Lapsi on terve kun se leikkii!

Mutta sairas jos se ei lopeta, vai miten se nyt meni.. Oltiin Hollannissa viime viikko. Ihanaa, leppoisaa lorvailua, hyvää ruokaa, yhdessäoloa, lahjoja ja shoppailuja. Olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa! Sinterklaasia juhlittiin jo lauantaina kun kaikki pääsivät matkustamaan etelään viikonlopuksi. (Olen kirjoittanut Sinterklaasin vietosta aikaisemmin 2012 ja 2011 eli käyhän kurkkaamassa linkit jos et tiedä mistä on kyse). Sunnuntaina pikkuvekarat pyysivät että rakennettaisiin jotain leegoilla. No meikää ei tarvitse kahtaa kertaa pyytää! Hollantilaisen äidillä oli jemmassa kaiken maailman merirosvoleegot ja avaruusaluspalikat jättimäisessä laatikossa. Kyllä siinä vierähti tunti jos toinenkin.

Mä tein tietenkin hevostallin. Mielestäni aika hyvä saavutus ottaen huomioon että laatikossa oli tosiaan vaan erilaisia auto/vene/raketti/merirosvolaiva/linna/poliisiasema -osasia. Tallin vintille tulikin ikkuna, jossa luki "police". Tämä onkin poliisihevosten talli!

Heppojen jälkeen innostuin laatikosta löytyneistä palmunosista ja päätin tehdä rantabaarin. Hollantilainen auttoi rakentamalla aurinkotuoleja ja uimavalvojan tornin.

Lapset lähtivät kotia kohti, mutta me jatkettiin vielä rakentamalla linnaa...

Olipas hauskaa ja ihanan hyödytöntä! :)

Parvekkeen syystuulet

Hirween tuulinen päivä! Vaan niinpä oli isänpäivänäki. Pakotin silti hollantilaisen mun kanssa lähimetsään etsimään säästöprojektin mukaisia talvikoristeita parvekkeelle. Toisinsanoen, en raskinu ostaa mitään. Täyttelin sitten pajukorit kuusenoksilla, kivillä, mustikan- ja puolukanvarvuilla. 

Ihan maasta keräämällä löytyi myös tosi kauniita käpyjä ja oksia. Ei maksanu mittää! Tietysti jos asuttais Hollannissa niin olisin silti menny Intratuiniin -huokaus- mutta kun ei asuta niin ei asuta.

Pelargoniat aiheuttaa päänvaivaa, koska haluaisin pitää ne hengissä, muttei hajuakaan missä. Parvekkeella tulee liian kylmä, kellarissa on liian kuumaa ja pimeää, eikä kämpässä ole niille mitään sopivaa paikkaa. Päätin laittaa ne ikkunan sisään. Siellähän ovat sitten ikään kuin sellaisella mummoterassilla. Katsotaan kuinka käy...

Krysanteemi vielä teki uusia nuppuja vaikka on marraskuu... Hollantilaisen äiti oli lähettäny mulle postissa Bride-kukkasipuleita kihlajaisuutisen kuultuaan. Ihania! En vaan vielä ole keksinyt mihin nämä istuttaisin.. Ehkä noihin pajukoreihin vois kokeilla.

Ja sitten oudoin juttu: laventeli on tehnyt kukan! Nyt sitten, marraskuussa!! Koko kesän olen odottanut.. Wtf?

 

Meidän pihassa tuuli niin paljon että ihan tosissani ajattelin että toi lipputanko katkeaa...

Nyt saa talvi tulla mun puolesta. Loppuu tällainen laventelien sekoilu ja syysmyrskyt!

Vauvan nallepipo ja töppöset

Tein jo ajat sitten nallepipon ja töppöset vauvakoossa. Mutta eihän näitä vauvaprojekteja missään voi julkaista ennen kuin pipo on saajansa päässä. Vauva on nyt maailmassa ja pipo ja töppöset lähetetty matkaan kohti varsinaista Suomea. Käytin kesällä ostamaani Viking Naturgarn -lankaa, koska väri oli jotenkin tähän niin passeli! :)

Ohje pipoon: Baby Bear Hat for Newborn by Jennifer Dickerson.

Ohje töppösiin: Simple Easy Baby Booties by Julia Daby

Lanka: Viking Naturgarn

Jämälankasukkasatoa taasen

Mä en ole voinut neuloa viikkoon. VIIKKOON! Ja kesken vilkkainta jouluneulesesonkia. Mä en kestä. Mulla on siis jännetupintulehdus tai joku vastaava, lääkäri määräsi kyllä tulehduskipulääkekuurin, mutta en ole hakenut sitä koska rahat on loppu. Syön ihan vaan niitä särkylääkkeitä mitä kaapista ja käsilaukkujen pohjilta sattuu löytymään. Mutta eniten harmittaa etten voi neuloa. Vähemmästäkin turhautuu. En voi tehdä oikein mitään muutakaan, pyykkien ripustaminen, imurointi, saunan pesu..kaikki sattuu ranteeseen. Myöskään töissä kirjoittaminen ja hiiren käyttö ei auta asiaa, mutta minkäs teet.

