Juhlat oli ja meni ja paluu arkeen alkakoon! Onpas ollut varsinainen juhlakesä kyllä. Mietiskelin tuossa illalla itsekseni, että olen aika tyytyväinen elämääni. Olen saavuttanut kaiken sen, mistä pienenä haaveilin, ja minkä ajattelin tapahtuvan ennen kuin täytän 30. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Ihmeellinen tunne kun on tyytyväinen elämäänsä. :)
Samalla mietin että täytyy myöskin osata nauttia niistä hetkistä kun tuntuu että kaikki on hyvin. Elämällä on tapana yllättää jatkuvasti, eikä aina niin mukavilla tavoilla. Viime viikko oli hyvä esimerkki, sillä jouduin tutkimuksiin epäillyn (ja vakavan) sairauden vuoksi. Stressasin ihan hulluna koko edellisviikon jo, kun aikaa tutkimuksiin ei lomien vuoksi herunutkaan heti. Ajattelin että tässäkö tämä oli, ehdin valmistua ja sitten kuolen pois. Sairauden ja sen oireiden googlettelu ei auttanut asiaa. Hermostutin myös hollantilaisen ja pari kaveria. Keskiviikkona lääkäri totesi että kaikki on jees eikä jatkotutkimuksia tarvita, mutta että oli aiheellista silti tutkia korkean riskin vuoksi (perheongelma...). Lähdin kyynel silmässä silti sieltä lääkärin tutkimuksista -mä en kuolekaan!
Perjantaiset juhlat meni hyvin ja oli todella hauskaa. Ainakin mulla oli. Uitiin, saunottiin, tanssittiin, pelattiin, syötiin ja juotiin. Halailtiin ja pussailtiin. Koko perhe oli koolla, ja ystävistäkin suurin osa. Oli luvattu sadetta, aurinko porotti koko päivän ja vielä illalla klo 22 viimeiset säteet lämmittivät laiturinnokassa istuvia, jotka eivät veteen uskaltautuneet. Mä olen syntynyt onnellisten tähtien alla. :)
Sain ihan hulluna kaikkia ihania lahjoja. Olisi riittänyt että kaikki vaan laahautuvat paikalle ja olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen. Yhtäkkiä mulla olikin "lahjapöytä" siellä mökissä -sellainen kun hääpareilla on häissä! :D Eilen krapulassa rapistelin kaikki paketit auki ja olo oli kun lapsuuden jouluna. Toinen toistaan ihanampia muistamisia. <3
Jo ennen kuin lähdettiin Helsingistä, sain hollantilaisen lahjan. Se oli digijärkkäri!!! Mä olen nyt jo niiiin kauan puhunut sellaisen hankkimista, mutta aina syystä tai toisesta lykännyt ostamista. Oli monta kynnystä; millainen, mistä, mikä on hyvä, mikä on kallis, mikä on halpa, mitä on helppo tällaisen amatöörikuvaajan käyttää... Ja ihanuus oli tsekannut kaikki tällaiset jutut mun puolesta. :) Kamera jäi kyllä vielä kotiin odottamaan että mä opin käyttämään sitä. Ajattelin muutenkin että noi rantaleikki-kolmekymppiset-riekkujais-ryyppäjäiset eivät ole paras foorumi uuden kameran käytön opetteluun. Mutta tästä lähtien kuvanlaatu paranee siis blogissakin!
Lahjoista kuvia joskus kun mä en ole unohtanut ottaa siirtokaapelia mukaan...
Nyt odottelen siskoja kylään ja opettelen käyttämään iPadia (joo, mä sain sellaisenkin). Menkää te osallistumaan tähän ihanaan retroradioarvontaan Mummun huushollissa (klikkaa kuvaa):
p.s. mä aina ihmettelen että miksi mun aikavyöhyke on Pacific Daylight mutta sehän on sellainen kun täällä Joulusaarilla ollaan. :D
En oo henkisesti vielä teemasta toipunut. samson
VastaaPoista