lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulustartti

Tiedän että tämä tulee todella myöhään verrattuna blogimaailman jouluhössötyksen keskiarvoaikatauluihin. Mua on jotenkin tänä vuonna pänninyt koko joulu, en tiiä miks. Ei vaan ole sellaista joulutunnelmaa. Äsken yritin laittaa joululauluja soimaan kun ostettiin eilen uusi CD-soitin, kahden kappeleen revin levyn ulos soittimesta kun ei kiinnostanut enää. Kohteliaisuudesta olen töissä toivotellut hyvää joulunaikaa asiakkaille ja tajusin ettei siinäkään ole kauheasti ollut pointtia. :)

Mutta joo, olen ehkä joskus lokakuussa tuntenut että joulu tulee tänäkin vuonna ja sen kunniaksi tehnyt glögimukeihin integroidut pannulaput näppien palamisen estämiseksi. Sain idean tosiaan jo viime vuonna kun meillä ei ollut glögilaseja ollenkaan. Siis glögiähän ei voi juoda tavallisesta kahvimukista. Muistin isotädin aikanaan ostamat hullun paksut juomalasit, jotka olen pihistänyt perintönä. Muistan kun isotäti joskus kertoi ostaneensa nämä kulkukauppiaalta, joka kauppasi laseja ovelta ovelle. Kauppias oli paiskonut laseja pihakivetykselle demonstroidakseen ettei ne mene rikki niin millään. Täti oli heti ostanut useamman. Tämä tapahtui siis joskus 40-luvulla. Mä ajattelin alunperin että ne olis hyviä tuikkulaseja ja olen niitä siten käyttänytkin, kunnes tajusin että ne on vähän liian kapeita ja lasi kuumenee ihan hulluna. Nyt ne on meikäläisten glögilasit ja niissä on hienot neulehommelit jokaisessa. Tässä kaksi esimerkkiä.

Nyt ei sormet pala, pelkästään huulet.

Meillä juodaan tuota vaaleaa glögiä kun mun mielestä se on parempaa. Hollantilainen ei ole vielä päättänyt omaa kantaansa tällaisiin tärkeisiin suomalaisuuteen liittyviin kysymyksiin. Niin, ja sekaan laitoin vaniljakossua, nam. Lusikat ostin Pentikiltä kun ei huvittanut sellaisia alkaa askartelemaan. Ei, tavallisilla lusikoilla ei voi ottaa manteleita sieltä kupista. Rusinoitahan me ei osteta vakaumuksellisista syistä. Mut eikö ole hienot pöytätabletit? Ne mä ostin Intratuinista, joka on siis hollantilainen puutarhakauppa, mutta jossa oli vedetty aika överiksi myös sisustustuotteiden osalta.

Tältä siellä näytti:

Jäi Wikken jouluikkuna kakkoseksi..


Intratuinista lähti tablettien lisäksi mukaan peuranpää, joka oli vaan pakko saada vaikka tiesin että sen saaminen ehjänä Suomeen tuottaa vaikeuksia. Miksi ihmisellä pitää olla pehmopeuranpää seinällä? En tiedä, ehkä samasta syystä kun sillä pitää olla erilliset glögilusikatkin.  

Nyt kun mä luen tätä niin ehkä mä olen sittenkin salaa suunnitellut joulua..

Komia on.

Tuolla Intratuinissa ja muutenkin sisustuskauppoja ja jouluikkunoita katsellessa tuli sellainen fiilis että tekis mieli nakata kaikki vanhat joulukoristeet mäkeen ja ostaa kaikki kauniit, valkoiset kristallikoristeet joka nurkkaan. Ja sitten vaihtaa ne taas seuraavana vuonna. Oikeesti, kaikki sisustuslehdetkin on täynnä juttuja siitä, miten tänä vuonna voit koristella joulun violetiksi, pinkiksi tai kullan väriseksi. Ai miten? No ostamalla pelkkiä liiloja joulukoristeita. Entäs sitten jos ei haluakaan enää ensi vuonna liilaa joulua? Kalliiksi tulee. 

