksiin noin 60 euroa, mutta siinä on yleensä myös alkoholia, karkkia, suklaata, sipsejä jne. Nyt ostokset teki 45 euroa, en ostanut muuta kuin ruokaa ja yhden tulppaanipuskan. Tämä siis siksi kun alkoholia oli jo kotona. :D

Kotona sitten pipersin meikäläisten ensimmäisen luomuaterian. Luomulohta, luomupaprikaa, luomutomaattia, luomukesäkurpitsaa...vaan mausteet ei ollu luomua. Hyvää oli! 

Näyttää ihan normaalilta ruualta.


Olen tehnyt tuota kasvisjuttua usein, se on tosi hyvää: 200-300g kesäkurpitsakuutioita kuullotetaan öljyssä ensin hetken (itse lisäsin myös paprikaa), sitten lisätään n. 4 tomaattia niinikään suht pieninä kuutioina ja 1 murskattu valkosipulinkynsi. Lisäksi mustapippuria, suolaa, yrttejä (kynteli oli ohjeessa, itse laitoin yrttisekoitusta). Annetaan kiehua hiljalleen 10 min. Nopeaa ja hyvää! Sitä voi myös pakastaa jos tekee isomman satsin kerralla.

Viininä oli tälläkertaa Schloss Schönborn Riesling Trocken, mikä ei kylläkään ollut luomua...

"Kuiva, erittäin hapokas, limettinen, mineraalinen, hennon päärynäinen"
 Tämä ihmeluomuilu oli bloggauksen arvoista syystä että meikäläinen ei ole koskaan ostanut luomua, ellen joskus vahingossa kun ei ole muutakaan ollut tarjolla. Luulin että luomutuotteita varten täytyy mennä johonkin erikoiskauppaan. Nyt tiedän paremmin, kokeilu jatkukoon!

p.s. Olin hieman hämmentynyt tajutessani että luomuporsaan leikkele sisälsikin natriumnitriittiä, minkä ihan aikuisten oikeesti on todettu aiheuttavan syöpää. Luomua tai ei, jatkossakin pitää siis tuijottaa niitä sisältää-merkintöjä. Mun ajatus on vieläpä se, ettei niin väliä onko luomua, kunhan ei sisällä haitallisia ainesosia. Lihatiskillä olen munannut. 

p.p.s Ai niin, uusi suosikkisivustoni on E-koodit.fi :)

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Nyt on tosi kyseessä!

Mä en yleensä, ainakaan tietoisesti, avaudu täällä blogissa mistään maailman epäkohdista. Niitä näkee ihan tarpeeksi joka päivä töissä. Yritän olla Facebookissakin ihan vaan nenänkaivuumeiningillä, vaikka sinne joskus tulee postitettua esimerkiksi artikkeleja tai muuta kantaaottavaa. Ai niin, ja kyllähän mä kerran Buckyn Blogiin postitin tämän.

Asiaan. 

Olin tällä viikolla Turussa töissä. Koska olin sopinut muutenkin näkeväni ystävän, sovimme että jään samalla yökylään, koska työpaikka oli kävelymatkan päässä kaverin kämpiltä. Oli kivaa pitkästä aikaa vähän parantaa maailmaa. Mun maailma parani aika paljonkin ja syy oli se, että olin unohtanut shampoon kotiin.

Olen kaveripiirissä tunnettu siitä, että rakastan voimakkaan tuoksuisia saippuoita, kynttilöitä, käsivoiteita ja sen sellaista höpöhöpöä. Kaveri sitten tarjosi mulle lainaksi omaa shampootaan, mutta vähän sillai "en mä tiedä tykkäätkö sä tästä, tä on tällaista luonnonkosmetiikkaa, voin mä kattoa onks mulla jotain muuta vielä..." *penkoo kaappejaan* No ihan sama. Mielummin pesen hiukset jollain hippishampoolla kun menen poliisiasemalle aamulla limatukka pitkin päätä. Suihkuun siis.

Tä on nyt aika yksityiskohtaista kuvausta, mutta kun mä yritän välittää fiilistä mun elämää muuttaneesta hetkestä...

Suihkussa ensin yllätyin siitä, että shampoo oli ihan taivaallisen tuoksuista. Se oli Laveran appelsiinishampoota. Sitten yllätyin siitä, että se tuntui ihan samalta kun tavallinenkin shampoo, ei tosin vaahdonnut ihan yhtä paljoa (tiedän nyt miksi, toim.huom). Viimeistelin hiustenpesun Santen pähkinäisellä hoitoaineella. Tässä vaiheessa mä lähinnä murehdin että onkohan kaverilla hiustenkuivaajaa. Suihkun jälkeen istuin keittiön pöydän vieressä ja yhtäkkiä tajusin mikä oli toisin; mun päänahka ei kutissut!