Ehdin kummiskin jotain saada jo aikaiseksi, nimittäin siskon muksuille sukkia. Kaikkia kokoja ja värejä piisaa. Käytän näihin aina aikuisten sukista ja vähän muistakin projekteista jääneet jämälangat koska niitä on joka kori täynnä ja koska siten ei tarvii ajatellakaan et pyytäis siskoa ostamaan lankaa. Mulla on muutenkin vähän sellainen periaate nykyisin, että kun ihmiset pyytää jotain tekemään, niin teen kyllä mielelläni, mutta jos esittää muita vaatimuksia esim. langan laadun tai värin suhteen niin sitten kyllä odottelen lankalähetystä ensin. Serkulle kyllä just lupasin tiskirättejä tietyn värisenä, mutta sillä onkin pian synttärit.. ;)

Jo viime keväänä tein yhden tuttavan lapsille sukat kiitoksena kirppiskyydistä. Vasta nyt niitä tarvittiin kun ilmat taas kylmeni.

Siskon lapsille tein yhdet sukat ja sitten huomasin aloittaneeni jo toista kierrosta. Mutta kun toi on niin hauskaa! Illassa saa hyvinkin parin valmiiksi ja toista aloitettua. Ja musta on hauskaa vaihdella noita lankoja..

 

Kaikenlaista tarttis tehdä. Kun nyt tää typerä käsi paranisi...Grr...

Kurpitsakokkailut

Tänäkin vuonna piti taas hakea kurpitsa halloweenin houkuttelemana. Viime vuonna tein muffinseja, nyt päädyin taas perinteisesti piirakkaan. Halloweentunnelmaan pääsee mun mielestäni kyllä nopeasti ihan vaan kurpitsan sisälle kurkistamalla..eww..

Koska kurpitsa oli hillittömän iso, myös siemeniä oli aika paljon. En ole aikaisemmin tehnyt niistä mitään, mutta nyt keräsin ne tarkasti talteen.

Kesti aika kauan...

Hollantilainen koversi kurpitsapään ja aika hienohan siitä taas tuli. Hullun kirkas oranssi väri johtuu siitä, että meikäläinen raapusti sen kuoren melkeen läpikuultavaksi piirakka-aineksien toivossa. :D

Piirakoista en huomannut ottaa kuvaa, mutta tuli tosi hyviä. Tein kaksi ja aika korkeareunaiseen vuokaan, jolloin piirakasta tuli mehevää. Hollantilainen vei toisen nyyttäreille ja toinen katosi tyttöjenillassa aika nopeasti.

Siemenet paahdoin uunissa nopeasti. Niitä oli noin 2,5 dl kaikenkaikkiaan. Sekoitin 1 rkl oliiviöljyä + mausteet (pippuri, juustokumina, suola, grillimauste) ja käytin 200 asteessa uunissa n. 10 min. Kannattaa käännellä välillä. Niin, ja siemenet levitetään siis uunipellille leivinpaperin päälle. Namnam.

Sukkien nuorennusleikkaus

Aloitin viikonlopun tonkimalla eteisen kaapin lukuisia huivi/pipo/sukkakoreja tarkoituksenani selvittää, olisko siellä kenties jopa jotain sellaista mitä ei aikuisten oikeesti enää käytetä. Olihan siellä jotakin. Löysin monta paria sukkia ja lapasia mitkä ei mene mulle. Miksi ne on meillä?! Tämä on aika mysteeristä kun ajattelee että olen kuitenkin asunut täällä vaan kolme vuotta, enkä usko että meikän jalat ja kädet on kovin paljoa tuona aikana kasvanut.. Noh, erottelin sitten roskiin menevät (reikäisiä 3€ H&M alelöytöjä..) ja kierrätettävät (liian pieniä, mutta kunnollisia, vien siskon lapsille) kaikista joukkioista. 

Erityistä päänvaivaa aiheuttivat yhdet sukat, jotka olen saanut ala-asteikäisenä mummiltani. Olen laahannut niitä mukanani noin 20 vuotta, kun en ole poiskaan raaskinut heittää. Kun laitan kuvan tähän niin ette kyllä millään keksi miksi ihmeessä olen ne säilyttänyt. :D

Tadaa!

Niin...tunnearvo on arvaamaton asia. Sen lisäksi että nä on olleet mulla ikuisuuden ja olen saanut ne mummilta, ne on edesmenneen isotädin paikkaamat ja olen aina jotenkin tykännyt niistä. Mun ex-kissa Lumina leikki niillä ja sen syytä on nuo kaikki roikkuvat langanpätkät. 

Kyllähän noi puhkikuluneet kantapäät ja paikatut päkiät todistaa että käytetty on. :) Nämä oli jo roskispinossa, kunnes keksin että jatkan niiden elämää vähän tuunailemalla.

Purin sukat parhaani mukaan ja yritin ottaa käyttökelpoisen langan talteen. Samalla kävi ilmi, ettei kyseessä suinkaan olleet mitkään villasukat, vaan lanka on jotain akryyliseosta. Mummini aina teki jämälankasukkia ja -lapasia, nämä olivat varmasti samaa sorttia. 

Sain pelastettua pari pientä palluraa...

Aika iso osa meni lopulta roskiin. Tässä vaiheessa projektini ei vaikuttanut enää kovinkaan älykkäältä tai hyvältä idealta..

Muutaman tunnin uurastuksen jälkeen sukat oli valmiit jatkamaan elämäänsä. :D Vahvistin lankoja jämälangoilla, muun muassa hollantilaisen äidin syksytuubista ylijääneellä Novita Purolla. Koko pieneni kyllä, eli nää on nyt sitten taas jollekin ala-asteikäiselle..tai pienemmälle.

Kyllä näillä taas 20 vuotta voi liukua koulun käytävillä. Täti parsii sitten. :)