Hollannin kevät(huivi)

Taas tuli piipahdettua katsomassa kevään kukkasatoa alavilla mailla. Tällä kertaa ei tarvinnut maha pystyssä etsiä Keukenhofin puistosta aina seuraavaa puistonpenkkiä jolle istahtaa, mutta piti laahata mukana 10 kuukauden ikäistä jokapaikanhöylää, jolle jokainen eteen tuleva esine tai eläin on potentiaalisesti herkkua. Olin valppaana, ainut mitä ehti suuhun oli vähän ruohoa ja melkein yksi orvokki. Oikeastaan siis ihan terveellistä settiä. Oli kiva kun voi päästää pikkumiehen möyrimään nurtsille. Koto-Suomessa oli vielä lunta kun lähdettiin. Itseasiassa meidän tien kääntöpaikalla on vieläkin kauhea lumikasa...

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa....

Tällä kertaa olin niin nokkela, että otin tarpeeksi lankaa ja tarpeeksi helpon huiviprojektin mukaan. Olen säästellyt viimeisiä keriä Alize Angora Goldia jotain kivaa neuletta varten. Aloitin loman alussa ja lopetin kun oltiin oltu kotona pari päivää. Tästä tuli niin kiva, että saatan pitää sen itse.

 

Valmis huivi ei näyttänyt kovin isolta, mutta muotoilun jälkeen totesin että yksi kerä oli kuin olikin tarpeeksi. Toinen jäi vielä odottamaan lisäinspiraatiota.

Maastrichtista löysin ihanan kaupan nimeltään Dille&Kamille. Siellä oli jos jonkinlaista ihanaa juttua ja ekologista kodintarviketta, muovittomia tarvikkeita, luonnonkosmetiikkaa ja luomutuotteta. En tajua miten en ole ennen sitä huomannut, sivujen mukaan Maastrichtin myymälä on avattu 2015. Vauva veteli hirsiä ja mä lappasin tavaraa hollantilaisen käsivarsille siihen tahtiin että hän lähti suosiolla etsimään ostoskoria. 

Nyt huomasin että niillä on myös nettikauppa, joka toimittaa Suomeenkin. Jaiks.

Pitsisukkia

Mun pitsivillitys on levinnyt huiveista sukkiin. Valmiita sukkia on hankala kuvata kun ne tarttis saada (jonkun) jalkaan kuvaa varten, jotta pitsikuvio näkyisi eikä sukat näyttäisi vaan epämääräisiltä mytyiltä. Onneksi serkkulikka kävi kylässä niin sain pakotettua hänet neulemalliksi.

Näissä on molemmissa lankana 7 Veljestä. Vaalean harmaa ja Noki. Ihanan nopeat oli tehdä ja pitsikuviot oppi hetkessä ulkoa. Eipä tule isona dementiaa. Ehkä.

Harmaiden sukkien ohje löytyy täältä.

Ja mustien sukkien täältä.

Sukat lähtevät länsirannikkoa ylös postin matkassa ja tuovat toivottavasti 

vastaanottajille piristystä kevääseen.

Archipelago Bread and The Smoky Finnish Salmon Soup - Finally!

I am writing this time in English so that the intended audience of this post will also benefit for the content as they have probably been waiting for me to write this since...eh...was it summer 2017 that we were in Inkoo? Anyways, can I use the baby-excuse? Yes? Great!

As we all know, Finnish kitchen is easily comparable to French and probably even better. I for one like to appreciate my own foody cultural heritage as someone who roots to the west-coast of Finland. I am what they call an åboriginal. Spending summer holidays both by the sea and in the country side, I fell in love with both "archipelago food" and traditional farm house dishes served by my granmother and my great auntie between the forests and the fields. Whenever I feel like making a "proper" dish, I go back in time and think of the childhood favorites.

Archipelago Bread (Saaristolaislepä) is something that my best friend´s mom used to make all the time. She was a chief in a catering restaurant that was placed on an old estate in the Turku region, very close to the seaside. The place dated back to 16th century and when I was young it was a very popular place to have weddings. I often helped in the kitchen with my friend. Saaristolaisleipä was always on the wedding menu. In my opinnion, it is the best with a lot of butter on top. (and I mean tasty Finnish butter with salt).

