Synttäriherkkujen jälkeen...synttäriherkkuja

Pääsen varmasti historiaan ensimmäisenä morsiamena, joka ei laihtunut ennen hääpukusovitusta. Ihmettelin viimeksi hääpukuliikkeessä että miksi sovitus on niin myöhään, vasta kuukautta ennen häitä. Vastasivat että siksi kun kaikki morsiamet laihtuvat vielä just ennen häitä ja heitä ei kiinnosta koko ajan olla uudestaan pienentämässä sitä pukua. Ai jaa.

Aina kun on häät niin tarvitaan kaasokokouksia. Ja kaasokokouksessa tarvitaan herkkuja. Ja skumppaa. Niinkuin taas viime viikonloppuna. Nyt mulla on enää kaksi viikkoa aikaa jatkaa tätä ahmimista ennen tarkkojen mittojen ottoa puvusta. Mitähän vielä leipois...?

Viimeisin kaasokokous sattui sopivasti olemaan päivää ennen mun synttäreitä. Ja mun synttäreinä on aina pakko olla mansikkakakkua. Tänä vuonna se oli mansikka-marenkikakku, vaikken olekaan ihan varma että mikä sai mut yrittämään marengin tekoa ilman kokemusta sen teosta ja edellisen illan piknikjuomien vielä kolkutellessa ohimoa.

Olen tehnyt britakakkua aika useinkin, koska se on mun suosikki. Olen oppinut mummilta sen teon, hän teki aina britakakkua kun joku vain keksi sitä toivoa. Mulle viimeksi valmistujaisiini. Mutta britakakun marenkiosio ei ole -anteeks vaan- mun mielestä kovinkaan vaativa. Mua hermostutti että mitä siitä tulee kun koittaa tehdä ihan sellaisia marenkikuvioita. Vapisevin käsin. :D Enkä selkeästi osannut päättää että minkälaisia niistä tulis.

Kakkuun tuli ensin pohja ja sitten loppuumarengista pursotettiin "ruusukkeita". Koska ohjeesta ei selvinnyt millaisia nämä mahtaa olla, tein epämääräisiä rinkuloita leivinpaperille. Vinkki: sivelin leivinpaperille sitruunanmakuista oliiviöljyä ennen kuvioiden pursotusta, se helpoti irroittamista.

Ruusuke ja tursoke.

Pohjan päälle ladoin mansikat ja kermavaahto-appelsiinituorejuustoseoksen. Sen päälle sitten vaan marenkikiemurat ja muutama lisämansikka koristeeksi.

 Ja skumppapullo auki. Ja odottamaan vieraita. Tuollainen kupu on varsin kätevä kissataloudessa, muuten olis taas kadonnut kermaseokset parempiin suihin...

Siinä sitten istuttiin iltaa ja käytiin hääpäivän ohjelmaa läpi puolikkaan kaasokokoonpanon kanssa. Kaiken pitäis olla valmiina mutta koko ajan keksin jotain mikä ei ole valmiina tai mikä on epäselvää. Huomaan että häästressi pyrkii aika ajoin pinnalle. Ehkä se johtuu siitäkin kun on töissä stressaavaa ja lomaa ei näy eikä kuulu vielä. Onneksi ennen häitä ehtii hetken hengähtää. 

Mutta kaikenlaista siis vielä on ihmeteltävää. Kuka esittää jotain vihkitilaisuudessa? Pitääkö iltajuhlissa näyttää vihkiminen videolta? Kuka ajaa hääautoa? Missä otetaan kuvat? Mitä jos sataa? Tanssitaanko me? Tuleeko se bändi paikalle vai ei? Mikä biisi? 

Aargh!

Onneksi osaan sit nykyisin tehdä marenkia ainakin. Ehkä tarvii tehdä läjä sitä hääviikolle, ettei vahingossa ainakaan stressin myötä laihdu niin ettei puku enää sovikaan.

Yksi kaaso teki muuten aivan taivaallista browniecookie tai cookiebrownie -kakkua. Sitä on vieläkin jääkaapissa ja pelkään että tätä menoa sitä pukua pitää itseasiassa suurentaa eikä pienentää siitä mitä se nyt on.

Synttäriaamupalaa.

Kymppisynttärit

Juteltiin töissä juhlista ja siitä miten perheellisillä on kyllä todennäköisesti keskiverrosti enemmän juhlia vuodessa kun sinkuilla tai lapsettomilla. Jos ei lasketa sukujuhlia, niitä nyt on sitten sen verran kuin sukulaisiakin. Mutta synttäreitä, nimipäiviä (meillä ainakin on juhlittu näitä aina kun olin pieni), ristiäisiä/nimiäisiä, babyshowereita...ja sitten myöhemmin tietysti rippijuhlia, ylioppilasjuhlia, valmistujaisia... Siinä olis muutama hyvä syy hankkia perheenlisäystä. Lisää juhlia!

