Nyt on tosi kyseessä!

Mä en yleensä, ainakaan tietoisesti, avaudu täällä blogissa mistään maailman epäkohdista. Niitä näkee ihan tarpeeksi joka päivä töissä. Yritän olla Facebookissakin ihan vaan nenänkaivuumeiningillä, vaikka sinne joskus tulee postitettua esimerkiksi artikkeleja tai muuta kantaaottavaa. Ai niin, ja kyllähän mä kerran Buckyn Blogiin postitin tämän.

Asiaan. 

Olin tällä viikolla Turussa töissä. Koska olin sopinut muutenkin näkeväni ystävän, sovimme että jään samalla yökylään, koska työpaikka oli kävelymatkan päässä kaverin kämpiltä. Oli kivaa pitkästä aikaa vähän parantaa maailmaa. Mun maailma parani aika paljonkin ja syy oli se, että olin unohtanut shampoon kotiin.

Olen kaveripiirissä tunnettu siitä, että rakastan voimakkaan tuoksuisia saippuoita, kynttilöitä, käsivoiteita ja sen sellaista höpöhöpöä. Kaveri sitten tarjosi mulle lainaksi omaa shampootaan, mutta vähän sillai "en mä tiedä tykkäätkö sä tästä, tä on tällaista luonnonkosmetiikkaa, voin mä kattoa onks mulla jotain muuta vielä..." *penkoo kaappejaan* No ihan sama. Mielummin pesen hiukset jollain hippishampoolla kun menen poliisiasemalle aamulla limatukka pitkin päätä. Suihkuun siis.

Tä on nyt aika yksityiskohtaista kuvausta, mutta kun mä yritän välittää fiilistä mun elämää muuttaneesta hetkestä...

Suihkussa ensin yllätyin siitä, että shampoo oli ihan taivaallisen tuoksuista. Se oli Laveran appelsiinishampoota. Sitten yllätyin siitä, että se tuntui ihan samalta kun tavallinenkin shampoo, ei tosin vaahdonnut ihan yhtä paljoa (tiedän nyt miksi, toim.huom). Viimeistelin hiustenpesun Santen pähkinäisellä hoitoaineella. Tässä vaiheessa mä lähinnä murehdin että onkohan kaverilla hiustenkuivaajaa. Suihkun jälkeen istuin keittiön pöydän vieressä ja yhtäkkiä tajusin mikä oli toisin; mun päänahka ei kutissut!

Olen vuosikausia kärsinyt atooppisesta ihosta ja viimevuosina kutina ja kiristely on kiivennyt käsivarsista pään päälle. Olen ostanut kaikenlaisia herkälle iholle tarkoitettuja tuotteita, hoitoaineita, rasvoja, naamioita... Olen käynyt myös allergiatesteissä, mutta pikaisessa Prick-testissä ei näkynyt mitään allergisoivaa ainesosaa, vaikka olin juuri edellisenä päivänä saanut kamalan allergisen reaktion ja koko nassu oli ihan violetinlaikukas. Päädyin sitten ostamaan apteekista sellaista kosteuttavaa geeliä, jota laitetaan kutisevaan päänahkaan. Ollut ihan mummo-olo kun sitä olen puolisalaa pruuttaillut hiusjuureen aina hiustenpesun jälkeen. Se on auttanut ihan hyvin, joskus jopa muutaman minuutin ajan.

Niin, ajauduin vähän aiheesta. Siis keskiviikkoiltana, elämäni käännekohdassa, mun päänahka ei kutissut lainkaan. Olin ihmeissäni. En uskaltanut kuitenkaan vielä antaa kredittejä yksinomaan kaverin shampoolle. Voihan asiaan vaikuttaa myös veden kovuus, huoneilman kuivuus, lämpötila jne. Olin kuitenkin valmis kokeilemaan seuraavana iltana kaverin muita luonnonkosmetiikkajuttuja, lähinnä suihkusaippuaa ja vartalovoidetta. Taas sama, ihana tuoksu! Ja oho, käsivarretkaan ei enää kutisseet. Ihottuma toki on jäljellä, mutta se ei muuttunut punaiseksi ja kutisevaksi kuten yleensä suihkun jälkeen. Kosteusvoidetta levitin sellaisiin kohtiin jotka on aina tulessa suihkun jälkeen. Vertailun vuoksi laitoin toisiin kohtiin apteekin Aqualan L:ää, joka on ollut mun luottokamaa normaalisti (se ei ainakaan lisää kuitinaa). Uskomaton ero! 

Aloin udella kaverilta, mistä näitä kutinanlakkauttajia saa ostaa.

Ajauduin muutama kuukausi sitten surffaillessani Kemikaalicocktail-blogiin. Tämä lienee tuttu aika monelle bloggaajalle, mutta ei ollut mulle. Lueskelin blogia hetken, ja huomasin että blogia pitävä Noora on kirjoittanut myös kirjan, jota sai tilattua nettisivuilta. Joulu oli ovella ja ajattelin edellä mainittua kaveriani, jonka arvelin olevan potentiaalinen lukija. Hetken mielijohteesta tilasin kirjan itsellenikin. Kirja on ollut muutaman kuukauden hyllyssä koskemattomana, mutta viimepäivien kokemusten jälkeen vihdoin tartuin siihen eilen ja luin sen yhdeltä istumalta. 

(oikeasti, aloitin kello 12 ja lopetin kello 20, sohvaan jäi kuoppa).