There are several recipes for this bread. The key ingredients (again, in my opinion) are malts, dark syryp and rye. For a few years I have been using a recipe from the Finnish K-Ruoka pages. I will do my best now to translate it accurately. To make this you will probably need stuff that is only easy to find in Finland. Haha. You better call your daughter-in-law and place an order. 

Archipelago Bread (Saaristolaisleipä)

Ingredients:

-  3 dl of a mix of three grain bran (usually oat, rye and wheat, kolmen viljan leseet )

- 3 dl dark syryp

- 4 dl rye flour

- 9 dl dark wheat flour (hiivaleipäjauho)

- 1 tbs salt

- 3 dl malts

- 1 dl of sour milk

- 75g yeast

- butter to butter the tray

For the syryp water you´ll need 1/2 dl of syryp and 1,5 dl water. And to make these you will need at least three hours. So do not start baking when the quests are arriving in an hour.

What to do:

1. Heat the sour milk into 37 degrees celsius. Mix in the yeast. Mix in all the other ingredients. Easy, right? The dough will look like porridge so do not try to bake it with your hands like making a normal bread.

It looks weird like this.

2. Pour the dough into two bread trays, 1,5 litres to each. Or, if you have 3 trays that are 1 litre each, go for it. Remember to oil or butter the trays first! Cover the trays with a clean towel and let them rise for an hour.

3. Mix 1/2 dl of syryp and 1,5 dl water.

4. Bake the breads in 175 degrees for two (2) hours. Brush syryp-water on the breads a few times during the baking.

This bread is especially good with sea food and creamy cheese or other similar creamy and sour spread. Try it with lemon and cold smoked salmon! 

To compensate for the long wait of this translated recipe I will throw in another one that might be appreciated if one has purchased an oh-so-smart smoking foil that the clever Finnish people have come up with.

Smoked Salmon Soup for Four

Ingredients:

- app. 600g potatoes

- carrots (supposed to be just one..but where´s the fun in that?)

- 1 big onion (150g)

- 1-2 tbs butter

- 1 litre of water

- 1 unit of fish stock

- 500g of warm smoked salmon

- 2 dl of cream

- 1 dl of dill (cut into small pieces)

- 1 ts of salt

Make it like this:

1. Peel and chop potatoes and carrots. Peel and cut onion into small pieces.

2. Melt the butter in a pot ans sweat the onions. Add potatoes and carrots and mix them in the melted butter for a while.

3. Add water and fish stock. Let the soup boil with low heat until the potatoes are done (app. 10 minutes).

4. While the potatoes are boiling, chop the smoked fish. When potatoes are done, add salmon, cream and dill. Heat the soup quickly. 

5. Check the flavor. Add salt if needed. Serve with Finnish dark bread

 (that you just made before this, yay!).

 

Vaihtotaloutta eli sukkia naapureille

Puolihollantilainen sai naapurin 1- ja 5-vuotiailta lahjoituksena pari kivaa lelua. Äitikin niistä ilahtui, koska vaikka ne soittavat ärsyttäviä lauluja, niillä saa hetkeksi duracelpupun pysymään paikallaan. Pohdin mitä voisin antaa naapurin lapsille vastineeksi. Meillä on kyllä jo isompi vaatekoko käytössä kun heidän kuopuksella, mutta olisi ehkä kummallista antaa 1,5 kk ikäiselle meidän 8 kk vauvan vanhoja vaatteita. 😅

Ryhdyin siis villasukkatalkoisiin. Tai siis, business as usual.

Tilasin alkuvuonna Novitan nettikaupasta läjän lankaa. Eihän mun pitänyt, jotenkin vaan sekosin. Mutta onpa nyt sitten ollut aina sukkalankaa käden ulottuvilla kun olen näitä liukuhihnalta tehnyt.

Naapurin pikkuneidille tein uudesta Novita Muumilaaksosta sukat ja lapaset.

Sukkien ohje on Lapsen pitkävartiset sukat. Suosituslankana tuossa on Novitan 7 Veljestä, mutta näyttipä valmistuvan tuosta Muumilaaksostakin. Lapaset on tehty soveltaen useampaa eri ohjetta. 

Halusin kokeilla pintaneuletta, ja siksipä vanhempi pikkuneiti sai pintaneulesukat.

Näissä ohjeena myös Novitan oma ohje, pintaneulesukat 7 Veljestä-langasta. 

