sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Intiaanikesäfiilis

Syyskuun puoliväli ja tällaiset kelit! Olen istunu parvekkeella neulomassa ja lukemassa kirjaa, hyvin tarkeni eilenkin ihan vaan shortseissa. Raitasukat lähti postin mukana kummipojalle.


Kävin vähän parvekepuutarhaa läpi ja kuukahtaneet kasvit saivat lähtöpassit. Nyt on taas kiva kun on siistiä. 

Auringonkukansiemenistä on lopulta putkahtanut tällaisia.


Keväällä ostettu krysanteemi on koko kesän hengaillut parvekkeella ja kasvattanut vartta sekä lehtiä. Saas nähdä onko tuosta enää tänä vuonna mihinkään.. 



Ekaa kertaa olen saanut siemenestä kasvatettua laventelin. Kukkiminen olis jo varmaan liikaa toivottu.






Francis näyttää siltä et pihalla tapahtuu jotain erikoisen jännää...



Olen odotellut että puolukat alkais kypsyä pikkuhiljaa. Mustikkametsässä tuli käytyä useaan otteeseen ja nyt on pakastin täynnä mustikkaa. Lopulta oli pakko opetella myös tekemään hilloa että sai loput mustikat säilöttyä. Nyt on sitten jääkaappikin täynnä.


Puolukoita odotellessa olen ottanut uhreiksi omenat. Nopeasti viuhati hollantilainen Siwaan kun vihjailin että jos olis vaniljakastiketta niin voisin tehdä uuniomenoita.. Oli muuten hyvä resepti Pirkassa!



Hollantilaisen äiti oli ostanut mun rannalle tuollaisen kivan peltikyltin. Ja lokkikin täällä nykyään lentelee.



perjantai 4. syyskuuta 2015

Parvekekaverit

Näistä kuvista on jo aikaa, mutta laitetaan nyt kissaihmisten hauskuutukseksi tännekin. Alkukesästä oli Hakaniemen torilla hollantilaisia myymässä kukkia ihan-törkeän-halvalla. Minähän sitten ostamaan, on se meidän perheessä kuitenkin puolikotimaista. Ostan hollantilaisia paprikoitakin ennemmin kuin espanjalaisia. Istuin bussimatkan kotiin sitten ihana terassipuu sylissä. Merkistä ei ole tietoa, mutta enpä minä sillä hinnalla (7,50€) paljoa kysellytkään. Kuolkoon vaikka viikon päästä jos on kuollakseen. 

Oli kyllä hauska asiakaspalvelukokemus, koska tiskin takana oli 1 kpl vanhempaa miestä ja 1 kpl nuorempaa miestä, jotka heidän keskustelunsa perusteella luokittelin isäksi ja pojaksi. Ymmärrän hollantia jo aika hyvin mutta oma lauseenmuodostaminen on sen verran nihkeetä että asioin heidän kanssaan englanniksi vaikka kielen tunnistinkin. Poika kysyi jossain vaiheessa isältään että "Saanko antaa tuolle tytölle alennusta?" Hihittelin itsekseni. Kun ostokset oli tehty, kiitin kauniisti hollanniksi. Miekkonen kyllä punastui. :)

Heti kun puu pääsi parvekkeelle perille niin Francis alkoi hyvin perusteelliset tutkimukset sen alkuperän (tai jonkun muun kissoille tärkeän asian) selvittämiseksi:

*nuuh*

*nuuuuuuh*

*nuusk*

Huomaa lattialla oleva vihreä lelu.

"Ai tällanen."

Olin ostanut jo aiemmin kirppikseltä tuollaiset korit tarkoituksenani nimenomaan laittaa siihen joku isompi kasvi tänä kesänä. Siihen puu sopi kuin nenä päähän. En vaan saanut aikaiseksi että olisin istuttanut puun koriin, koska sitten olisi pitänyt ommella ensin sen sisälle joku suojapussi tms. jottei olisi taas mullat lattialla. Se siis jäi. Tarina jatkuu..

