Parvekeinventaariota ja muuta avautumista

Muilla on helatorstai elettävänä, mulla onkin ihan hela loppuviikko aikaa miettiä et mitä tekemistä keksisin kun ei töihin tartte mennä. Otin ylityövapaata. Tosiasiassa ehkä töissä olis enemmän tekemistä kun kotona mutta meni jo. Tai no, olis täälläkin kaikkea tylsää tekemistä kuten pyykinpesua. Odottelen tässä et aurinko alkais näyttäytyä ja tarkenisin mennä edes parvekkeelle puuhastelemaan. Vaikka sitten kyllä alkaa näkyä varmaan ärsyttävät ikkunanpesuraidat kuten mulle aina käy.

Edellisviikolla pesin pikkuparvekkeen kirjaimellisesti lattiasta kattoon (en kattoa). Olisi pitänyt ottaa siitä kuva, siitä tuli niin siisti ja hyväntuoksuinen. Tai no, eihän se tuoksu sitä kuvasta olis kyllä välittynyt. Mut kyllä te tiedätte miltä mäntysuopa tuoksuu. Mun mielestä ei ole oikein puhdasta ellei mäntysuopa tuoksu. 

Viime viikonloppuna siirryin sitten parvekkeen "isolle puolelle" pesuämpärin kanssa. Tuli sekin kuurattua. Ihmeellisen autiolta se näytti ilman normaalia tavaramääräänsä.

"Misä sun kaik roinat ova?"

Pikkuparvekkeella sensijaan riitti tungosta. Siellä on nyt vain pieni kuja josta pääsee kulkemaan isolle parvekkeelle. Roinakuja. 

Kissa esittelee kulkureittiä.

Niin, eli siis tämän takia olisi juuri pitänyt ottaa kuva siitä kuinka siisti pikkuparveke oli siivouksen jälkeen. Too late now.

Siivousinnossani olen myös inspiroitunut hankkiutumaan kaikenlaisista tavaroista eroon. Älkää kuulkaa kysykö, olen ehkä sairas. Hollantilainen tykkää. Lätkin paikalliselle FB-kirppikselle tavaraa myyntiin sitä mukaan kun se tulee vastaan enkä heti keksi mihin sitä enää tarvitaan. Myin kaikki pajukorit, pajuseinät, pajutornin, paju nämä ja nuo.. Vielä mietin et mitä muuta. Ehkä noi aurinkotuolit. Mutta en ihan tervehtynyt ole suinkaan, taka-ajatuksena on sohvan hankkiminen parvekkeelle. Sellaisen kulmasohvan. Se ei maksa paljoa, mutta tarpeeksi paljon joutaakseen odottamaan kesälomarahoihin asti. Ne tulee tietty vasta heinäkuussa. Istun siihen asti sit varmaan lattialla.

Tuossa pikkuparvekekuvassa pilkottaakin kulma siellä olevasta kaislamatosta. Ostin sen kun muutin tänne ja hyvin se on kestänyt vaikka Francis käyttää sitä pääasiallisena kynsienterotuskohteenaan. Muistelin että se oli aika kallis, tai ainakin silloisesta "harjoittelijapalkasta" se tuntui isolta summalta. Koska en raaski ostaa isolle parvekkeelle mitään parvekelaattoja kun ei tiedä koska tästä lähtö tulee, niin ryhdyin netistä etsimään samanlaista kaislamattoa sillekin puolelle. Löysinkin, ihan samanlaisen, hinta 15 euroa. Hieno juttu! Samalla mietin että miten pieni se mun palkka oikein silloin 5 vuotta sitten olikaan jos 15 euroa meinasi kaataa koko talouden. Lähdin Anttilaan kauppaan hakemaan mattoa kotiin. Siellä paljastui todellinen hinta: 79,90 euroa! Jösses! Kissan raapimamatosta! Taisi muistikuvani hinnasta olla sittenkin oikea. Kassalla tiedustelin syytä moisele hintaerolle saman lafkan nettisivujen kanssa. "Meillä on eri hinnat". Aijaa. Mitäköhän mä kysyin? 

Koska olin jo tehnyt kaiken tämän aivotyön ja hommannut hollantilaisen kantamaan mattoa, olihan se silti ostettava. Syödään sitten hernekeittoa loppukuukausi. Nyt kun vaan ilmat lämpenisi niin voitais syödä sitä edes parvekkeella uuden maton päällä. Ei se mun palkka kyllä nykyisinkään taida kovin suuri olla kun tämmönen hernekeittokriisi tästäkin tuli. Onneks hernekeitto on hyvää. Ja luomuhernekeittokin on halpaa. Nyt muistin just et unohdin ostaa kuivasipulirouhetta sen kanssa, pahus..

