Nätei rätei

..vaikka ite sanonkin. Olen tehny Elaine Fitzpatrickin ohjeilla näitä nyt vaikka kuinka paljon paitsi itselle, myös vähän kaikille muille. Siskolle vein edellisviikonloppuna parit merihenkiset. Lankana Novitan Organic Cotton. Olen löytänyt sittemmin paremmankin langan tuohon käyttötarkoitukseen..palataan siihen kun prototyypit on testailtu. :)

Prinsessan pinkki hame

Tein jo ajat sitten Novitan Veera-langasta siskon tytölle hameen, kun löysin hauskan ja helpon ohjeen Ravelrysta. Itse neulos on siis ollut valmiina jo aika kauan, mutta tiesin jo etukäteen että loppusilaukseen tulee kulumaan tuokio jos toinenkin. Olin suunnitellut laittavani hamoseen alkuperäisen ohjeen mukaisesti nappeja, mutta vierailu Sinelliin sai taas moposen lähtemään käsistä..ostin rusetteja, ruusuja ja muita prinsessan asuun sopivia somisteita kuten puudelinappeja. Siskon pyynnöstä ompelin mekkoon myös kuminauhan reunan sisälle, ettei ainakaan luisteluharkat sen vuoksi mene mönkään kun jääprinsessan hame on kintuissa.

 

Viimeksi kun olin sairaana ja pyörittelin tylsistyneenä peukkujani vällyjen välissä, keksin että voisin samalla ommella koristeita hameenreunaan kiinni rasittamatta itseäni mitenkään kovin älyttömästi. Motivaatiota antoi myös se, että muistin neitokaisen ylittävän maagisen kuuden vuoden rajapyykin seuraavana maanantaina. Aivastus, yskä, yksi nappi, aivastus, niisto, yksi nappi, yskä, rusetti..

Kyllä ne pinkit ja lilat nippelit ja nappelit sitten saatiin kiinnitettyä ja hame saajalleen jopa päivää ennen synttäreitä. 

 

Tapasin prinsessan omissa valmistujaisjuhlissani, joihin hän saapui odotetusti tiara päässä. Oli kuulemma valinnut sen aamulla ihan itse. Äitinsä (ja mun!) riemuksi tyyppi laittoi tekemäni hameen heti huolella valittujen juhlavaatteiden päälle ja piti sitä myös koko päivän. Mussukka. <3

Vielä yhdet ja sitten lasku

Hihii..mulla on ollu niin hauskaa etten ole ehtinyt edes hölisemään tänne mitään. Korjataanpa tilanne. Tässä on nyt ollut sitä ja tätä mutta mennään vaikka aikajärjestyksessä, kun on kerran kuviakin tullut räpsittyä. 

Meitsillä oli siis publiikki Turun Akatemiatalolla 15. kesäkuuta. Sain kuunnella puuduttavia puheita ja parkuvaa mutsia. :D Mutta todella, kun sain todistuksen käteen ja toiseen lasin skumppaa, niin alkoi oikeasti tuntua siltä että olen jättänyt opiskelijaelämän vihdoin taakseni. Tätä ennen se ei tuntunut todelliselta. Vasta kun dekaani puristi kättä ja ojensi todistuksen niin aloin uskoa että olen suorittanut tutkintoni, eikä kyseessä ole esim. sekaannus johonkin toiseen samannimiseen (näin on käynyt aiemminkin, toim.huom.). Publiikin jälkeen suunnattiin hollantilaisen, äitin & iskän, sekä parin hyvän ystävän kanssa lasillisille Börssin pöheikköön. Ilma oli mitä mahtavin ja mun askel ei ole varmaan koskaan ollut yhtä kevyt. Oli myös mukavaa että molemmat vanhemmat tulivat mukaan, ja vieläpä ihan kahdestaan, ilman mitään uusia mies/naisystäviä. Ei mulla ole niitä vastaan mitään, mutta jotenkin silti näin oli mielestäni paras fiilis..ainakin mulla. :D

Luminan äiti valmistui samaan aikaan ja Lakimiesliitto tarjosi meille illallispuffan Börssissä myöhemmin. Kannatti laahautua paikalle, sillä vaikka jouduinkin kuuntelemaan luentoa työttömyyskassan jäsenyyden tärkeydestä, seura oli hyvää ja samoin tarjoilut.  