Tai sitten voi vaan järjestää juhlat kun siltä tuntuu. 

Ja jos on hieman outo, syyn keksii kyllä yllättävän helposti. 

Meidän kissalta löytyi jalasta outo patti kevättalvella. Olis siitäkin kuva mutta en nyt laita tähän hyvää kuvasarjaa pilaamaan. Piti käydä ekaa kertaa Helsingissä eläinlääkärissä. Onneksi pätevä paikka on ihan hoodeilla. Patti oli kasvain, mutta hyvälaatuinen, joten kas vain, sen annetaan kasvaa vain. Vasta jos se alkaa temppuilemaan niin se poistetaan, ja samalla koko varvas (ja se maksaa 500 euroa mitä mulla ei nyt sattuneesta syystä ole). Tämän episodin takia tarvittiin selvitystä kissan iästä ja mä menin kaivamaan arkistojen kätköistä sen rokotuskortin. Selvisi että kissa onkin syntynyt vuonna 2004! Mä olin varma että se on "jotain kuus" ollut jo aika kauan. Nopealla laskutoimituksella tajuttiin että kissalla on pian kymppisynttärit. Alettiin heti hollantilaisen kanssa suunnittelemaan sille yllätysjuhlia.

Lähetettiin kutsut...

Mentiin teeman mukaisesti Tiikeristä ostamaan vähän koristeita ja puhalleltiin keuhkot soikeina ilmapalloja pitkin päivää. Serpentiiniä oli vapusta onneksi jäänyt yli.

 

Sankari ei aavistanut mitään, chillaili vaan...

"Hetkonen, mitäs täällä tapahtuu..?"

Mä käytin tilaisuutta hyväkseni ja leivoin kaikenlaisia herkkuja ihmisvieraille.Kun vieraat saapui, korkattiin tietysti skumppa ja pidettiin asianmukaiset puheet. Itse sain käteeni kunnon naarmun kun kiinnitin sankarin juhlarusettia kaulaan ja samalla soi ovikello..

Tarjolla oli lime-mansikkamoussekakkua. Laitoin vissiin aika tujusti limeraastetta, tuli aika raikasta..ja vähän sellaista aikuisten kakun makuista. Onneksi kymppisynttäreillä ainut alaikäinen oli muutenkin tuo kissa... Kakun ohje on täällä.

Tietysti piti tehdä myös suklaamuffinseja. Ja mitä olis kymppisynttärit ilman carnevalkeksejä!

Mä olen siitä outo leipuri, etten ole koskaan tehnyt mokkapaloja. En tiedä miten olen siltä säästynyt, ne on kuitenkin niin hyviä ja helppo tehdä. Aloitin mokkapalaurani "Englannin mokkapaloista" ja jännitin koko ajan että mitä jos tuleekin mokapalat, varsinkin kun olin arvioinut asunnon mansikkatomusokerivarannot aivan metsään. Mutta hyviähän noista tuli. Niin hyviä että hollantilainen söi oikeastaan kaikki.

Pikkusuolaisena oli tarjolla lohiruisnappeja. Ihan älyttömän hyviä! Täyte oli tämän reseptin mukainen ja ennen täytettä sipaisin nappeihin tillituorejuustoa. Nam! Näitä syötiin myös juhannuksena aika paljon...

Sitten oli vuorossa lahjojen avausta.

Hieman piti rajoittaa tuota kun joka paketista löytyi herkkuja ja kattimatin mielestä ne oli syötävä heti. Eipä hän tiennyt että olin varannut oikein meren herkut -sapuskaa ja lohimoussea, joista rakennettiin se varsinainen synttärikakku.

Vieraat viihtyivät ja oli kiva istua iltaa parvekkeella niitä näitä jutellen. Kaukaisimmat kissaystävät olivat matkanneet varsinaisesta Suomesta asti kattimattia juhlimaan. Arvostan! 

Ei muuta kun juhlia keksimään! Tässä mitään lapsia tarvita... :D

"Jaa milloin olisitte kotona jos nyt lähtisitte...?"

Halojaa?

Käyks täällä enää ketään? Ei varmaan kun ei muijastakaan kuulu mitään. :D Tajusin just et melkein kaksi kuukautta on vierähtänyt edellisestä bloggauksesta. Selityksiä ei ole. Voisin sanoa että olen ollut kiireinen häävalmistelujen kanssa, mutta kun ei sekään ole totta. Mä mitään ole valmistellut.

Mulla on kyllä ollut maailman hauskoimmat polttarit. :) Siihen meni ainakin yksi potentiaalinen kirjoitusviikonloppu. Ja vielä muutama päivä senkin jälkeen. 

