perjantai 29. kesäkuuta 2018

Kahdeksan vuotta isoäidinneliöitä

Vuosi 2010 oli kaikinpuolin käänteentekevää aikaa meikäläisen elämässä. Siihen mahtui muutto, uusi työ, uusi kotikaupunki, uusi parisuhde, kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. Opin myös tekemään isoäidinneliön! Pikkusisko sai keväällä 2010 vauvan, ja isoäidinneliöistä innostuneena aloin tehdä vauvalle peittoa. Valmiiksi se ei kuitenkaan tullut ihan siinä ajassa kun olin ajatellut, siskon "vauva" on kohta reipas tokaluokkalainen. 

Neliöt ovat lojuneet keskeneräisten projektien kasassa monta vuotta. Jossain vaiheessa aloin kiinnittää niitä toisiinsa, mutta kyllästyin siihenkin hommaan. Milloin on ollut tilanne se, että ei ole yksinkertaisesti ollut ketään jolle valmiin peiton antaisi, ja välillä taas on ylipäätään käynyt hermoille ajatus minkäänlaisista vauvaneuleista. Välillä on toki ihan vaan laiskottanut. Jokainen neuloja tietää miten vaikeaa on tarttua uudestaan kerran kesken jääneesen työhön enää sen jälkeen kun inspiraatio on kadotettu. Jossain vaiheessa lupasin itselleni että peitto tarvii tehdä valmiiksi jos itse sattuisin tulemaan raskaaksi. Se oli mun mielestä hyvä lupaus, sillä se piti sisällään aika suuren mahdollisuuden sitä, ettei homman tarvitsisi koskaan ryhtyä. Toisin kävi.

Kaksi ekaa ätiyslomaviikkoa hyörin ja pyörin ja laitoin kaiken mahdollisen kotona valmiiksi, koska olin ihan varma että muksu ilmestyy maailmaan aikaisessa. Eipä ilmestynyt. Aika tässä on käynyt pitkäksi, ja kun ei oikein voi kotoa kauheasti mihinkään lähteäkään, olen sitten ottanut keskeneräiset neuletyöt työn alle. Tämä kahdeksan vuoden peitto on nyt vihdoin kursittu kokoon!


Lankana on Novitan Puro Batik. Peitossa on käytetty kahta eri väriä. En kyllä millään enää muista että montako kerää tuohon meni. 

Vuonna 2010 olin vielä neulehommissa aika aloittelija. En tiedä olenko paljoakaan lopulta kehittynyt, mutta sen teidän että nyt valitsisin hommaan jonkun kevyemmän langan, peitosta tuli nimittäin todella painava! Olenkin jo hollantilaiselle toistamiseen painottanut, että tätä peitoa ei sitten pitkään aikaan saa laittaa vauvan päälle, korkeintaan vähän jaloille. Varsinainen lyijypeitto. Sisko nauroi että pysyypä vauva paikoillaan.. 


Olisko tuo nyt sitten aluksi sellainen köllöttelypeitto vaan eli sellainen johon vauva laitetaan päällipuolelle.

Koska lankaa oli hieman jäljellä, virkkasin lopuksi peiton ympäri vielä puoliympyrää.


Loppulangasta syntyi vielä pienet sukat, eihän sitä poiskaan voinut heittää..


Olen melkein joka päivä tehnyt jostakin ylijäämälangasta pienen vauvaprojektn. Sukkia, ruokalappuja, kuolalappuja, pyllypyyhkeitä.. Jämälankaa oli jäänyt myös ystävän vauvalle tekemästäni takista ja aloin siitä tehdä aikani kuluksi junasukkia. Tietysti lanka uhkasi loppua kesken. Onneksi vieläkin löytyi minikerä Batikia yhden purkin kätköistä. Joskus hyödyttää olla hamsteri! 

Tämän parin myötä uskon että olen saanut kyllä omalta osaltani tästä langasta hetkeksi tarpeekseni. Onhan siitä tullut kaikenlaista tehtyä.


tiistai 26. kesäkuuta 2018

Hirviöhousut ne olla pitää

Pikkusiskoilta, kavereilta (ja muiltakin ei-neulovilta) tulee aina välillä pyyntö neuloa "tämmönen" joku juttu, jonka kuva on löytynyt netistä tai bongattu kaverilla/kaupassa. Yritän ottaa pyynnöt aina kohteliaisuuksina -joku luulee että oikeasti osaan toteuttaa tuosta noin vain jonkun neuletoiveen! Tällä kertaa tilaus pikkusiskolta oli ihan hauska; hän toivoi loppuvuonna syntyvälle kaverin vauvalle monsteripöksyjä. Ohje löyty helposti netistä ja siskon kanssa sovittiin yhdessä lankojen hankkimisesta ja värestä.