Fine, aion liittyä myös siihen työttömyyskassaan.. Börssistä suunnattiin Koulun terassille ja siitä sitten en muista minne. Muistan vaan että hauskaa oli ja seura oli vieläkin hauskempaa. Kuvamateriaalia on, mutta se ei ole julkaisukelpoista.

Seuraavana päivänä oli "pienimuotoiset" juhlat perheenjäsenille. Äiti tuli onneksi auttamaan tekemään kaikki järjestelyt heti aamusta, koska mä oli ihan tuhannen tuiterissa vielä kun vieraat alkoi valua sisälle. Olipas kiva olla lellittävänä ja kerrankin itse pois keittiöstä. Olin sentään tajunnut tilata kakun jo etukäteen leipomosta. Ihana mummi oli tehnyt vielä lisäksi mun suosikin, eli Britakakun! Nom!

Sain ihania lahjoja, vaikken oikeastaan odottanut mitään. Äiti oli ostanut mulle Aalto-maljakon (ja yläkuvan ihanat kukat), koska olen sellaisesta haaveillut jo pitkään. Isä antoi mulle mahonkiviiluisen korurasian, joka toi tipan linssiin: isoisäni on tehnyt rasian isoäidilleni jatkosodan aikana rintamalla. Rasia itsessään on jo käsittämättömän taidokasta käsityötä, mutta että jossain juoksuhaudassa tehty?!! Sisällä on isoäidin nimi, joka sattuu olemaan myös meikän toinen nimi. Ihana muisto rakkaiden rakkaudesta.

Siskoilta sain ihania lahjoja myöskin. Pikkuisin sisko oli ostanut mulle mahtavat pinkit tallikengät, pinkit sukat ja ratsastuspaidan. Lisäksi sain samaan sävyyn kukkia. :) Toiselta siskolta sain kesän ehdottoman hittituotteen, piknikkorin!

Korissa oli kaikki tarvittavat aterimet, lautaset ja mukit. Lisäksi sisko oli täytellyt sitä kuohujuomalla, serveteillä, mansikoilla ja kirsikoilla. Oltiin just puhuttu että Pariisin reissulla täytyy sitten mennä johonkin puistoon lipittelemään viiniä..arvatkaa tekikö mieli ottaa tuo kori mukaan. :P

Tällaisia juhlahumuja. Loppuilta istuttiin iskän ja hollantilaisen kanssa uudessa telttakatoksessa ja syötiin ylijäämäherkkuja. Francis leikki korista ottamallaan kirsikalla. Mahtava viikonloppu!

Cheers!

Arkkikauppa arpoo

Näinhän se viikko sitten käynnistyi saikun merkeissä..pah. Olis töitä, pitäis pakata, ostaa tuliaisia, siivota kämppää, valmistella viikonlopun juhlia...ja mä vaan istun ja köhin ja niistän nenää. Perskuta.

Jos Arkkikauppa ei ole vielä tuttu, niin käyhän kurkkaamassa! Ihania pöllökuoseja. :) Nyt siellä on arvontakin. Klikkaa kuvaa!

Torpan kevättuuletus ja tuliaisia Pariisista

Mä olen kipeenä, kuinkas muutenkaan. Sinnittelin parin päivän työreissun Ouluun ja eilen illalla olin jo ihan kuollut. Aamulla kurkusta löytyi kaktus. Nyt täytyy vaan sitten äkkiä sairastaa tämä pois, koska ensi viikolla on valmistujaiset ja kesäloma alkaa.
No time to be sick!