Koska puuta ei oikein voinut kastella suoraan tuohon päälle, otin tavaksi kylvettää sitä muutaman päivän välein vesipaljussa. Pidin siinä yön yli, puu imi minkä tarvitsi, ja jaksoi taas. Oikein hyvin se viihtyikin parvekkeella, alkoi heti kasvaa ihan hulluna ja teki kauniita tummanvioletteja kukkia.

Puun kylvetyksestä tuli nopeasti Francikselle hauska viihdehetki. Saman tien kun toin puulle paljun, Francis haki kissanruuan kylkiäisenä keväällä tulleen sudenkorentolelun ja pudotti sen paljuun. Uudestaan ja uudestaan. Mua ihmetytti toi, koska ennen tätä kyseinen lelu ei kiinnostanut kattimattia pätkääkään. Mutta kun puu meni vatiin, sudenkorento meni heti uimaan.. Välillä se sentään poimittiin tassulla puun juurelle levähtämään, ennen uutta upotusta.

"Mitäs kyttäät siin?"


Sudenkorento on kylpenyt tänä kesänä yhtä usein kuin tuo puukin. Mä en koskaan opi ymmärtämään kissoja.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Pyykkituoksuttelua

Blogimaailmassa on paljon kirjoiteltu ihanasta Le Pére Pelletier -pyykkietikasta. Itse luin siitä ensimmäisen kerran Valkoisen lumossa -blogista, jossa oli myös saman tuotesarjan arvonta. Päätin itsekin kokeilla.

Tykkään tuoksuista mutta en ole pitkään aikaan ostanut enää "tavallisia", voimakkaasti tuoksuvia pyykinpesu- tai huuhteluaineita. Mun tuoksutyylini on muuttunut. 

Meillä on yleensä Ecoverin nestemäinen pesuaine, joka on aika hyvä tahroille ja tehty kasvipohjaisista ainesosista. Niitäkin saa tuoksuilla, meillä on ollut tuollainen jossa on pieni mintun ja laventelin tuulahdus. Jostain syystä se sekoitus tuntuu mun nenuun vähän miehiseltä ja siksi olenkin käytellyt sitä perheen miesvaatteiden pesuun pääasiassa. Niissä ne tahratkin on, suklaajäätelöt oli taas viimeksi T-paidan etumuksessa.. :D

"Tuoksuttomana" pyykinpesuaineena olen käyttänyt Lilly´s Eco Clean Pyykinpesuainetta, jossa on (mielestäni hyvin mieto) appelsiininkukan tuoksu. Sillä saa hyvin pestyä myös herkempiä vaatekappaleita ja esim. villaa. 

Tämmöset kaverit.

Näillä kun pesee niin ei kyllä kuivat pyykit tuoksu oikein miltään, ja hyvä niin. Vaikka olenkin aina ollut tuoksujen perään, huomaan että uusi vähäkemikaalinen elämäntyylini on aiheuttanut sen, että suurin osa pesuaineissa, kosmetiikassa ja esim. elintarvikkeissa (!!) olevista tuoksuista tuntuu aivan liian voimakkailta. Ja keinotekoisilta. Alkaa ihoa kutittaa jo pelkästä ajatuksesta. Meillä yksi naapuri käyttää jotakin niin voimakasta huuhteluainetta tms. että haistan meidän kämppään asti milloin sen pyykit on kuivaushuoneessa kuivumassa. Silloin en voi ajatellakaan että veisin omat sinne sekaan. Samoin äidin luona yökylässä heittäydyin hankalaksi kun kaikki puhtaat lakanat tuoksuivat niin voimakkailta että tuli melkein vedet silmiin. En mä sellaisissa voi nukkua! Tätä on turha selittää ihmisille jotka pesevät pyykkinsä voimakkailla tuoksuilla, ei sitä huomaa ennen kuin lopettaa sen läträämisen ja hajuaistit palautuvat pikku hiljaa.  

Oho, nyt alkoi paassaaminen. 

Oikeasti, jotkut huuhteluaineet käryävät kuin hajuvesi. Puhtaat lakanat haisevat siltä kuin niissä olisi joku hajuvedessä kylpenyt lady jo nukkunut. Järkyttävää. En yhdistä tätä asiaa mielessäni kyllä puhtauteen.