Mjoo, hetken mietittyäni asiaa totesin ettei missään ole mitään järkeä ja lähetin hollantilaisen hakemaan joulukoristeet kellarikomerosta. Olen ostanut muovikuuseni 18-vuotiaana kun muutin pois kotoa ihan kamalaan luukkuun eikä rahaa ollut mihinkään. Kuusi oli silti pakko saada. Hyvinhän tuo on palvellut, vaikka vaikuttaa harventuvan vuosi vuodelta. Yksi syy lienee se, ettei Francis tee eroa muovikuusen ja aidon välillä, vaan syö silti niitä neulasia...

Tässä se taas on.

Uusien koristeiden osto houkuttaa, mutta toisaalta jotenkin tykkään siitä että kuusessa on joka vuosi vanhat, "perinteiset" koristeet. Pallot olen ostanut, mutta melkeen kaikki muut koristeet on saatu lahjoina joltakin, siksi ne on tärkeitä ja niihin liittyy muistoja.


Jo edesmenneen isoäidin antama nalle, ainakin 15 vuotta vanha..


Tänä vuonna Sinterklaas antoi söpön pienen mökin.

Joululahjaostosten lomassa bongasin pari tyynynpäällistä ja päätin hetken mielijohteesta pukea soffankin jouluilmeeseen. En mä niitä kyllä mitään silittämään ruvennut. Käänsin sentään sohvatyynyt niin ettei kissanoksennusläikät näy.

Stockmann Casa

H&M


Mitäs vielä.. Niin, ostin Tarjoustalosta hyasintteja. Ne on jo auenneet noista kuvista ja meillä kyllä siis tuoksuu joulu vaikkei joulufiilistä muuten oliskaan.



Ja tietysti esille on kaivettu aina niin ihanat mökkihökkelit.


Työkaveri antoi mulle ihanan joulupuun lahjaksi. Ruukkuna vahakankaasta tehty pussukka.


Ehkä se sieltä sitten jollottaa. Ainakin pukki pääsee tulemaan kun on hanget korkeat nietokset. Jäämme odottelemaan.


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Dank je wel Sinterklaas!

Täällä sitä taas ollaa hollantilaisten puukenkämaassa lahjottavana. Juuri kun oli kärsitty ikuisuudelta tuntuvasta sateen ja pimeän jatkumosta Suomessa niin alkoi tietysti tulla lunta ihan Antti tuiskuna. Olin vähän huolissani kun tapitin meikämatkaajien konetta Helsinki-Vantaalla perjantaina.

Ai tonneko tarttis uskaltaa..?

Päästiin onneksi matkaan, 40 minsaa myöhässä tosin. Perillä hollantilaisen porukat autokyyditti meidät mukavasti kotio asti. Kuvasin vanhoja tuttuja tuulimyllyjä ja vähän uusiakin. Mikäköhän niissä niin kiehtoo? Olen yrittänyt puhua hollantilaista ympäri et muutettais asumaan tuollaiseen vanhaan myllyyn jonnekin Hollannin maaseudulle. Ei kuulemma käy, ei niinkään mun eikä myllyn takia, vaan Hollannin poliittisen tilanteen..


Illalla oli vuorossa hurja surprise-askartelu, johon olin onneksi varautunut jo kotona tekemällä esivalmistelut. Tein Rubikin kuution hollantilaisen siskon poikaystävälle, joka diggailee kaikenlaisia ongelmanratkaisujuttuja.

Pohja on tummaksi maalattu PartyLiten kynttilälaatikko.

Kyllä siitä kuutio tuli.

Ja joka sivulla tietty värit.

Talossa oli jo Sinterklaaskoristeet paikoillaan. Näitä täytyy aina vähän selitellä kotiväelle. Jos et tajua mistä on kysymys niin tsekkaa viime vuoden hölinät.

Piet

Mr. Sinterklaas
Hollantilaisen äidillä on ehkä kaikki Sinerklaas-lastenkirjat.


Ja tietysti imuroimme napamme täyteen perinnekarkkeja, Kruid Noten-pipanoita ja poliittisesti korrektia Piet-kakkua. Nomnom.

