Ukkosta odotellessa

Heti aluksi pahoittelut kaikille teille jotka ajaudutte blogiini hakusanalla Kaija Koo. Ei ole Kaijasta tietoa täällä. Joskus laulan kyllä Tinakenkätyttöä, mutta se ei onneksi blogissa kuulu. :D

Täällä sitä ollaan taas takas pääasiakaupungissa. Olin aivan silmät ympyrkäisenä kun pääsin parvekkelle asti; kaikki rehut ei ole vaan hengissä vaan jopa virkeämmän näköisiä kuin viikko sitten! Ehkä ne sitten vaan tykkää juoda ite ämpäristä. Viritin yrteille sitten loppukesäksikin pillimehujärjestelmän.

Kasvukisa jatkuu. Tomaatti johtaa 4 ja puolella tomskunmitalla.

Loppukesä, mikä kamala sana....

Jatkokastelujärjestelmä.

Nyt mä istun tääl ja odottelen et alkais ukkostaa... Sataa jo, olen toiveikas.

Ystäväni Lavendula ja GT.

P.s. Kirjoitin tän iKoneella, eli ei oo mun vika jos on kirjoitusvirheitä (no okein, on se mun vika...) eikä keskitettyä tekstiä.

Kesäpäivä Kaiturissa

Pappa vietti Juhannusta korjaamalla meikäläisen moposkootteria. Lähinnä siis sen akkua. Meikä pomppi tasajalkaa kun se vihdoin juhannuspäivän iltana hurahti käymään. Tein pari kunniakierrosta kujalla ja ajelin sitten siskonmiäheltä hakemaan toisen kypärän lainaksi. Olin Facebookista bongannut että Kaiturin tilalla on juhannushumusta huolimatta kesäkahvila auki sunnuntaina ja keksin että mikäs sen mukavampaa kesätekemistä kun hurauttaa mopolla sinne kaffettelemaan.

Hollantilainen myönsi "pelkäävänsä kuollakseen" mutta koska mä olen joko todella ihana tai todella painostava, lupautui se sitten kyytiin. Pappa kuvas parvekkeelta kun mä ohjeistin takapenkkiläistä.

No niin, rohkeasti kyytiin!

Niinhän siinä sitten kävi, että päästiin mäki alas ja oikealle, jonka jälkeen moottori sammui eikä enää lähtenyt puolen tunnin potkimisesta huolimatta liikkeelle. Hemmetin kiinalaisrakkine! Mulla on tossa toistasataa erkkiä kiinni vakuutusmaksuissa ja koko kesän ajelut on vissiin sitten ajeltu. Haluuks joku ostaa skootterin? Tai siis skootterinosia?

Myös Pappa osoitti kaikesta huolimatta uskovansa mun kuskinkykyihin ja antoi autonsa lainaan. Ei mennyt kun kerran Mersun kaasu ja jarru sekaisin. Olen mä ajanut automaattivaiheella ennenkin, mutta minkäs teet kun omat jalat toimii kans automaatilla ja niihin on ohjelmoitu manuaalivaihteisen auton käyttöopas. Päästiin siis kuitenkin Kaituriin hyvän sään aikana. Siellä oli jo siskon perhe juoksemassa rallia.

Olen kirjoittanut Kaiturin kotieläinpihasta ennenkin, kun vietimme siellä toisen siskon polttareita viime syksynä. Sittemmin olen käynyt Kaiturin tilalla myös toisten polttareiden merkeissä tämän vuoden keväällä. Nyt halusin käydä ihan vaan itsekseni ja näyttää hollantilaisellekin että mistä mää oikein olen vouhottanut. Paikka on niin ihana, että pakko mainostaa sitä jälleen siis blogissakin.

Kaiturin tila löytyy siis Varsinais-Suomesta, Maskun Pakaisten kylästä. Tilan historiasta ja aktiviteeteistä voi lukea lisää tilan kotisivuilta. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että paikka on todella kaunis ja katsottavaa riittää! Tilan eläimet koostuvat suomalaisista alkuperäisroduista. Lampaat, lehmät ja kanat ovat lisäksi todella ihmisystävällisiä ja uteliaita otuksia. Aitauksen viereen saapuva kesävieras saa heti monta kaveria rapsuteltavaksi.

Siskonplikka ja pikkulambi

Kaverin polttareissa keväällä laitettiin hautomakoneeseen munia ja nyt niistä olikin tullut ihan komeita kukkopoikia! :)

Näin tän tyypin viimeksi munana.

Itse olen eläimet nähnyt jo useampaan otteeseen, joten kamerani osui kaikkeen muuhun kuvattavaan, ja sitähän riitti. Olen viettänyt lapsuuteni kesät naapuritilalla, jossa miljöö on aika samanlainen, vaikkei siellä enää eläimiä ollutkaan, joten monesta nurkasta tuli "lapsuus mieleen".