Luin siis pyykkietikasta, jota käytetään huuhteluaineen tilalla. Netissä sitä luonnehditaan mm. näin:
  • poistaa pesuainejäämät pyykistä. 
  • ei jätä itse mitään jäämiä pyykkiin. Etikan tuoksu haihtuu kokonaan viimeistään kun pyykki kuivuu.
  • pyykistä tulee pehmeät ja raikkaat.
  • auttaa pitämään pesukoneen puhtaana: estää pesuainesaostumat pyykkikoneessa.
  • poistaa pyykistä epämiellyttäviä tuoksuja
  • kirkastaa värejä, poistaa tahroja
  • vähentää sähköisyyttä
  • ei sisällä allergisoivia tai herkkyyttä aiheuttavia aineita
  • poistaa kellastumia
  • voi käyttää myös yleispuhdistusaineena
  • turvallinen ja ympäristöystävällinen

Tilasin oitis Serafiinista pullollisen etikkaa, valitsin tuoksuksi appelsiininkukan. Olen käyttänyt sitä pääasiassa lakanoiden ja muiden kodin tekstiilien pesuun ja olen kyllä ollut tyytyväinen. Tuoksun vahvuutta voi itse säädellä, loogisesti jos etikkaa laittaa enemmän niin pyykkikin tuoksuu voimakkaammin. Liian vahvaa tuoksua en ole vielä saanut aikaiseksi. Oikeastaan lakanat tuoksuvat vain puhtailta, illalla kun kömpii puhtaisiin lakanoihin saattaa nenuun osua mieto tuulahdus appelsiininkukkaa.



Olen myös huomannut että pyykit tulevat todellakin pehmeämmiksi. Samoin pesukoneen lokero on puhdas ja raikas, eikä sitä tarvitse koko ajan kuurailla (emme muutenkaan käytä kuin nestemäisiä pesuaineita pääasiallisesti, mutta usein lokeroon silti kertyy kaikenlaista möhnää). Vielä en ole tuota yleispuhdistusaineena kokeillut, mutta ehkä sekin aika vielä tulee. 

Nyt kun mä kirjoitin tätä ja katselin noita Serafiinin sivuja niin tuli -ohopsan- tilattua myös puuteri- ja pionituoksuiset versiot. Muita maahantuojia muuten löytyy tästä linkistä. Mä jään odottelemaan uutta pakettiani.

p.s. Kuten mulla yleensäkin, kaikki tuotebloggaukset on ihan vaan mun omia höpinöitäni, ei maksettuja mainoksia tai muutenkaan sponsoroituja. Tykkään vaan jakaa tiedon eteenpäin jos löydän hyvän (tai huonon!) tuotteen.

maanantai 31. elokuuta 2015

Älä lennä leppäkerttu, jää mun parvekkeelle...voin keittää sulle puuroo.

En ole jostain syystä kovinkaan paljoa tänä kesänä kuvannut parvekkeella, saati sitten muistanut laittaa niitä vähiäkään otettuja kuvia tänne blogiin. Täytyy sanoa että tämä on ollut aika tuottoisa kesä yrttien kanssa. Joka päivä on napsittu tuoreita yrttejä salaatteihin ja muihin ruokiin, lisää vaan tuppaa edelleen. Ehkä oli hyvä ratkaisu olla ahnehtimatta ihan niin paljoa erilaisia juttuja, jätin tänä vuonna pois tomaatit, herneet sun muut yritelmät ja keskityin vain muutamaan kukkalajiin ja noihin yrtteihin, jotka onnistuin itse kasvattamaan.

Etsi kuvasta neuvoa-antava Chardonnay. :D


Kyllä mä yrttejä sitten ostinkin, mm. oreganon, timjamin ja minttuja. Alla on oregano päässyt pinkkiin purkkiinsa. Taustalla näkyy kasvihuoneeni satoa jo teini-iässä.




Kyllä niistä tuli ihan komeita kaikista, basilika ja ruohosipuli varsinkin kukoistivat. Ruohosipuli ei ole mun suosikkiani, olen yhdestä puskasta sitä käyttänyt, toinen yhtä komia lähti Annhildin matkaan. Persilja kasvoi isoksi ja hienoksi kunnes siihen ilmaantui yhdessä yössä ihan hullu määrä kirvoja ja järkytykseltäni nakkasin persiljat menemään.


