Kesäpäivä Kaiturissa

Pappa vietti Juhannusta korjaamalla meikäläisen moposkootteria. Lähinnä siis sen akkua. Meikä pomppi tasajalkaa kun se vihdoin juhannuspäivän iltana hurahti käymään. Tein pari kunniakierrosta kujalla ja ajelin sitten siskonmiäheltä hakemaan toisen kypärän lainaksi. Olin Facebookista bongannut että Kaiturin tilalla on juhannushumusta huolimatta kesäkahvila auki sunnuntaina ja keksin että mikäs sen mukavampaa kesätekemistä kun hurauttaa mopolla sinne kaffettelemaan.

Hollantilainen myönsi "pelkäävänsä kuollakseen" mutta koska mä olen joko todella ihana tai todella painostava, lupautui se sitten kyytiin. Pappa kuvas parvekkeelta kun mä ohjeistin takapenkkiläistä.

No niin, rohkeasti kyytiin!

Niinhän siinä sitten kävi, että päästiin mäki alas ja oikealle, jonka jälkeen moottori sammui eikä enää lähtenyt puolen tunnin potkimisesta huolimatta liikkeelle. Hemmetin kiinalaisrakkine! Mulla on tossa toistasataa erkkiä kiinni vakuutusmaksuissa ja koko kesän ajelut on vissiin sitten ajeltu. Haluuks joku ostaa skootterin? Tai siis skootterinosia?

Myös Pappa osoitti kaikesta huolimatta uskovansa mun kuskinkykyihin ja antoi autonsa lainaan. Ei mennyt kun kerran Mersun kaasu ja jarru sekaisin. Olen mä ajanut automaattivaiheella ennenkin, mutta minkäs teet kun omat jalat toimii kans automaatilla ja niihin on ohjelmoitu manuaalivaihteisen auton käyttöopas. Päästiin siis kuitenkin Kaituriin hyvän sään aikana. Siellä oli jo siskon perhe juoksemassa rallia.

Olen kirjoittanut Kaiturin kotieläinpihasta ennenkin, kun vietimme siellä toisen siskon polttareita viime syksynä. Sittemmin olen käynyt Kaiturin tilalla myös toisten polttareiden merkeissä tämän vuoden keväällä. Nyt halusin käydä ihan vaan itsekseni ja näyttää hollantilaisellekin että mistä mää oikein olen vouhottanut. Paikka on niin ihana, että pakko mainostaa sitä jälleen siis blogissakin.

Kaiturin tila löytyy siis Varsinais-Suomesta, Maskun Pakaisten kylästä. Tilan historiasta ja aktiviteeteistä voi lukea lisää tilan kotisivuilta. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että paikka on todella kaunis ja katsottavaa riittää! Tilan eläimet koostuvat suomalaisista alkuperäisroduista. Lampaat, lehmät ja kanat ovat lisäksi todella ihmisystävällisiä ja uteliaita otuksia. Aitauksen viereen saapuva kesävieras saa heti monta kaveria rapsuteltavaksi.

Siskonplikka ja pikkulambi

Kaverin polttareissa keväällä laitettiin hautomakoneeseen munia ja nyt niistä olikin tullut ihan komeita kukkopoikia! :)

Näin tän tyypin viimeksi munana.

Itse olen eläimet nähnyt jo useampaan otteeseen, joten kamerani osui kaikkeen muuhun kuvattavaan, ja sitähän riitti. Olen viettänyt lapsuuteni kesät naapuritilalla, jossa miljöö on aika samanlainen, vaikkei siellä enää eläimiä ollutkaan, joten monesta nurkasta tuli "lapsuus mieleen".

Nautittiin mokkapalat ja kaffet iltapäivän paahteelta suojassa Kaiturin kesäkahvilassa. Sisällä oli niinikään leppoisa vanhanajan tunnelma. Mulle tuli myös vähän mieleen Harrin keittiö.

Tiskissä oli herkkuja raparperipiirakasta alkaen. Korvapuustitkin oli luomua. Kahvilan vieressä on pieni puoti, josta saa ostaa kauniita käsitöitä ja onnellisten kanojen munia. Kylällä toimii myös luomupiiri. Aloin salaa suunnitella muuttoa takaisin maalle!

Jäi omat raparperisuunnitelmat toteutumatta kun viihdyimme maaseudun lumoissa niin pitkään. Illalla suunnattiin Turkuun vähän ihmisten ilmoille (ei siellä kyllä ketään ollut koko kaupungissa) ja käytiin leffassa ja istuskelemassa jokipaatilla. Ystäväni Jolla Ei Ole Vielä Bloginimeä soitti tiedoittaakseen että mun naruruokinta-automaatti toimii ja kaikkii yrtit oli hengissä parvekkeella kun hän kävi asiaa tarkistelemassa eilen. Mahtavaa!

Lopuksi vielä maaseudun kukkaloistoa.