Haastetta pukkaa

Haasteellista on taas ollut elämä viimeiset viisi päivää. Mun toinen jalka ei toimi! Tai siis toimii se, mutta ei ilman tuskaa ja irvistelyä. Viime torstaina jo alkoi ihmeellinen särky molemmissa jaloissa ja siitä se siirtyi viikonloppuna vasempaan lonkkaan ja jäi sinne. Maanantana ei tullut kävelystä mittää. Kävin lääkärissä jos jonkinlaisissa testeissä ja nyt odottelen kotona puhelin kourassa että lääkäri soittais tuloksista. Sairaslomaa on vielä tämä päivä. Onneksi lääkkeet alkaa auttaa, mutta olis silti ihan kiva taas kerran tietää mikä mua vaivaa. Googlen mukaan se on taas raskaus tai syöpä. Ai-van!

Oli mikä oli, tuntuu ettei tämä kotona istuminen (seisominen/makaaminen, en voi istua pitkiä aikoja..) oikein sovi mulle. Tylsistyn kuoliaaksi. Käyn koko ajan kurkkimassa työsähköposteja. Kauheasti ei voi mitään puuhastella kun kaikenlainen liikkuminen sattuu ja sohvalla istuminen läppärin kanssa on yllättävän tylsää kun sitä tekee kolme päivää putkeen... Olen lähinnä katsonut netistä Bridezilla-jaksoja ja ottanut vaikutteita. :D

No ei vaiskaan.

Kuva: James Wojcik

Onneksi tänään aamulla huomasin että kenkkuilevan lonkan lisäksi olen saanut toisenkin haasteen, nimittäin Tannilta Kotipellolla -blogista! Kiitoksia!

Säännöt mennöö näin:

"Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan blogeja, joilla on alle 200 lukijaa.

 

1) Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään

2) Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen

3) Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille

4) Haastettujen tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa

5) Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut

6) Ei takaisin haastamista"

 

 

 

 

Olen joskus aiemminkin joutunut saanut kertoa itsestäni. Sillon oli kyse randomeista asioista. Tässä haasteessa ei ole määritelty mitä näiden asioiden tarttis käsitellä. Niinkun että tunnustuksia, luonteenpiirteitä vai mitä...? Jos on tarkoitus tehdä blogia tunnetummaksi niin jospa kertoisin sitten asioita, joita ei ainakaan kirjoittajakuvauksesta selviä.

 

11 asiaa minusta:

 

1. Olen ohjeistusten suhteen pikkutarkka, jos ei vielä äskeisestä selvinnyt. :)

2. Pikkutarkkuus johtuu luonteestani ja sitä on edelleen ruokkinut ammatinvalinta lakialalla.

3. Olen tunnollinen jos on kyseessä muiden asioiden hoitaminen, mutta omien tärkeiden asioiden hoitaminen ei aina innosta, paitsi sitten kun on ihan pakko. Esim. hammaslääkäriajan varaaminen. Hyi

4. Sen ajan, jonka voisin käyttää tärkeiden asioiden hoitamiseen, istun yleensä sohvalla ja neulon.

5. Jos olen kyllästynyt neulomiseen, virkkaan. (En kyllä yleensä kyllästy neulomiseen).

6. En osaa tehdä muita käsitöitä, olen esim. ihan surkea ompelija. Ompelukone kyllä on, ja helkutisti kankaita. Eihän sitä koskaan tiedä koska yhtäkkiä opinkin ompelemaan!

7. Innostun projekteista siksi aikaa kunnes innostun taas seuraavasta projektista ja edellinen jää. Onneksi tämä koskee lähinnä käsitöitä, sisustusprojekteja, nukkekotiprojekteja jne, eikä sikäli vaikuta negatiivisesti muiden kuin mun elämänlaatuun. Ja ehkä vähän miehen, joka elää niiden keskeneräisten projektieni keskellä.

8. Mulla on kissa, jonka iän just laskin ja se täyttää kymmenen! Kissan mielestä keskeneräiset projektini on myös pöljiä, koska niihin ei saa koskea vaikka niitä on jokapaikassa.