Salaattisatoakin on saatu. Tosin vaan tuollaisia pikkulehtiä, laitan niitä aamuisin leivän päälle.


Kirvoja vastaan olen joutunut taistelemaan ehkä enemmän kuin aiempina vuosina. Vaikka on ollut niin viileää ja sateista! Luin että niitä tulee helposti lasitetulle parvekkeelle, jossa luukut on kiinni ja kirvoilla lämmintä ja mukavaa. Nostinkin yritit monesti parvekkeen kaiteelle ja avasin lasit koko päiväksi, siinä ovat sitten tuulen tuiverruksessa olleet. Ja täytyy sanoa että se kyllä auttoi aika paljon.

Olen yrittänyt muutenkin torjua öttiäisiä luonnollisin keinoin. En jaksanut tänä vuonna alkaa keittelemään tomaatinlehtiä (niin, eikä mulla olis niitä edes ollut..). Pakotin yks päivä hollantilaisen mun kanssa leppäkerttukävelylle. Se on sellainen että käydään pokkana Prismassa niin kuin normaalit ihmiset, mutta sen sijaan että tultais bussilla kotiin ennen kuin ostokset kuumenee niin kävellään peltojen poikki ja pysähdytään tutkimaan joka puska leppäkerttujen varalle. Mulla oli mukana itse tehty hieno leppäkerttupurkki ja kaikki.



Miks muuten leppäkerttuja on nyt vähemmän kun silloin kun olin pieni? Vai onks se vaan Helsingin vika? Vai enkö mä vaan huomaa niitä enää..?

Saaliiksi saatiin 3 salskeaa kaveria. Yksi oli helppo ottaa kiinni kun se oli kaksi käsin (vai montako niitä nyt on) tarrautunut johonkin paksuun otukseen (kirvaan?) ja näytti sitä syövän, ei edes huomannut kun mä nappasin hänet kyytiin. Muut oli sitten vähän eloisampia kavereita. 

Perillä kohteessa laskin leppäkertut vapaaksi yrttien sekaan ja käskin hoidella erityisesti mintussa havaitut kirvat pois päiviltä.


No mitä he tekevät? Katsovat laiskasti ympärilleen ja porhaltavat saman tien avoimista parvekelaseista tiehensä. Kiittämättömät.

Onneksi kirvaongelma on tällä hetkellä aika lailla selätetty. Niitä on ainoastaan yhdessä koristepuussa. Siitä olen kirvoja torjunut nk. valkoisella öljyllä (ks. "white oil") jota voi helposti valmistaa useimmiten valmiiksi kotoa löytyvistä ainesosista.

Edit:
Jäi näköjään yksi kuva puuttumaan. Sitä vaan piti sanomani että vähän vissiin omakin vika että kaikenlaisia ötököitä parvekkeelle ilmaantuu kun laahaan koko ajan ulkoa kukkia mukanani. Mutta kun ne on niin nättejä! Ja ilmaisia!

 

lauantai 29. elokuuta 2015

Vuosi jo vierähti...

Häistä nimittäin. Tuntuu kun ne olis ollut eilen. Paitsi et eilen istuin flunssassa sohvalla ja katsoin koko True Detectiven 2. kauden. Mut kuiteskin. Tämän listan mukaan meillä oli joko pumpulihääpäivä tai paperihääpäivä viime viikonloppuna ja siksipä vietimme häämatkan numero 1. Jos lasketaan mukaan pokkarin kaikki sivut sekä hotellivarauksen ja matkavarauksen paperitulosteet, niin mulla oli varmaan paperia enemmän mukana kun pumpulia.

Koska me törsättiin suurin osa häälahjarahoista jättikokoiseen sänkyyn, jouduimme aika kauan pohtimaan sellaista häämatkakohdetta joka olis joko lähellä ja kallis yleellinen tai kaukana ja halpa. Toisinsanoen rahat riittää matkustamiseen aika kauas, mutta siellähän sitten oltais pennittöminä sentittöminä. Tai sitten voisi mennä johonkin lähemmäs halvalla ja ottaa hienomman hotellihuoneen ja niin edelleen. Päädyttiin vaihtoehtoon numero kaksi, ja vielä siten että mennään niin lähelle et voidaan mennä useampana vuonna minilomalle kun hääpäivä koittaa.

