Vuosikertaneulomuksia

Jostain syystä mua viehättää vanhemman tyylin vaatetus, erityisesti 50-luvun kellomekot ja istuvat mutta tilavat yläosat. Nykyajan vaatteissa ei ole kauheasti valikoimaa jos sattuu olemaan vähemmän vyötäröllä mutta enemmän rintavarustuksessa. Tai sitten mä en vaan löydä sopivia vaatteita mistään (auttais ehkä jos joskus menisin vaatekauppaan. :D ). En ole kuitenkaan kiinnostunut näistä rockabilly-tyylisistä pääkallo/pallo/kirsikat -releistä myöskään, mitä nyt näyttäisi joka paikasta nykyään saavan. Toive on ettei tursua vaatteista ulos ja vastaavasti ettei näytä kävelevältä perunasäkiltä. Näihin toiveisiin on usein vintagevaatteet vastanneet, jos on vaan sattunut löytämään sopivan koon kun ne on usein aika pieniä. Oli mukavaa kun hääpukukin löytyi tällä tyylillä, se oli oikeasti ainut mekko kaikista sovittamistani joka oli jollain lailla edustava. Oikeastaan aina kun pitää ostaa juhlahame, ostan saman mallisen. Muutama niitä onkin kertynyt..

Neulon harvemmin vaatteita, mutta aina silloin tällöin tulee jotakin kokeiltua. Se on yleensä riskialtista, 70% projekteista menee jollain tavalla mönkään. Tarttisin jonkun neuletutorin. Mistähän sellaisen saisi kun kaikki mummotkin on menny kuolemaan...? Just tein anopille boleroa vaikeahkolla palmikkoneulekuviolla. Kuvio meni hienosti mutta bolerosta tuli niin pirun pieni että nyt tarttis löytää joku XS-kokoinen kaveri joka tykkää samasta metsänvihreästä kun anoppi...

Niin, olen siis penkonut vanhoja neulelehtiä siinä toivossa että vastaan tulisi 50-luvun neuletakkeja tms. kun mun kaikki H&M villapaidat nousee navasta ja pingottaa tisseistä. Kyllähän niitä onneksi aina vähän väliä julkaistaan ja Ravelystakin löytyy muutamia. Mulle tuli aikoinaan brittiläinen Let´s Knit -neulelehti ja siellä oli aina jos jonkinlaista neulepuseroa. Kaivelin aikani ja päätin sitten kokeilla keväällä 2010 julkaistua neuleliivimallia. Vähän samantapainen ohje on esimerkiksi tässä.

Suosituslankana oli Artesano Silk Embrace mutta kun mä tiedän että mun neulevaatekokeilut on ensimmäkseen katastrofeja niin en tosiaan lähtenyt tilaamaan mitään hienoa lankaa tähän yritelmääni, vaan käytin Facebookin Lankahamstereista hamstraamaani Ice Yarnsin Lopezia. Sen tuotanto on lopetettu niin eikös se jo ole sitten kohta puoliaito vintagevaate. :D

Vintagehenkisistä napeista ei tässä taloudessa ole puutetta, koska olen perinyt isän äidin kuolinpesästä jännän peltirasian täynnä nappeja. Nämä on siltä ajalta kun kaikki säästettiin, osa selkeästi otettu vanhoista vaatteista talteen. Ja hyvä että säästettiin, löytyi sopiva rivistö mun projektiin!

Tossa nappirasiassa on varmaan senkin takia hyvin säästyneet napit että se tuntuu aukeavan vaan joskus ja jouluna ja jollain taikasanalla. Olen jättänyt sen pysyvästi auki kun se menee muuten niin piukkaan kiinni että napit jää haaveeksi vaan.

Oon pitänytkin tuota liiviä töissä. Ainut mikä meni vähän mönkään on tuo alareunus, jossa oli tuollainen ihme korineulos vai mikälie. Siitä tuli aika tiukka mun käsialallani, vaikka mukamas tein koetilkun ja kaikkea. Joudun napittamaan liivin niin että nappinarut menee kaksi kertaa napin ympäri, muute siihen jää sellainen naparako. 

