Kaksi viikkoa täällä on nyt ihmetelty Pikku-Harria ja sen edesottamuksia. Ollaan pohdittu välillä että pitäiskö nimi muuttaa muotoon Pikku-Pomo tai Boss Lady, sen verran tuo yritti ainakin viime viikolla vielä meitä komentaa. Tyypillinen tilanne on sellainen että kissa roikkuu verhoissa, mä menen nostamaan verhot ylös ja tämän jälkeen kissa uhmakkaana tuijottaa verhoja joihin se ei enää yletä ja painokkaasti maukuu. Ja sama toistuu aina kun kattimatti kulkee verhojen ohi. Tai laitan tyynyn esteeksi ettei pääse kukkahyllylle pomppimaan: kissa huutaa tyynyn edessä että pois tämä tästä mää haluan mennä tuonne!! :D Nyt on onneks jo vähä rauhoituttu.
Niin, ja todettiin ettei sitä nimeäkään ole tarvis vaihtaa kun Harry juontuu nimestä Henry ja Henry on "estate ruler". Sellanen meilläkin täällä on. Ja opin lisäksi sellaisen huijauksen että Prinssi Harryn nimi onkin oikeesti Henry. o.O
Tuosta otuksesta on aika vaikea ottaa kuvia kun se leikkii -eli suurimman osan aikaa, mutta olen nyt saanut ikuistettua muutaman hetken Parhaiden Kavereiden seurassa.
Eka Harrin paras kaveri on Naama. Naama on pinkki ja ostettiin se jo ennen kun haettiin Harri kotiin. Ekat päivät Naama oli todella epäkiinnostava, mutta nykyisin se on tärkeä aamuleikkikaveri, jota kannetaan suussa (yleensä meidän sänkyyn) ja sitten höykytetään. Kun Naama on vähän väsyny, se menee piiloon makuuhuoneen piirongin alle eikä Harri saa sitä sieltä pois..
Tässä naamaa vaanitaan:
...ja kaikki muut kuvat ovat sitten tällaisia:
Viime viikonloppuna Silvan äiti kävi kylässä ja toi ihanan liilan Pallon. Pallo on kevyempi kuin Naama eli sitä on vieläkin kivempi kanniskella ympäriinsä. Pallo menee yleensä Naaman seuraksi piirongin alle ja meitsi sitten saa niitä sieltä kaivella kun käsky käy.
Sain eilen vihdoin valmiiksi Kärmeksen, joka on hieman sukua Veli Siittiö Kissanminttuselle, mutta Kärmeksellä ei ole vastaavaa aivopullistumaa vaan se näyttää enempi käärmeeltä. Kärmeksestä ei saanu oikeen kuvaa ilman et se oli halittavana.
Meillä oli kavereita kylässä kun Kärmes valmistui. Just juteltiin siitä miten heidän toinen kissansa on vähän liian kiinnostunut perheen (oikeesta) lemmikkikäärmeestä ja sen takia terraarion siivoaminen ym. availu täytyy suorittaa ekstravarovaisesti. Tein sitten saman tien niillekin katimateille oman kissanminttukäärmeen.
Nyt täällä jatketaan leppoisaa sunnuntai-iltaa aika lailla koko perhe samassa asennossa.
Harri näyttää mallia:
Voi miten ihana pikku kissa. Lapsena meillä oli aina kissa, ja sittemmin olen erikoistunut koiriin, russeleihin, jotka taitavat kyllä olla koiramaailman kissoja. Mutta toivottavasti minullakin on vielä joskus kissa :) Kärmes on hieno ja onneksi vähemmän pelottava kuin elävän elämän esikuvansa! T. nimimerkki Käärmekammo
VastaaPoistaOnkos hän vähän söpö, eikä niin vähänkään, ounou tässähän iskee kisukuume!
VastaaPoista