lauantai 30. joulukuuta 2017

Jouluasioita

Mikäs tässä on ollut joululomaillessa, välipäivätkin ovat sujahtaneet ohi ihan huomaamatta kun olen vaan istunut sohvan nurkassa ja neulonut kaikenmoista. Oon katsonut Netflixistä Wallanderia ja ehtinyt jo pettyä kakkoskauteen. Mutta muuten kaikki hyvin.

Vietettiin joulu tänä vuonna varsinaisessa Suomessa osaksi laiskuuttamme ja osaksi siksi, että ajateltiin että ensi vuonna ei kyllä liikahdeta mihkään. Sillon ollaan toivottavasti jo omassa kodissa. Ollaan nytkin joulunpyhät tehtailtu asuntotarjouksia, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt myyjän kanssa yhteisymmärrystä hinnasta. Ensi viikolla taas luvassa yhden lupaavan asunnon näyttö..

Multa jäi (taas!) jouluvalmistelut puolitiehen, tai en tiedä onko näissä mitään tietäkään enää. Joulukortteja aloin puuhastella jo hyvissä ajoin, mutta toki niiden viimeistely jäi ihan viime tinkaan ja postit lähtivät kyllä ihan normaalilla merkeillä..onneks en ollut ehtinyt hassata joulumerkkeihin vielä. Koska olen ollut väsynyt ja muutenkin epänormaali, tein kortteja liukuhihnatekniikalla samalla kun katsoin sitä Wallanderin ekaa kautta. Valmistuivat kyllä aiempaa nopeammin. Toki näissä hieman oli pientä vaihtelua ulkoasussa, mutta pohjat oli helppo tehdä sarjatuotantona.

Nyt ehkä viisastuneena valitsisin ohuemman langan tuohon, mutta kun oli niin sopivasti pieni kerä jämälankaa jäljellä vintageneuleesta...




Vikassa oli kokeilumielessä ohuempaa sukkalankaa. Toki sekin oli vaikea saada mahtumaan kirjekuoreen noiden koristepallojen (=muovihelmiä) kanssa.

Kortit olivat siis avattavia ja liimasin takakannen kiinni niin että langanpätkät jäivät kortin sisälle.

Hollantilaisen suotuisalla avustuksella sain joulukoristeet rahdattua tupaan. Harrin kanssa niitä sitten oikeen urakalla tarkistettiin. Hän kun ei ollut ennen mistään joulusta kuullutkaan.




Lahjoitin FB:n kautta meidän kolme vuotta käyttämättä olleen muovikuusen uuteen kotiin. Kuusen kylkiäisenä lähti kassillinen koristeita. Vähän taas tilaa varastoon. Vastaanottaja oli oikein tyytyväinen ja lähetti vielä samana iltana kuvan koristellusta kuusestaan. Helpolla joulumieltä!

Meille ei tullut tänä vuonna kuusta ollenkaan. Ei yksinkertaisesti jaksettu hommata. Kuusen virkaa toimitti Prismasta ostettu pikkusypressi ja joulutuoksut saatiin sitten hyasinteista. Ajateltiin myös ettei kuusi ole hyvä hankinta perheessä, johon kuuluu aika paksu ja kömpelö kiipeilyn harrastaja..




Mummilassa oli kuusi, jonka Harri kuitenkin ihme kyllä jätti rauhaan oikeastaan ihan kokonaan. Vaikea vieläkin uskoa sitä todeksi. Hän jätti myös lahjat repimättä, vaikka niitä lojui kuusen alla ennen aattoa. Taisi olla muuten niin jännää kyläillä ettei hän tohtinut tuhotöihin ruveta ollenkaan. Puhelimesta löytyi yksi kuva todisteeksi neidin joulurauhasta.


Kotona Harri on kyllä katsonut parhaaksi kyseenalaistaa joulukoristeiden sijoittelun.



Kotiin sai nopeasti joulufiiliksen onneksi ihan parillakin koristeella. Harri oli tyytyväinen myös jouluverhoista, olikin ollut jo tylsää kun vanhat verhot (Harrin...) tuli revittyä alas jo lokakuussa.



Aattoa edeltävänä viikonloppuna paistettiin saaristolaisleipää vielä yötä myöden. Siitäkin syntyy joulun tunnelma.