Vuokrasin loppuvuonna kirppispöytää tästä lähialueelta ja nyt otin sen taas kun ajattelin että kevätsiivouksessa löytyy kaikenlaista turhaa rojua. Tai siis, toisten aarteita. Mitään en ole kotiin raahannut sieltä kirppikseltä paitsi kerran. Siellä oli ihana vintageneulekirja kolmella eurolla!

Tästä sitten varmaan seuraavat projektit. Vähän pitää mennä lankojen ehdoilla. Teen nimittäin vaan nyt sellaisia projekteja joihin voin käyttää jo ostettua lankaa..hehe. Et voin sit ostaa lisää.

Aito-feikki-vintagekuva vielä lopuksi:

Neulottu liivi

ohje: Felicity by Pat Menchini

julkaistu: Let´s Knit helmikuu 2010

käytetty lanka: Ice Yarns Lopez

Parvekekaverit

Näistä kuvista on jo aikaa, mutta laitetaan nyt kissaihmisten hauskuutukseksi tännekin. Alkukesästä oli Hakaniemen torilla hollantilaisia myymässä kukkia ihan-törkeän-halvalla. Minähän sitten ostamaan, on se meidän perheessä kuitenkin puolikotimaista. Ostan hollantilaisia paprikoitakin ennemmin kuin espanjalaisia. Istuin bussimatkan kotiin sitten ihana terassipuu sylissä. Merkistä ei ole tietoa, mutta enpä minä sillä hinnalla (7,50€) paljoa kysellytkään. Kuolkoon vaikka viikon päästä jos on kuollakseen. 

Oli kyllä hauska asiakaspalvelukokemus, koska tiskin takana oli 1 kpl vanhempaa miestä ja 1 kpl nuorempaa miestä, jotka heidän keskustelunsa perusteella luokittelin isäksi ja pojaksi. Ymmärrän hollantia jo aika hyvin mutta oma lauseenmuodostaminen on sen verran nihkeetä että asioin heidän kanssaan englanniksi vaikka kielen tunnistinkin. Poika kysyi jossain vaiheessa isältään että "Saanko antaa tuolle tytölle alennusta?" Hihittelin itsekseni. Kun ostokset oli tehty, kiitin kauniisti hollanniksi. Miekkonen kyllä punastui. :)

Heti kun puu pääsi parvekkeelle perille niin Francis alkoi hyvin perusteelliset tutkimukset sen alkuperän (tai jonkun muun kissoille tärkeän asian) selvittämiseksi:

*nuuh*

*nuuuuuuh*

*nuusk*

Huomaa lattialla oleva vihreä lelu.

"Ai tällanen."

Olin ostanut jo aiemmin kirppikseltä tuollaiset korit tarkoituksenani nimenomaan laittaa siihen joku isompi kasvi tänä kesänä. Siihen puu sopi kuin nenä päähän. En vaan saanut aikaiseksi että olisin istuttanut puun koriin, koska sitten olisi pitänyt ommella ensin sen sisälle joku suojapussi tms. jottei olisi taas mullat lattialla. Se siis jäi. Tarina jatkuu..

Koska puuta ei oikein voinut kastella suoraan tuohon päälle, otin tavaksi kylvettää sitä muutaman päivän välein vesipaljussa. Pidin siinä yön yli, puu imi minkä tarvitsi, ja jaksoi taas. Oikein hyvin se viihtyikin parvekkeella, alkoi heti kasvaa ihan hulluna ja teki kauniita tummanvioletteja kukkia.

Puun kylvetyksestä tuli nopeasti Francikselle hauska viihdehetki. Saman tien kun toin puulle paljun, Francis haki kissanruuan kylkiäisenä keväällä tulleen sudenkorentolelun ja pudotti sen paljuun. Uudestaan ja uudestaan. Mua ihmetytti toi, koska ennen tätä kyseinen lelu ei kiinnostanut kattimattia pätkääkään. Mutta kun puu meni vatiin, sudenkorento meni heti uimaan.. Välillä se sentään poimittiin tassulla puun juurelle levähtämään, ennen uutta upotusta.

