Rauhallinen viikonloppu kotona -tai sitten ei.

Viime viikolla sisko soitti ja kysyin että otammeko yökylään "pienen hoitolapsen". Vastasin että olisi hyvä että hoitolapsen näkisi ilman silmälasejakin, eli riippuu vähän että kuinka pienen. Ennen kuin tajusinkaan, oli meidän eteiseen dumpattu 6-vuotias Prinsessa ja ragdoll-pentu nimeltä Oskari. Miksi, oi miksi siivosin ennen heidän saapumistaan. :)

Aika söpöjä vieraita.

Mietin kuumeisesti että miten noita viihdytetään siihen saakka kunnes ystäviensä häitä juhlivat vanhemmat selviävät hakemaan lapsoset takaisin. Olikin lopulta ihan helppoa! Lapsi oli kummallisen kiinnostunut mun retroleluista, kuten säälittävän mutkalla olevasta Pennyn ponitallista. :) Lintsille menon sijaan ajelimme bussilla. Oikeasti -tyyppi ei ollut koskaan ollut bussissa! Mulle selvisi tämä vasta kun jo istuimme bussissa matkalla keskustaan ja tyttö alkoi hihkua riemusta joka kurvissa -oli niin jännää. Meidän linjan kuskit on myös aika mikahäkkisiä mitä kaasujalan käyttöön tulee..

Kävimme mielenkiintoisen keskustelun Stop-nappulan käytöstä. Olen ollut siinä käsityksessä että lasten mielestä on kiva painaa bussissa pysähtymisnappulaa. Toisin kävi. Kerroin että nappia painetaan kun haluaa että bussi pysähtyy. Kaveri alkoi silminnähden hermostua ja hokea että olisi parempi jos hollantilainen painaa (herätti ilmeisesti enemmän luottamusta tämän tärkeän asian hoitamisessa kuin mä). Ihmettelin, mutta sanoin ettei ole pakko painaa tietenkään. Hetken hiljaisuuden jälkeen: "Täti, miten se bussi sitten enää ikinä pääsee liikkeelle kun me ollaan painettu tuota stop-nappia?" Meinasi että se bussin pysähtyminen tulee sitten kuskillekin yllätyksenä. Selitin asian niin hyvin kuin osasin ja samalla mietin että miten mä olen tämänkin joskus ite oppinut. :D

Parhaat päivänsä nähnyt ja aikakoneella meille lentänyt Penny´s Pony Club.

Neito tyylikkäänä.

Kyllähän näillä vielä leikkii...

..kun ei anna vinojen tallinseinien haitata.

Kaupungilla huvitukseksi riitti kirpputorilla käynti. Sieltä mukaan tarttui epäonnistuneesta tinkausyrityksestä huolimatta iso pehmohevonen. Mä en oikeesti tajua että miksi helsinkiläiset kirpparimyyjät ei tingi! Turussa nyt on muutenkin halvemmat hinnat kirppiksillä, mutta täällä otetaan lisäksi melkeen henkilökohtaisena loukkauksena jos joku ei halua maksaa muropaketista tulleesta, pureskellusta muovidinosauruksesta euroa. Pehmohevosta kaupitellut rouva kertoi sen olleen "ainoastaan sängyn päällä koristeena, eli sillä ei ole yhtään leikitty". Täytyyhän sitä kovaa hintaa jotenkin aina selitellä. Olisi pitänyt kysyä myös muovidinoja myyvältä rouvalta että onko näillä leikitty vai onko näitä ainoastaan pureskeltu, vai mistä hinta kokonaisuudessaan muodostuu. Kotona tyttö avautui mulle tunnoistaan "Mun oli pakko ostaa se hevonen, koska se mamma sanoi ettei kukaan ole leikkinyt sillä ikinä. Mä tulin hirveän surulliseksi kun se hevonen ei ole saanut leikkiä kenenkään kanssa ikinä! Mä leikin sillä nyt tosi paljon että se on onnellisempi!" Aww..

Tiimarissa käymisen ja toisen bussimatkan jälkeen pääkaupunkiseututuristi oli aivan valmis sammumaan meidän sängylle. Tosin niin oltiin mekin.

Kissariiviö ei näyttänyt olevan moksiskaan vieraasta paikasta tai vieraasta kissasta. Se pysyi poissa Franciksen tieltä, mutta välillä intoutui leikkimään toisen hännällä tai muuta vanhuskissaa ärsyttävää. Kun tultiin kaupungilta niin kattimatti oli soffalla näin.

Ai te tulitte jo!?

Muuten se riekku ja  hyppeli ja pomppi.

Kunnes taas nukahti. 