Kohtuullisen kokoinen karkkikulho.

Ihanat macaronsit kakun reunoilla..

Marsipaanin ystävän suosikkilounas.

Kun lahjojen aika koitti, yllätyimme siitä että pino ei tänä vuonna yltänyt katonrajaan asti. Tämä oli ihan taktikoitu veto, koska aiempina vuosina on Sintiltä ilmeisesti lähtenyt valkoinen hevosensa vähän käsistä. Nyt säkkejä oli "vaan muutama". Ja isot pinot lahjoja ilmestyi silti joka syliin.



Ja sitten Surprise-parhaimmistoa. Mun askartelema kuutio oli ihan menestys sikäli, että vaikka se ei ollutkaan täynnä erityisesti piilotettuja lahjoja, huomasin että lahjan saaja otti boksin mukaansa kotiin lähtiessään. :) Kuutiossa oli siis kaksi kirjaa, joita oli toivottu.


Tänää vuonna paketit oli mitä mielikuvituksellisimpia..

Ihana pinkki kakku, jossa joka leivoksen sisään oli kätketty viesti ja itse lahjat löytyi kakun sisältä..

Maistuis varmaan sullekin.
 Jättikokoinen Green Day -levykotelo..


..jonka sisällä oli levy, ja sen sisällä vasta lahjat.


Mä sain korin, jossa oli ihana harmaa kissa ja kissa-aiheinen runo. Kissan sisällä oli lankarulla. Korin pohjasta löytyi vielä ihanaa Lisa Pom Pom -lankaa ja jättikokoiset bambupuikot (45 cm ja 12 mm), sekä Robbie Williamsin uusi CD! :)

Mau.
 Lahjassa oli myös kotiinviemisiä Francikselle, eli leipäpussinsulkijoita.. :)

Joku on sitten näitä kerännyt koko vuoden..
Otan lahjoista ehkä lisäkuvia Suomessa. Yksi parhaista oli tämä neulekirja, French Girl Knits Accessories. <3

Merci Sinterklaas!
Tällaista tänne. Nyt nokka kohti Suomea ja -17 asteen pakkasta, hrr!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Nuttujuttu

Työkaverini jäi jokunen viikko sitten äitiyslomalle. Mä sain päähäni neuloa tulevalle vauvalle jotain pientä, koska tykkään siitä miten nopeasti vauvaneuleet yleensä pienen kokonsa vuoksi valmistuu. Toisinsanoen, en jaksa neuloa mitään isoja projekteja kovinkaan usein, koska kyllästyn parissa päivässä. Aloitin neulomaan jo hyvissä ajoin, mutta sitten kun takki oli jo valmis, päätin tehdä vielä piponkin, ja kiirehän siinä tuli. :D Ehdin kuitenkin ojentaa lahjan saajalleen kun tämä vielä keräsi työhuoneestaan viimeisia tavaroitaan.



Nuttu on samanlainen kuin se, jonka tein aikaisemmin siskon vauvalle. Lankana Novitan Wool, luonnonvalkoinen. Ja ohje siis Novitan, löytyy täältä.



lauantai 17. marraskuuta 2012

Kurpitsa(pää)muffinsit

Mitäs siellä uunissa paistuukaan?


Halloween on tullut näköjään jäädäkseen tänne pohjoiseenkin, tosin se näyttää rajoittuvan pitkälti nuoren baarikansan parin viikonlopun mittaiseen vaellukseen, jossa kaikki tytöt on pukeutuneet zombie-hoitsuiksi tai seksikkäiksi piruiksi ja pojilla on Tiimarin naamari. Mulla ei ole väliä, en ole sellainen joka vastustaa kaikkea vaan koska ei olla ennenkään niin tehty (ja tunnustan olleeni baarissa pikkuruisissa piruvetimissä). Tänä vuonna ostin taas Prismasta kurpitsapään niinkuin viimeksikin, mutta annoin sen seistä ainakin viikon tiskipöydällä kun en mukamas ehtinyt koskaan kaivertaa sitä. Viime viikonloppuna ajattelin että olis kiva tehdä pitkästä aikaa muffinseja, ja kurpitsaversio alkoi houkuttaa.