Olen vuosikausia kärsinyt atooppisesta ihosta ja viimevuosina kutina ja kiristely on kiivennyt käsivarsista pään päälle. Olen ostanut kaikenlaisia herkälle iholle tarkoitettuja tuotteita, hoitoaineita, rasvoja, naamioita... Olen käynyt myös allergiatesteissä, mutta pikaisessa Prick-testissä ei näkynyt mitään allergisoivaa ainesosaa, vaikka olin juuri edellisenä päivänä saanut kamalan allergisen reaktion ja koko nassu oli ihan violetinlaikukas. Päädyin sitten ostamaan apteekista sellaista kosteuttavaa geeliä, jota laitetaan kutisevaan päänahkaan. Ollut ihan mummo-olo kun sitä olen puolisalaa pruuttaillut hiusjuureen aina hiustenpesun jälkeen. Se on auttanut ihan hyvin, joskus jopa muutaman minuutin ajan.

Niin, ajauduin vähän aiheesta. Siis keskiviikkoiltana, elämäni käännekohdassa, mun päänahka ei kutissut lainkaan. Olin ihmeissäni. En uskaltanut kuitenkaan vielä antaa kredittejä yksinomaan kaverin shampoolle. Voihan asiaan vaikuttaa myös veden kovuus, huoneilman kuivuus, lämpötila jne. Olin kuitenkin valmis kokeilemaan seuraavana iltana kaverin muita luonnonkosmetiikkajuttuja, lähinnä suihkusaippuaa ja vartalovoidetta. Taas sama, ihana tuoksu! Ja oho, käsivarretkaan ei enää kutisseet. Ihottuma toki on jäljellä, mutta se ei muuttunut punaiseksi ja kutisevaksi kuten yleensä suihkun jälkeen. Kosteusvoidetta levitin sellaisiin kohtiin jotka on aina tulessa suihkun jälkeen. Vertailun vuoksi laitoin toisiin kohtiin apteekin Aqualan L:ää, joka on ollut mun luottokamaa normaalisti (se ei ainakaan lisää kuitinaa). Uskomaton ero! 
Aloin udella kaverilta, mistä näitä kutinanlakkauttajia saa ostaa.

Ajauduin muutama kuukausi sitten surffaillessani Kemikaalicocktail-blogiin. Tämä lienee tuttu aika monelle bloggaajalle, mutta ei ollut mulle. Lueskelin blogia hetken, ja huomasin että blogia pitävä Noora on kirjoittanut myös kirjan, jota sai tilattua nettisivuilta. Joulu oli ovella ja ajattelin edellä mainittua kaveriani, jonka arvelin olevan potentiaalinen lukija. Hetken mielijohteesta tilasin kirjan itsellenikin. Kirja on ollut muutaman kuukauden hyllyssä koskemattomana, mutta viimepäivien kokemusten jälkeen vihdoin tartuin siihen eilen ja luin sen yhdeltä istumalta. 
(oikeasti, aloitin kello 12 ja lopetin kello 20, sohvaan jäi kuoppa).

Marjoja ja Maskaraa -kirja on jaettu kahteen osioon, joista ensimmäinen käsittelee ruokaa ja jälkimmäinen kosmetiikkaa. Aloitin kosmetiikkaosiosta. Hetken luettuani hain pesuhuoneesta muutaman purkin viereeni sohvalle, ja tutkailin lukiessani niiden tuoteselostuksia. Hollantilainen yritti pelata keittiön pöydän äärellä tietokonepelejä, mutta joutui koko ajan keskeyttämään kun mun suusta pääsi epäuskoisia kiljahduksia. Mietin uskallanko lukea ruokaosiota ollenkaan, mutta pakkohan se oli. Kahdeksan tuntia myöhemmin tunsin lopullisen valaistumisen olevan käsillä. 

Tässä vaiheessa voin mainita, että jo perjantai-illan junamatkalla Turusta Helsinkiin lähetin kosmetiikkatilauksen Ruohonjuuren verkkokaupan kautta Kampin myymälään...

