Loppuvuoden nukkisprojekti vihdoin käynnissä

Sain jo pari vuotta sitten kaverilta vanhan nukkekodin, joka on aikanaan kuulunut hänen sisaruksilleen mutta ollut ullakon perukoilla unohdettuna jo vuosikausia. Talo on itsetehty, iso ja tukeva kuin mikä. Heti talon nähtyäni ajattelin että se olisi hyvä tuunausprojekti lapsen nukkekodiksi. Alunperin ajattelin taloa siskon tytölle, mutta kosken saanut koskaan taloa valmiiksi (heh, en saanut siis aloitettua), kävi ilmi että nappulalla oli jo nukkekoti, ja toinen, ja kolmas ja neljäs (hmm..onko tää sukuvika?). Onneksi pikkuipanoita on lähipiirissä muitakin, joten leikkijäehdokkaat löytyivät kyllä. :)

Talo on odotellut kellarissa gradun valmistumista ja milloin mitäkin. Nyt yhtäkkiä iski inspiraatio! Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Tajusin samalla että tämä on melkeen oikeastaan eka kerta kun mä olen tehnyt miniremonttihommia täällä pikkukämpässä. Hyvin makuuhuoneen kulmassa mahtuu. Paitsi että kissa oli koko ajan tiellä...

"I can has a house?"

Ensin piti tietysti läpäistä rakennusviranomaiskatin rakennelmiin kohdistunut kuntotarkastus. Se kesti tooodella kauan...

"Ikkunat puuttuu mutta tuuletus toimii..."

Käytin oikeastaan aika paljon aikaa siihen että vaan istuin sängynlaidalla kahvikuppi kädessä ja tuijotin taloa. o.O Mikä huone on mikäkin? Mitkä tapetit? Laitetaanko sähköt? 

Kuten kaikissa mun projekteissa, aloin heti kärsimättömäksi..en tykkää suunnittelusta tai testailemisesta. Päätin jättää sähköistyksen tekemättä. Muun muassa siksi, että talo tulee kuitenkin aika pienille lapsille. Lisäksi tajusin että talossahan on takaseinässä ikkunoita! Tämän kun laittaa ikkunan viereen niin tulee lisävaloa kivasti. Myös päätyikkunat ovat suuret ja huoneet sikälikin valoisat. 

Talon mukana tuli muutama kaluste. Lisäksi kävin vähän omia varastoja läpi, josko löytyisi isompia kalusteita.. Talo on mielestäni aavistuksen suurempi kuin 1:12, tosin en ole mittaillut (Tietenkään. Mä mitään mittaile). 1:12-kokoiset kalusteet silti passaa varmaan ihan hyvin. Saa nähdä päätyykö näistä mikään lopulta taloon. :D Korjailtavaa ainakin riittää... Eiks ole hieno Urjala-keinutuoli? :P

Olipa taloon jäänyt vielä entiseltä omistajalta yksi taulukin..

Näyttää ihan joltain Suomen kaamein kämppä -ehdokaskuvalta. :)

Kun olin aikani tuijotellut taloa (ja kuurannut sitä Superkympillä), menin parvekkeelle sahailemaan. Olin nimittäin saanut päätettyä ainakin sen, että yläkerran huoneeseen tulloo parvisänky.

Naapurit ei pidä mua vielä tarpeeksi outona.

Harri tuli vähän mitta-apulaiseksi ja kyllä se talo alkoi 1:12-kokoiselta näyttää kun Harri astui sisään. Ihmeteltiin parvisänkyaineksia. Olen löytänyt nuo "laudat" aikoinaan kirpparilta. Parikymmentä senttiä, hintalapussa luki "tikkuja esim. maalin sekoittamiseen". Niin! Tai sitten lautoja nukkekodin parvisängyn rakentamiseen!

Tarttis varmaan tapetoida ekaks..