"Mitäs kyttäät siin?"

Sudenkorento on kylpenyt tänä kesänä yhtä usein kuin tuo puukin. Mä en koskaan opi ymmärtämään kissoja.

Kukka-astiasto kasvaa (+soppaohje)

Kevät on kasvun aikaa ja niinpä meidän mummoastiastokin on taas tehnyt kirppisreissujen myötä pienen kasvupyrähdyksen. Ja kovin onnekkaita sattumuksia ovat olleetkin, oottakaas kun kerron.

Yks päivä istuttiin vaan kotona ja mulla oli tylsää. Lähdettiin sit kauppareissulle ja päädyttiin meidän kaupunginosan kirkolle (!!) kirppikselle. Ostin sieltä jo aiemmin esitellyn keltaisen mikälien. Saavuttiin paikalle niin myöhään että ihmiset jo pakkaili kamojaan, enkä ollut ajatellut tekeväni kummoisiakaan löytöjä. Vaan toisin kävi! Yhdellä nuorellaparilla oli pöydässään ihastuttavat kukkalautaset. Kolme euroa pyysivät koko kasasta, en jäänyt epäröimään. Ja hyvä etten jäänyt, koska sillä aikaa kun kaivoin kolikoita kukkarosta niin paikalle ilmaantunut mummo yritti ostaa lautaset vielä uudestaan. En alkanut hempeilemään koska sillä on ollut varmasti aikaa kasata omaa mummoastiastoa jo pidempään kuin mulla.

Nämä poikkeaa muusta astiastosta kahdesta syystä. Ensinnäkin ne ovat kaikki pitkänmallisia. Toisekseen ne ovat kaikki samanlaisia kuvioltaan. Mutta pitkulaisuus hyvitti jälkimmäistä ominaisuutta, koska me tarvitaan enemmän tarjoiluastioiksi sopivia kukkalautasia jokatapauksessa. Noista voi tarjoilla vaikka mitä! 

Kerroin aiemmin jo kun ei soppalautasia meinaa löytyä mistään. Nyt mä olen onnistunut löytämään kaksi (2) kappaletta. Koko Helsingistä. Ovat Arabiaa ja siksi sain pulittaa normaalia enemmän niistä. Mutta ainakin saadaan sopat nykyisin syötyä. Mä teen usein nykyisin jauhelihasoppaa, se on niin hyvää ja halpaakin. Ja se on myös hyvä syy ostaa ruisleipää (ja näköjään haukkasin jo ennen kuvan ottoa, sori).

Arabian lautaset mulle myynyt tyttö selosti jotain ulkomaalaisissa vanhoissa lautasissa olevista lyijymyrkyistä tai sensellaisista. Kiva. Että luomua syödään mutta mummoastiaston takia ehkä kuollaan kuitenkin hetkenä minä hyvänsä niihin maaleihin joilla kukkaset on taiteiltu meidän lautasiin. Tyypillistä.

Jauhelihakeitto á la Bucky

400-500g (luomu) naudan jauhelihaa

keittojuureksia, luomua (200g lanttua, 3-4 porkkanaa, pala selleriä, 1-2 palsternakkaa)

pala (luomu) purjoa, maun mukaan

1 l vettä (tai enemmän jos liemi maistuu)

1 (luomu) lihaliemikuutio

1 (luomu) kasvisliemikuutio

kokonaisia (luomu) mustapippureita, laitan ite 5-6 kpl

suolaa maun mukaan (huom: liemikuutioissa on jo!)

laakerinlehtiä 1-2

tuoretta persiljaa

1. laita vesi kiehumaan, lisää liemikuutiot joukkoon

2. pilko juurekset, aloita lantusta (kestää kypsyä), nakkele juurespalaset veteen sitä mukaan kun homma etenee.