Nautittiin mokkapalat ja kaffet iltapäivän paahteelta suojassa Kaiturin kesäkahvilassa. Sisällä oli niinikään leppoisa vanhanajan tunnelma. Mulle tuli myös vähän mieleen Harrin keittiö.

Tiskissä oli herkkuja raparperipiirakasta alkaen. Korvapuustitkin oli luomua. Kahvilan vieressä on pieni puoti, josta saa ostaa kauniita käsitöitä ja onnellisten kanojen munia. Kylällä toimii myös luomupiiri. Aloin salaa suunnitella muuttoa takaisin maalle!

Jäi omat raparperisuunnitelmat toteutumatta kun viihdyimme maaseudun lumoissa niin pitkään. Illalla suunnattiin Turkuun vähän ihmisten ilmoille (ei siellä kyllä ketään ollut koko kaupungissa) ja käytiin leffassa ja istuskelemassa jokipaatilla. Ystäväni Jolla Ei Ole Vielä Bloginimeä soitti tiedoittaakseen että mun naruruokinta-automaatti toimii ja kaikkii yrtit oli hengissä parvekkeella kun hän kävi asiaa tarkistelemassa eilen. Mahtavaa!

Lopuksi vielä maaseudun kukkaloistoa.

Kirka, Kaija Koo ja minä

Juhannukseksi hesalaiset pakenee kuka minnekin mummonsa mökille järven rantaan. Meillä ei heilutella varpaita laiturinnokasta, vaan otetaan suunta siihen ainoaan paikkaan joka on edes aavistuksen lomatunnelmaisempi kuin siivottomassa kunnossa oleva vuokrayksiö. Eli Varsinaiseen Suomeen Pappalaan.

Ennen lähtöä piti tehdä muutamia valmisteluja parvekkeella. Toisinsanoen, keksiä miten yrtit ja kukkaset pysyy hengissä kun kukaan ei ole kaatamassa niille juhannusjuomaa. Internetin vinkkilinkeistä otin vaarin ja päädyin klassiseen naruruokintaan. Ei muuta kun parvekkeelle kaikki leipomiskulhot ja saunakiulut täyteen vettä ja niistä naruja ruukkuihin.

Ja kaikki kasvikset vieri viereen.

Yrteistä olen eniten huolissani kun ne on oikeesti vähän kalliimpia tappaa kun noi kesäkukkaset. Erityisesti ketuttaa jos tomaatti kuolee kun silla on jo kaksi poikasta tulossa. Tältä näyttää yrttien mehukestit.

Hörps.

Pappalassa ryhdyin ensi töikseni hommiin kesäkeittiössä. Tein taas samaa meloni-mansikka-halloumisalaattia. Mutta kun se oli niin hyvää! Pitäiskö tehdä omallekin parvekkeelle tällainen kesäkeittiö...?

Silppumisvuorossa minttu.

Kokkaushommien lomassa yritin raivata ruohosipulille vähän enemmän tilaa "yrttipenkistä". Oli aika haastavaa, onneksi Pappa toi neuvoa-antavaa.

Eilen ei ehditty saunaan ollenkaan kun oli niin kiire pelata Mölkkyä. Tänään aion mennä, enkä vähiten sen takia että kävin ex-metsässä (lapsuuden metsämaisema, joka on pieksetty pois persoonattoman uuden asuinalueen tieltä) hakemassa koivunoksia vihtaa varten. Opetin hollantilaiselle että se on sitten täällä vihta, mutta jotkut sanoo lännessä vasta. Hän on oppinut käyttämään sanaa vasta ihan muissa yhteyksissä ("mä olen vasta ihan alussa tässä pelissä") eli olihan se hämmentävää tietoa taas. Samoin kuin se kun mä esittelin että "tämä tässä on Mora-puukko, jolla varmaan enemmistö suomalaisista humalapuukkotahallisuuden vallitessa tehdyistä henkirikoksista on toteutettu". Otin sekaisin hieskoivua ja rauduskoivua koska en ikinä muista kumpi on parempi vihtaan...

Kori ja Mora

Kyllä siitä ihan hyvä tuli, kohta pääsee testaamaan.

Eikun saunaan.

Huomenna on vuorossa tätä

Kiisseliainekset.

ja tätä

Kesäseikkailun ainesosat.

Kyllä kesä on kiva!

p.s. ai miten Kirka ja Kaija tähän liittyy? No siten että ollaan kuunneltu niitä vaan vuorotellen. Hollantilaine ei ole niiiin innoissaan, mutta häviää äänestyksen 2-1.