Hollantilainen oli jotenkin levoton ja annoin sille ontoksi kovertamani kurpitsan kaverrettavaksi. Vähän vihjailin että nyt kun halloween jo meni, niin ehkä siinä voisi olla jokin muu kuvio kuin pelottava naama. Vihjailut eivät menneet perille ja sille tuli pelottava naama. :) Mutta aika hieno kylläkin! Koska myöhemmin sanoin että "ajattelin kyllä kukkia tai jotain", päähän tuli vielä pieni kukka..



Muffinsit oliva tosi hyviä! Käytin samaa perusohjetta kuin aina ennenkin, mutta piimän sijaan laitoin 2dl kurpitsasosetta, johon oli sekoitettu pari ruokalusikallista mangotuorejuustoa (kunsitä nyt sattui olemaan kaapissa). Mausteiksi heitin kanelia, neilikkaa, muskottia ja inkivääriä. Ennen paistoa ripottelin muffinsien päälle sokeri-kaneliseosta, jolloin niihin tuli kaunis rapea ja halkeileva pinta. Maku oli todella hyvä, mausteinen, eikä liian makea. Ja muodotkin kohdallaan. :P




Keitettiin oikein kurpitsapääkaffet!

torstai 25. lokakuuta 2012

30 Kuvaa Haaste: erilaiset!

Heh, vielä näitä kuvia tulloo..

Meitsien olohuoneen uusi ja vanha hylly oli aika erilaiset:

Ennen...

..ja jälkeen!


Vähän raikastui meininki olohuoneessa. Otin jo paineita siitä että pitää ostaa uusi, vaalea sohva ja uudelleensijoittaa oikealla näkyvä perintönojatuoli, mutta kappas, ihan hyvinhän ne tuossa vielä menee. Huomatkaa myös vasemmalla mun ihan itse kokoama olohuoneen pöytä.

Otin ensimmäisen Ikea-kokoamisprojektin haasteena. Samalla kun hollantilainen hääri ison hyllyn kimpussa niin mä aloitin laskemalla tarkasti kaikki pikkupöydän ruuvit ja mutterit.


Lopulta se näytti jo pöydältä. Francis testasi heti että onko tämä sellainen pöytä, jossa saa olla, vai sellainen pöytä, jossa saa olla vaan kun muut ei ole kotona.


Olen ihan rakastunut uuteen hyllykköön! Sinne menee kaikki kivat tavarat ja kirjat.

Vitriinikaappiin muuttivat heti mun uudet Essence -skumppalasit ja mummilta valmistujaislahjaksi saamani kakkulautanen ja lasikupu, sekä muut kissalta varjeltavat esineet.



Ja mikä parasta, kaikki ihanat puuhakirjat mahtuvat samaan hyllyyn. :)

Kuva 1: Omakuva
Kuva 2: Suosikkitavara
Kuva 3: Perheenjäsen
Kuva 4: Harrastus
Kuva 5: Vanha kuva
Kuva 6: Teema "vihreä"
Kuva 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Kuva 8: Suosikki kuva
Kuva 9: Päivän asu
Kuva 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Kuva 11: Hullua
Kuva 12: Arkeni
Kuva13: Teema “valo”
Kuva14: Talvikuva
Kuva 15: Rakkaus
Kuva 16: Mustavalkoinen omakuva
Kuva 17: Hetki
Kuva 18: Tunteet
Kuva 19: Täällä minä asun
Kuva 20: Teema “erilaiset”
Kuva 21: Kun olin pieni
Kuva 22: Tästä olen riippuvainen
Kuva 23: Kesäkuva
Kuva 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Kuva 25: Kaikessa kiireessä
Kuva 26: Tämä naurattaa aina
Kuva 27: Teema ”kaksi”
Kuva 28: Sää
Kuva 29: Uusin kuva minusta
Kuva 30: Valinnainen kuva
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...