3. kun kaikki juurekset ovat vedessä ja vesi kiehuu, ala ruskistaa jauhelihaa

4. kun juurekset ovat kiehuneet noin 10 min, lisää jauheliha, paloiteltu purjo, pippurit ja laakerinlehdet. Anna kiehua vielä 5-10 min.

5. kun juurekset vaikuttaa kypsiltä, ripottele joukkoon vielä persilja silputtuna ja tarkista maku.

Parvekeinventaariota ja muuta avautumista

Muilla on helatorstai elettävänä, mulla onkin ihan hela loppuviikko aikaa miettiä et mitä tekemistä keksisin kun ei töihin tartte mennä. Otin ylityövapaata. Tosiasiassa ehkä töissä olis enemmän tekemistä kun kotona mutta meni jo. Tai no, olis täälläkin kaikkea tylsää tekemistä kuten pyykinpesua. Odottelen tässä et aurinko alkais näyttäytyä ja tarkenisin mennä edes parvekkeelle puuhastelemaan. Vaikka sitten kyllä alkaa näkyä varmaan ärsyttävät ikkunanpesuraidat kuten mulle aina käy.

Edellisviikolla pesin pikkuparvekkeen kirjaimellisesti lattiasta kattoon (en kattoa). Olisi pitänyt ottaa siitä kuva, siitä tuli niin siisti ja hyväntuoksuinen. Tai no, eihän se tuoksu sitä kuvasta olis kyllä välittynyt. Mut kyllä te tiedätte miltä mäntysuopa tuoksuu. Mun mielestä ei ole oikein puhdasta ellei mäntysuopa tuoksu. 

Viime viikonloppuna siirryin sitten parvekkeen "isolle puolelle" pesuämpärin kanssa. Tuli sekin kuurattua. Ihmeellisen autiolta se näytti ilman normaalia tavaramääräänsä.

"Misä sun kaik roinat ova?"

Pikkuparvekkeella sensijaan riitti tungosta. Siellä on nyt vain pieni kuja josta pääsee kulkemaan isolle parvekkeelle. Roinakuja. 

Kissa esittelee kulkureittiä.

Niin, eli siis tämän takia olisi juuri pitänyt ottaa kuva siitä kuinka siisti pikkuparveke oli siivouksen jälkeen. Too late now.

Siivousinnossani olen myös inspiroitunut hankkiutumaan kaikenlaisista tavaroista eroon. Älkää kuulkaa kysykö, olen ehkä sairas. Hollantilainen tykkää. Lätkin paikalliselle FB-kirppikselle tavaraa myyntiin sitä mukaan kun se tulee vastaan enkä heti keksi mihin sitä enää tarvitaan. Myin kaikki pajukorit, pajuseinät, pajutornin, paju nämä ja nuo.. Vielä mietin et mitä muuta. Ehkä noi aurinkotuolit. Mutta en ihan tervehtynyt ole suinkaan, taka-ajatuksena on sohvan hankkiminen parvekkeelle. Sellaisen kulmasohvan. Se ei maksa paljoa, mutta tarpeeksi paljon joutaakseen odottamaan kesälomarahoihin asti. Ne tulee tietty vasta heinäkuussa. Istun siihen asti sit varmaan lattialla.

Tuossa pikkuparvekekuvassa pilkottaakin kulma siellä olevasta kaislamatosta. Ostin sen kun muutin tänne ja hyvin se on kestänyt vaikka Francis käyttää sitä pääasiallisena kynsienterotuskohteenaan. Muistelin että se oli aika kallis, tai ainakin silloisesta "harjoittelijapalkasta" se tuntui isolta summalta. Koska en raaski ostaa isolle parvekkeelle mitään parvekelaattoja kun ei tiedä koska tästä lähtö tulee, niin ryhdyin netistä etsimään samanlaista kaislamattoa sillekin puolelle. Löysinkin, ihan samanlaisen, hinta 15 euroa. Hieno juttu! Samalla mietin että miten pieni se mun palkka oikein silloin 5 vuotta sitten olikaan jos 15 euroa meinasi kaataa koko talouden. Lähdin Anttilaan kauppaan hakemaan mattoa kotiin. Siellä paljastui todellinen hinta: 79,90 euroa! Jösses! Kissan raapimamatosta! Taisi muistikuvani hinnasta olla sittenkin oikea. Kassalla tiedustelin syytä moisele hintaerolle saman lafkan nettisivujen kanssa. "Meillä on eri hinnat". Aijaa. Mitäköhän mä kysyin? 