Leipävahti

"En jaksa enää odottaa..."


lauantai 16. joulukuuta 2017

Baskeri, myssy, pipo ja sen kaverit

Olen ruvennut ratkaisemaan pienten epämääräisten lankakerien ongelman muuttamalla ne myssyiksi. Usein kyse ei ole niinkään edes jämälangasta, vaan siitä että jostakin on kotiutunut mulle epämääräinen yhden tai kahden kerän satsi lankaa, josta ei yksinkertaisesti saa muuta tehtyä. Mut ne on ihan hauskoja yhden illan juttuja. Osa näistä myssyistä on valmistunut jo aikaisemmin tänä vuonna.

Yksi suosikkiohjeeni on Novitan sivuilta löytyvä pitsibaskerin ohje. Siitä on tullut tehtyä myssyjä aikaisemminkin,  esimerkiksi Alize Angorasta ja Schoeller & Stahl Elfinista. Ne ovat tulleet itselle käyttöön.
 
Tässä baskeri, joka on neulottu Novita Luxus Cotton -langasta. Tästä tuli vähän kevyempi, kesäpipoversio. 


Tässä lila versio, joka on neulottu Taïga Phildar -langasta. 




 Yhden kerän pipo syntyi siskon muksulle myös Viking of Norwayn Odin-langasta, jonka olin ostanut vaippahousujen tekoon, mutta joka ei siihen soveltunutkaan superwash-ominaisuutensa takia. Kerästä tuli ennen ahaa-elämystä jo puolikkaat pöksyt. Nyt niistä tuli tällainen:


Kätevästi ei jäänyt yhtään jämälankaa kun tein ylimääräisestä jättitupsun.

Viime viikolla käytiin Hollannissa juhlimassa Sinterklaasin synttäreitä. Vein hollantilaisen siskon vauvalle pienen baskerin. Tästä täytyy nyt tunnustaa että langasta ei ole hajuakaan. Lisään sen tänne jos myöhemmin putkahtaa mieleeni. Se oli ehkä Hollannista ostettua, Pingvin tms. nimistä..




Mulla on ollut vähän vaikeuksia pitää kirjaa langoista ja tekeleistä viimeaikoina..lupaan (itselleni) ryhdistäytyä. Mukavampi hakea Ravelrystakin projekteja myöhemmin kun tietää mitä lankaa on mihinkin käyttänyt. Sama juttu ohjeiden kanssa. Nuo kaksi lasten myssyä on sellaisia, että olen käyttänyt jotain random-ohjetta ja sitten soveltanut itse eri tekniikoita. Olisi tällaisetkin projektit hyvä kirjata, jos vaikka haluaisi tehdä joskus toisen samanlaisen..

Joulua odotellessa on hyvä laskea taas Sinterklaasilta saadut uudet kerät (13...) ja pohtia mitä joululomalla sitten saisi aikaiseksi. Mulla on jouluvalmistelut jääneet ihan kesken, tai totuus on siis se, etten ole edes aloittanut. Mietin onko enää järkeä laahata koristeita kellarista..kohtahan ne otetaan pois. Koko loppuvuosi on ollut osaltani hieman mystistä aikaa, energia ollut vähissä ja tullut kohdentaa hyvin tarkasti tiettyihin toimintoihin. Tähän ei ole kuuluneet jouluvalmistelut. Josko mä tänään saisin joulukortit valmiiksi kuitenkin, jotain periaatteita tarvii silti vielä ihmisellä olla.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Vinkkejä neuloosin hoitoon osa n

Mä olen aivan ällistynyt itsekin siitä vauhdista millä lankavarastot hupenee. On jopa tarvinnut vähän tilata lisää. Neuloosiin on vaivuttu, diagnosoin että ihan pahimmasta päästä tämä tämän vuotinen tauti. Mutta kyllä se sillä lähtee mistä se on tullutkin, eikun miten se nyt oli. 

Pitsihuivien lisäksi olen tehnyt lisää pitsihuiveja ja vähän muitakin huiveja ja aina kun en jaksa aloittaa uutta pitsihuivia niin olen tehnyt yhden illan sukat tai jonkun vauvakuteen. Pervoimmille tarkennuksena että yhden illan sukat on sellaiset joiden tekemisessä menee se yksi ilta. Oon jäänyt Netflix-koukkuun kun siellä on neljä kautta Arrowia. Toki seuraan sitä juonen takia, niinkuin varmasti kaikki muutkin. Välillä meinaa silmukat tippua puikolta.