Luin jo kauan sitten Maanvaivan fb-sivulta vinkin von Stackelberg -hotellista Tallinnassa. Vaikutti niin kivan näköiseltä mestalta että sain hyvin nopeasti hollantilaisen suostumaan huonevaraukseen. Otettiin "Zen Deluxe" -huone ja päälle vielä romantiikka-paketti. Siellä sitten köllittiin pitkä viikonloppu. En ottanut kameraa mukaan, mutta tuli iPadilla napattua muutama kuva.



Huoneessa odotti saapuessa pullo kuoharia sekä hedelmälautanen. Oikeastaan se "lautanen" oli tyhjäksi koverrettu ananas, jossa oli cocktailtikuissa hedelmänpaloja. Siivooja oli askarrellut ruusunterälehdistä sydämen, ja ripotellut terälehtiä oikeastaan kaikkialle huoneeseen pesuhuonetta myöten.





Huoneessa oli tosi iso kylpyhuone ja siellä odotetun mukaisesti poreamme. Harmi vaan että poreamme oli kyllä niin pieni ettei sinne mahtunut kun puolikas ihminen mukavasti istumaan. Bonuksena meillä oli oma sauna, mutta se ei ollut suomalaiselle ja intergroituneelle hollantilaiselle mikään luksushommeli, kotoakin löytyy. :D

Pakettiin kuului myös 1,5 tunnin saunan ja "japanilaisen uima-altaan" käyttö hotellin kylpyläosastolla. Se oli tosi kiva. Japanilainen uima-allas (pitäiskö vaan sanoa jacuzzi..)  oli suht iso ja siinä oli erilaisia pore/hierontatoimintoja. Allasosastolle oli meitä varten rahdattu juomat sekä ihan-törkeän-hyvä -napostelulautanen. Siellä olis kauemminkin viihtyny.



Mainittakoon vielä että vaikka hotelli ei ole vanhassakaupungissa, sinne kävelee tosi nopeasti (10 min) kauniin puiston läpi hotellilta. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja palvelualtista. Hotellissa on tunnelmallinen aula/kirjastobaari, kaunis terassi sisäpihalla suihkulähteineen ja aivan mahtava aamupalabuffet. Suosittelen lämpimästi!

Olen vihdoin saanut koneelle vähän hääkuvia latailtua. Tässä vielä hääpäivän tunnelmakuvia. Kaikki kuvat on ottanut erinomainen kuvaaja nimeltä Mika Kurkilahti.

Niin, ja kuvissa on vaan meitä..ei niinkään itsekkäistä syistä vaan siksi, etten halua lätkiä muiden ihmisten kuvia nettiin niiltä kysymättä ja kyllä näistä tunnelma haihtuis jos alkaisin kasvoja suttaamaan. 







Sanoin häämatkalle lähdettäessä et eihän sit osteta mitään hääpäivälahjoja ainakaan. Hollantilainen siihen että ei, ei... Tiistaina tulin töistä niin "meille oli vaan tullut tällainen" erehdyttävästi mun hääkimppua muistuttava, mutta noin 3-kertaa suurempi puska...


Kelpaa mulle. Ja tuo mies myöskin. <3

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Arvonnan voittaja + arvontavinkki

Juu, sori vaan kun on vähän kestänyt näissä blogiasioissa. Syytän työtä ja syytän lomaa. Työtä siksi että kaksi vikaa työviikkoa oli ihan yhtä suurta sirkusta. Sellaista sirkusta jossa leijonat on päässeet irti, trapetsitaiteilija roikkuu vaan yhden narun varassa ja hattaraa on tarttunut hiuksiin. Ei siinä mitään arpomaan ehtinyt, kesäkuu tuli ja meni. Kun loma vihdoin alkoi, mulla oli täysi työ ajella Lintsin laitteissa ja viihdyttää kesävieraita. Sitten lähdettiinkin sukuloimaan hollantiin ja katsomaan apinoita Gaian eläintarhaan. Nyt ollaan kaikki apinat taas kotona ja vihdoin ehdin koneen ääreen.