Olen halunnut jo hetken kirjoittaa näistä neulomispyynnöistä yleisellä tasolla. Aina ei ole nimittäin ihan itsestäänselvyys se, että mistä löytyy tarvittava neuleohje, tai neuletoivetilaajan lanka/väritoiveet eivät vain yksinkertaisesti mene yksiin ohjeen vaatimusten kanssa vaikka sellainen jostain löytyisikin. Tämä voi olla joskus vaikea ymmärtää. 

Yksi mitä saa aina muistuttaa on se, että useat ohjeet ja kaikki langat ovat maksullisia. Eli tosiasiassa heitto "teetkö mulle tällaiset" tarkoittaa esim. sukkaparin kohdalla että kuluja tulee neulojalle vähintään sen seiskaveikan kerän (n. 10 euroa) verran. Ja tekemiseen menee tietysti aikaa. Tuntipalkoille siinä ei mitenkään pääse, mutta mielestäni kohtuullinen korvaus esim. aikuisen pitkävartisesta sukkaparista, jossa on laadukas lanka, olisi n. 30 euron kieppeillä. On hieman tympeää joskus saada pyyntö esim. tietyn värisestä ja kokoisesta neuleesta, ilman mitään tiedustelua siitä, millaista lankaa tarvitsisin sen tekemiseen tms. Oletetaan, että ostan pyynnön mukaista/väristä lankaa omasta pussistani ja sitten käytän tuntikausia neuleen tekemiseen ihan vain koska muutenkin tulee neulottua. Tai vaikkei oletettaisikaan, niin siltä se kyllä usein kuulostaa. Aikaa menee tietysti myös sen ohjeen ja langan etsimiseen ennen kuin työtä pääsee edes aloittamaan.

Olen usein yksinkertaisesti jättänyt tällaisiin toiveisiin vastaamatta, tai sitten vastannut, että hankitko langat vai hankinko minä + antanut jonkinlaisen arvion kuluista. Se on silti aina kiusallista. Neulon paljon juttuja ihan huvikseni ja itseäni sekä muita ihmisiä ilahduttaakseni, neuleita on kiva antaa lahjaksi. Jos tiedän että joku tarvitsee villasukat, saatan antaa sellaiset joulu/synttäri/ystävänpäivälahjaksi. Mutta tilaus on aina tilaus ja mielestäni eri asia.

Se siitä ja nyt hirviöhousuihin. 

Ohje löytyi siis Ravelrysta ja sen suunnittelija on Hrönn Jónsdóttr. Tein ensin ikään kuin kokeiluversion Novitan 7 Veljestä -sukkalangasta. Tummat raidat ovat oikeasti tumman harmata, ei mustia. Hirviön kasvoissa lankana on Sandnes Garnin Perfect -sukkalankaa (musta, valkoinen ja punainen).


Koska siskon toive oli vaaleanpunaisen sijaan enemmänkin marjapuuronpunainen, jatkoin vielä oikean sävyn etsintää. Netistä löytyikin kaupan Svarta Fåretin Ulrika -lanka, joka oli sopivan paksuista ja jossa oli kaunis marjapuuronpunainen sävy (nro 43) sekä passeli, vähän vaaleampi harmaa. Onneksi raskaana olevia kavereitakin oli siskolla kaksi, eli eipä tuo haitannut että tein vielä toisetkin pöksyt.




Tämä projekti oli ennen oman mahamonsterin aikaa, enkä ole kyllä kolmansia jaksanut askarrella vaikka hauska neule olikin tehdä. Katsotaan josko kolmansien hirviöhousujen aika vielä myöhemmin koittaa. Raskauden aluksi olin pitkään niin epäuskoinen, etten yksinkertaisesti viitsinyt neuloa vauvalle yhtän mitään. Ensimmäisten ultraäänikuven jälkeen ajatus vauvasta tuli sen verran todellisemmaksi, että tilasin netistä vinon pinon ihania merinovillaisia vauvalankoja ja aloin neuloa uudelle tulokkalle. Onneksi aloin, koska sitten tuli monen kuukauden suvantovaihe, jolloin ei yksinkertaisesti neulepuikot pysyneet käsissä. Pahoinvoinnista kärsin vain aluksi, mutta hengittäminen kävi jossain vaiheessa niin raskaaksi, että kaikenlainen käsillä tekeminen sai lihakset ihan maitohapoille. Nyt äityslomalla olen sitten pikku hiljaa ommellut saumoja ja lisäillyt nappeja sinänsä valmiisiin vauvaneuleihin. Niistä sitten kuvia myöhemmin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...