Mulla oli vielä jämälankalaarissa melkein kokonainen kerä Alize Angora Goldin sini-puna-harmaata lankaa, josta aikaisemmin olen jo tehnyt tunikan. Siitä sitten pipersin itselleni loppuosasta pipon:


ja lopuista vielä hartiahuivin:


Mulla on kirkkaan punainen villakangastakki, joten ajattelin noiden passaavan sen kylkeen kun kylmät ilman toden teolla alkaa. Katsotaan nyt tuleeko niitä käytettyä.


Huivin ohje on sama kuin vauvakutsulahjaksi tekemäni huivin eli Heidi Alanderin ihana Nurmilintu. 




Ja eikun jatkamaan neulomista...

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Pitsiä ja babyshowereita

Alkusyksy on ollut meikäläiselle hieman haasteinen, mutta onneksi siihen on mahtunut mukaviakin hetkiä. En ole saanut itseäni laahattua salille kertaakaan sitten elokuun ja omatunto soimaa. Välipalan syöminen töissä on osoittautunut mulle liian haasteelliseksi tehtäväksi ja niinä päivinä kun oikeasti pääsisin töistä lähtemään ajoissa, totean olevani niin nälkäinen että salille meno ennen ruokailua olisi typerää. Ruuan jälkeen sitten taas..on liian myöhä, liian väsy, liian kiukkuinen tai jotain muuta. Onneksi myöhään, kiukkuisena ja maha täynnä ruokaa voi silti laittaa saappaat jalkaan ja painua metsään. Niin olen nyt päätynyt tekemään aika monena iltana. Siellä kun pomppii ylös alas ja kyykkää suppilovahveroita koriin niin salitreeni on siinä. Kun lumet tulee niin on pakko varmaan taas tsempata sinne salille..

Elo-syyskuun vaihteessa sisko pyöräytti maailmaan potran pojan. Lapsuudenystäväni odottaa esikoistaan putkahtavaksi tässä kuussa. Neuletyöt ovat olleet syksyn mittaan aika lailla siis vauva-aiheisia. Hyvä tapa päästä eroon jämälangoista, kun projektit on pieniä. 

Meidän kaveriporukassa ei oikeastaan ole kellään lapsia. Yhdellä on, mutta hän sai ne jo 10 vuotta sitten kun me muut vielä oltiin vähä lapsia itsekin. Koska ei ole tullut vauvoja niin ei ole ollut myöskään vauvajuhlia. Aloin sitten kuukausi ennen raskaana olevan ystäväni laskettua aikaa pohtia, että pitääkö nykyisin järjestää baby showerit jokaiselle vauvamahalle..? Ei ollut asiasta oikeuskäytäntöä. Juttelin kaverien kanssa ja he olivat yhtä ulalla asiasta. Töissä eräs kahden lapsen äiti kuuli pohdintani lounaalla ja vakuutteli mulle että kyllä ne olisi hyvä järjestää tai ystäväni pahastuu. No, en kyllä hetkeäkään uskonut että ystäväni pahastuisi jos kutsuja ei ole, mutta ajattelin sitten kuitenkin kääriä hihat ja ryhtyä kasaamaan sopivaa porukkaa kokoon. Ajoitus oli vähän huono oman elämäni puolesta, mutta minkäs teet. Sainkin nopeasti kokoon kivan naisporukan, jolla sitten juhlat toteutimme.

Ystäväni miehen sisko tarjosi juhlapaikaksi kaunista kotiaan luonnon helmassa. Sinne siis. Vietimme mukavan iltapäivän herkkujen ja vauva-aiheisten leikkien parissa. Olen iloinen että hommaan ryhdyin!



Tarjolla oli kanasalaattia, raikasta hedelmäsalaattia ja mustikka-laventeli raakaleivoksia. 
Kevyttä ja vähäsokerista. 


Oli kiva järjestellä kutsut, joissa kaikki osallistujat osallistuivat omalta osaltaan niiden järjestelyihin. Yksi teki aivan mahtavan vaippakakun, toinen koristeli juhlapaikan, yksi haki juhlakalun kotoa ja toi paikalle jne.


Lahjojen avaaminen oli oma ohjelmanumeronsa. Tein itse tulevalle vauvelille takin ja tulevalle äidille pitsihuivin. Vauvan takissa käytin lankana Novitat Baby Woolia. Napit ovat isoäitini retronappirasiasta ja tekivät takista ryhdikkään näköisen. Olin ostanut tähän aikaisemmin söpöt vauvanapit porvoolaisesta nappikaupasta, mutta koska viimeistelyn ja nappikauppojen välissä ehti kulua muutama kuukausi, toki onnistuin hukkaamaan ne napit.. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen noillakin napeilla. Sopii syntyä lokakuussa kun takki on jo valmiina.