En voi alkaa koko kirjaa tässä referoimaan. Voin vaan todeta, että se oli helppolukuinen ja selkeä, huumorillakin höystetty, asiapitoinen ja ennen kaikkea silmiäavaava kokemus. Ehdottomasti kahdeksan tunnin ja kahdenkymmenenneljän euron arvoinen sijoitus. Ja tämä sanon minä, joka valitsen kosmetiikan kauniin paketin ja voimakkaan tuoksun perusteella ja kehuskelen sillä että vedän avokadon sijaan pihvin ja ranskalaisia. Se on loppu nyt. 

Puolitosissani mietin kirjan tilaamista myös siskoilleni, erityisesti niille joilla on lapsia. Kirjan loppupuolella kylläkin kehoitettiin lainaamaan kirja edelleen, ihan kierrätysmielessä. Mietin että tämä taisi olla hyödyllisempi lahja mulle itselleni, kuin kaverilleni...

Kun nyt sitten aloin mielenkiinnosta availemaan meikäläisten kaappeja, olin positiivisesti yllättynyt löydöistäni. Ei ole pelkkää schaissea, kuten kirjassa sanotaan. Löysin luomuhunajaa, luomuohrahiutaleita, luomuviiniä (hih)...ja kosmetiikkaosastokaan ei ollut pahimmasta päästä. Olen aikaisemminkin maininnut rakkaudesta Lush:n tuotteisiin. Okei, ne ei ole luonnonkosmetiikkaa, vaan tuoretta, käsintehtyä kosmetiikkaa. Tuoteluetteloista löytyy synteettisia ainesosia, vaikkakin suurin osa on luonnonainesosia. Lush myös pyrkii välttämään pakkausjätettä. Ja oikeastaan mä ostakin niiltä vaan saippuapaloja ja muita "kosmetiikkapalasia", sekä tuorekasvonaamioita, joita saa yhden ilmaiseksi kun vie viisi tyhjää purkkia myymälään. Toinen rakkauteni, L´Occitane, ei sekään ihan huono vaihtoehto ole ollut. Nettisivuilla ei ole tuotteiden tuoteselosteita, joten tartuin käsisaippuapulloomme: siinä oli 19 ainesosaa, joista 11 oli luonnosta peräisin. Ilahduin siitä etten ole aivan täysin laput silmillä kulkenut kuitenkaan. Äsken kyllä Google kertoi että L´Occitane käyttää eläinkokeita kosmetiikan testauksessa.. 

Jatkossa aion tosin syynätä tuoteselostuksia tarkemmin, ihan siis jo oman hyvinvointini vuoksi. Body Shop saa jäädä (tiesittekö että sen omistaa L´Oreal?). Lisäbonuksena luontoon ei ainakaan meikäläisen toimesta pääse kemikaaleja, jotka ei hajoa ollenkaan tai hajotessaan vapauttavat raskasmetalleja. Ai niin, ja näitä saa sitten taas juoda itse kraanaveden mukana, koska naapuri ei kuitenkaan ole lukenut samaa kirjaa. :/ 

Lupasin hollantilaiselle etten ala hysteeriseksi enkä varsinkaan tuputtamaan muille uusia elämäntapoja. Meille tuli melkeen jo riitaa kun aloin laskeskella miten paljon se saa eturauhassyöpää päivittäisestä lightcolastaan.. Onneksi on blogi, jota lukee ainakin 8 ihmistä joskus. :) Tässä teille siis uusia ajatuksia. Itse mietin nyt ihoani ja kieltämättä kiinnostaa myös se, voiko migreeinkohtauksilla ja vatsavaivoilla olla yhteys kaikenlaiseen kemikaalistoon, mitä kaaliini joutuu. Koska mulla ei ole mitään lääkityksiä, voin ihan hyvin kokeilla jatkossa lisäaineiden ja kemikaalien vähentämistä ruuassa ja kosmetiikassa. Jos huomaan eron, se riittää mulle jo vakuudeksi.



Ostin viimeviikolla Ekotekoja -neulekirjan. Sekään ei ole yhtään hihhulihippi, vaan täynnä käteviä ja hauskoja ohjeita ja vähän erikoisempia lankamateriaaleja. Kirjan ohjeissa käytetään ihan tavislankoja, mutta toisaalta osa esittelee soijasta, bambusta ja maissista valmistettua lankaa. Niin, tai sitten voi virkata muovipusseista muovikassin tai juuttinarusta eteismaton. Mää ainaskin!

Ugh! Olen puhunut.







maanantai 7. tammikuuta 2013

Sushi wa ikaga desu ka?