Meillä oli sunnuntaina 2-vuotispäivä, mutta suunnitellun shamppanjapiknikin sijaan mentiin kolmen tunnin päikkäreille ja juotiin sitten illalla skumppaa ihan omalla parvekkeella. 

Kyllä lastenhoito on rankkaa..

Kattihaaste #17: Sarjakuva

Kattihaaste esittää: Herra F ja kumiankka.

Mikäs tuo tuolla on..?

*nuuh*

Hei tämä vesihän on märkää!

Vitsit toi Anna on tyhmä kun se luulee et mä leikin tänmmösel.

Olipas tylsää.

30 Kuvaa Haaste: valo

Jahas, valokuvahaaste jatkuu vielä ennen kuin loppuu. Näppärintähän olisi ollut vaan ottaa kuva auringosta kun se nyt kerran on tuossa poseeramassa mollutellut. Minäpä en menekään siitä missä aita on matalin, vaan käytän tämänkin tilaisuuden uuden kamerani (automaatti)ominaisuuksien kehuskelemiseen. Otin nämä kuvat yks ilta kun testailin kameran suorituskykyä. Kun on kohta neljä vuotta räpsinyt onnettomalla ja siiderissä uineella pokkarilla niin kaikki kuvat vaan Pentaxilla näyttää niiin hyviltä.

Kun Helsingissä oli ihana ukkoskuuro ja täydellinen rankkasade, nappasin muutaman kuvan pikkuparvekkeelta. Voisi melkeen luulla että tässä kuvassa on syksy. Tuli ainakin heti sellainen fiilis että voisi aloittaa uuden neuletyön. No ei onneks ihan vielä ole syksy..

 Laitoin olohuoneeseenkin kynttilän kun halusin testailla siskolta synttärilahjaksi saamaani tuoksulyhtyä. Lyhty on PartyLiten ja sen mukana saapui suosikkituoksuni mansikka-raparperi..sekä kynttiköinä että tuoksuvahana. Mmm..

Kummalliset kukkaset lasissa ovat sen kuuluisan afrikanbasilikan kukkia. Se kukkii ihan hulluna tuolla parvekkeella. Olen välillä leikannut kukkia ihan maljakkoon asti, et saisi sitten taas vähän enemmän niitä syötäviä osia eli lehtiä. Taustalla näkyy äidiltä saamani muistolaatikko, sekä kaverin antama toinen kaunis rasia. Niiden sisällöstä joskus myöhemmin. ;)

 

Kyllä vaan kohta voi taas alkaa poltella kynttilöitä kun illat pimenee. Tai siis nyt jo voi. Kun eihän sitä kuitenkaan nukkumaan voi mennä kun pimeä laskeutuu...täytyy alkaa harjoitella talvea varten että miten pysyy skarppina pimeydestä huolimatta. Eikun niin joo, tän bloggauksen pitikin käsitellä valoa..

Kuva 1: Omakuva

Kuva 2: Suosikkitavara

Kuva 3: Perheenjäsen

Kuva 4: Harrastus

Kuva 5: Vanha kuva

Kuva 6: Teema "vihreä"

Kuva 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

Kuva 8: Suosikki kuva

Kuva 9: Päivän asu
Kuva 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Kuva 11: Hullua
Kuva 12: Arkeni
Kuva13: Teema “valo”
Kuva14: Talvikuva
Kuva 15: Rakkaus
Kuva 16: Mustavalkoinen omakuva
Kuva 17: Hetki

Kuva 18: Tunteet
Kuva 19: Täällä minä asun
Kuva 20: Teema “erilaiset”

Kuva 21: Kun olin pieni
Kuva 22: Tästä olen riippuvainen
Kuva 23: Kesäkuva
Kuva 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Kuva 25: Kaikessa kiireessä
Kuva 26: Tämä naurattaa aina
Kuva 27: Teema ”kaksi”
Kuva 28: Sää
Kuva 29: Uusin kuva minusta
Kuva 30: Valinnainen kuva

Syömään! (heti kun olen kuvannut lautasesi)

Harvoin sitä nykyisin jaksaa mukamas mitään ruokaa laittaa. Kuitenkin aina silloin kuin sitä tulee tehtyä niin se onkin ihan helppoa, kivaa ja hyvää -ja on seuraavana päivänä vielä töissäkin eväät! Mä olen nyt taas innostunut kokkailemaan tuollaisista ohjekorteista jotka löysin kirpparilta. Lisäksi olen innostunut mun uudesta kamerasta (Pentax K-5) ja sen seurauksena te joudutte nyt katsomaan kuvia mun tekemistä ruuista. :D

Täytyy kyllä tunnustaa, etten ole vieläkään opetellut käyttämään tuota kameraa. Jollain automaattitoiminnolla olen vaan räiskinyt menemään..