Loimulohi kääröön ja eikun syömään

Taas on innostuttu Pirkka-ohjeista. Tehtiin yks ilta loimulohiwrapit. On näitä kyllä tullu tehtyä jo aiemminkin, mutta hollantilainenpa onnistui kääräisemään omat lohensa niin kauniisti että oli ihan blogikelpoista materiaalia. :P

Kesällä on joskus ihanaa kun oikein sataa ja ukkostaa ja tulee niin "pimeä" että täytyy ihan laittaa kynttilä palamaan. Mikäs siinä sitten on kynttilänvalossa herkutellessa. Täytyy sanoa että tämä ohje on tosi hyvä, kannattaa kokeilla!

Kannussa on vettä ja mintunoksa, kiva kesäinen idea jonka opin ekalla reissulla Hollannin kesään.

Liian lyhyt puseroni

Kerroin jo kauan sitten aloittaneeni neulomaan tällaista lyhyttä paitaa. Se on ollut kauan sitten jo valmiinakin, nyt vasta sain kuvan näpättyä. 

Tiedän että sen pitikin olla lyhyt, mutta silti on jäänyt vähälle käytölle koska mua ärsyttää kun se on niin lyhyt! Ei ole helppoa olla minä.

Ohje: Lyhyt neulepusero mohairlangasta

By: Sara Palojärvi

Lanka: Novita Rose Mohair

Kesäruoka, hyvä mieli

Päätettiin loppuviikosta että yritetään tehdä viikonlopun sapuskat kotona ettei sitten mene taas niiiin paljoa rahaa ulkona syömiseen. Näin tehtiin. Mä yritin unohtaa että kampaamoreissuun meni melkeen kaksisataa..

IPad on kätevä vehje jos se sattuu olemaan laukussa kun tulee bussilla töistä, on sopinut Prismatreffit, eikä ole hajuakaan kauppalistasta. Etsiskelin Pirkan sivuilta nälkäiseksi tekeviä ohjeita ja löysin Meloni-halloumi-mansikkasalaatin ohjeen. Namnam. Tällaista siis. Hyvää tuli. Miten halloumi voikin olla niiiin hyvää! Erityisesti tykkäsin tuosta minttuisesta kastikkeesta, sopi tosi hyvin. Tämän kanssa nautittiin jo suosiomme saavuttanutta Louis Max -valkkaria ja hunajamarinoituja broikkufileitä.

Tänään olen ollu kipeenä ja viettänyt koko päivän sängyssä kipuillessa, ja sitten lopulta muuten tokkurassa liioista lääkkeistä. Heräsin klo 20 kun näin unta että ufot on tulleet kaappaamaan mut eikä hollantilainen siinä unessa nähnyt ufoa vaikka mä selkeästi näin. Vilkaisin herättyäni peiliin, enkä yhtään ihmetellyt jos vaikka joku avaruuseliö erehtyisikin luulemaan mua marssilaiseksi. Mietin mitä voisin syödä ettei tulisi taas paha olo ja päädyin tekemään hedelmäsalaattia kaikesta mitä kaapista löytyi.

Käytin salaattiin eilisen salaatin cantalope - ja hunajamelonit, appelsiinin, purkillisen ananasta, niinikään salaatista jääneet mansikanpalat ja aamupalan avokadoylijäämät. Tuli hyvää.

Vähän jätskiä päälle niin johan lähti paha mieli. Huomenna on pakko pinnistellä töihin.

Tässä vielä halloumisalaatin ohje, kun aina ne jossainvaiheessa katoaa netistä:

Ainekset	6-8 annosta
1 ruukku	Pirkka lollo rosso salaattia
1 ruukku	Pirkka rucolaa
n. 1 kg	vesimelonia
n. 500 g	cantaloupe- eli verkkomelonia
1-2 rs (à 250 g)	Pirkka mansikoita
1 pkt (250 g)	Pirkka halloumijuustoa
1-2 rkl	öljyä
Kastike
4 rkl	Pirkka ekstra neitsytoliiviöljyä
2-3 rkl	valkoista balsamiviinietikkaa
n. 1/2 dl	Järvikylä vahvaa minttua hienonnettuna
	mustapippuria

Vaihe 1

Revi huuhdotut ja valutetut salaatit vadille. Kuori, poista siemenet ja paloittele melonit reiluiksi paloiksi. Puhdista ja lohko mansikat. Viipaloi halloumi.

Vaihe 2

Paista halloumit rasvassa kauniin ruskeiksi.

Vaihe 3

Sekoita kastikeainekset keskenään.

Vaihe 4

Lisää melonit ja juustot vadille. Koristele mansikoilla. Kaada kastike salaatille. Tarjoa grillatun broilerin lisäkkeenä.

Sodanjulistus!

Kaikkea sitä parvekepuutarhuri joutuu kohtaamaan. Eilen meni vähän viihteen puolelle ja kotiin kömpiessä ei ollu kukkienkastelu päällimmäisenä mielessä. Tänään aamupäivällä pääsin vihdoin jaloilleni ja uskaltauduin katsomaan mitä partsille kuuluu. 