Alkuviikosta ajauduin muun siivouksen lomassa kurkkimaan mitä Harri ja William puuhastelevat. Mökkinsä on nykyisin käännettynä avonainen sivu seinää vasten, koska muuten Herra F tunkee ahterinsa herrojen olohuoneeseen. Harri näytti jo ikkunasta kurkattuna olevan täydessä työn touhussa. Neuvoa-antava valkkaripullokin oli työpöydän reunalla.

Vihjailin Harrille että ikkunoista näkyy hädin tuskin läpi ja että tyyppi on itsekin vähän pölyn peitossa. Ryhdyimme siis siivouspuuhiin kun Harri oli saanut työn alla olevan kappaleen kirjoitettua.

Milloinkas sitä sitten pesisi nuo 1:1 -ikkunat...? Olen jatkuvasti liian väsynyt (tai kipeä), tai sitten ilma on liian aurinkoinen tai liian sateinen. Hollantilainen on tarjoutunut pesemään, mutta mä olen tyypillisenä naisena kieltänyt sitä, koska "et sä osaa kumminkaan".
Hyi minä.

Pyyhkäisin pölyt myös Hartsan kirjastosta ja asettelin kamat takaisin paikoilleen. Tämä ei muuten onnistu krapulassa, kun kädet tärisee. Heitin veke maapalloteroittimen ja muovisen käkikellon. Jos mä en ole niitä tähän mennessä tuunannut, niin tuskin jaksankaan.

 Pieni simpukka on Haagin rannalta. Posliinisammakon sain kaverilta ja niin ikään posliinisen kirjan löysin kirpparilta. Kirjailijalla on ilmeisesti viinipullot kirjahyllyssä..

 

Olenhan mä kertonut, että hollantilaisen äityli on myös nukkekotiharrastaja? :) Meillä on paljon yhteistä puhuttavaa. Kuten mulla, hänenkin harrastuksensa alkoi oman, lapsuudenaikaisen talon kunnostamisesta. Viimeksi kun käytiin kylässä, oli talon tuunaus vasta suunnitelmissa, mutta täällä Suomessa esittelin tietysti omia nukkisjuttujani ja ehkä projekti on nyt pidemmällä (se selviää jo parin viikon päästä). Anyways, hollantilaisen äiti toi mulle ihania nukkisjuttuja viimeisimmältä reissultaan Pariisiin.

Ensinnäkin sain nämä ihanat puiset taulunkehykset. Laitoin heti yhden Harrin diplomin kehyksiin.

 Olen itsekin tehnyt välillä kehyksiä jätskitikuista ja reunatarroista, mutta ei niistä kyllä ihan yhtä hienot tulleet... Kuva on muuten suklaakääreestä. :)

Kohta lisää tuliaisia, mutta kurkataan ensin mökin alakertaan, jossa William puolestaan oli kokkailemassa..

Mä haaveilen ihan isosta 1:12 -talosta näille ukkeleille. Mahtuis vaan johonkin. Näiden kuvien jälkeen aloin taas pohtia sen hankintaa, sillä tässä torpassa on kyllä ihan vaan sellainen kesämökkifiilis. Vai mitä? Näitä kuvia kun katsoo, niin tulee mieleen suomalainen maalaismiljöö. Melkeen voi kuulla kun kello tikittää seinällä.

Kyllä tämä on kesämökki ja talvilukaali on laitettava pojille hankintaan ensitilassa. Kattokaa nyt jääkaappiakin! Makkaraa, maitoa, Floraa ja Cokista. Kala, joka varmaan syödään uusien perunoiden kanssa...

Sain Pariisista myös tämän kivan lasikannun. William on laittanut juustotarjottimen valmiiksi tarjolle. Herkut on taiteillut Jatta.

Keittiöön sain myös setin kasareita (miten tämäkin sana muka taipuu ilman että alan puhua juutalaisista tai ukrainalaisista puolipaimentolaisista?! Samson?). Nämä ovat oikeasti metalliset ja siksikin kivat. William laittoi ne heti roikkumaan omille paikoilleen.

Ja vielä kokoelmani sai täydennystä hienoista messinkisistä kalavuuista.