Tyttöjen äidille tein samanlaiset.

Nyt täytyisi vielä päästä puolihollantilaisen flunssasta eroon, että voitaisi toimittaa sukkalasti naapureille ja ehkä tehdä leikkitreffit.

Meillä on uusi tietokone, jonka käyttö meikäläisellä vielä vähän tökkii. Vanha vaan pimahti. Edes hollantilaisen nörttitaidot ei riittäneet sen fiksaamiseen. Onneksi olin just edellisenä päivänä kopioinut kuvia ulkoiselle kovalevylle. Nyt käyttelen tätä uutta, itse en huomaa eroa, mutta on kuulemma parempi pelatessa. Mä just vahingossa taas tilasin lisää lankaa eli kyllä nettikin toimii.

Eteeriset öljyt testaukseen

Olenkin joskus kirjoittanut siitä, miten mun tuoksuelämä on vuosien varrella muuttunut ja olen nykyisin aika tarkka siitä millaisista tuoksuista tykkään. Synteettisten tuotteiden "käry" käy tosi pahasti nenään enkä voisi enää kuvitellakaan käyttäväni esimerkiksi tavallista pyykinpesuainetta. Kun vauva tuli, oli helppoa kun ei tarvinnut muuttaa tapoja -tuoksuttomalla pyykinpesuaineella pestään edelleen. Joskus edelleen käytän meidän aikuisten pyykissä pyykkietikkaa -se tuoksu tuntuu kuitenkin haihtuvan suht nopeasti. Samoin nyt kun vauvan saa ainakin enimmäkseen nukkumaan omaan sänkyynsä niin olen meidän vuodevaatteisiin laittanut etikkaa. 

Löysin itselleni uuden, kivan blogin nimeltään Jovelan talopäiväkirja. Innostuin blogin kirjoittajan hyvistä vinkeistä eteeristen öljyjen käyttöön erityisesti siivouksessa. Oikein alkoi harmittaa kun heitin muuton yhteydessä pois valkoisen karvalankamattomme, ehkä sitäkin olisi saatu vielä salonkikelpoinen niillä raikastuskonsteilla. 

Eipä sitten muuta kun tilaamaan eteerisiä öljyjä koekäyttöön. Valitsin ensimmäisiksi tuttavuuksiksi kanelin, makean appelsiinin ja laventelin, koska ne ovat itselle mieluisia ja ajattelin että esimerkiksi appelsiini-kaneli -sekoitus olisi myös toimiva. Ja koska täällä ollaan taas flunssassa ja halusin raikastustuoksuja, piti tilata myös eucalyptus ja piparminttu. Näillä mennään.

Nyt kun vauva on lähtenyt ryömimään niin mulle on tullut aikamoinen siivousahdistus. Vaikka just olisi imuroitu niin vauvan vaatteet (ja naama...) ovat saman tien aivan pölyssä ja kissankarvoissa kun sen lattialle laittaa. Ostin tavallisen lattiamopin lisäksi sellaisen leveän lastan, jolla nyt tulee pyyhittyä lattiat alakerrasta melkein päivittäin ensin kuivana ja sitten vielä nihkeällä. Pientä parannusta olen vauvanbodien etumuksessa ollut huomaavinani. Tänään aamulla tiputin nihkeään kankaaseen pari tippaa eucalyptusöljyä ja jo vain tuli siitäkin puuhasta mukavampaa. 

Tuossa kuvassa näkyy muuten meidän uuden ruokapöydän pinta. Ajattelin sitä tilatessa käytännöllisesti, ettei tuollaisessa vanhan tyylisessä pöydässä haittaa sitten jos ja kun vauveli vähän kumauttaa siihen klommoja jollain palikalla. No joo, suurempi ongelma onkin se, että epätasainen puupinta oikein imee itseensä kaiken ruuan mitä pöydälle sattuu tippumaan. Pöytä näyttää jo nyt ehdan keskiaikaiselta kaikkine pinttyneine ruokakökkärineen. Eikä lapsi edes vielä sormiruokaile, eli sotkut on meidän aikuisten... 

Oli pakko etsiä netistä josko jossain myydään vielä sellaisia pöytäharjoja, kun muistan isoäidilläni olleen. Jo vain! Nyt tämä on ihan vakiokalustoa keittiössä. 