Me laitettiin keittiöön uudet verhot jo pääsiäisenä. En oo saanu niistä hyvää kuvaa ni jääkööt esittelemättä. Eipä niissä H&M:n 12 euron verhoissa paljoa kyllä esittelemistä olekaan. Mutta eniveis, verhoasennuksen jälkeen tohon keittiön ikkunaseinälle jäi paljas läntti. Siinä oli aiemmin valkoinen verho, mutta se oli täynnä kaikenmaailman epäilyttäviä tahroja, jotka ei lähteny edes pesussa. Mietin mitä länttiin laitetaan ja löysin kellarista ihan omista kätköistäni tällaisen hauskan liitutaulun.

Mulla on ollut tää vanhassa kodissa joskus seinällä. Kuten kuvasta näkyy, tyylikin oli silloin vähän erilainen. On mulla vielä noi isot taulut jossain jemmassa...

 

Nyt taulu sopi länttiin kuin nenu päähän. Mitään tohon ei kyllä voi ripustaa kun naputin vain pienillä nauloilla ja tossa seinässä tarttis käyttää jotain erityisripustushommeleita. Taas oli pitkään palvelleelle kukkavasaralle käyttöä. Ilman näitä en kyllä selviäis. :D

Kävin lauantaina katsomassa sairaalassa aivoverenvuodon saanutta ystävää. Ei siitä sen enempää, kurja juttu jota ei kyllä toivosi kenellekään. Vietiin sairaalaan kukkia, tai siis yritettiin viedä, ei sinne saanut. Syy oli se, ettei hoitajilla ole resursseja vaihdella niistä vesiä ja mikrobit lisääntyvät sitten niissä seisovissa kukkavesissä. Okei, ihan hyvä pointti ja ymmärrän ettei se resurssipula ole niiden hoitajien syy. Mutta kyllä mietitytti tämäkin. Se sairaala oli ihan tajuttoman ankea paikka. Veikkaan et Suomessa vankiloissakin on viihtyisämpää. Mä haluan elää maassa jossa hoitajilla on aikaa sen verran viipyä potilaiden vieressä että heittävät vanhat kukat pois/vaihtavat vedet. Joka huoneessa on roskis ja vesipiste. Siinä voi samalla kysellä potilaan voinnin. Nyt ne ei ehdi, on liian vähän hoitajia. Ilmeisesti on liian vähän rahaa. Lastensairaalakin pitää kansalaisten ite rakentaa lapsilleen. Ketä mä äänestän sit ens kerralla eduskuntavaaleissa et saadaan kukanvaihtohenkilö joka sairaalaan? Sellainen joka aloittaa aamulla joltain osastolta kukkienvaihdon (ja potilaiden kanssa juttelun) ja menee huone huoneelta ja osasto osastolta eteenpäin. Onks sellasia? Miten sellaiseksi pääsee? Voisin ruveta. Eikä tämä kysymys koske vaan kukkavesienvaihtoa vaan ylipäätään sitä, että jos resurssipula estää sairaiden ystävien ilahduttamisen kukilla niin mitä kaikkea muuta se estää? Mun tekee mieli hakea se ystävä sieltä meidän soffalle makoilemaan.

Aina mulla lähtee jutut ihan hakoteille, sori.

Koska toinen ystäväni oli ostanut kukat mutta lähti aamulla heti ulkomaille, mä sitten toin kukat meille. Leinikkejä. Mulla ei ole sellaisia ennen ollutkaan vaikka olen kyllä niitä kukkakaupassa tuijotellut. Kauniita ovat. Suorastaan niin kauniita että aion ostaa jatkossa kyllä näitä kotiin. Ainut ongelma tässä kauniissa puskassa on se, että aina kun katson sitä niin ajattelen siellä sairaalassa olevaa ystävääni ja tuntuu epäreilulta kun kukat eivät ole hänen vieressään vaan meitsin keittiön pöydällä.

Tässä vielä kuva kukista nyt kun ovat auenneet lisää. Mukana myös pari neilikkaa.

Täällä jatkuu parvekkeen siivous, tai lähinnä sisustus. Mulla ei edelleenkään ole tietoa mitä sinne tulee, ilmeisesti ainakin jotain uutta kun vanhat jutut on myyty. Kirppikseltä löysin hassut valot, nä on varmaan lastenhuoneeseen, mutta nyt ne tulee mun kesähuoneeseen.

Käsityöaiheinen arvonta tulossa piakkoin, pysykää kuulolla. :)