Vuosi 2010 oli kaikinpuolin käänteentekevää aikaa meikäläisen elämässä. Siihen mahtui muutto, uusi työ, uusi kotikaupunki, uusi parisuhde, kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. Opin myös tekemään isoäidinneliön! Pikkusisko sai keväällä 2010 vauvan, ja isoäidinneliöistä innostuneena aloin tehdä vauvalle peittoa. Valmiiksi se ei kuitenkaan tullut ihan siinä ajassa kun olin ajatellut, siskon "vauva" on kohta reipas tokaluokkalainen.
Neliöt ovat lojuneet keskeneräisten projektien kasassa monta vuotta. Jossain vaiheessa aloin kiinnittää niitä toisiinsa, mutta kyllästyin siihenkin hommaan. Milloin on ollut tilanne se, että ei ole yksinkertaisesti ollut ketään jolle valmiin peiton antaisi, ja välillä taas on ylipäätään käynyt hermoille ajatus minkäänlaisista vauvaneuleista. Välillä on toki ihan vaan laiskottanut. Jokainen neuloja tietää miten vaikeaa on tarttua uudestaan kerran kesken jääneesen työhön enää sen jälkeen kun inspiraatio on kadotettu. Jossain vaiheessa lupasin itselleni että peitto tarvii tehdä valmiiksi jos itse sattuisin tulemaan raskaaksi. Se oli mun mielestä hyvä lupaus, sillä se piti sisällään aika suuren mahdollisuuden sitä, ettei homman tarvitsisi koskaan ryhtyä. Toisin kävi.
Kaksi ekaa ätiyslomaviikkoa hyörin ja pyörin ja laitoin kaiken mahdollisen kotona valmiiksi, koska olin ihan varma että muksu ilmestyy maailmaan aikaisessa. Eipä ilmestynyt. Aika tässä on käynyt pitkäksi, ja kun ei oikein voi kotoa kauheasti mihinkään lähteäkään, olen sitten ottanut keskeneräiset neuletyöt työn alle. Tämä kahdeksan vuoden peitto on nyt vihdoin kursittu kokoon!
Lankana on Novitan Puro Batik. Peitossa on käytetty kahta eri väriä. En kyllä millään enää muista että montako kerää tuohon meni.
Vuonna 2010 olin vielä neulehommissa aika aloittelija. En tiedä olenko paljoakaan lopulta kehittynyt, mutta sen teidän että nyt valitsisin hommaan jonkun kevyemmän langan, peitosta tuli nimittäin todella painava! Olenkin jo hollantilaiselle toistamiseen painottanut, että tätä peitoa ei sitten pitkään aikaan saa laittaa vauvan päälle, korkeintaan vähän jaloille. Varsinainen lyijypeitto. Sisko nauroi että pysyypä vauva paikoillaan..
Olisko tuo nyt sitten aluksi sellainen köllöttelypeitto vaan eli sellainen johon vauva laitetaan päällipuolelle.
Koska lankaa oli hieman jäljellä, virkkasin lopuksi peiton ympäri vielä puoliympyrää.
Loppulangasta syntyi vielä pienet sukat, eihän sitä poiskaan voinut heittää..
Olen melkein joka päivä tehnyt jostakin ylijäämälangasta pienen vauvaprojektn. Sukkia, ruokalappuja, kuolalappuja, pyllypyyhkeitä.. Jämälankaa oli jäänyt myös ystävän vauvalle tekemästäni takista ja aloin siitä tehdä aikani kuluksi junasukkia. Tietysti lanka uhkasi loppua kesken. Onneksi vieläkin löytyi minikerä Batikia yhden purkin kätköistä. Joskus hyödyttää olla hamsteri!
Tämän parin myötä uskon että olen saanut kyllä omalta osaltani tästä langasta hetkeksi tarpeekseni. Onhan siitä tullut kaikenlaista tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti piristää päivääni! Kiitos! :)