Päivän päätteeksi oli makkari tapetoitu. Päätin samaan syssyyn laittaa lattialistatkin, kun kerran sahaamisenkin vauhtiin oli jo päästy. Tein listat myös ikkunaan. Pieni mittausvirhe taisi käydä.. Jos joskus remontoin omaa asuntoani niin pakko kyllä kutsua ammattilaiset asialle. :D

Hopsan.

No mutta, listat tuli lopulta ikkunaan ja lattioille. Tässähän pääsee pian rakentamaan parvea.

En huomannut ottaa "ennen" kuvaa. Mutta toi taulukuva on ainakin samasta huoneesta..

Ovenkarmit jäi vielä puolitiehen kun piti rientää katsomaan Dancing On Ice. Vaan eipä tuosta apuristakaan näköjään enää olis mihinkään ollut...

Sydänjuttuja mielessä vaan...

Tänään sataa, tykkään! Odotinkin jo syksyä aikani. Kunhan nyt ei sitten alkais lunta tupruttaa saman tien, haluan nauttia syksyn väriloistosta jonkunaikaa. Viikko vierähti kituuttavan hitaasti, koska olin alkuviikollakin vielä kipeenä ja pois töistä. Kun sitten pääsin töihin niin tuntui ettei ehtinyt päästä ollenkaan vauhtiin kun viikko jo loppui.

Mieli on hääjärjestelyissä aina vaan, vaikkei edes paikka ja aika ole vielä varmistunut. Saadut tarjoukset ovat olleet ihan törkeän kalliita ja nyt odotellaan vielä parista mieluisesta paikasta tarjousta. Katsotaan kuinka käy.. Vaikka koko ajan tekee mieli suunnitella lisää ja lisää juttuja, ei se oikein kannata ennen kuin tiedetään missä ne häät ylipäätään on. Vasta sitten selviää miten paljon voi esim. itse koristella tilaa ym. Olen toppuutellut itseäni vähän. Tein kyllä jo kaasoille ryhmän naamakirjaan. :D

Koska hollantilaisen sukat ei kaikesta yrittämisestä huolimatta ole valmiit, blogiin päätyy taas rättejä. Ovatpa ainakin samalla teemalla kun mun mielentilani. :)

Jos jollekulle tulee mieleen hyviä hääpaikkoja Turusta tai lähiseudulta niin sopii vinkata. :)

Rättien ohje: Heartbeat Cloth
By: Elaine Fitzpatrick
Lanka: Novita Kotiväki

Julistan hössötyksen ja flunssakauden alkaneeksi!

Yksi syksyn saapumisen varmin merkki on se, että perjantai aamun valjetessa mun kurkkuun oli kasvanut kaktus. Kaksi kupillista hunajavettä klo 6.30 ja arpomista voiko mennä töihin vai ei. Aivastelua. Niistämistä. Holtitonta aivastelua... Päätin jäädä kotiin. On oikeesti todella tympeetä sairastua perjantaina, just ennen viikonloppua. Nytkin olis ollut Hevoset Stadionilla, käsityömessuja ja vaikka mitä. Istun sitten kotona, yskin ja niistän nenää. Onneksi hevoset näkee sentään telkkarista illemmalla. Ottaa kyllä päähän silti. Ja vaikka on kotona, ei silti pysty tekemään edes mitään kotitöitä ja ensi viikosta tulee ihan kamala, koska olen todennäköisesti semikipeä, töitä on paljon ja asunto on siivoton. Valivalivali.

Onneksi netistä pystyy katsomaan morsiuspukuja ja sen sellaista suht vähällä vaivautumisella. Läppärin voi ottaa syliin sohvalle. Mä olen puoliksi suunnitellut meidän häät jo. Loppu on enää rahasta kiinni -tietty. Tänään laskin että jos vuokran ja opintolainan lyhennyksen jälkeen laitan muutaman satkun säästötilille joka kuukausi, saadaan jonkinlaiset häät kasaan. Ehkä. Mulla ei oikeasti ole mitään käryä siitä että mitä häät maksaa. Mitä ne maksaa? (on muuten ainut asia mitä en vielä ole googlettanut). Kai ne maksaa just sen verran kun niihin laittaa rahaa... Me tehtiin vieraslista, jossa on "ihan vaan kaikki läheisimmät" perheenjäsenet ja ystävät. Tuli silti aika pitkä lista. Otin ihmisiä pois listalta hampaat irvessä -jäi silti vielä aika pitkä lista. Meillä on onneksi käytössä salainen ase eli kahden kulttuurin yhteensovitustarkoitus. Aion ottaa vähän mallia hollantilaisista häistä ja mahdollisesti jopa saavuttaa pieniä säästötavoitteita samalla. :) Tai sitten en, koska mulla karkaa mopo käsistä. :)