9. Meillä ei ole lapsia, se tästä vielä puuttuiskin.

10. Tämänhetkinen isompi projekti on elokuussa olevat häämme. Aion suorittaa projektin loppuun.

11. Nyt kun luin edelliset vastaukseni niin vaikuttaa siltä että olen pikkutarkan lisäksi myös jollainlailla huithapeli.

Tannin mulle tekemät kysymykset:

 

1. Mikä väri olet? 

Jaa-a. No vaikka pinkki.

2. Mikä väri haluaisit olla?

Joku hillitympi, vaikka luonnonvalkoinen.

3. Mitä väriä inhoat? 

Sinapinkeltaista ja muitakin "likaisia" värejä.

4. Mitä väriä kaipaat?

 Kaipaan vihreyttä tällä hetkellä eli kevättä ja kesää!

5. Anna menneisyydellesi väri? 

Joskus tykkäsin epänormaalin paljon liilasta.

6. Nykyhetkesi väri? 

Puna-valkoinen.

7. Minkä värinen on tulevaisuutesi? 

Pastellisävyinen.

8. Mikä on voimavärisi? 

Ei mulla ole sellaista. En ainakaan tiedä että olisi. Tai olisko se musta?

9. Missä värissä kylpisit? 

Pinkissä! Tällaisen saa Lushin kylpypommista!

10. Mihin väriin nukahtaisit?

 Vaaleansininen ja vaalea beige ovat rauhoittavia.

11. Mitä väriä antaisit läheisellesi? 

Hollantilaisella on nyt se mulla teininä ollut liila-hulluus. Eli liilaa.

 

11 totaalisen randomia ja vähän henkilökohtaistakin kysymystä haastetuille:

 

1.  Mitä katsot televisiosta?

2. Tuletko toimeen naapuriesi kanssa?

3. Mistä unelmoit?

4. Oletko toteuttanut unelmiasi?

5. Koska olet viimeksi käynyt hiihtämässä?

6. Mikä on paras saavutuksesi elämässä?

7. Luettele elämäsi lemmikkieläimet järjestyksessä?

8. Miten hemmottelet itseäsi?

9. Miten hemmottelet läheisiäsi?

10. Missä olet hyvä?

11. Paras luonteenpiirteesi?

Haastan mukaan seuraavat blogit:

1. Käsintehtyä

2. Aprikoosia villaa

3. Liljojen laakso

4. Tämä hetki

5. Rynttyliisan kotkotukset

6. Unelmaullakko

7. Mahen maailma

8. Äidin ja tyttären nukkisjutut

9. Kesänaapuri

10. Lentävät lehmät

11. Elämänlankaa etsimässä

Enpä ole varma oliko kaikki "alle 200 lukijan blogeja" mutta kumminkin..

 

 

 

Sitä Oikeaa etsimässä

Taas kerran. Siis eihän se riitä että on löytänyt sen oikean noin niinkuin pariutumismielessä, kyllä elämässä täytyy löytää myös sopiva meikkivoide. Vaikeusasteeltaan nämä projektit ovat kyllä melkein samalla viivalla. Saattaa jopa olla että hyvän meikkivoiteen löytäminen on vaikeampaa. 

Siitä on nyt aika lailla vuosi kun käänsin selkäni peruskosmetiikalle ja vaihdoin kaiken kertaheitolla luonnonkosmetiikkaan. Heti aluksi täytyy todeta, että päivääkään en ole katunut. Olen jopa ehkä alkanut tuputtaa elämäntapaani muillekin. Sori. Tietysti luonnonkosmetiikassakin on eroja ja kaikki ei sovi kaikille, joten kokeilemalla on pitänyt etsiä itselle sopivia tuotteita. Haastetta lisää atooppinen iho ja varsinkin sen kausioireilut (jokin juttu on hyvä pari kuukautta, ilma kylmenee/kuumenee ja homma ei enää toimikaan). Edelleenkään en voi sanoa että olisin löytänyt kaiken mitä tarvitsen, vaan etsintä jatkuu. Onneksi se on myös ihan hauskaa ja matkan varrelta olen löytänyt merkkejä ja tuotteita jotka varmasti otan omikseni. Häiden lähestyessä (eiks ne kuitenkin jo kohta ole? Enää puoli vuotta!) olen alkanut kuumeisesti metsästää hyvää meikkivoidetta.

