Ihana syksy

Mä olen aiemminkin hokenut sitä miten syksy on mun suosikkivuodenaikani. Olen just sellainen ärsyttävä suklaata-punkkua-hyväkirja-neuletyö-aah-ihanaa -tyyppi jota sosiaalisessa mediassa dissataan. Mutta so not. Syksy on paras ja piste. Tykkään mä muistakin vuodenajoista. Mutta hei: suklaata, punkkua, hyvä kirja, neuletyöt! Aah, ihanaa! 

Kun häidenvietosta kotiuduttiin, oli kaikki kesäkukat enemmän tai vähemmän sanoneet sopparin irti. Mutta mitäs noista, laahasin tuoreen aviomiehen Hakaniemen torille uusien kukkien ostoon. Tästä hän ei niinkään ollut moksiskaan, mutta laahasin sen myös "metsään" ja se oli jälleen kerran traumaattista. Minkäs teet, ylä- ja alamäessä pitäis nyt pysyä rinnalla. Ja myös kivikkoisessa metsässä, jossa meikä on kuin kotonaan ja ulkomaalainen jatkuvasti varuillaan. Mikä siinä on etten saa tota uskomaan ettei hesalaisessa "metsässä" (=ehkä parin hehtaarin kokoinen ulkoilualue) vaan yksinkertaisesti tule vastaan karhua tai sutta. Ehkä se oli se viimesyksyinen ampiainen, joka teki mun kotouttamissuunnitelmista ihan hyödyttömät pistämällä metsäseuralaistani kahdesti rintaan. Prkl.

Eilen illalla puhuttiin hiihtämisestä. Näytin netistä minisuksien kuvat ja kysyin oliko hollantilaisella sellaiset pienenä. Mulla ei ollu, naapurin lapsilla oli ja olin kade. Hollantilainen ei edes tienny mitkä ne on. Kysyin oliko sitten tavalliset sukset. Alkoi nauraa. On kuulemma täysin kahelia koko hiihtäminen ja lisäksi hengenvaarallista. Tajusin että tuo tarkoittaa laskettelua, sitähän se hiihtäminen on noille eurooppalaisille. Aloin valistaa että eipäs ole vaarallista, ainakaan perinteinen suomalainen murtomaahiihto ei ole. Hollantilainen kuuli "murtumahiihto", jonka jälkeen en saanut enää häntä vakuutettua hiihdon turvallisuudesta. 

Mutta joo, olen siis saanut parvekkeen taas kivaksi. Äskenkin syötiin siellä lounasta, shortseissa.

 

Uusi tuttavuus on tämä pensastädyke eli hebe taijokusellainen. Torikauppias myi tätä veronicana, mutta interwebsien mukaan tämä on pensastädyke. Oli mikä oli, kauniit on liilat kukkansa, maistuu myös kissalle ja ainakin silloin huudan että "Pois Veronican kimpusta!!"

 

Pelargoniat sai uuden korin ja uutta multaa, alkoivatkin heti kukoistaa.

 

Marjakanerva on ihana mussukka, mutta se kannattaa istuttaa ruukkuun, joka ei vuoda, jos meinaa että se pysyy hengissä.. Nimim. "Kokemusta on -82"

 

Häiden karkkibuffetkyltti uudessa sijainnissaan.

 

Häiden karkkibuffasta on myös peräisin tämä ihana Riihimäen vanha lasipurkki, joka on sittemmin palvellut meillä kukkamaljakkona ja viinicoolerina. Häiden aikaisia pitsejä ei tietenkään oteta pois.

 

Olen taas neulonut pitkästä aikaa. Tässä salaista projektia ystävän kaksosvauvoille. Ja mun hollantilainen pusumuki, jonka oikeasti ostin ekalta Amsterdam-reissulta tuliaiseksi, mutta jonka sitten halusinkin pitää itse..

Onko jollain kokemusta tuosta "Veronicasta"? Voiks se ottaa talveksi sisälle? Tylsistyykö se kuoliaaksi jos vien sen töihin?

Hääaskarteluja

Kylläpäs aika on taas rientänyt kun on ollut hauskaa, kiireistä ja vaikka mitä. Naimisiin on päästy ja kesäloma vetelee viimeisiään. Yritän opetella lausumaan uutta sukunimeäni ja siinä samalla palailen häähuuman tunteeseen vielä vähän ja yhä uudestaan. Meillä oli niin ihana päivä!