Mä olen laittanut juhlapaikkoihin tarjouspyyntöjä, joissa puhutaan "juhlista". Olen ihan varma että jos sana häät mainitaan, lätkäistään kaikkiin asioihin suurempi hintalappu. Kampaajaltakin aion tilata "juhlakampauksen" ja "juhlameikin". Mietin vielä et miten ne harjoittelut sit menee. Onks sellaisia pakko harjoitella? Jos mä maksan 100€ kampauksesta niin eikö sen kuulu olla ihan hieno ilman mitään harjoittelua?

Onks mulla lähtenyt jo häähössötys lapasesta? :D

Mulla ei ole mitään kuvia liittyen kipeenä olemiseen tai morsiuspukujen googlettamiseen (en varmaan laita tänne vaihtoehtoja etukäteen. :P ). Siispä laitan kuvia tekemistäni tiskiräteistä taas kerran. Näitä nyt vaan koko ajan tulee. Suurinta osaa en muista/ehdi/jaksa kuvata. Mutta tein muutaman taas jämälangoista ja kokeilin virkkauksellakin, ni täs on sitten kuvia myös.

Novita Tennessee jämälangoista syntyi kaksi rättiä. Ohjeet omast pääst.

Kuppikakku ja karhunen on tehty Drops Cotton Light -langasta (minkä tilasin jo ajat sitten) ja Elaine Fitzpatrickin ohjeilla.

Tein myös iPadille suojapussukan kun yks ilta innostuin virkkaamaan. Tämä oli siis jo kesällä. Virkkasin vaan menemään, koska piti harjoitella pylväitä. Nyt pitäis vieläs saada aikaiseksi laittaa läppään napit. Niitä kyllä riittää. Paitsi että pysyy se tuolla ilman nappejakin. Lanka on Puro Batik.

Mulla on taas tuhat ja yksi neuleprojektia kesken. Villapaidan hihat on edelleen kiinnittämättä. Se vaikuttaa niin vaikealta etten uskalla aloittaa, koska olen muuten tyyttyväinen työhön. Renttupaita on muuten valmis, mutta hihat ei sovi vaikka olen tehnyt ne uudestaan kolmesti. Alkaa jurppia koko renttupaita. Teen sensijaan hollantilaiselle sukkia virolaisesta villalangasta. Eka valmistuu varmaan tänään kun mä pääsen esteratsastuksen ääreen tapittamaan. Sukkaa sovitettiin aamulla ja hollantilainen tokaisi että "Tä on niiin vakavaa. Mua jännittää nä sukat yhtä paljon kuin kihloihin meneminen." Et ei mitään paineita tästäkään projektista! :D

p.s. tapoin orkidean.

Kesäkurpitsalasagne a´la Anna Laine

Mulla on tänäänkin ylityövapaata ja kiittelen itseäni hyvästä ideasta pitää vapaat just tänä viikonloppuna. Ajattelin tänään ryhdistäytyä ja palauttaa taas kerran kirjastosta yliajaksi omimani kirjat. Sitten mä muistin että Outi Pakkasen Talvimies-kirjan takaosassa on niin monta hyvää reseptiä että ne tarvii vielä kirjoittaa ylös!