Äiteen pitsihuivi syntyi pitsihuivi-innostukseni oheistuotteena. Olen tehnyt näitä useampia pitkin syksyä, eri ohjeilla ja eri langoilla. Tässä huivissa lankana on Alize Angora Gold, josta itseasiassa tein samalle ystävälle jo aiemmin pipon ja tuubihuivin. Nytpä sopii kaikki yhteen!




Näitä pitsihuiveja on nyt kertynyt useampaankin pukinkonttiin. Välillä siis muutakin ajateltavaa kuin vauvaprojekteja.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kesäloman alkuun kakkuöverit

Meillä on vihdoin päästy kesälaitumille ja ei voi muuta sanoa kuin että jo oli aikakin. Laskettiin hollantilaisen kanssa tunteja loman alkuun. Eka viikko on nyt takana, olen onnistunut olemaan keskimäärin puolet ajasta ajattelematta työasioita. Myönnän käyneeni kerran työsähköpostissa, kerran korkeimman hallinto-oikeuden sivuilla ja kerran sähköisessä työkalenterissa. Jälkimmäiseen on paras selitys, sillä kaverit oli kylässä ja yritettiin sopia aikaa yhteiselle mökkiviikonlopulle elokuun alkuun. Oli pakko tarkistaa ettei mua ole sijoitettu töiden puitteissa jonnekin huitsinnevadaan. KHO:n sivuilta löytyi tutun tuntuinen vuosikirjapäätös -onneksi hyvä.

Meillä käynnistyi loma sikäli vauhdilla, että heti ekana päivänä (joka tosin oli lauantai niin ei sitä ehkä lasketa?) oli luvassa äiteen organisoimat sukujuhlat varsinaisessa Suomessa. Jossain tilapäisessä mielenhäiriössä olin luvannut tehdä "kaikki kakut". Mielenhäiriön jatkuessa olin päättänyt tehdä kolme, ja kaikista erilaisia. Viimeisen ja kiireisen työviikon lomassa kakkujen ja niiden roudaamisen suunnittelu ei tuntunut maailman parhaimmalta idealta, mutta jotenkin siitä selvittiin. Edeltävänä iltana otettiin A:n kanssa pullo skumppaa ja paistettiin kakkupohjat valmiiksi -se oli jo hyvä suoritus heti alkuun.

Koska en ollut pitkään aikaan leiponut mitään ja koska olen tosi huono nimenomaan kakuissa, kannatti toki valita sellaiset ohjeet, joita ei ole aiemmin yrittänyt. Halusin tehdä joka makuun jotakin. Ainut tuttu ohje oli mansikka-marenkikakku, jota tein häiden alla kaasokokoukseen. Toiseksi valitsin suklaata. Sain joskus Elinalta suklaa-leivontakirjan, jossa on selkeitä kakkupohjien ja -täytteiden ohjeita, joita voi sitten yhdistellä mielensä mukaan. Kirjasta ei nyt ole kuvaa koska unohdin sen äidin luo. Siitä apinoimalla tein suklaakakkupohjan ja siihen väleihin täytettä. Täytteen ohje oli ganache, ja koska mä en tiedä tällaisista hienouksista mitään, kirjassa taisi olla sen kohdalla väärä kuva. Toisinsanoen, täytteestä tuli juuri sellaista kun ganachen pitäisi olla interwebsien mukaan, eli se olisi sopinut hyvin jos olisin ollut tekemässä esim. Sacherkakkua. Mutta kun en ollut. Päädyin sitten sekoittamaan tummaan ja valuvaan täytteeseen niin paljon kuohukermaa, että sain siitä vatkattua paksua höttöä. Jälkeenpäin on hyvä todeta että tämä kakku olisi pitänyt laittaa tarjolle saman tien, sillä tuo askartelemani täyte meni aika kovaksi jääkaapissa. Onneksi kukaan ei tiennyt millaista sen olis pitänyt olla. Tuli syötyä.


Koska äidin juhlien teemana oli terveys ja pitkä ikä, päätin tehdä kolmanneksi kakuksi jotain aivan överiä. Sopivasti löytyikin K-ruoka-sivuilta ohje vaaleanpunaiselle överikakulle. Sellaista siis tekemään. Vähän jännitti että tämä kakku on mun kakkutaitojen tavoittamattomissa, mutta lopputulos oli ihan onnistunut. Koristelu oli toki hauskinta. Tässäkin oli suklaakakkupohja, ja vieläpä todella hyvä sellainen.