Olen ruvennut tekemään leipäkoneella leipää joka päivä eli paitsi ruokapöytä, myös keittiön tasot on jatkuvasti täynnä leivänmurusia. Harjalla murut lähtee hyvin, kädellä jos niitä koittaa läästiä, nn juuttuvat pöydän koloihin. Harja ja siffeli löytyivät Ecostosta. Tuolla on vaikka kuinka kaikenlaista ihanaa, mutta pako vähän hillitä shoppailuintoa välillä. Tiskirättejä tilasin lisäksi. 😇

Jahas, puolihollantilanen koisii, taidanpa mennä pyyhkimään yläkerran lattioita vaikkapa laventelilla...

Lepakkolinnan tyttären kompastuskivi: lepakkohihat

Kun lapsuudenkotini Otavakallio aikanaan valmistui, se kohosi korkeammalle kun muut alueen talot paitsi kerroksien, myös mäen päällä olevan sijaintinsa vuoksi. Tulee itellekin ikäloppu olo kun kirjoitan näin, mutta siihen aikaan mäen alapuolella oli vielä lato ja pelto, jotka omisti lähellä asuva Pappa N. Opin vasta aikuisena papparaisen oikean nimen, lapsena sanoin häntä Maanisännäksi. Maanisäntä ihan sitä peltoa viljeli ja usein ajeli traktorillaan siinä lähitienoilla. 

Maanisäntä kutsui mua ja siskoani Lepakkolinnan Tytöiksi. (Fair enough). Tämä siis siksi, kun talomme oli hänen mielestään "lepakkolinna" eli vissiin vähän liian iso ja korkea tuttuun maalaismaisemaan. Myöhemmin meillä olikin lepakoita. Vein yhden niistä kouluun lemmikkieläinten esittelypäivänä. Kas näin hankitaan normaalin ihmisen maine. 🏰

Tämä lepakkojuttu nyt tuli mieleen kun kävin taas kuusi vuotta kröhöm odottaneen lepakkohihapaidan kimppuun viikonloppuna. Nyt se tuli vihdoin valmiiksi. 

Paita on ollut sen kuusi vuotta käytännössä viimeistelyä vaille valmis. Ehdin loppulangasta jo neuloa asusteitakin. Mutta ne pirun hihat. Jouduin tekemään ne muutaman kerran uudestaan että sain ne siististi paikoilleen. Tulihan niistä vähän tiukat ja paidastakin pieni. Mutta onni onnettomuudessa on se, että meikäläinen on synnytyksen jälkeen laihtunut samaa tahta kun vauva on lihonnut. Eli hyvinhän tuo lopulta sujahti päälle.

Onneks väri miellyttää silmää edelleen, tämä pääsee käyttöön. Siis heti kun pääsen johonkin ihmisten ilmoille ilman vauvaa, luulen että maitopuklun putsaaminen tuosta aiheuttaisi jonkun naksahduksen mun päässä. 

Puolivalmiin paidan sisältä tuli Franciksen karvoja. Ihme aikakapseli. Vähän tuli ikävä. 😢😢

 

Hiljaa hyvä tulee ja tosi hiljaakin tulee joskus ihan käyttökelpoista. Mä olen kyllä nyt kunnostautunut keskeneräisten projektien kanssa, kaikki on nyt kasattu. Hyvä minä.

Siinä pellolla on muuten nykyisin koulu, jossa siskon lapset käy. Niin se aika vaan menee eikä ketään odota.

Onnipussi

Kell´onni on, se onnen kätkeköön....

Vaikkapa tällaiseen pussiin.

Sain työkaverilta ennen äitysloman alkua läjäpäin lankaa. Jos nyt oikein muistan, niin hänen äidillään oli aikanaan ollut lankakauppa, jonka varastot olivat sittemmin päätyneet työkaverini haltuun. Neuloo kuulemma itsekin, vaan aina on lankaa jäljellä. 

Jostain syystä sain aika paljon erilaisia sinisen sävyjä. 

