Hän on täällä!

En ollut ihan väärässä kun epäilin lapsen pyrkivän maailmaan ennen laskettua aikaa. Hän alkoi pyrkimisen hyvissä ajoin pari päivää ennen laskettua aikaa ja putkahti maailmaan kolme tuntia ennen kuin kello olisi kääntynyt lasketun ajan päiväyksen puolelle. Hyvä olla ajoissa, muttei liikaa. 

Kaverilla on kaksi kättä ja kaksi jalkaa ja kaikkea muutakin ihan oikea määrä. Sanoisin että aika hyvin onnistunut projekti. Kalliiksihan tuo tuli (ja tulee..) mutta niin ne hyvät projektit aina. Nyt täytyy sitten loppuelämä pinnistellä ettei tehdä tuosta mitään hunsvottia. Tähän mennessä ollaan tultu hyvin toimeen. Vauva on perinyt isältä söpöyden ja ruokahalun, multa unenlahjat. Hyvä kombo.

Helteet ovat piinanneet kyllä olan takaa, niin kuin kaikkia muitakin suomalaisia. Lempikuukauteni heinäkuu on mennyt sohvalla hikiläntissä istuessa. Oon kyllä samalla syönyt karkkia ja lukenut hömppää. Vähän neulonutkin. Tosi vähän. 

Tänään käytin kävelyllä ja toiveikkaina nuuskimassa yhdessä kanttarellipaikassa, mutta ei kai tällä paahteella ole sienistä mitään toivoa. 

Tajusin että vihdoin toteutuu myös yksi pitkäaikainen unelma, nimittäin olla lomalla syyskuussa! Pääsen sieneen ja puolukkaan. Eilen jo opettelin vauvan sitomista kantoliinaan. Vaikka kyllähän tuo isänsä hoivissa pärjää jos mä lähden metsälle. Syyskuussa voi olla kyllä kantoliinalle muutenkin tarvetta, sillä asuto pitäis pakata. Löydettiin vihdoin meille oma koti. Ensi kuussa kaupat jos kaikki sujuu mutkitta. 

Näin se sitten menee, parissa kuukaudessa voi riekkuvasta vuokralaispariskunnasta tulla rivitalossa asuva lapsiperhe. o.O