Koska olin jo tehnyt kaiken tämän aivotyön ja hommannut hollantilaisen kantamaan mattoa, olihan se silti ostettava. Syödään sitten hernekeittoa loppukuukausi. Nyt kun vaan ilmat lämpenisi niin voitais syödä sitä edes parvekkeella uuden maton päällä. Ei se mun palkka kyllä nykyisinkään taida kovin suuri olla kun tämmönen hernekeittokriisi tästäkin tuli. Onneks hernekeitto on hyvää. Ja luomuhernekeittokin on halpaa. Nyt muistin just et unohdin ostaa kuivasipulirouhetta sen kanssa, pahus..

Me laitettiin keittiöön uudet verhot jo pääsiäisenä. En oo saanu niistä hyvää kuvaa ni jääkööt esittelemättä. Eipä niissä H&M:n 12 euron verhoissa paljoa kyllä esittelemistä olekaan. Mutta eniveis, verhoasennuksen jälkeen tohon keittiön ikkunaseinälle jäi paljas läntti. Siinä oli aiemmin valkoinen verho, mutta se oli täynnä kaikenmaailman epäilyttäviä tahroja, jotka ei lähteny edes pesussa. Mietin mitä länttiin laitetaan ja löysin kellarista ihan omista kätköistäni tällaisen hauskan liitutaulun.

Mulla on ollut tää vanhassa kodissa joskus seinällä. Kuten kuvasta näkyy, tyylikin oli silloin vähän erilainen. On mulla vielä noi isot taulut jossain jemmassa...

 

Nyt taulu sopi länttiin kuin nenu päähän. Mitään tohon ei kyllä voi ripustaa kun naputin vain pienillä nauloilla ja tossa seinässä tarttis käyttää jotain erityisripustushommeleita. Taas oli pitkään palvelleelle kukkavasaralle käyttöä. Ilman näitä en kyllä selviäis. :D

Kävin lauantaina katsomassa sairaalassa aivoverenvuodon saanutta ystävää. Ei siitä sen enempää, kurja juttu jota ei kyllä toivosi kenellekään. Vietiin sairaalaan kukkia, tai siis yritettiin viedä, ei sinne saanut. Syy oli se, ettei hoitajilla ole resursseja vaihdella niistä vesiä ja mikrobit lisääntyvät sitten niissä seisovissa kukkavesissä. Okei, ihan hyvä pointti ja ymmärrän ettei se resurssipula ole niiden hoitajien syy. Mutta kyllä mietitytti tämäkin. Se sairaala oli ihan tajuttoman ankea paikka. Veikkaan et Suomessa vankiloissakin on viihtyisämpää. Mä haluan elää maassa jossa hoitajilla on aikaa sen verran viipyä potilaiden vieressä että heittävät vanhat kukat pois/vaihtavat vedet. Joka huoneessa on roskis ja vesipiste. Siinä voi samalla kysellä potilaan voinnin. Nyt ne ei ehdi, on liian vähän hoitajia. Ilmeisesti on liian vähän rahaa. Lastensairaalakin pitää kansalaisten ite rakentaa lapsilleen. Ketä mä äänestän sit ens kerralla eduskuntavaaleissa et saadaan kukanvaihtohenkilö joka sairaalaan? Sellainen joka aloittaa aamulla joltain osastolta kukkienvaihdon (ja potilaiden kanssa juttelun) ja menee huone huoneelta ja osasto osastolta eteenpäin. Onks sellasia? Miten sellaiseksi pääsee? Voisin ruveta. Eikä tämä kysymys koske vaan kukkavesienvaihtoa vaan ylipäätään sitä, että jos resurssipula estää sairaiden ystävien ilahduttamisen kukilla niin mitä kaikkea muuta se estää? Mun tekee mieli hakea se ystävä sieltä meidän soffalle makoilemaan.