Syytän hääsuunnitteluja myös blogitauosta, sillä kaikki mun aika ja energia pitkin kesää on mennyt lähinnä hääjuttujen suunnitteluun/askarteluun/tuunaamiseen/ideoimiseen ja toteutukseen. Eikä niitä nyt ole voinut etukäteen blogissa paljastaa! Kun h-hetkestä on tänään kulunut tasan kaksi viikkoa, on aika raottaa salaisuuden verhoa hieman.

Olen selaillut muistiinpanojani heti ensimmäisiltä hääsuunnitteluajoilta kihlautumisen jälkeen ja todennut etten olekaan ihan niin tuuliviiri kun olen luullut. Näyttää siltä että jo hyvin aikaisessa vaiheessa sain ajatuksen siitä, mitä juttuja häihin haluan ja aloin hyväksyttää ideoita hollantilaisella. Halusin ekologisuutta ja kierrätystä, lempikukkia, pitsiä, roosaa ja romantiikkaa. 

Meillä oli hauska syksy ja kevät, sillä metsästimme pitkin kirpputoreja erilaisia lasipulloja ja lasikippoja pöytäkoristeita varten. Kaasoarmeija oli avuksi, mutta suurimman osan pulloista ja tuikuista onnistuimme löytämään ihan kahdestaan, osa raahattiin Alankomaista asti kirppiksiltä. Melkein joka pullolla on oma löytötarinansa; yhdenkin haki meille eräs Bulevardilla pihakirppistä pitänyt vanhempi rouva, joka oli vakaasti päättänyt muuttaa ulkomaille ja myi pihallaan kaikki tavaransa eräänä kesäpäivänä. Hän haki meille kätköistään yhden ihanan lasipullon varta vasten.

Mulla on ollut vinot pinot kirppiksiltä raahaamiani pitsejä jo vuosikausia jemmassa eikä niitä ole kauheasti mihinkään kulunut neulomisinnostuksen vuoksi, joten ajattelin että niitä voisi vihdoin hääkoristeluissa hyödyntää. Vaikka kyllähän noita pitsejä tuli sitten kuitenkin uutenakin ostettua aika paljon...

Mutta tällaisessa pitsisekamelskassa meidän makkari on siis ollut jo useita kuukausia.

Koristeltiin pulloja ja tuikkukippoja kaasojen kanssa yhdessä ja erikseen ja loput tuunailin vielä itsekseni sitä mukaan kun niitä löytyi lisää. Pullot ja purkit sai pitsiä, juuttia, roosaa ja nauhaa sekavasti mutta kutakuinkin saman teeman mukaisesti. Ei tainnut tulla montaakaan samanlaista.

 

Hääjuhla oli ravintolassa ja se helpotti koristelujen miettimistä todela paljon. Tiesin että siellä on pöydät ja tuolit ja pöytäliinat kauniisti paikoillaan ilman että meidän tarvitsee asiaa murehtia. Keräsin kaasojen kanssa myös pitsiliinoja pöytäkoristeiksi, mutta ne jäikin sitten pois kun päädyin juuttikankaisiin. Joka pöydässä oli siis juuttikangaspala, tuunattu pullomaljakko, jossa neilikka ja harsoa, sekä tuikku. Räpsin harjoituskuvia jo kotona valmiiksi. :)

Myös kutsut oli samaa tyyliä, pitsiä ja roosaa. Oli jotenkin tosi helppoa löytää sen tyylisiä juttuja kun halusin ja kävi ilmi että Tiimarin konkkamyynnistä jo ajat sitten rohmuamani matsku oli myös hääteemaan sopivaa. Löysin kutsuihin ja pöytäkortteihin tarvittavan materiaalin pääosin alennusmyynneistä, kirppiksiltä ja omista jemmoistani -joskus on todella hyödyllistä olla hamsteri.

Pöydissä meillä oli aika samanlaiset kortit kuin kuvassa, sillä erotuksella että "kutsu"-tekstin tilalla oli nimikirjaimet ja päivämäärä. Sisältä löytyi menu ja ohjelma, sekä takakannesta pöydän nimi ja siihen liittyvä tarina seurusteluajoilta.

Seurusteluajat! Hah, niinkuin ne olis jotain kauan sitten tapahtunutta elämää. :D

Lisää hääjuttuja jatkossa...

sori. :)