Kaikki tuliaiset näyttivät olevan Pariisin Miniaturesworld -putiikista. Nettisivujen kautta saa näköjään tilattua myös Ranskan ulkopuolelle. Mun ei onneksi tarvitse, koska ajattelin käydä kohta ihan paikan päällä. Mulla on siitä(kin) ihana hollantilainen, että se on ostanut meille lennot Pariisiin heti mun ekalle lomaviikolle. Sekoan tuolla nukkiskaupassa sitte. :)

Saippuaa kansalle!

Pakko avautua kun löysin niiiiin ihanan tuoksuista palasaippuaa. Mullahan on tunnetusti kauhea saippua-addiktio, ja ostelen niitä yhtenään kaapit täyteen. Odotan saippuan loppumista yhtä hartaasti kun joulua -ja ilon päivä koittaa kun saan vaihtaa vessan lavuaarin reunalle uuden, ihanan tuoksuisen palasaippuan. Tänäänkin oli sellainen päivä. Oikeesti haluaisin niin ison talon, että siinä olis monta vessaa eli monta lavuaaria eli monta mahdollisuutta vaihdella niitä saippuoita. Tai sitten mä haluaisin ihan vaan jonkun sellaisen väliintulon, mitä huumeidenkäyttäjillekin tehdään. :D

Löysin siis tällaista Avoca -palasaippuaa yhdestä Pohjoisesplanadilla olevasta pikkuputiikista. Kauppa on hauska sekoitus sisustustavaraa, leluja ja keräilyesineitä -ja näköjään saippuaa. Paikan nimi on Ombrellino, jos nyt jotakuta kiinnostaa. Mentiin sinne siksi kun hollantilaisen äiti halusi katsoa niiden kortteja, se teki "yhdessä" -teemaista korttikollaasia niiden pikkuvessan seinälle. :) Mä sitten päädyin ostamaan kamalan ison mötikän saippuaa, koska en voinut vastustaa sen tuoksua. Päätin heti kotona että otan sen ihan suihkusaippuaksi, koska eihän toi muuten ikinä lopu (enkä saa syytä ostaa lisää). Ihan hyvin on toiminutkin; ei kuivata ihoa (mullakin on atooppinen) ja jättää ihon ihanan tuoksuiseksi. Suosittelen! Nyt kun mä rupesin tuota merkkiä googlailemaan, niin niillä on näköjään ihan koko Avoca- brändi täynnä kynttilöitä, kosmetiikkaa, sisustustavaraa ja vaatteita. Muu on kohtuuhintaista mutta vaatteet näköjään ei. Ainakaan mun kukkarolleni. Mut siis IHQ ja silleen!

Mä lupaan kautta kiven ja kannon etten ala sellaiseksi iih!aah!tätä ja tätä ja arvonta ja hei mä olen trendibloggari -tyyppiseksi, mutta kun nyt saippuasta jauhetaan niin kerron toisenkin käyttäjäkokemuksen. Hollantilaisen äiti osti hollantilaisen siskolle lahjaksi Suomesta kuorinta-aineen Kampissa sijaitsevasta Soap and more -liikkeestä. Se osti kaksi kun siskojakin on kaksi -näin mä luulin. Kun ne lähti meiltä, huomasin että keittiön pöydän kulmalle oli jätetty mulle toinen niistä lahjapaketeista! :) Oitis ryntäsin testaamaan tuotetta, mutta sen jälkeen loppu kyllä ryntäilyt, koska kama oli öljyistä ja koko kylppäri mun kuorintasession jälkeen kuin luistinrata. Mut kyllä sääret kiilsi! Sitten jätin tämän purkin kylppärin valkoisen posliinilavuaarin reunalle joksikin aikaa, ja eiköhän sen pohjassa ollut musta viivakoodi jotenkin syöpynyt siihen pöydän posliinipintaan sen öljyn yhteisvaikutuksesta. Anna mun kaikki kestää. Lähti onneks pois. Mut aika tujua tavaraa vissiin... Nyt mä mietin täällä että koska taas sääret kaipaa niin pahasti kuorintaa että olen valmis siihen siivousruljanssiin uudestaan. Mut muuten kiva hei.