Aina mulla lähtee jutut ihan hakoteille, sori.

Koska toinen ystäväni oli ostanut kukat mutta lähti aamulla heti ulkomaille, mä sitten toin kukat meille. Leinikkejä. Mulla ei ole sellaisia ennen ollutkaan vaikka olen kyllä niitä kukkakaupassa tuijotellut. Kauniita ovat. Suorastaan niin kauniita että aion ostaa jatkossa kyllä näitä kotiin. Ainut ongelma tässä kauniissa puskassa on se, että aina kun katson sitä niin ajattelen siellä sairaalassa olevaa ystävääni ja tuntuu epäreilulta kun kukat eivät ole hänen vieressään vaan meitsin keittiön pöydällä.

Tässä vielä kuva kukista nyt kun ovat auenneet lisää. Mukana myös pari neilikkaa.

Täällä jatkuu parvekkeen siivous, tai lähinnä sisustus. Mulla ei edelleenkään ole tietoa mitä sinne tulee, ilmeisesti ainakin jotain uutta kun vanhat jutut on myyty. Kirppikseltä löysin hassut valot, nä on varmaan lastenhuoneeseen, mutta nyt ne tulee mun kesähuoneeseen.

Käsityöaiheinen arvonta tulossa piakkoin, pysykää kuulolla. :)

Kevätkirppiksien keltaista satoa

Kirppiksillä kiertely on meikäläisen suosikkihommaa ihan ympäri vuoden, mutta kyllä se niin on että lumien sulettua (jos sitä lunta nyt edes on ollut) käy töppöset kohti kirpputoreja kyllä normaalia tiheämpään tahtiin. Mikäköhän siinä on? Ehkä sekin, että myyjät aktivoituvat. Täällä pääasiaseudulla on kaikenmaailman siivouspäivät ja kirppismaratonit menossa heti kun aurinko hiukan pilkahtaa. Ja minähän sitten menen niihin kolikkokukkaron ja tyhjien kangaskassien kanssa hollantilaisen vastustusvihjailuista huolimatta. Jos meille joskus ero tulee niin varmaan sen takia kun tuo ei löydä mua enää kirppikseltä haalimieni tavaroiden alta. Toisaalta kun olen katsonut niitä amerikkalaisten hamsteriohjelmia niin en kyllä halua tulla sellaiseksi eli toistaiseksi avioliitto on vielä selvillä vesillä.

Ensin pari kuvaa parvekekukista, jotka tietysti kuolivat sillä aikaa kun mä olin humputtelemassa Englannissa. Onneks ehdin ottaa kuvat, katon näitä sitte.

Kevätkissoja.

Ympärivuotinen kissa.

Kaapelitehtaalla oli pääsiäisenpyhinä neljän päivän kirppismaratoni. Hulluutta, mutta pakkohan se oli käydä. Menin vasta sunnuntaina kun ajateltiin kaverin kanssa että joko silloin olis laantunut se toohotus. Mitä vielä, saatiin jonottaa sisälle puoli tuntia! Ja siinä jonossa sitten kaikenkarvaiset eduskuntavaaliehdokkaat ahdisteli mainoslappujensa kanssa. Tässä muuten välihuomautuksena että olen aivan korviani myöten jo täynnä näitä vaaleja. Aion toki huomenna marssia läheiselle koululle henkkarit ojossa kansalaisvelvollisuuttani täyttämään, mutta samalla kyllä olen iloinen siitä että tämäkin aivopesuruljanssi on ohi. Siis niin paljon silkkaa pskaa noi ehdokkaat päästää suustaan. Ei nyt tietenkään kaikki, mutta pelottavan moni. Ja jos ei nyt mennä edes niiden "vaalilupausten" sisällölliseen antiin niin lyhyesti ilmoitan että arvostaisin itse sitä jos eduskuntaan halajavat osaisivat itse edes kirjoittaa. Yhdyssana vai yhdys sana. Miettikääpä sitä. Tai älkää turhaan miettikö, ruvetkaan kansanedustajiksi. :D

Anteeksi, ajauduin raiteiltani.