Niin ja tiedoksi: tämä kirjoitus ei ole sitten mikään maksettu mainos. Miltään osin. Kunhan nyt jaan kokemuksiani.

Ostin Sokokselta mulle entuudestaan tuntemattoman Benecos -sarjan tuotteita pari viikkoa sitten. Myyjä toitotti erityisesti hyvää hinta-laatusuhdetta. Ja edullisiahan nuo olivatkin, ja sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Matkaan lähti pääasiassa meikkejä. Meikkivoide, mineraalipuuteri, poskipuna ja ripsari.

Meikkivoiteesta myyjä kyllä sanoi, että se on aika peittävää ja kannattaa sekoittaa kosteusvoiteeseen. Sekoitin. Tuloksena oli ihan laikukas naama, jossa oli kasoja meikkivoidetta ja sitten kohtia joissa ei ollut yhtään mitään. Pesin nassun ja yritin uudestaan, tällä kertaa laitoin kosteusvoidetta sekaan yli puolet. Tadaa! Länttejä, länttejä.

Meikkivoide jämähti paikoilleen kuin salamaniskusta, eli sitä ei käytännössä voinut levittää yhtään. Jos kasvoissa oli yhtäkään kuivempaa kohtaa, se tarrasi niihin erityisen lujasti. Jos yritti tällaisesta kohdasta levittää sitä edelleen, se lähti kokonaan pois. Meitsi kiroili pesuhuoneessa niin et hollantilainenkin lopetti pelaamisen ja tuli katsomaan mitä mä hommaan.

Perisuomalaiseen tapaan etsin syytä omasta meikkaustaidostani ja omasta ihostani. Sitten vasta aloin etsiä netistä muiden käyttäjien kokemuksia ja totesin, etten olekaan ainut maailmassa jolle kyseinen meikkivoide on aiheuttanut hetkellisiä epäonnistumisen tunteita. Ilmeisesti sitä olisi pitänyt ravistaa ihan helkutisti, sekoittaa kosteusvoiteeseen, levittää sudilla supernopeasti ja silti olisi tulos voinut olla sama. Huh. 

No joo, onneksi tämä kokeilu ei kustantanut niinsanotusti pal mittää.

Loppuihin meikkeihin olinkin sitten todella tyytyväinen. Ripsiväri on nyt käytössä ihan joka päivä. Mulle jäi aiemmin traumat Laveran ripsiväristä, joten olin jo ehtinyt tottua ajatukseen että ripsarin täytyy aina vaan olla tavallista. Poskipuna näyttää tuossa rasiassaan todella räikeältä, mutta poskilla luonnolliselta. Tai jos ei näytä niin kuristan mun työkaverit kun ne ei ole sanoneet mitään. Samoin puuteri on ihanan silkkistä ja pysyy kasvoilla hyvin.

Ostin lisäksi kosteusvoidetta ja suihkugeelin, tuoksuina sitrus ja appelsiini. Hyviä ovat. Kaupan päälle sain purkin ryppyvoidetta, mutta sille ei onneks ole vielä käyttöä...kai. :D

 

Seuraavaksi suuntaan varmasti Jolie -nimiseen putiikkiin Helsingissä. Verkkokauppakin näyttäis olevan, ja hoitola. Heillä on ainakin myynnissä erästä meikkivoidetta, josta olen kuullut paljon hyvää. Hinta on kolminkertainen tähän kokeiluun verrattuna, mutta katsotaan ny...

Jos jollain on hyviä luonnonkosmetiikkavinkkejä niin antaa kuulua! :)

Pienen mökin laittaa-jaa

Sen sijaan että olisin kuitenkaan sunnuntaina siivonnut tai ollut muuten järkevä, jatkoin nukkisprojektia. Haluan makkarin pöydän takaisin käyttöön. Tä on kyllä mun ehkä hitain projekti ikinä. Luulen että ne kaverin lapset menee lukioon ennen kuin saavat tämän...