Jos teiltä joltain on kosmetiikat vähissä niin sopii mennä huutamaan mun kaappisiivouksen sivutuotteena tulleita hiusjuttuja huutonetistä. Klikkaa kuvaa!

Bucky´s Catering in business

Lupauduin jokin aika sitten keittiöhenkilökunnaksi serkun ylioppilasjuhliin Espooseen. Tottapuhuen en mitenkään hyppinyt riemusta kun mua siihen pyydettiin, mutta olen kuitenkin sellainen, että muhun auttaa heti "ei me haluta ketään vierasta ja sä olet niin hyvä" -puheet. Niinpä laahasin itseni ja uuden pikkumustan aamulla taksiin ja ajelin paikan päälle. Isäntäväki oli tietysti itse lakkiaistapahtumassa ja mä siellä sitten parhaani mukaan laitoin paikkoja kuntoon.

Tarjoilut oli niin maittavat, että ajattelin ihan vaan sen takia laittaa muutaman kuvan tänne. Itse en joutunut/päässyt leipomaan mitään näihin juhliin, vaan hoidin ainoastaan tarjoilua, kahvin keittoa, skumpan kaatoa ja tiskausta. Oli muuten paljon rankempaa kun mun normaali työpäivä.

Kakut oli tilattu Kakkugalleriasta ja tarjolla oli mango-limekakkua ja mustaherukka-suklaakakkua. Nomnom.

Suolaisista en jostain syystä tajunnut ottaa kuvaa. Tarjolla oli pieniä coctail-paloja, joissa päällä poroa, lohimoussea ja rapu-ruohosipuli -täytettä. Otin muutaman kotiinviemiseksi kun vihdoin päätin lähteä. Kotona odotti onneksi itävaltalainen Riesling jo kylmässä. 

Nyt pitäis alkaa suunnitella jotain tarjoiluja omiin valmistujaisiin sekä 30-vee riekkumissynttäreille. Toiset on tässä kuussa ja toiset ensi kuussa. Stressaa, mutta samalla aika kutkuttavaa kun saa taas pitkästä aikaa juhlia kunnolla. Molemmat juhlan aiheet on kyllä vähän sellaisia hys-hys -tyyppisiä. Ai sä valmistuit? Siis kymmenessä vuodessa?! Oletko sä jo kolmekymmentä?!!

Pitää ainakin tarjota suklaata ja skumppaa. Ja mansikoita. Jos mä laitan niitä kaikkia vaan kulhoihin.

 

Yo-juhlissa oli pöydässä iso kimppu ruiskaunokkeja, todella kauniita. Pelkästään kimpullinen niitä. Olen pitänyt ruiskaunokeista siitä lähtien kun joskus ala-asteella kutsuin synttäreilleni ihastuksen kohteen, oman luokkalaisen pojan. Hän toi tullessaan itse poimimansa kimpun ruiskaunokkeja ja olin ihan myyty. :)

Ilmoitusluonteista asiaa

Olin ilmeisesti suuressa tietoteknillisälyllisessä neroudessani säätänyt niin, ettei tätä blogia voinut kommentoida kuin käyttäjätunnuksilla. Sitten mä ihmettelen että ettekö tykkääkään musta enää kun kukaan ei kommentoi. Nyt asia on korjattu ja kommentointi on vapaa kaikille. Ymmärrätte varmasti, että jos ette kommentoi niin luulen ettette tykkää musta enää. :D

Kissoja ja käsitöitä -blogin kautta bongasin kivan ja hyödyllisen Hyvän Mielen Sukat-haasteen. Käykääpäs kurkkimassa ja lisätkää itsenne tekijöiksi jos homma kiinnostaa. Mulla on ainakin niin monta kerää värikästä "kunhan ostin" -lankaa, että lupasin osallistua.

Hei tänään on ylioppilaitten riekkumispäivä! Tulee ihan mieleen omat juhlani, silloinkin satoi kaatamala koko päivän... Onnea silti!