Hollantilainen ystävällisesti toimi onnettarena ennen töihinlähtöään. Hän nosti lappupinosta voittajan nimilapun, jossa luki: Kiki! Onnea Kikille. :) Jos ette muuten vielä ole käyneet Kikin blogissa niin käykäähän, mutta varautukaa hysteeriseen hihityskohtaukseen, Kikin jutut on sen verran hervottomia. :D


Jos joku vielä tuntee olonsa onnekkaaksi niin Iloisen kulkurin blogista bongasin hauskan reissuarvonnan. Käykäähän osallistumassa tästä linkistä.



lauantai 13. kesäkuuta 2015

Kesätunika ja muut unohdetut

Vaikka mää kuinka olen olevinaan tsempannut tämän asian kanssa niin silti edelleen erinäisistä kätköistä putkahtelee keskeneräisiä neuletöitä jotka on aloitettu joskus ennenvanhaan. Jossain Novitan kesälehdessä oli kiva ohje Puro Batik -rantatunikasta -en edes enää muista minä vuonna. Varmaan samana vuonna kun on myyty tällaista vihreää Puro Batikia. Silloin olen hommiin ryhtynyt, nyt sain valmiiksi. Tyypillisesti taas homma oli jäänyt siihen, että yksi hiha piti valmistella ja saumat ommella yhteen. Eipä siinä kauaa nokka tuhisut, mitä nyt muutaman vuoden.

Lopputuloksena vihreä rantatunika, johon mä en parhaalla tahdollanikaan enää mahdu. Tai mahdun, mut en näytä samalta kun se luuviulu malli näytti lehden kuvassa...en tiedä kuvittelinko näyttäväni silloin muutama vuosi sitten. Joku mut kuitenkin tähän projektiin on saanut lähtemään. Ehkä se kun oppisin virkkaamaan pylvään!



Manailin tätä lihoamisasiaa (ja sitä etten enää tykkää toista väristä) sopivasti kun Annhild oli kylässä. Hän varovasti kysymään että paljonko maksais jos hän ostaa tunikan. No kuule! Paljonko saan maksaa sulle että viet sen pois? Tulee tilaa vähän projektikaappiin. Yks lähti tyytyväisenä kohti Jämsää ja tunika sai kodin jossa sitä arvostetaan.

Nyt on kesken enää: villaiset vaippahousut ja yksi vauvanpeitto isoäidinneliöistä. Kenelle? Nuorinkin siskonmukula täyttää mun laskujen mukaan seuraavaksi jotain neljä. Tai ainakaan se ei enää pidä vaippoja. Eikä minikokoisia peittoja. Tai mistäs mä tiedän pitääkö se vaippoja, mutta kuitenkaan sitä lankaa ei ole niin paljoa et niihin housuihin mahtuis muuta kuin joku ihan pieni. Yks kaveri sai kyllä just vauvan tällä viikolla, mutta olis ehkä vähän outoa lähettää sille vaippahousut kun on kesä. Tai pitääkö ne niitä kesälläkin? Näin vähän mä tajuan vauvoista. En toisaalta tiedä käytetäänkö niillä edes sellaisia. Enkä toisaalta tiedä saanko niitäkään valmiiks ennen kuin sekin vauva menee yläasteelle.

Ai niin, ja on myös yksi jakku josta puuttuu napit. Olen tehnyt sen "valmiiksi" kaaauan sitten. Napit on ostettu. Ikinä en jaksa laittaa niitä nappeja siihen. Olen toki kuvannut takin ilman nappeja jo ajat sitten. Kas tässä:



Noi kuvat näyttää jotenkin vanhanaikaisilta, mutta voin vakuuttaa että niiden ottamisestakin on aika kauan aikaa. Ja sekin on näköjään mun vihreältä kaudelta.