Olin "Neiti Etsivä" ja tehtäväkin oli aika vaativa, sillä Harri oli kaapattu ja jouduin koko päivän ratkomaan kinkkisiä murhajuttuja ja keräämään lunnasrahat Hartsan vapauttamiseksi. 

Lunnaskirje.

Sain Harrin takaisin kaapparilta eräässä ostoskeskuksen parkkihallissa. Sen jälkeen oli luvassa vielä tanssitunti, saunailta ja biletystä. Ja aika paljon naurua ja riemua!

Lähdössä Harrin etsintään siskojen kanssa.

Niin, et tässä on siis yksi syy miksi en ole ehtinyt kirjoittaa. Muille viikoille mulla ei sitten olekaan selityksiä..voinko syyttää töitä?

Parvekkeelle sain toukokuussa tungettua kaikenlaista, mutta täytyy tunnustaa että nämä vallitsevat "kesäsäät" ei ole kyllä inspiroineet tuohon parvekkeen laittoon kovinkaan paljoa. Onhan siellä jo pari iltaa ehditty istua, mutta sais nyt alkaa ne lämpimät ilmat kyllä vihdoin..

Tänä vuonna ostin sinistä, liilaa, valkoista ja pinkkiä.

Kukkahäkkiin pääsi verenpisara.

Posliinilinnun olen saanut lahjaksi Hollannissa. Se kuulunee laittaa maljakon reunaan, mutta passas tuohon niin hyvin..

Orvokkeja tuli sinne ja tänne. Mummokukkien väri on tänä kesänä pinkki.

Nyt mä paljastan sen viime vuonna metsästä löytämäni aarteen! Se on tällainen melkein puhkiruostunut ihme rautaritilä. Ilmeisesti ollut jossain luukun kantena. Siellä se lojui keskellä metsää yksinään, en ajatellut että sitä kukaan osaa kaivata. Laitoin sen ruusupavulle kiipeilytelineeksi.

Kuva toukokuulta.

Ja kyllähän ne siinä kiipeää! :)

 

Kuva kesäkuulta.

Meinaa ritilä loppua kesken.

Alaosaan kylvin sokeriherneitä. Sieltä ne pinnistää. Reikäiset lehdet eivät onneksi ole hyönteisten aikaansaannosta, vaan meidän kaikkiruokaisen kattimatin...

Yrttiosastolla on minttua, oreganoa, basilikaa ja korianteria. Ja ystävätäs saatu oliivipuu!

Ja lisää herneitä..

Niin että kyllä mä täällä istuu vaikka sateellakin ihan mukavasti. 

Tarkemmin ajatellen voisin vaikka nytkin siirtyä tuonne parvekkeen puolelle...

Kookoskanaa ja cashewpähkinöitä - kyllä kiitos!

Tänään (tai oikeastaan pari päivää sitten) Buckyn koekeittiössä tehtiin kookoskanaa sillä parhaalla reseptillä. Ei mitään hajua reseptin alkuperästä, mutta se on kirjoitettuna sen verran rypistyneelle paperille että on aika säilöä tämä kulinaarinen makuelämys blogin uumeniin ja sitten jatkossa yrittää etsiä sitä täältä. Ja tekin voitte koittaa!

Olen joskus edellisessä elämässä kirjoittanut reseptin viereen "nam!", joten uskaltauduin kokeilemaan tätä taas kun mietin mitä tekis ruuaksi. Toisaalta, jos siinä on kanaa ja kookosta ja cashewpähkinöitä, niin eipä tuo nyt kovin pahasti pieleen voi mennä.

Ainesosat:

• 100g purjoa tai kevätsipulia
• n. 1/4 chilipaprikaa tulisuuden mukaan
• 100g cashewpähkinöitä (tai enemmän, hehe)
• n. 300g broilerin maustamattomia fileesuikaleita (myös maustetut sopinee kyllä..)
•  3 valkosipulin kynttä
• 2 dl kookosmaitoa
• suolaa
• mustapippuria

Operoi seuraavasti:

1. Suikaloi purjo ja/tai silppua sipuli.
2. Paahda pähkinät öljyssä ja siirrä ne pannulta veks. Koita olla polttamatta niitä.
3. Ruskista broilerisuikaleet. Lisää purjo/sipuli ja chili. Purista sekaan valkosipulinkynnet. Kääntele noin 5 min. 

