Ihana syksy

Mä olen aiemminkin hokenut sitä miten syksy on mun suosikkivuodenaikani. Olen just sellainen ärsyttävä suklaata-punkkua-hyväkirja-neuletyö-aah-ihanaa -tyyppi jota sosiaalisessa mediassa dissataan. Mutta so not. Syksy on paras ja piste. Tykkään mä muistakin vuodenajoista. Mutta hei: suklaata, punkkua, hyvä kirja, neuletyöt! Aah, ihanaa! 

Kun häidenvietosta kotiuduttiin, oli kaikki kesäkukat enemmän tai vähemmän sanoneet sopparin irti. Mutta mitäs noista, laahasin tuoreen aviomiehen Hakaniemen torille uusien kukkien ostoon. Tästä hän ei niinkään ollut moksiskaan, mutta laahasin sen myös "metsään" ja se oli jälleen kerran traumaattista. Minkäs teet, ylä- ja alamäessä pitäis nyt pysyä rinnalla. Ja myös kivikkoisessa metsässä, jossa meikä on kuin kotonaan ja ulkomaalainen jatkuvasti varuillaan. Mikä siinä on etten saa tota uskomaan ettei hesalaisessa "metsässä" (=ehkä parin hehtaarin kokoinen ulkoilualue) vaan yksinkertaisesti tule vastaan karhua tai sutta. Ehkä se oli se viimesyksyinen ampiainen, joka teki mun kotouttamissuunnitelmista ihan hyödyttömät pistämällä metsäseuralaistani kahdesti rintaan. Prkl.

Eilen illalla puhuttiin hiihtämisestä. Näytin netistä minisuksien kuvat ja kysyin oliko hollantilaisella sellaiset pienenä. Mulla ei ollu, naapurin lapsilla oli ja olin kade. Hollantilainen ei edes tienny mitkä ne on. Kysyin oliko sitten tavalliset sukset. Alkoi nauraa. On kuulemma täysin kahelia koko hiihtäminen ja lisäksi hengenvaarallista. Tajusin että tuo tarkoittaa laskettelua, sitähän se hiihtäminen on noille eurooppalaisille. Aloin valistaa että eipäs ole vaarallista, ainakaan perinteinen suomalainen murtomaahiihto ei ole. Hollantilainen kuuli "murtumahiihto", jonka jälkeen en saanut enää häntä vakuutettua hiihdon turvallisuudesta. 

Mutta joo, olen siis saanut parvekkeen taas kivaksi. Äskenkin syötiin siellä lounasta, shortseissa.

 

Uusi tuttavuus on tämä pensastädyke eli hebe taijokusellainen. Torikauppias myi tätä veronicana, mutta interwebsien mukaan tämä on pensastädyke. Oli mikä oli, kauniit on liilat kukkansa, maistuu myös kissalle ja ainakin silloin huudan että "Pois Veronican kimpusta!!"

 

Pelargoniat sai uuden korin ja uutta multaa, alkoivatkin heti kukoistaa.

 

Marjakanerva on ihana mussukka, mutta se kannattaa istuttaa ruukkuun, joka ei vuoda, jos meinaa että se pysyy hengissä.. Nimim. "Kokemusta on -82"

 

Häiden karkkibuffetkyltti uudessa sijainnissaan.

 

Häiden karkkibuffasta on myös peräisin tämä ihana Riihimäen vanha lasipurkki, joka on sittemmin palvellut meillä kukkamaljakkona ja viinicoolerina. Häiden aikaisia pitsejä ei tietenkään oteta pois.

 

Olen taas neulonut pitkästä aikaa. Tässä salaista projektia ystävän kaksosvauvoille. Ja mun hollantilainen pusumuki, jonka oikeasti ostin ekalta Amsterdam-reissulta tuliaiseksi, mutta jonka sitten halusinkin pitää itse..

Onko jollain kokemusta tuosta "Veronicasta"? Voiks se ottaa talveksi sisälle? Tylsistyykö se kuoliaaksi jos vien sen töihin?