Viime sunnuntaina meillä oli parvekkeella ravintolameininki. Istuttiinkin siellä kyllä lämpimässä illassa niin kauan että tuli ihan pimeetä ja viini loppu pullosta.

Tarjolla oli italialainen vihreä salaatti jogurttikastikkeella, ja broilerinfileet kasvispedillä. Viininä Louis Max Beaucharme Chardonnay, jonka sain kaverilta kissanhoitopalkkioksi. Suosittelen!

Broilerinfileet kasvispedillä: 3-4 broilerinfileetä (maustamattomia), 2-3 porkkanaa, 2 pientä kesäkurpitsaa, 1-2 rkl voita/margariinia, 1 valkosipulinkynsi, 1 dl kevytmaitoa, 2 tl maissijauhoa, 1 rkl tuoretta hienonnettua basilikaa tai 1 tl kuivattua, ½tl suolaa, ½tl paprikajauhetta, 2 rkl parmesanraastetta, mustapippuria, suolaa.

1. suikaloi porkkanat ja kesäkurpitsa. 2. ruskista broilerinfileet läpikypsiksi 10-15 min. Mausta mustapippurilla ja suolalla, pidä lämpiminä. 3. Puserra valkosipuli pannuun, lisää kasvissuikaleet, kuullota n. 5 min. 4. Sekoita kulhossa maito, maissijauhot, basilika, suola ja paprikajauhe. Kaada seos kasvisten päälle ja keitä kunnes seos saostuu. 5. Nosta broilerinfileet kasvisten päälle, mausta vielä lisää jos haluat. Ripottele pinnalle parmesanraaste.

Italialainen vihreä salaatti: 1 retikka tai nippu retiisejä, 2 pientä kesäkurpitsaa, 1 lehtisalaatti tai jäävuorisalaatti, 1 ruukku rucolaa tai tammenlehtisalaattia, 1 ruukku oreganoa tai basilikaa. Huom! Itse käytin jää/rapea/whateversalaattia ja lisäsin siihen pakettillisen babyleaf-salaattisekoitusta. Basilikaa ei todellakaan mennyt koko ruukkua, koska käytin väkevämpää afrikanbasilikaa.

Nämä siis kaikki revitään, silputaan, höylätään ja raastetaan, tai ihan miten haluaa. Sitten kastike, johon sekoitetaan vain: 1½ dl maustamatonta jogurttia, 1 rkl balsamiviinietikaa tai sherryviinietikkaa, 1 tl vadelma - tai omenaviinietikkaa, 1 tl vahvaa sinappia, 2 rkl oliiviöljyä ja ripaus suolaa ja mustapippuria.

 

 Jälkkäriksi oli "Mansikkaunelmat". Eli tuoreita mansikoita, jotka mehustuneet hetken jääkaapissa vaniljasokerin ja tavallisen/fariinisokerin kanssa. Kulhoon ladotaan vuorotellen sokerisia mansikoita ja seosta, jossa on: 2½ dl partajogurttia (paksua, kermaisaa, maustamatonta..) ja 1 dl mascarponejuustoa (tai ranskankermaa), vähän raastettua appelsiinin kuorta ja tarpeen vaatiessa vielä vähän sokeria. Koristele tuoreilla mintunlehdillä! :P

Eilen meitä laiskotti ajatus kokonaisen aterian kokoamisesta, joten sohvalla löhöämisen väliaikana tehtiin supernopeat salaatit. Juomana tälläkertaa hollantilaisen löytö, brasilialainen Fausto de Pizzato Chardonnay Pinot Grigio, joka sopi erinomaisesti salaatin kanssa, mutta yllättäin meni alas kurkusta vielä senkin jälkeen kun salaatit oli hotkittu ja filosofoimme parvekkella kynttilänvalossa. :)

Kinkku-melonisalaatti: 1 hunaja-, verkko- tai cantaloupemeloni, 1 endiivi tai muutama lehti jäävuorisalaattia, 8 ohutta viipaletta parmankinkkua tai muuta ilmakuivattua kinkkua, ½dl ruohosipulisilppua. Kuori ja paloittele meloni, halkaise salaatinlehdet pituussuuntaan, asettele lautaselle. Kastike: 1 punasipuli tai sipuli silputtuna, 1 rkl balsami- tai hunaja-omenaviinietikkaa, 1 tl kapriksia, rouhittua mustapippuria, 1 rkl oliivi- tai rypsiöljyä -> sekoita!