Niin, ne kirppislöydöt. Halvalla löytyi Kaapeliltakin kaikkea kun otti selkeän teeman sekä muisti hengittää syvään ja laskea kymmeneen aina kun joku törttö töni käsilaukullaan ja/tai kiilasi täpötäysillä käytävillä kanssakirppistelijöitä kumoon. Otin teemaksi parvekkeen. Löysin kivoja purkkeja:

2 € yhteensä.

Yhdeltä sedältä ostin tällaisen kahvisäkin kolmella eurolla. Ei mitään hajua mitä sillä teen (älkää kertoko hollantilaiselle), päätin vaan että se sopii parvekkeen tämän kesän tyyliin (ei mitään hajua mikä se on).

Olen roikkunut FB:n kirppiksillä lähiaikoina aika paljon, lähinnä siksi kun olen myynyt siellä tavaraa. Välillä pitää jotain poiskin laittaa, nih. Löysin sieltä kahvipapusäkin kanssa yhteensopivat tyynyliinat. Tai siis, kahvisäkki sopii näiden kanssa koska ostin ne ekana. Mitä lie henkkamaukkaa ovat, mutta ei maksanu paljoo.

FB:ssä on sellainen ryhmä kun "Kirppistapahtumat Helsinki". Sitä katselin aamulla kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Huomasin että meidän lähellä oli kirppis, sinne siis. Mukaan tarttui mummoastiastoa (kuvat myöhemmin) ja tällainen keltainen mikälie. Hollantilaisen mielestä mikälie oli liian keltainen. Perustelin hankintani sillä, että mikälie menee tämän kesän teemaan, josta en tiedä vielä muuta kuin että se on värikäs. Huomautin myös sen sopivan yläkuvan tyynyliinaan (joka oli hollantilaisen mielestä ruma) ja että niin kauan kuin mä ja kissa ollaan siellä parvekkeella koko ajan kahdestaan niin meillä on yksinoikeus päättää sen sisustuksesta. 

Saas nähdä näkyykö hollantilaista ensi kesänä parvekkeella entistä enemmän tai entistä vähemmän..

 

Tarttis vissiin ikkunat pestä..

Uusi lukija, tervetuloa! :)

Huom: Niina Koon blogissa on kiva arvonta, käykää kurkkaamassa!

Sairasloman sietämätön tylsyys

Kuten otsikosta voi päätellä, olen edelleen kipeenä. Kävin ihan lääkärilläkin valittamassa asiaa ja se määräsi koko loppuviikoksi lepoon. Epäilivät angiinaa vai mikä nielutulehdus se nykyisin on, kun koko kaula oli niin kipeä että hyvä kun pystyin päätä kääntämään. Puhumisesta ja nielemisestä ei meinannut tulla mitään pariin päivään. Makasin yöllä hereillä sängyssä kun en voinut nukkua. Mietin että "mun koko naama särkee"..en oikeesti tiennyt enää että mistä se särky alkaa ja mihin se loppuu, tuntui että hampaat, korvat, leuat, nielu ja otsakin särkee. Ihanaa. Alkaako aikuisena kaikki sattua enemmän vai miksi flunssa tuntuu näin kamalalta?