Pakkasen kirjoissa seikkailee Anna Laine -niminen henkilöhahmo, joka kaiken muun ohella kokkaa jatkuvasti jos jonkinlaisia herkkuja (tai jos ei kokkaa niin käy ravintolassa). Eli luet dekkaria ihan normaalisti illalla sängyssä ja tulet älyttömän nälkäiseksi! Kirjassa kuvaillaan aina koko ruuanlaittoprosessi, tuoksut, maut ja värit, hyvin yksityiskohtaisesti. Yritä siinä sitten olla menemättä jääkaapille.. Pakkanen on julkaissut aikoinaan myös Anna Laineen keittokirjan Porosta Parmesaaniin. Huomasin kuitenkin kesällä Talvimiestä lukiessani, että kirjan loppuosassa on tarinassa valmistettujen ruokien ohjeet. Jee!

Mä tein kirjasta parsakaaligratiinia ja kesäkurpitsalasagnen. Parsakaaligratiiniin nyt löytyy miljoona ohjetta muutenkin, mutta tämä oli yksinkertaisuudessaan todella hyvä. Kesäkurpitsalasagnen valitsin siksi, että meillä on aina kaapissa kesäkurpitsaa ja koska reseptin mukaan ruuanlaitto vaati hieman askartelutaitoja. 

Lasagnelevyjen sijaan käytettiin tuorelasagnea, joka rullattiin kesäkurpitsan, ricottajuuston ja parmankinkun kanssa pötköksi kuten kääretorttu. Pötköstä leikattiin viipaleita, taas kuten kääretortusta. Viipaleet uunivuokaan tomaatti-oliivi-pastakastikkeen kanssa ja juustoa päälle. Nom!

Rullat ei oikein kuvasta näy, koska kun hollantilaisen kanssa lyö hynttyyt yhteen niin kaiken pitää aina olla juuston peitossa. :P

Tervetuloa syksy, suosikkini!

Kyllä mä tykkään keväästä ja kesästä ja talvestakin. Mutta jotenkin syksystä on tullut mun suosikkivuodenaika jo kauan aikaa sitten. Luulen että se liittyy neulomiseen, punkkuun ja kynttilöihin. :P 

Pidin eilen ylityövapaan töistä ja tein lauantaipuuhia kuten siivousta. Kävin hakemassa Prismasta ja paikallisesta kukkakaupasta jotain syksykukkia kesäkukkien rääppeiden tilalle. Olen huomannut että naapureilla on kesäkukat ihan hyvässä jamassa vielä...ehkä mun ei olis kannattanut lopettaa niiden kastelua pari viikkoa sitten.. Mutta kun kranssit ja tuoksuherneet sai jonkun kamalan mustan öttiäisen riesakseen (tai siis, niitä oli ainakin satatuhatta) ni en vaan jaksanut enää vaivautua. Lisäksi olin töissä Turussa muutaman päivän ja unohdin kertoa hollantilaiselle et kukat pitää kastella -siinä meni amppelikukka ja leijonankidat. :D Mutta joo, oli tavallaan kiva siirtyä syksyyn myös parvekkeen puolella.

 

 

Ostin pallo..noita juttuja ja callunoita ja krysanteemin. Yrtit vielä sinnittelee, samoin tomaatti, ja ne olen nostanut parvekkeen lasitetulle puolelle. Minttukin on herännyt henkiin. :)

Korit on taas täynnä..

Siivouksen jälkeen laitoin vähän kynttilöitä palamaan. Pitkästä aikaa PartyLiten limenvihreät vahasomisteet sopivat sisustukseen. Syksy saa mun puolesta tulla ihan niin pian kuin haluaa. :)

 Oli pakko ottaa yksi kuva vielä kun tuli hämärää (tuli oikeesti, en tajua miksi kuvassa näyttää et pihalla paistaisi aurinko..). Viime kesänä ostetut hassut aurinkoenergialyhdyt on vieläkin kivat.

Tämä syksy alkoi muutenkin mukavissa merkeissä, sillä hollantilainen kosi mua viime viikonloppuna. Sanoin kyllä. Katsotaan tuleeko tästä hääsuunnittelublogi. ;)