Aloitin viikonlopun tonkimalla eteisen kaapin lukuisia huivi/pipo/sukkakoreja tarkoituksenani selvittää, olisko siellä kenties jopa jotain sellaista mitä ei aikuisten oikeesti enää käytetä. Olihan siellä jotakin. Löysin monta paria sukkia ja lapasia mitkä ei mene mulle. Miksi ne on meillä?! Tämä on aika mysteeristä kun ajattelee että olen kuitenkin asunut täällä vaan kolme vuotta, enkä usko että meikän jalat ja kädet on kovin paljoa tuona aikana kasvanut.. Noh, erottelin sitten roskiin menevät (reikäisiä 3€ H&M alelöytöjä..) ja kierrätettävät (liian pieniä, mutta kunnollisia, vien siskon lapsille) kaikista joukkioista.
Erityistä päänvaivaa aiheuttivat yhdet sukat, jotka olen saanut ala-asteikäisenä mummiltani. Olen laahannut niitä mukanani noin 20 vuotta, kun en ole poiskaan raaskinut heittää. Kun laitan kuvan tähän niin ette kyllä millään keksi miksi ihmeessä olen ne säilyttänyt. :D
Tadaa!
Niin...tunnearvo on arvaamaton asia. Sen lisäksi että nä on olleet mulla ikuisuuden ja olen saanut ne mummilta, ne on edesmenneen isotädin paikkaamat ja olen aina jotenkin tykännyt niistä. Mun ex-kissa Lumina leikki niillä ja sen syytä on nuo kaikki roikkuvat langanpätkät.
Kyllähän noi puhkikuluneet kantapäät ja paikatut päkiät todistaa että käytetty on. :) Nämä oli jo roskispinossa, kunnes keksin että jatkan niiden elämää vähän tuunailemalla.
Purin sukat parhaani mukaan ja yritin ottaa käyttökelpoisen langan talteen. Samalla kävi ilmi, ettei kyseessä suinkaan olleet mitkään villasukat, vaan lanka on jotain akryyliseosta. Mummini aina teki jämälankasukkia ja -lapasia, nämä olivat varmasti samaa sorttia.
Sain pelastettua pari pientä palluraa...
Aika iso osa meni lopulta roskiin. Tässä vaiheessa projektini ei vaikuttanut enää kovinkaan älykkäältä tai hyvältä idealta..
Muutaman tunnin uurastuksen jälkeen sukat oli valmiit jatkamaan elämäänsä. :D Vahvistin lankoja jämälangoilla, muun muassa hollantilaisen äidin syksytuubista ylijääneellä Novita Purolla. Koko pieneni kyllä, eli nää on nyt sitten taas jollekin ala-asteikäiselle..tai pienemmälle.
Kyllä näillä taas 20 vuotta voi liukua koulun käytävillä. Täti parsii sitten. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti piristää päivääni! Kiitos! :)