Kun maha ilmoitti kasvustaan, kaivoin Raverlysta tietysti kaikenlaisia vauvaneuleideoita. Yksi niistä oli tällainen pussi, johon vauvan voi laittaa nukkumaan tai lämmittelemään. Tein aluksi yhden pussin pinkistä jämälangasta, mutta se oli niin pieni, ettei puolihollantilainen olisi siihen mahtunut kuin pari ekaa viikkoa. Ja jostain syystä viime heinäkuussa ei sitten tullut tarvetta laittaa vauvaa villalangasta neulottuun pussin.

Lopulta Onnipussiin meni kaikki työkaverin antamat siniset langat (Wool Merino, tummansininen ja vaaleansininen) sekä yksi kerä raidallista Novitan Nallea. Ohje on ihan omasta päästä. Tietenkään en sitä voinut kirjoittaa ylös, koska laiskuus. Pussi on neulottu siis kaksinkertaisella langalla ja suljettuna neuleena. Yläosa on joustinneuletta, jotta pussi pysyy vauvan päällä paremmin. Jätin pussiin tarkoituksella aika paljon kasvuvaraa, senhän voi aluksi taittaa yläosasta kaksinkerroin.

E tälle taida nyt tänä talvena enää paljoa käyttöä olla, mutta ehkä vielä myöhemmin. Tai sitten lahjoitan sen jollekin toiselle pussitettavalle.

Niistä työkaverin langoista syntyi kaikenlaista muutakin. Se on eri bloggaus se!

Lämmikettä varpaille ja sormille

Mä olen kaivanut vähän vanhoja projekteja naftaliinista ja koittanut saada kiinniteltyä hihoja, nappeja, saumoja ja mitä niistä nyt puuttuukin. Lapsellekin piti alkaa lämmintä peittoa tekemään turvaistumeen kun ei tuo mahtunut enää siinä olleeseen lämpöpussiin. Ollaan tässä pidetty jonkinlaista hellää unikoulua ja kuuntelen joka ilta kun hollantilainen koittaa saada kiljuvaa jälkelästä uskomaan että nukahtaa voi myös muuten kuin tissi suussa. Jos jaksaa kuunnella 45 minsaa huutoa niin saa viettää iltaa pari tuntia ihan kahdestaan. Se on ihmeellistä. Keskityn iltaisin isompin projekteihin ja pitsineuleisiin, puolihollantilaisen nukkuessa päikkäreitä voi sitten kutoa niitä sukkia. Olen nyt kylmän talven aikana neulonut sukkia lahjaksi ja hyväntekeväisyyteen.

Anoppi ihan toivoi sukkia. Hänelle vein joulukuun visiitillä sukkaparin sekä loppulangasta tehdyt kädenlämmittimet puutarhahommiin.

Lanka on Novitan 7 Veljestä Polaris. Loppupätkästä tein vielä toisenlaiset kynsikkäät, niitä piti sitten jo hiukan jatkaa vauvan peittoprojektista ylijääneelä värillä.

Kynsikkäät lähtevät vielä asunnottomien neulekeräykseen.

Pappalle lupasin tehdä sukat jouluna, sai tuo odottaa viime viikkoon asti että sain ne postiin.

Näissä lankana Novita 7 Veljestä Aurora sekä Hirviöhousujen kasvoista yli jäänyttä valkoista. Samalla tuli tehtyä sukat myös pinkistä Aurorasta.

Pinkit sukat lähtivät lahjoituksena eteenpäin, samoin kuin 7 Veljestä Multiraidasta tehdyt raitasukat.

Sukat kun yleensä valmistuvat parissa päivässä niin ei ole oikein sellainen olo että olisi jotain neulonut. Mut kai mää olen.

Reikäinen pinkki prinsessakakku

Tää kakkuilu ei nyt ota laantuakseen. Viime viikonloppuna päätin tehdä prinsessakakun. Ihan hyvä siitä tuli, vaikkakin reikäinen. 🙈 Tarttee vähän harjoitella tuon marsipaanin kanssa. 

Mut hyvää oli. Sisällä oli vadelmaa ja pehmeää vaniljatäytettä. 👍

Syötin tätä siskolle ja sen miehelle, jotka kävivät kylässä kun oli bisneksiä täälläpäin. Mies on kauppias ja toi tullessaan oman kauppansa valikoimaan kuuluvia tuotteita, lähiruokaa, pienpanimoiden oluita ja uuden appelsiinimehupuristimen tuotoksia. Arvostin. Itsellänikin on tapana viedä tuliaisia kun kyläilen, ei nyt ihan koko ruokakassillista, mutta kuitenkin. Se on jotenkin kiva tapa.