Kyllä niissä pirskeissä siis kakkua riitti. Jäi vielä vähän ylikin, hollantilainen toki aamulla uhrautui syömään kaikki loput kakkujämät.



Viime sunnuntaina saatiin ystäväpariskunta vierailulle, koska olivat paikkakunnalla ja halusivat nähdä Harrin. Kakkuilusta innostuneena pyöräytin maailmaan vielä yhden marenkikakun. Koska mansikkavalikoimat olivat sunnuntaiaamuna meidän kahdessa lähikaupassa aika olemattomat, jouduin vähän soveltamaan. Tähän tuli täytteeksi pensasmustikkaa, karhunvatukoita ja kermavaahto-kuningatartuorejuustoseos. Kyllä tuokin alas meni.


Eilen aamulla sain vihdoin vääntäydyttyä salille. Eka kerta tällä "käyn joka päivä"-lomalla. Oli vissiin jo aikakin...

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kärmes ja muut parhaat kaverit

Kaksi viikkoa täällä on nyt ihmetelty Pikku-Harria ja sen edesottamuksia. Ollaan pohdittu välillä että pitäiskö nimi muuttaa muotoon Pikku-Pomo tai Boss Lady, sen verran tuo yritti ainakin viime viikolla vielä meitä komentaa. Tyypillinen tilanne on sellainen että kissa roikkuu verhoissa, mä menen nostamaan verhot ylös ja tämän jälkeen kissa uhmakkaana tuijottaa verhoja joihin se ei enää yletä ja painokkaasti maukuu. Ja sama toistuu aina kun kattimatti kulkee verhojen ohi. Tai laitan tyynyn esteeksi ettei pääse kukkahyllylle pomppimaan: kissa huutaa tyynyn edessä että pois tämä tästä mää haluan mennä tuonne!! :D Nyt on onneks jo vähä rauhoituttu. 

Niin, ja todettiin ettei sitä nimeäkään ole tarvis vaihtaa kun Harry juontuu nimestä Henry ja Henry on "estate ruler". Sellanen meilläkin täällä on. Ja opin lisäksi sellaisen huijauksen että Prinssi Harryn nimi onkin oikeesti Henry. o.O

Tuosta otuksesta on aika vaikea ottaa kuvia kun se leikkii -eli suurimman osan aikaa, mutta olen nyt saanut ikuistettua muutaman hetken Parhaiden Kavereiden seurassa.

Eka Harrin paras kaveri on Naama. Naama on pinkki ja ostettiin se jo ennen kun haettiin Harri kotiin. Ekat päivät Naama oli todella epäkiinnostava, mutta nykyisin se on tärkeä aamuleikkikaveri, jota kannetaan suussa (yleensä meidän sänkyyn) ja sitten höykytetään. Kun Naama on vähän väsyny, se menee piiloon makuuhuoneen piirongin alle eikä Harri saa sitä sieltä pois..

Tässä naamaa vaanitaan:


...ja kaikki muut kuvat ovat sitten tällaisia:


Viime viikonloppuna Silvan äiti kävi kylässä ja toi ihanan liilan Pallon. Pallo on kevyempi kuin Naama eli sitä on vieläkin kivempi kanniskella ympäriinsä. Pallo menee yleensä Naaman seuraksi piirongin alle ja meitsi sitten saa niitä sieltä kaivella kun käsky käy.







Sain eilen vihdoin valmiiksi Kärmeksen, joka on hieman sukua Veli Siittiö Kissanminttuselle, mutta Kärmeksellä ei ole vastaavaa aivopullistumaa vaan se näyttää enempi käärmeeltä. Kärmeksestä ei saanu oikeen kuvaa ilman et se oli halittavana.




Meillä oli kavereita kylässä kun Kärmes valmistui. Just juteltiin siitä miten heidän toinen kissansa on vähän liian kiinnostunut perheen (oikeesta) lemmikkikäärmeestä ja sen takia terraarion siivoaminen ym. availu täytyy suorittaa ekstravarovaisesti. Tein sitten saman tien niillekin katimateille oman kissanminttukäärmeen.


Nyt täällä jatketaan leppoisaa sunnuntai-iltaa aika lailla koko perhe samassa asennossa. 
Harri näyttää mallia:


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...