Kun nyt paljastellaan tässä näitä saamattomuuksia niin voin myös kertoa että pari kesää vireillä ollut Renttupaita-projekti on tullut työnsä päähän. Mutta ei positiivisessa mielessä. Novitan ohjeen mukaan sitäkin tehtailin. Ohje ja kuva on täällä.

Tämä on ainoita projekteija, joissa oikeasti olen laskenut tiheyden jne. Silti tein sen noin 3 kertaa uudestaan, eivätkä hihat sopineet paitaan, ei sitten millään. Nyt hollantilaisella on tällainen hellepaita...



...ja kaksi irtonaista hihaa. Tai siis ei ole. Koska kyllästyin ja muutin toisen hihan kätevästi hellehatuksi.



tiistai 9. kesäkuuta 2015

Arvontamuistutus!

Vielä ehtii tämän viikon osallistumaan neulekirja-arvontaan! :)

http://i-has-free-time.blogspot.fi/2015/05/kirja-arvonta.html

lauantai 30. toukokuuta 2015

Keltaisen mikälien kasvutarina

No niin. Joka vuosi mä laitan mukamas taimia kasvamaan ajoissa ja muistan kastella niitä ja sitten saan halvalla yrtit parvekkeelle ja voin antaa niitä kavereillekin ja, ja, ja...sitten mä unohdan kastella ne. Niin kävi esimerkiksi näille hyvissä ajoin huhtikuussa kylvetyille kavereille:


"Jälkeen" -kuva näyttää ihan samalta. Tuossa projektissa ei ollut edes sen suurempaa tavoitetta kun saada vähän versoja aamupalapöytään. Mutta kun ei niin ei. Ei ne kasva jos niitä ei kastele.

Olin kuitenkin törsännyt Tigerissä pienen omaisuuden (3 euroa) luomulaatuisiin yrttisiemeniin ja turveruukkuihin niin pakko oli yrittää uudestaan. Pohdin mikä auttaisi siihen ettei ne kasvikset kupsahda heti jos mä en joku ilta muistakaan kastella niitä. Sitten muistin että täällä on nurkissa pyörinyt jo pari vuotta tuollainen äidin antama pikku kasvihuone. Siemenet mummokuppeihin ja mummokupit kaappiin!





Noita pehmoruukkuja jäi yli vaikka kuinka ja aloin miettiä mistä mä kehitän lisää kasvihuoneita tälle ylioptimistiselle kokeilulleni. Mietin kaikkia mahdollisia konsteja saada kasvihuoneilmasto aikaiseksi. Hölömöintähän tässä oli ehkä se, että mulla on kyllä toinenkin tollainen taimille vartavasten tarkoitettu minikasvihuone. Mutta en mää nyt sitä voinut ottaa kun se on edelleen Harrilla kasvihuoneena! :D

Lopulta keksin käyttää mummilta saamaani lasista tarjoiluastiaa ja siihen kuuluvaa kupua. Nyt tarvii vaan toivoa ettei märän mullan tuoksu pinty tuohon ikuisiksi ajoiksi, olisi vielä kivaa pitää siinä marenkikakkuakin joskus. 



Vieläkin jäi taimikuppeja ja siemeniä yli ja mietin niille sijoituspaikkaa. Katselin ympärilleni parvekkeella ja sitten sen tajusin: keltainen Mikälie! Sehän se on! Mun uusi kasvihuoneeni. Vähän tuorekelmua ympärille ja eikun auringonkukkia odottamaan.




Ei kyllä mitään hajua että miksi kylvin auringonkukkia. Mitä mä niillä sit teen? 

Mutta hei, olen kastellut ja kastellut ja vaan yhtenä iltana unohtanut. Sieltä ne silti puskee.




Kasvihuoneessakin näyttää jotain elämää olevan kun ikkunasta kurkkii.



 Basilikaa, ruohosipulia ja persiljaa..



On mulla vähän vihreä peukalo!

Lasikuvun alle ei ole tullut muuta kuin pahaa hajua. Tarvii tehdä sinne sitten taas joku kakku.

Annhild oli tehnyt tosi hyvän raparperipiirakan! Se on taas raparperiaika sitten. Muistin et mulla on vielä pakkasessa viimekesäisiä. Huomenna raparperikiisseliä sitte.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...