 

 

Näitä kakkuja on kiva syödä sitten iltaisin stressiin kun vauva huutaa ja mietitään miten sen saisi nukkumaan... Vaikka nyt oli sitten muitakin herkkuja tarjolla.

Loppiaiskakku

Mä olen äitiyslomalla jostain syystä innostunut leipomisesta. Se johtuu sitä kun koko ajan on nälkä, tai ainakin kauhea herkkuhimo. Eikä asiaa auta se, että Netflix ja telkku on täynnä kaikenmaailman leivontaohjelmia.

Lauantaivieraiden kunniaksi tein viimeisen jouluisen kakun, jossa oli täytteenä vaniljaa ja luumua. Hyvää oli. Jokin meni kyllä pieleen, sillä viidennen palan jälkeen kakku kallistui uhkaavasti. 

Seuraaville lauantaivieraille yritän tehdä prinsessakakun. Hollantilainen on lähetetty hankkimaan puoli kiloa pinkkiä marsiaania. 👍

Matkalankapaniikkihuivi

Onkohan toi otsikko oikeesti yhdyssana? En tiiä. Luin puolihollantilaiselle Tammen kultaisia kirjoja ja mulla meni koko ajan senat sakasin kun niissä oli Suurensuuren karhun suuren suuri puurokulho, sänky jne. Ja koitapa väsyneenä sanoa monta kertaa Kana Karoliina. Ei onnistunut. 🙈 Lapsi (juuri 6 kk, jee!) kattoo silmät pyöreenä että en mä tästä muutenkaan mitään ymmärrä mut toi sössötys ei auta asiaa. Päätin että mun täytyy alkaa lukea jotain tai en osaa enää sitä(kään) kun menen töihin. Hesarin luen jos vauva antaa, yleensä siis en. Oon nyt sit alkanut hömppäpokkareita lukemaan kun pikkukaveri nukkuu, eiköhän sillä pysy valitustenkirjoitustaito yllä. 👍

Niin, mulle tuli siis Hollannissa paniikki, kun lanka loppui kesken. Tämän mahdollisti moni seikka, kuten se, että lähdin matkaan vain yhden puolivalmiin sukkaprojektin kanssa. Lisäksi en tajunnut että siellähän ei ole muuta kuin aikaa kun vauva nukkuu. Ja, ehkä tärkein syy, en toivonut enkä saanut Sinterklaasilta perinteistä kymmenen kilon lankakasaa.

Kävin paikallisessa marketissa hamsteroimassa. Ikävästi oli vain pelkkiä syntettisiä kuituja tarjolla. Valitsin kerän akryyli-viskoosiseikoitelankaa, joka oli ainakin mukavan pehmeää. En tiedä kuka tekee pitsihuivin tweed-langsta, mutta sellainen siitä nyt kuitenkin tuli. Hollantilaisen kotikylällä oli ennen kunnon lankakauppa, mutta se oli häipynyt. 😭

 

 

Huivi meni hyvälle ystävälle synttärilahjaksi.

Ihmeiden aikaan

Meidän äiti sanoo aina että ihmeiden aika ei ole ohi. Tai että: "Tää on maailman kahdeksas ihme hei!" Mietin aina pienenä ja tyhmänä et mikä helkutin kahdeksas ihme. Onneksi nykyisin on kaikki tieto käsillä napin painalluksella. Seitsemän ihmettä siis oli jo entuudestaan. Jos äitiä on uskominen niin mä olen lisännyt kahdeksannen ihmeen monta kertaa, esim. siivoamalla huoneeni teininä. 

Nyt olen tehnyt sen taas.

Eka ihme oli se, että pääsin sienimetsään kaverin kanssa. Toinen ihme oli se, että onnistuin löytämään suppilovahveroita, vaikken voinut ajatella muuta kuin sitä että siellä se vauva kotona varmaan huutaa.

Todisteet ihmeestä.

Siellä metsässä kaveri puhui koko ajan sienipiirakasta. Mä mietin että mihin nakkaan omat sieneni kun en niitä kuitenkaan syö. Piti antaa kaverille, mutta se lähti niin sukkelaan palauttamaan anoppinsa autoa että unohdin. Lisäksi unohdin että mun piti tsekata sen sienikorin sisältö, ettei ole mennyt poimimaan muuta kuin suppiksia, kaveri kun oli ekaa kertaa sienimetsässä. Täytyykin laittaa sille viestiä...