Marjoja ja Maskaraa -kirja on jaettu kahteen osioon, joista ensimmäinen käsittelee ruokaa ja jälkimmäinen kosmetiikkaa. Aloitin kosmetiikkaosiosta. Hetken luettuani hain pesuhuoneesta muutaman purkin viereeni sohvalle, ja tutkailin lukiessani niiden tuoteselostuksia. Hollantilainen yritti pelata keittiön pöydän äärellä tietokonepelejä, mutta joutui koko ajan keskeyttämään kun mun suusta pääsi epäuskoisia kiljahduksia. Mietin uskallanko lukea ruokaosiota ollenkaan, mutta pakkohan se oli. Kahdeksan tuntia myöhemmin tunsin lopullisen valaistumisen olevan käsillä. 

Tässä vaiheessa voin mainita, että jo perjantai-illan junamatkalla Turusta Helsinkiin lähetin kosmetiikkatilauksen Ruohonjuuren verkkokaupan kautta Kampin myymälään...

En voi alkaa koko kirjaa tässä referoimaan. Voin vaan todeta, että se oli helppolukuinen ja selkeä, huumorillakin höystetty, asiapitoinen ja ennen kaikkea silmiäavaava kokemus. Ehdottomasti kahdeksan tunnin ja kahdenkymmenenneljän euron arvoinen sijoitus. Ja tämä sanon minä, joka valitsen kosmetiikan kauniin paketin ja voimakkaan tuoksun perusteella ja kehuskelen sillä että vedän avokadon sijaan pihvin ja ranskalaisia. Se on loppu nyt. 

Puolitosissani mietin kirjan tilaamista myös siskoilleni, erityisesti niille joilla on lapsia. Kirjan loppupuolella kylläkin kehoitettiin lainaamaan kirja edelleen, ihan kierrätysmielessä. Mietin että tämä taisi olla hyödyllisempi lahja mulle itselleni, kuin kaverilleni...

Kun nyt sitten aloin mielenkiinnosta availemaan meikäläisten kaappeja, olin positiivisesti yllättynyt löydöistäni. Ei ole pelkkää schaissea, kuten kirjassa sanotaan. Löysin luomuhunajaa, luomuohrahiutaleita, luomuviiniä (hih)...ja kosmetiikkaosastokaan ei ollut pahimmasta päästä. Olen aikaisemminkin maininnut rakkaudesta Lush:n tuotteisiin. Okei, ne ei ole luonnonkosmetiikkaa, vaan tuoretta, käsintehtyä kosmetiikkaa. Tuoteluetteloista löytyy synteettisia ainesosia, vaikkakin suurin osa on luonnonainesosia. Lush myös pyrkii välttämään pakkausjätettä. Ja oikeastaan mä ostakin niiltä vaan saippuapaloja ja muita "kosmetiikkapalasia", sekä tuorekasvonaamioita, joita saa yhden ilmaiseksi kun vie viisi tyhjää purkkia myymälään. Toinen rakkauteni, L´Occitane, ei sekään ihan huono vaihtoehto ole ollut. Nettisivuilla ei ole tuotteiden tuoteselosteita, joten tartuin käsisaippuapulloomme: siinä oli 19 ainesosaa, joista 11 oli luonnosta peräisin. Ilahduin siitä etten ole aivan täysin laput silmillä kulkenut kuitenkaan. Äsken kyllä Google kertoi että L´Occitane käyttää eläinkokeita kosmetiikan testauksessa.. 

Jatkossa aion tosin syynätä tuoteselostuksia tarkemmin, ihan siis jo oman hyvinvointini vuoksi. Body Shop saa jäädä (tiesittekö että sen omistaa L´Oreal?). Lisäbonuksena luontoon ei ainakaan meikäläisen toimesta pääse kemikaaleja, jotka ei hajoa ollenkaan tai hajotessaan vapauttavat raskasmetalleja. Ai niin, ja näitä saa sitten taas juoda itse kraanaveden mukana, koska naapuri ei kuitenkaan ole lukenut samaa kirjaa. :/ 

Lupasin hollantilaiselle etten ala hysteeriseksi enkä varsinkaan tuputtamaan muille uusia elämäntapoja. Meille tuli melkeen jo riitaa kun aloin laskeskella miten paljon se saa eturauhassyöpää päivittäisestä lightcolastaan.. Onneksi on blogi, jota lukee ainakin 8 ihmistä joskus. :) Tässä teille siis uusia ajatuksia. Itse mietin nyt ihoani ja kieltämättä kiinnostaa myös se, voiko migreeinkohtauksilla ja vatsavaivoilla olla yhteys kaikenlaiseen kemikaalistoon, mitä kaaliini joutuu. Koska mulla ei ole mitään lääkityksiä, voin ihan hyvin kokeilla jatkossa lisäaineiden ja kemikaalien vähentämistä ruuassa ja kosmetiikassa. Jos huomaan eron, se riittää mulle jo vakuudeksi.

Ostin viimeviikolla Ekotekoja -neulekirjan. Sekään ei ole yhtään hihhulihippi, vaan täynnä käteviä ja hauskoja ohjeita ja vähän erikoisempia lankamateriaaleja. Kirjan ohjeissa käytetään ihan tavislankoja, mutta toisaalta osa esittelee soijasta, bambusta ja maissista valmistettua lankaa. Niin, tai sitten voi virkata muovipusseista muovikassin tai juuttinarusta eteismaton. Mää ainaskin!

Ugh! Olen puhunut.