Asettele kinkkuviipaleet melonien ja salaatinlehtien päälle, ripottele päälle ruohosipulisilppu ja lusikoi kastiketta lautasille juuri ennen tarjoilua. Herkuttele!

Pinkki päivitys

Mun blogi on näköjään muuttunut sellaiseksi "jahas, tätä ja tätä on tapahtunut, palaillaan" -tyyppiseksi. Mutta kun on päivät töitä ja iltapäivät auringonpaistetta, niin en mä voi istua kotona askartelemassa. Eiköhän sekin aika taas pian koita. Olen mä neulonut sata pikkurättiä, mutta jaellut niitä kavereille samaa vauhtia, eli en ole ehtinyt muistanut ottaa kuvia. Ja sitten miehen renttupaita..hyvä jos siitä saadaan kuva tänä kesänä..jouduin tekee hihat uudestaan. Kasvattaa luonnetta. :)

Koska olen katsonut maailmaa lähiaikoina pinkkien aurinkolasien läpi (oikeesti en, se ei ole mahdollista mun duunissa), niin päätin tehdä työkavereille pinkkejä mansikka-muffinseja. Ohje oli sama kun aiemminkin, mutta koitin kikkailla ja laittaa mansikkamousseainekset taikinan sekaan. Ei menny niinku Strömsössä. Jos olisin ajatellut enemmän ja säätänyt vähemmän, niin olisin tajunnut että mulla on kaapissa mansikanmakuista tomusokeria, jolla olisi saanut taikinaan paitsi mansikanmakua, myös hiukan sitä pinkkiä. Mutta ei niin ei. No joo, muffinit olivat siis lässähtäneitä (tämä oli suurin kolahdus mun muffinssileipurin identiteetille) ja äkkimakeita. Mutta kaikki oli kadonneet iltapäivään mennessä sieltä kahvihuoneesta (eli laskin et kaikki oli vetäny noin 3..).

Pinkit vuuat on Hollannista. Mulla taisi olla ennestään vielä muutama, ja nyt kesällä sain synttärilahjaksi hollantilaisen siskolta vielä lisää. :)

Tässä on mun uusi leluni, miss iPad. Se ei ole pinkki, mutta kuoret on. :D Mä en ollut koskaan ajatellut tarvitsevani tuollaista, mutta nyt kannan sitä koko ajan mukanani. Ei auta kyllä nettiriippuvuuteen pätkääkään! Olen lisäksi jäänyt koukkuun Angry Birds -peliin (vuoden muita myöhemmin). Se on muuten hirveän väkivaltainen! Jos ne linnut ei osu, ne vaan osuu johonkin kivenmurikkaan ja putoaa alas ja niiltä lähtee höyhenet. Possut sentään sanoo poks ja katoaa kun niihin osuu, mutta jos ne ei häviä niin niille tulee silmä mustaksi ja hampaat tippuu. En ehkä pysty pelaamaan sitä kauaa ilman painajaisia. :D

 Yhdessä synttärilahjakorissa oli shamppanjaa, Iittalan Essance -shamppanjalasit ja kuvassa näkyvä pinkki Sally Spectra -keittiöpyyhe. Mahtavuutta. :D Kerroinko mä että siellä kolmekymppisillä oli 90´s -teema? Ehkä Sallysta arvasitte? ;) Kaikki mun kaverit näytti todella hölmöiltä. Enkä minä vähiten. Tunkeuduin mun 9-vuotiaana saamaani NKOTB -paitaan. Etsin aikani omia vanhoja lappuhaalareitani, mutta koska en löytänyt (ehkä ihan hyvä niin), jouduin etsimään kirppareilta. Lopulta huutonetissä lykästi, ajattelin että L-kokoiset H&M Mama -sarjan pöksyt ovat mun päällä vähän sama kuin sellaiset löysät hiphop-vetimet, joita käytin teininä. Myyjä oli ystävällinen ja toi haalarit mulle kotiovelle asti. Kyllä se katsoi mua vähän pitkään tuossa ovella, mutta ei sentään kysynyt että koska mä aion hankkiutua raskaaksi ja lihota samalla 30 kg. :D

Sallyn vieressä on H&M alesta bongaamani aika ihku kirsikkapyyhe.