Kotona mun reikäjuustoäitiysaivot hoki vaan että "sienipiirakka, sienipiirakka". Tein sitten sellaisen. Tämä on vaatimustasoltaan vähän korkeamman luokan piirakka, sillä se tehtiin vauva kantoliinassa, eikä kukaan loukkaantunut. Kissa loukkaantui*

Mutta en ole siis koskaan tehnyt sienipiirakkaa. Enkä varsinkaan syönyt. Nyt söin, ja otin lisää. Ihmeiden aika ei tosiaan ole ohi!

Täs olis ohjetta:

POHJA

100g luomuvoita

1,5 dl luomuvehnäjauhoja

1 dl luomuruisjauhoja

1 dl perunamuusijauhetta

1 dl emmentalraastetta

0,5 tl suolaa

1 dl vettä

-> sekoita keskenään, taputtele voideltuun vuokaan, laita kylmään täytteen tekemisen ajaksi.

TÄYTE

200g suppilovahveroja

1 iso sipuli tai 2 pientä

2 kananmunaa

2 dl luomu ruokakermaa

1/3 purkkia Cuisine Crème Fraiche pippurisekoitusta

mustapippuria

2 dl emmentalraastetta

salaattijuustokuutioita

luumutomaatteja 

Lisäksi mausteita maun mukaan, esim. timjami.

-> paista sienet ja sipulit pannussa voin kanssa, kunnes sienistä on haihtunut liika neste. Jos sipulia tippuu lattialle, siivoa se.**

-> Kaada sienet ja sipulit piirakkapohjalle. Sekoita keskenään kerma, munat, creme fraice ja 1 dl juustoraastetta.

-> laita sieni-sipuliseoksen päälle haluamasi määrä salaattijuustokuutioita/fetaa sekä puolikkaat pikkutomaatit

-> kaada päälle muna-kermaseos, ripottele päälle haluamasi mausteet, esim. timjami.

-> ripottele lopuksi päälle 1 dl juustoraastetta.

-> Paista 200 asteessa uunin alatasolla  noin 30 min.

-> tarjoa naapurille kun hän tulee hakemaan lainaamasi trimmerin.

		***Kissa yritti syödä lattialle pudonneen sipulin, ei maistunut. Löysin sen myöhemmin meidän sängystä, jonne se oli kulkeutunut mun villasukan pohjaan liistaantuneena. Nam. Onneks ei ollu sieni.

Lapselle nimi ja vähä kakkua

No ei vaiskaan, ei me annettu puolihollantilaiselle kakkua. Mutta nimi annettiin. Uuden kodin neliöistä innostuneena kutsuttiin tupa täyteen väkeä...vaikka eihän tämä alakerta ole sen suurempi kuin entinenkään koti. Onneksi sää suosi nimiäisväkeä ja osa nautti kakkunsa aurinkoisella terassilla.

Taiteilin tarjoilupöytään kaksi täytekakkua, lohivoileipäkakun, poropiirakkaa ja italialaisen salaattipiirakan. Tuollaista salaattipiirakkaa olen jo pidempään halunnut kokeilla, nyt tuli tehtyä. Oli kuulemma hyvää -en ehtinyt itse maistamaan.

Käytin ekaa kertaa Kinuskikissan ohjeta. Sieltä löytyi ohje Lapin poro-kinkkupiiraalle sekä salaattipiirakkaan. Myös lohivoileipäkakku myötäili Kinuskikissan ohjetta, en olisi itse keksinyt laittaa väliin sekä kylmä- että lämminsavustettua lohta. Lisäsin mukaan kuitenkin mm. katkaraputuorejuustoa ja munavoita. Kerroksia tuli aika monta, tein aina yhden ja juoksin sitten tissitainnuttamaan vauvan kunnes taas jatkoin. Toivoin juhlissa ettei kukaan kysy mitä kakussa on, koska en ole ihan varma enää mitä sinne tuli silmät kierossa lykittyä. Mutta teki kauppansa.