Eniten aikaa meni siihen kun neuroottisesti käytännöllisesti lajittelin ostamani puutikut luokkiin vinot ja vimpulat, suorat ja vaaleat ja väärän sävyiset mutta käyttökelpoiset. Tietysti vinoja ja vimpuloita oli selvä enemmistö! Näin sitä kuluttajaa huijataan.

Päätin maalata olohuoneen lattialistat valkoisiksi. Maali oli tietenkin kuivunut ja jouduin aikani sotkemaan veden kanssa ennen kuin se alkoi pelata. Muutaman maalikerroksen jälkeen olin tyytyväinen tai väsynyt.

Olkkarin tapetit ei menny niinku Strömsössä, mutta ovatpahan nyt seinällä kuitenkin... Listat repsottavat kummallisesti, ehkä mä en sitten kuitenkaan ottanut niitä suorien tikkujen pinosta.

Pönttöuuni on vuorattu remonttitasoitteella ja alkaa nyt jo näyttää aika hyvältä. Tarkoitus on hioa se ja maalata luonnonvalkoiseksi. En kyllä ole keksinyt että mistä saan siihen luukut..

Olen vihdoin saanut erävoiton keittiön leivinuunin liesikuvusta. Maalailin uunia jälleen kerran. Näyttää silti siltä, etten koskaan saa noita ihme viivoja peittoon. Toivotaan että talon asukit/leikkijät ei ole ihan yhtä pikkutarkkoja kun remonttireiska. :) Toi tiilihormi on mun suosikki tässä talossa!

Neuloosin vaikutus elinympäristöön

Istuin eilen illalla sohvannurkassa neulomassa sukkaa ja vilkuilin ympärilleni. Ei olis pitänyt vilkuilla, vaan pitää katse tiukasti Putouksessa. Meidän kämppä on nimittäin taas sen näköinen kuin täällä asuis viisi lasta ja kolme koiraa meidän ja kattimatin lisäksi. Tai sitten neuloosi on taas iskenyt.

Vitsailin hollantilaiselle, että jos meidän kämppään laittaisi kameran ja sitten katsoisi nopeutettuna mitä mä hommaan kuukauden aikana niin se menisi jotenkin näin: meikä siivoaa kaikki neulepuikot, lankakerät, huovanpalaset, sakset, mittanauhat, nuppineulat ja neulelehdet hyvää järjestykseen omille paikoilleen. Usein jopa niin että haen olkkarin lattialle kaikki korit ja laatikot ja pussit ja purnukat joihin em. tykötarpeet sitten järjestelen. Seuraavana iltana haen jostain lankaa, ja puikot. Ja ohjelehden. Huomaan että puikot on väärät ja haen toiset (en vie edellisiä takas). Huomaan että ohje on tyhmä, ja haen toisen ohjelehden. Puran aloitetun työn. Haen kolmannet puikot, koska edellisten kaapeli oli väärän pitunen vaikka itse puikot oli ok. Seuraavana päivänä tulen kotiin ja mulla on Sokoksen kassissa uutta lankaa. Etsin sopivaa ohjetta levittämällä useita neulelehtiä lattialle. Löydän ohjeen ja haen taas uudet puikot puikkolaatikosta. Kasaan edellisen neuletyön sohvan viereen, koska en kuitenkaan voi jatkaa sitä ennen kuin olen muistanut ostaa oikean kokoisen apupuikon. Alan neuloa uudesta langasta. Jossain vaiheessa viikkoa kasaan kaikki 20 neulelehteä pinoon, jotta hollantilainen voi imuroida. Kyllästyn projekteihini ja päätän tehdä jotain pientä ja nopeaa. Haen jämälankalaatikon ja etsin sopivia lankoja. Kissa ottaa osan keristä ja heittelee niitä pitkin kämppää. Tällainen meininki jatkuu kunnes koko olkkari näyttää joltain käsityökerhon klubilta. Haen kaikki korit ja laatikot ja pussit ja purnukat, istun lattialle ja alan järjestää tavaroita takas paikoilleen, jotta voin aloittaa koko säätämisen taas uudestaan seuraavana päivänä!