Kun mä oikeesti jo ajattelin että koko synttäriruljanssi on taaksejäänyttä elämää, niin työpaikalla joku muisti (varmasti palkanlaskija, joka muutenkin meidän syntymäaikoja tuijottelee niistä laskelmakuiteista) että mä olen lomalla vanhentunut. Hienovaraisesti mulle laulettiin kopiohuoneen takana keskellä käytävää ja sain valtavan ihanan kukkapuskan. Mulla on maailman parhaat työkaverit! :D

Tässä on mun hieno kimppu. Harmi vaan että vanhassa kamerassa on jotkut väri/valo -säädöt ihan päin prinkkalaa (syytän erästä baarireissulla kameraani säätänyttä randomia mieshenkilöä, joka väitti tietävänsä jotain kameroista). Nyt on uuteen järkkäriin saatu jo muistikorttikin, enää tarvii opetella käyttämään sitä! Odottakees vaan..

Eipä tuo oikein näy, mutta ostin uuden myös kukkapöytäliinan henkkamaukalta..

30 vuotta, ihan sikana

Juhlat oli ja meni ja paluu arkeen alkakoon! Onpas ollut varsinainen juhlakesä kyllä. Mietiskelin tuossa illalla itsekseni, että olen aika tyytyväinen elämääni. Olen saavuttanut kaiken sen, mistä pienenä haaveilin, ja minkä ajattelin tapahtuvan ennen kuin täytän 30. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Ihmeellinen tunne kun on tyytyväinen elämäänsä. :)

Samalla mietin että täytyy myöskin osata nauttia niistä hetkistä kun tuntuu että kaikki on hyvin. Elämällä on tapana yllättää jatkuvasti, eikä aina niin mukavilla tavoilla. Viime viikko oli hyvä esimerkki, sillä jouduin tutkimuksiin epäillyn (ja vakavan) sairauden vuoksi. Stressasin ihan hulluna koko edellisviikon jo, kun aikaa tutkimuksiin ei lomien vuoksi herunutkaan heti. Ajattelin että tässäkö tämä oli, ehdin valmistua ja sitten kuolen pois. Sairauden ja sen oireiden googlettelu ei auttanut asiaa. Hermostutin myös hollantilaisen ja pari kaveria. Keskiviikkona lääkäri totesi että kaikki on jees eikä jatkotutkimuksia tarvita, mutta että oli aiheellista silti tutkia korkean riskin vuoksi (perheongelma...). Lähdin kyynel silmässä silti sieltä lääkärin tutkimuksista -mä en kuolekaan!

Perjantaiset juhlat meni hyvin ja oli todella hauskaa. Ainakin mulla oli. Uitiin, saunottiin, tanssittiin, pelattiin, syötiin ja juotiin. Halailtiin ja pussailtiin. Koko perhe oli koolla, ja ystävistäkin suurin osa. Oli luvattu sadetta, aurinko porotti koko päivän ja vielä illalla klo 22 viimeiset säteet lämmittivät laiturinnokassa istuvia, jotka eivät veteen uskaltautuneet. Mä olen syntynyt onnellisten tähtien alla. :)

Sain ihan hulluna kaikkia ihania lahjoja. Olisi riittänyt että kaikki vaan laahautuvat paikalle ja olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen. Yhtäkkiä mulla olikin "lahjapöytä" siellä mökissä -sellainen kun hääpareilla on häissä! :D Eilen krapulassa rapistelin kaikki paketit auki ja olo oli kun lapsuuden jouluna. Toinen toistaan ihanampia muistamisia. <3 

Jo ennen kuin lähdettiin Helsingistä, sain hollantilaisen lahjan. Se oli digijärkkäri!!! Mä olen nyt jo niiiin kauan puhunut sellaisen hankkimista, mutta aina syystä tai toisesta lykännyt ostamista. Oli monta kynnystä; millainen, mistä, mikä on hyvä, mikä on kallis, mikä on halpa, mitä on helppo tällaisen amatöörikuvaajan käyttää... Ja ihanuus oli tsekannut kaikki tällaiset jutut mun puolesta. :) Kamera jäi kyllä vielä kotiin odottamaan että mä opin käyttämään sitä. Ajattelin muutenkin että noi rantaleikki-kolmekymppiset-riekkujais-ryyppäjäiset eivät ole paras foorumi uuden kameran käytön opetteluun. Mutta tästä lähtien kuvanlaatu paranee siis blogissakin! 

Lahjoista kuvia joskus kun mä en ole unohtanut ottaa siirtokaapelia mukaan...

Nyt odottelen siskoja kylään ja opettelen käyttämään iPadia (joo, mä sain sellaisenkin). Menkää te osallistumaan tähän ihanaan retroradioarvontaan Mummun huushollissa (klikkaa kuvaa):

 

p.s. mä aina ihmettelen että miksi  mun aikavyöhyke on Pacific Daylight mutta sehän on sellainen kun täällä Joulusaarilla ollaan. :D