Niin se joulu taas tuli ja meni (vai onks se vielä?). Yritin valmistautua sen tuloon ostamalla glögi-suklaakuivakakun ainekset kaappiin ja kaivamalla kaapista sisustuslehtien männävuosien joulunumeroita joita olen pihinä ihmisenä säästellyt juurikin tällaista vähälumista* ja vähärahaista** vuotta varten. Vaan kyllä se taas ehti mut yllättää, mikä siinäkin on..joka vuosi se kumminkin tulee.
Oltiin tuulimyllymaassa joulukuun alussa juhlimassa Sinterklaasia. Sitä ennen haalittiin lahjoja ja yllätyksiä matkalaukullinen. Luulen että tämä uusi perhejuhlatraditio on alkanut hiukan verottaa mun joulupuuha-aktiivisuutta. Kun palaan Suomeen matkalaukku täynnä herkkuja, lankaa, kynttilöitä, ja mitä nyt olenkin saanut lahjaksi, ei enää vaan riitä into vetää koko ruljanssia uudestaan eri punanutun takia.
Sain muuten aika paljon lankaa. Ihihihiiii!
Joka vuosi mun joulu tulee myöhemmin, ja kiireemmällä. Ihan kun joku pakkojuhla. Olen hieman huolissani, tämä ei ole lainkaan mun tapaista. Olen aina pitänyt itseäni ns. jouluihmisenä. Juteltiin tästä hollantilaisen kanssa. Mä vaadin sitä etsimään internetistä ateistien jouluradiota, josta tulis joululauluja, mutta ilman Jeesusta ja enkeleitä ja sensellaista. Ei löytynyt. Eikä ollut luntakaan. Tee siinä sitten jotain jouluvalmisteluja.
Onnistuin kuitenkin löytämään jonkun jouluinspiraation perjantaiarvonnassa saadun punkkupullon pohjalta ja istuin pari iltaa kortteja näpertelemässä. Ostin Steinistä hauskoja joulukoristeita ja apinoin niitä kotona. Kätevästi käytin taas häistä ylijäänyttä koristemateriaalia, tällä kertaa pöytäliinoina ollutta juuttikangasta.
Juuttikangas on liimattu paksulle pahville ja väliin kiinnitetty lanka, jolla kortin saa vakka kuusesta roikkumaan. Alakuvan sydämiin kiinnitin kuviot decoupage-lakalla.
Koska mun hermot ei kestä tehdä kymmeniä samanlaisia kortteja, kyllästyn niin helposti, teen aina vähän mitä sattuu. Sinellin joululehdestä löytyi idea hauskoihin nappikortteihin. Kiva tähtituikku on muuten Sinterklaasilta. Olen ollut kiltti.
En ostanut paljoakaan lahjoja tänä jouluna, en oikeastaan muille kuin hollantilaiselle. Ostin silti reissusta söpöjä pakettirasioita kun en voinut niitä kauppaankaan jättää. Vähän samasta syystä mukaan tarttui pieniä pöllökoristeita. Pöllöt on näköjään vieläkin mun mieleen. Onneksi ostin nämä, niistä sai kivat ja sopivan kokoiset pikkupaketit siskoille. Sisälle laitoin tiskirättejä, koska niitähän aina tarvii. Niin, siis itsetehtyjä.
Hommattiin ihan oikea kuusikin taas, eikä kissa ole kaatanut sitä vielä kertaakaan. Kun toiseksi viimeisen työpäivän jälkeen vielä kirmasin kodinykköseen ostamaan puoleenhintaan uudet kuusenvalot, tunsin itseni varsinaiseksi arjen sankariksi. Kuivakakkua en tosin ehtinyt leipomaan ennen kuin suunnattiin jo varsinaiseen Suomeen. Siellä odotti onneksi äidin tekemä rommihedelmäkakku ja isän lahjaksi saamat viinit, joiden tuhoamisessa auttelin auliisti joulunpyhät.
Jos en sitten mitään muuta saanut aikaiseksi tänä jouluna niin näin ainakin kavereita ja tärkeitä ihmisiä. Ajan kanssa. Se oli virkistävää ja valaisevaa. Valaisevalla tarkoitan sitä ahaa-tunnetta, kun taas muistaa että joidenkin kanssa juttu jatkuu aina siitä mihin se viimeksi jäi. Ja sitä kun ihmettelee että miksei nähdä useamminkin. Ja sitä kun ihmettelee että miksi aina on kiire?
Meillä on myös uusi ateisteille sopiva enkelikello ilman enkeleitä. Siinä pyörii Eiffeltorneja. Yritin kuvata sitä mutta tuikku kävi niin kuumana etten millään saanut vangittua torneja kuvaan. Olisin tietty voinut sammuttaa tuon kynttilän, mutta koska en ole niin kärsivällinen, tämä kuva saa kelvata.
 |
| viuh viuh! |
** tilanne edelleen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti piristää päivääni! Kiitos! :)