Täytekakkujen kanssa päätin mennä siitä missä aita on matalin ja ohittaa koristelun, koska se on muutenkin mun kompastuskiveni. Onneksi nakukakut on muotia nyt! Isommassa on sisällä puolukka- ja kinuskitäytteet, pienemmässä (mutta korkeammassa) vaniljaa, omenaa ja banaania. Oli mukavaa leipoa kakkuja pitkästä aikaa.

Silvan äiti teki aivan ihanan vegaanisen mariannekakun, joka sai kehuja myös ei-vegaaneilta.

Kakkujen päällä on samoja kukkia joita oli tilaamissani kukka-asetelmissa. Ikään kuin tämä uusi asuinpaikka ei muutenkin olisi lähes täydellinen; täällä on kukkakauppa! Tai no, viereisessä pitäjässä. Tilasin sieltä kivat kukat, hinta oli kohtuullinen ja toimitus saatiin kotiovelle juhlapäivän aamuna. Uusi vakioasiakas kiittää.

Nyt on viime viikko vielä ihasteltu kukkia ja kauniita lahjoja, vietetty perheaikaa hollantilaisen vanhempien kanssa ja syöty jääkaapista ylijäämäherkut pois. Vihdoin alkaa oikea arki, ei enää muuttohässäkkää tai juhlavalmisteluja. Lauantaina on taloyhtiön syystalkoot, kai sitä täytyy alkaa naapureihin tutustua. 

Onni, kerro minulle,
jos tulet, mistä minä
sinut tunnen?
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta, huulilla
kuuden kevään linnut ja naurulle tuoksuvat tuulet?
Onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä
sylissään.
Siihen se minun murheeni kätkee kaikki,
virran vietäväksi heittää.

Tommy Tabermann

Neuleunelmia ja yösyöttöjä

Mjoo, kuten viimeksi totesin niin neulominen jäänyt sattuneesta syystä viime kuukausina vähän vähemmälle. En ole kymmeneen vuoteen neulonut näin vähän lokakuussa. Kaameeta. No eipä silti, en mä ehdi tehdä mitään muutakaan. Jos ehtisin niin varmaan neuloisin. Oikeastaan voisin just nyt neuloa, kun valvon marenkilevyjen valmistumista täällä silmät kierossa. Hollantilainen ja puolihollantilainen nukkuvat jo. Kuuntelen itkuhälyttimen kautta miten toinen kuorsaa ja toinen välillä havahtuu jotakin mölisemään. Neljä kertaa olen jo juossut yläkertaan vaientamaan sen tissillä. Siis sen pienemmän. Voitteko uskoa että meillä on yläkerta?! Mun paino on taas laskenut pari kiloa ja luulen ettei se ole enää niinkään imetyksestä vaan noista portaista.

Sunnuntaiksi ollaan kutsuttu puolisukua juhlimaan ipanapan nimiäisiä. Olen törsännyt kukka-asetelmiin ja vuokra-astioihin, sekä ostanut kaikki uudet huonekalut asuntoon, joten päätin säästää tarjoiluissa ja tehdä kaikki itse. En tiedä oliko tämä nyt kovinkaan fiksu idea. Tai siis tiedän; ei ollut. Siksi täällä valvon marenkeja keskellä yötä. Sen jälkeen kun muutettiin niin olen huomannut uuden uunin paistavan kaiken liian nopeasti. Marengit vaan ei tunnu valmistuvan reseptin ajassa...

(Nyt kissa tuijottaa epäuskoisena tuota itkuhälytintä, josta kuuluu kuorsausta...)

Julkaisen nyt näitä vauvaneulomuksia sitten. Odottelin että voisin ottaa kuvan jossa ne on vauvan päällä, mutta nyt kun kelit olisi sopivat niin eihän tuo enää näihin mahdu..

Tällaisen setin tein heti ensin:

Napit on kierrätety mun omasta vanhasta villatakista, jonka äidin englantilainen ystävä "Mrs Wood" lähetti äidille kun mä synnyin.

Housut voi kääriävyötäröltä. Nyt kun katson näitä kuvia niin ehkä mun sittenkin kannattaisi vielä sovitella näitä vauvalle.

Neuleideoita on vaikka kuinka valmiina. Ja lankaa. Katsotaan mitä sitä yösyöttöjen välissä ehtisi. Unelmoida voi ainakin.