Päätyseinällä mua kohtasi kriisi!

Mitä täällä tapahtuu..?

Kranssinlehdet oli ihan reikäisiä.

Jollain on ollu nälkä.

Syyllisiä alkoi löytyä kun kääntelin kranssinlehtiä. Toisella puolella oli aina pieni vihreä matonen aterioimassa.

Siis toi tossa reikien välissä. Hyi!

Aamukaffen lomassa sitten googlettelin ja ihmettelin että mikä mun kukkasiin on iskeny. Ei vieläkään ole varmuutta. Moni oli bongannu samanlaisia otuksia kransseja rei´ittämässä, mutta kukaan ei tuntunu tietävän niiden nimeä. Saattaa olla joku kaaliperhosen toukka tai muu kiusankappale. 

Ruusuissakin oli reikiä, mutta tähän tuholaiseen ei pysty mikään..

Ruusunjärsijäkissan tekosia..

Koska madot piti saada myrkyttää heti eikä huomenna niin aloin tehdä netistä löytämieni ohjeiden mukaan kotitekoista karkoitetta.

Napsin tomaatista lehtiä ja liotin niitä kuumassa vedessä 2h. Koska ei ollut kamomillaa, laitoin pussin yrttiteetä, jossa oli voimakas kamomillan tuoksu. :)

Tomaattisoppaa.

Nyt on sitten krassit ruiskittu tomaattivedellä, ja varmuuden vuoksi naapurissa asuvat hajuherneenversotkin. 

Jotain hyviäkin uutisia oli kuitenkin, katsokaas tätä:

Tadaa! Tomaatti tulloo!

Tomaatinlehdiltä löytyi kans jotain öttiäisiä, huoh. Mutta se on sitten seuraava kriisi vasta!

Parvekepuuhastelua vol. 3/2013

No niin! Parveke eli lisähuone eli kesähuone on taas saanut uusia tiimijäseniä. Kävin viime viikonloppuna ihmettelemässä kävelykaduksi muutettua Vaasankatua ja erityisesti sen kunniaksi pidettyä katukirppistä. Samalla erehdyin Hakaniemen maalaismarkkinoille, jossa oli ihana luomuyrttikoju! Kuluvalla viikolla joukkoon vihreään liittyivät siis markkinatuliaisina oregano ja kaverinsa rosmariini.

Hauska tutustua!

Lisäksi mä vihdoin päätin mitä leijonankidoille tulee seuraneideiksi. Ei mitään kovin persoonallista, ihan vaan lobeliaa ja petuniaa. Afrikanbasilika ja tomaatti tekee molemmat vaan kukkasia ja ottavat korkeuskisaa.

Kasvit rivissä.

Niin oot nättinä!

Uuteen ristikkoon ostin tuollaisia, noh, mitänenytoli, nojailemaan.. Ei ne kyllä mitään nojaa tahi kiipiä, kääntyvät vaan aurinkoon päin.

Nöitä voi kuulemma syödä.

Kukkia odotellessa.

Suurimmat riemunkiljahdukset on kuultu kun ihan ite kylvetyissä ruukuissa on näkynyt elonmerkkejä. Tilliä on tulossa ja eilen otettiin jo maistiaisia ruåtsalaisten uusien perunoiden kanssa.

Muuallakin tapahtuu. Hollantilaisen laittamat salaatit pinnistävät maailmaan mansikkalaatikosta.

Onnea yritykseen.

Mä olen laittanu vähän kukkasia. Kesäkukkasekoilu on kylvetty hyvin optimistisesti koriin.

Toistaiseksi projekti etenee.

Ja sitten olen laittanut mun kolmanneksi lempparia kukkaa, hajuhernettä, pajukoreihin. Näiden osalta on suuria odotuksia, niiden tarvii kiivetä ainakin metri tuota tukikehikkoa ylös...

Kesälapset.

Vielä ollaan kaukana kesäpuutarhatavoitteesta, mutta hiljaa hyvää tulee...

Ihana laventeli.

Pitsipipa pieneen päähän

Let´s Knit kolahti taas postiluukusta. Koska viimeksi jotenkin innostuin kylkiäisprojektista, niin katsoin sitä tälläkertaa taas vähän tarkemmin. Lehden mukana tuli vauvaväristä lankaa, virkkuukoukku, koristenauhaa ja ohjeet pipaan, pitsitossuihin ja tumppuihin. 

Ohjeet oli siis virkkausohjeita. En mä osaa virkata, mut ajattelin sit kokeilla kuitenkin. Otin projektiksi pipon, koska päättelin että sen tekemällä jää vähiten jämälankaa.

  

Ihan söde siitä tuli. En vaan tiedä et kenen päähän tämä nyt sitten laitettais. Onko jollain vauva vailla kesäpipoa?