 4. Lisää kookosmaito ja hauduta hetki. Mausta suolalla ja pippurilla.

5. Ripottele pinnalle pähkinät.

6. Tarjoile keitetyn riisin kera.

 

Meillä on hääsäästöbudjetin takia nyt tee-ite-ruokas -teemaviikot eli yritetään ettei ravattais ravintolassa jatkuvasti vaan tehdään ruokaa ite. Tä on yllättävän hauskaa! Ja todellakin yllättävän hyvää. :P

Hyvästit rakkaalle

Mulla on ollut koko aamun bloggausfiilis, mutta ongelmana se, ettei kerta kaikkiaan ole mitään kivaa blogattavaa. Eipä kai sillä toisaalta ole väliä mitä tänne selostan, omapa on blogini. Jotenkin on vaan sellainen fiilis että kaikki normaalit bloggausaiheet vaikuttavat turhanpäiväisiltä tänään.

Eilen oli Mummin hautajaiset. Laskin että olen ollut kolmekymmenvuotisen elämäni aikana yhdeksän kertaa hautajaisissa. Ensimmäiset muistan hyvin. Kuolemasta kuultuani itkin ja itkin ja vaivuin monen päivän synkkyyteen. Istuin huoneessani kuuntelemassa Mark Owenin Green Man -levyä täysillä niin monta päivää että äiti uhkasi viedä mut kallonkutistajalle. Luulen että toi on ainut kerta kun joku on kuunnellut tuota levyä useammin kuin kerran, heh.

Nyt on ollut aika lailla samat fiilikset kun noiden ensimmäisten hautajaisten aikaan.

Elämäni ekat hautajaiset olivat nuoren, silloin 27-vuotiaan naisen hautajaiset. Emme olleet sukua, emme oikeastaan edes muuten niin kovin läheisiä, mutta olosuhteista johtuen hänen silloinen yhtäkkinen ja traaginen kuolemansa jätti mun herkkään teinisieluuni syvät jäljet. Ja ehkä se että kyseessä oli ensimmäinen kerta kun olin hautajaisissa, se on kai itsessään jo aika pysäyttävä kokemus. Varsinkin kun multiin laitettiin nuori ihminen, josta mun ainut muistikuvani edelleen on innostunut asenne ja loppumaton elämänjano. Se tuntui väärältä.

Olen saattanut haudan lepoon kaikki isovanhempani, isotätejä, ja setäni. Ja jälleen ihmisen, jota tämä maailma olisi tarvinnut vielä. Mun viimeinen isovanhempi. Ehkä juuri siksi olen niin allapäin, tuntuu että viimeinen side lapsuuteen ja mummila-aikoihin on nyt vääjäämättä katkennut. Kukaan ei kerro enää sotajuttuja eikä leivo pitsireunaisia kaurakeksejä. 

Sohvanpaljastusbileet ja vietnamilaiset kesärullat

Eilen oli ikään kuin loman viimeinen päivä, jos lasketaan siis niin, että saa tehdä mitä haluaa eikä tarvii laittaa illalla kelloa soimaan. Tänään taas tarvii...hö.

Oltiin Offen äidillä sohvanpaljastustilaisuudessa. Eli ikään kuin sellaisissa tupareissa, jotka on jääneet aikanaan pitämättä, mutta jotka pidetään sitten kun on saatu jossain vaiheessa uusi sohva koottua. Nä on jo toiset samanlaiset bileet tässä kuussa. Itselleni nämä pirskeet olivat myös muuten tärkeä virstanpylväs elämässä, sillä olin toinen kokoamisohjeissa mainituista sohvan kokoamiseen tarvittavista henkilöistä. Ja sohva on siis koottu ja komia.

Offe-kissan mielestä julkistamistilaisuudessa ei ollut paljoa järkeä, sillä hän oli könynyt juhlakalun päälle nukkumaan jo sillä aikaa kun juhlaseurue kilisteli kuohuvalla taloyhtiön pihan hiekkalaatikolla puutarhassa.

"Anteeks, mä olin tässä eka."

"Hulluja noi hesalaiset."

Ilmassa oli kyllä juhlan tuntua ja tunnelma katossa. Kyllä sohvaa ja sen myötä muuttunutta sisustusta kannattaa juhlia. Paljastusteemasta huolimatta illan aikana ei kyllä kuultu eikä nähty montaakaan lisäpaljastusta.

Karkin, sipsien ja skumpan ohessa nautiskelimme vietnamilaisia kesärullia. Ollaan muutaman kerran tehty näitä myös hollantilaisen kanssa. Yllättävän helppotekoista ja jopa mun mielestä hyvää. 

Hyviä ohjevinkkejä rulliin löytyy täältä ja täältä.

Illan emäntä oli myös pyöräyttänyt pari makoisaa kakkua. En suoraan sanottuna osannut päättää kumpi oli parempaa. Jälkkärinä oli siis Vadelmabrownie ja Dulce de leche -appelsiinikakku. Reseptit Linda Lomelinon kirjasta Taivaalliset täytekakut. Nomnom.

Tänään makoilen kotona ja ajattelen siivousta. Ajattelen.