Vuosi 2012 oli jälleen kerran kohdallani muutosten ja uusien tuulien vuosi. Jos ei lasketa valmistumista ja muita ihmeellisyyksiä, tulen muistamaan viime vuoden vähintäänkin siitä, että söin ensimmäisen kerran elämässäni sushia. Helmikuussa tehtiin sushitreffit töiden jälkeen ja hollantilainen vei nirsoilevan landepaukkunsa ihan kädestä pitäen Sushibar+Wine -mestaan Kamppiin. Oli luvattu että jos sushi ei ole hyvää niin ainakin sieltä saa viiniä. Mut tuntevat voi vaan kuvitella miten iso askel tämä oli mulle, vaikkakin pieni ihmiskunnalle. Eka kerta oli sellainen kuin ne nyt yleensä on, outo, mutta kiva, ja jätti sellaisen kummallisen kaipuun, että tätä vielä lisää kunhan harjoittelen vähän. :P 

Lohimakit ja Kaliforniauramakit


Nyt siellä baarissa on sitten tullut ravattua aika usein. Suosittelen Sushibarin paikkoja todella lämpimästi, ruoka on aina hyvää ja tuoretta, viinit loistavia ja palvelu ystävällistä. Ainoa miinus on se, että hesalaiset hipsterit täyttää paikan hetimiten kello viiden jälkeen, oli viikonpäivä mikä tahansa, eli paikkaa ja joskus ruokaakin joutuu odottelemaan. Älä siis mene kiireellä. Viiniä saa onneks pöytään ennen kun sushit on valmiit. :)

Vuoteen 2012 mahtui myös se, että päätimme yrittää tehdä sushia myös omin pikku kätösin. Hollantilainen sai Sinterklaasilta Sushi-ateriapakkauksen, sekä ohjekirjan, syömäpuikot ja soijakulhot. Tämä toimi inspiraation lähteenä, vaikka ideaa oltiin väläytelty pitkin vuotta muutenkin (eikä vähiten siksi että sushi on hyvissä paikoissa aika kallista). Ostettiin aineksia lempparisusheihin; katkarapuja, lohifilettä, kylmäsavulohta, avokadoa, majoneesia..ja tietty sushiriisiä. Pakkauksessa oli norit (=levämatto) ja rullaukseen tarvittava bambumatto valmiiksi messissä, samoin wasabitahna. Päätettiin lisäksi investoida sushisoijaan, inkivääriin ja sushiriisin valmistukseen tarkoitettuun sushivinegretteen. Niin, ja tietysti viiniin. Hollantilainen oli valinnut pullollisen ranskalaista kuivaa nimeltänsä Moreau Chablis. Sopi hyvin sushin kanssa!

Jostain syystä viini oli jo puolivälissä kun sushit valmistui..

Sushia aikaisemmin tehnyt ystävä neuvoi, että riisin valmistuksessa tulee ohjetta noudattaa ihan pilkulleen, eli laittaa mausteita just sen verran kun ohjeessa sanotaan. Onnistuimme yllättävän hyvin. Itse valmistusosuudesta ei nyt ole kuvia, koska oltiin liian kiireisiä ja sormet oli liian sörsselissä. Hollantilainen taiteili makirullien kanssa ja mä puolestani yritin tehdä california-rullia, mitkä on meidän kummankin suosikkeja. Lopuksi tehtiin vielä lohinigirit. Viinipullo tajuttiin onneksi avata ihan ensimmäiseksi. En koskaan enää kiukuttele sushipaikassa jos niissä kestää, ymmärrän nyt miksi..

Lohimakit (sis. lohi, kurkku, majoneesi)

Kaliforniarullat (sis. avokado, rapu)

Lohinigiri


Olipas hyvää, nam!



sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Loppiainen

Muutama kuva aatosta. Kivaa oli, tosin äänekästä ja ainakin itselläni työntäyteistä.
 Ensi vuonna menemme kylpylään.

Isä oli tilannut kauniin jouluasetelman.

Meikä leipoi tuulimyllyjä, jotka kuorrutuksen saatuaan alko näyttää epäilyttävän uskonnollisilta.

Sain tällaisen tuikkukelkan lahjaksi itsekin. :)

Nomnom.

Sisko leipoi kakun, hieno tuli ja makukin oli mahtava.

Muutama kuva täytyy laittaa lahjoista vielä. :) Hollantilainen oli huomannut kun mä hipelöisin tällaista ompelurasiaa kaupassa. Sisko antoi jämälankavarastonsa, toivomani kerroslaskurin ja kuvan pienen neulekirjan.




 Sain kaksi muutakin käsityökirjaa, eipä ole taas tänäkään vuonna tekemisen puutetta. :)



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...