Parvekekaverit

Näistä kuvista on jo aikaa, mutta laitetaan nyt kissaihmisten hauskuutukseksi tännekin. Alkukesästä oli Hakaniemen torilla hollantilaisia myymässä kukkia ihan-törkeän-halvalla. Minähän sitten ostamaan, on se meidän perheessä kuitenkin puolikotimaista. Ostan hollantilaisia paprikoitakin ennemmin kuin espanjalaisia. Istuin bussimatkan kotiin sitten ihana terassipuu sylissä. Merkistä ei ole tietoa, mutta enpä minä sillä hinnalla (7,50€) paljoa kysellytkään. Kuolkoon vaikka viikon päästä jos on kuollakseen. 

Oli kyllä hauska asiakaspalvelukokemus, koska tiskin takana oli 1 kpl vanhempaa miestä ja 1 kpl nuorempaa miestä, jotka heidän keskustelunsa perusteella luokittelin isäksi ja pojaksi. Ymmärrän hollantia jo aika hyvin mutta oma lauseenmuodostaminen on sen verran nihkeetä että asioin heidän kanssaan englanniksi vaikka kielen tunnistinkin. Poika kysyi jossain vaiheessa isältään että "Saanko antaa tuolle tytölle alennusta?" Hihittelin itsekseni. Kun ostokset oli tehty, kiitin kauniisti hollanniksi. Miekkonen kyllä punastui. :)

Heti kun puu pääsi parvekkeelle perille niin Francis alkoi hyvin perusteelliset tutkimukset sen alkuperän (tai jonkun muun kissoille tärkeän asian) selvittämiseksi:

*nuuh*

*nuuuuuuh*

*nuusk*

Huomaa lattialla oleva vihreä lelu.

"Ai tällanen."

Olin ostanut jo aiemmin kirppikseltä tuollaiset korit tarkoituksenani nimenomaan laittaa siihen joku isompi kasvi tänä kesänä. Siihen puu sopi kuin nenä päähän. En vaan saanut aikaiseksi että olisin istuttanut puun koriin, koska sitten olisi pitänyt ommella ensin sen sisälle joku suojapussi tms. jottei olisi taas mullat lattialla. Se siis jäi. Tarina jatkuu..

Koska puuta ei oikein voinut kastella suoraan tuohon päälle, otin tavaksi kylvettää sitä muutaman päivän välein vesipaljussa. Pidin siinä yön yli, puu imi minkä tarvitsi, ja jaksoi taas. Oikein hyvin se viihtyikin parvekkeella, alkoi heti kasvaa ihan hulluna ja teki kauniita tummanvioletteja kukkia.

Puun kylvetyksestä tuli nopeasti Francikselle hauska viihdehetki. Saman tien kun toin puulle paljun, Francis haki kissanruuan kylkiäisenä keväällä tulleen sudenkorentolelun ja pudotti sen paljuun. Uudestaan ja uudestaan. Mua ihmetytti toi, koska ennen tätä kyseinen lelu ei kiinnostanut kattimattia pätkääkään. Mutta kun puu meni vatiin, sudenkorento meni heti uimaan.. Välillä se sentään poimittiin tassulla puun juurelle levähtämään, ennen uutta upotusta.

"Mitäs kyttäät siin?"

Sudenkorento on kylpenyt tänä kesänä yhtä usein kuin tuo puukin. Mä en koskaan opi ymmärtämään kissoja.