Tältä meillä näyttää tänään. Yhdessä kulmassa. Jostain syystä kuvassa ei näy lattialla olevat erikokoiset puikkopaketit. :D

Kävin perjantaina katsomassa Kajahtaneita kudelmia Annantalossa. Yksi kajahtanut kudelma erityisesti inspiroi mua. Ehkä munkin neulenurkka joskus vielä näyttää tältä. :)

Sydämellistä ystävänpäivää!

Päivän myöhässä..mut kummiskin.

Uudessa Let´s Knitissa oli kiva pikkusydämien ohje. Näpertelin niitä pitkin viikkoa. Ei tullut ihan yhtä hienoja kun lehdessä, mut tulipa nyt jotain kuitenkin.. Sisälle sujahti laventelia ja vanua. Ja turha kai mainitakkaan että käytin jämälankaa.. :D

Olen ostanu tulppaaneita kotiin ja työpöydällekin. Jostain syystä (ehkä valon puute?) kotonaolevat käyttäytyy kummallisesti: lehdet kellastuu, varsi kasvaa ja kukka kuivuu ennen kuin edes kunnolla avautuu. Pah.

Työpaikan pinkki puska sensijaan on ilahduttanut mua koko viikon. Se sai perjantaiksi vielä yhden sydämen koristeeksi.

Tuntuu taas että on mukamas kamala kiire elämässä, vaikken saa aikaiseksi töissä mitään enkä kotona mitään. Onneksi sain eilen ystävänpäivälahjaksi imuroinnin. :) 

On täällä jotain pientä hääsuunnittelua taas tehty, kuten laskettu yhteen kuitteja herätehankinnoista jo hankituista koristeista. Lauantaina kävin yhden kaason kanssa Sinellin häätapahtumassa haalimassa kutsukorttiaineksia. Sain sieltä tällä viikolla sähköpostia, jonka mukaan olen voittanut arvonnassa Swarovskin askartelupalkinnon. Kivaa, koska mä en ole varmaan ikinä voittanut paitsi joskus pulloarvonnassa. En ole kylläkään mikään koruaskartelija, mutta ehkä musta sellainenkin vielä saadaan...taas.

 Viime viikonloppuna tein vähän pullaa ettei tartte sitten sitä hääpukua ainakaan pienentämään ruveta...

p.s. Absolutely Buckylous meni naamakirjaan. Tykkää!

Suklaan kanssa sopii...valkosuklaa.

Blogihiljaisuus johtuu monestakin asiasta. Tylsistä asioista, kuten töistä ja jännetupintulehduksesta. Ensimmäinen vie voimat niin ettei voi kun maata sohvalla aina kotona ollessa ja jälkimmäinen on tehnyt sohvallamakaamisestakin täydellisen hyödytöntä, kun käsityöt ei etene. 

Sohva on sentään taas hetken kiva kun löysin kirppikseltä södet kukalliset tyynynpäälliset.

Juu en silittäny niitä(kään).

On tässä sentään hyviäkin syitä olla bloggaamatta, nimittäin se, että kaikki lähiaikojen askartelut ja hauskanpidot on liittyneet häihin. Enkä mä voi tänne paljastaa mitä sitä on tullut hommailtua. Hauskaa on ollut ja kaasoarmeija on ollut liikekannalla. Pöytäkoristeita on syntynyt ja hääpuku tilattu. :) Laitan näistä sitten joskus kuvia ihan erikseen...

Tein pitkästä aikaa muffinseja hollantilaisen synttärien kunniaksi. Suklaamuffinssit siis niin kuin yleensä, mutta päätin kokeilla kuorrutusta. Hyvää oli, sekoitellaan vaan levy sulatettua valkosuklaata paketilliseen Philadelphiaa. Nomnom.

 Harjoittelin tekemään ruusukkeita. Välillä onnistu, välillä ei. Kaikkiin tuli kuitenkin vielä suklaata päälle, ni väliäkö tuolla. :D

Meillä on muuten mummoastiasto todella kovassa käytössä. Ruokalautasiakin on jo yhdeksän! Vielä tarttis löytää soppalautasia kukkakuoseilla. Missä ne mummot niitä piilottelee kun ei kirppiksiltä löydy..? Vai onks ne kaikki hajonneet suuren soppasodan aikana?