Onneksi nyky-yhteiskunta on sairaslomalaisellekin helppo paikka kun viihdykettä tulee joka vempeleestä ja suurimman osan niistä voi ottaa sänkyyn mukaan. Niinkuin vaikka tämän läppärin. Ja tabletin. Kirjojen lukeminen on tuntunut liian haastavalta, siinähän pitää liikutella silmiä ja välillä kääntää sivuja. Yhtenä parempana päivänä sain selailtua läpi uusimman Novitan neulelehden (kaikki siinä näytti ihan ysäriltä, yäk). Eilen päätin pitkästä aikaa kokeilla läppärillä pelaamista kun oli vähän parempi olo. Siinähän se päivä sitten menikin.

Nyt onneksi vielä koko viikonloppu aikaa parannella. Säikähdin eilen vähän kun sain kolmiolla varustetusta kipulääkkeestä todella omituisen olon, kaikki pyöri ympäriinsä ja oksetti. Ihan kun olis ollut kaatokännissä. Taidan tänään jättää lääkkeet vähän vähemmälle ja luottaa vaan teen ja hunajan voimaan.

Hollantilainen on kiltisti juossut lähikaupassa hakemassa milloin mitäkin flunssanparannuskeinoa. (Viimeksi Ben&Jerry´s purkin, Pätkis-pussin ja hedelmäkarkkeja...) Mun oli tarkoitus aloittaa detox-kuuri huvin ja urheilun vuoksi ja sitä varten olin jo hankkinut kaikenlaista ainesosaa. Nyt se joutaa kyllä odottaa että paranen kunnolla.. Mutta hyvä siis kun oli kotona valmiiksi vihannesmehuja, hedelmiä ja ravinnepitoisia ruoka-aineita, olen niistä sitten kokkaillut kun olen ollut sellaisessa kunnossa. Jo aiemmin selailin netistä ihan tavallisia ruokaohjeita, joista saisi pieniä muutoksia tekemällä sokerittomia ja gluteenittomia. 

Kokeilin Marrakechin broileria yhtenä päivänä kun en yksinkertaisesti jaksanut kokkailla mitään ihmeellistä. Tämä oli niin helppo ohje, kaikki vaan heitellään pataan ja laitetaan uuniin. Mausteisuuskaan ei haitannut kun makuaisti ei ole ihan parhaimmillaan ja chili vaan sopivasti avasi tukkoista nenää. :D

Meidän lähi-Prismasta saa L´Uomu Nokka -luomubroileria  ja olen muutaman kerran nyt sitä ostanut. Noloa tunnustaa mutta kyllä sitä vaan on niin tottunut ostamaan valmiiksipureskellun näköistä ruokaa että kokonaiset kanankoivet paketissa hetkellisesti jopa vähän järkytti mua. Toisessa oli vielä höyheniäkin jäänyt nilkkaan kiinni. Ja mun piti vielä leikata ne osiin. Sairaana varsinkin tämä toimitus oli aika ahdistava, leikkelin siinä sitten nivelten kohdalta ja vääntelin koipia jotta saisin ne kahteen osaan. Taas kaivoin yläasteen kotsankirjan avuksi, onneksi siellä neuvottiin tällaiselle uushesalaiselle miten kana leikataan ja sain koivet pannulle. Kokemus oli kyllä hyväksi, jos aikoo syödä lihaa niin on ihan hyvä myös tiedostaa että mistä sitä lihaa tulee..jonkun koivethan ne siinä! Ensimmäisen maailman ongelmia..

Taas mä leikkasin chiliä ihan vaan paljain käsin ja vielä sormenpäillä rapsuttelin että varmasti irtoaa kaikki siemenet. Illalla ihmettelin kun sormenpäät on tulessa. Ja voin kertoa että nenäkin oli sittemmin tulessa kun niistämiseltä ei oikein voinut välttyä. Tyhymä minä.

Sairaslomalaisen yksi piristys on ollut erilaiset smoothiet, jotka valmistuu käden käänteessä. Sama periaate tässäkin eli kaikki ainesosat vaan koneeseen ja kone päälle. Suosikiksi muodostui seuraavanlainen seos:

jäiset mustikat (poimin ite), n. 1dl

raastettu tuore luomuinkivääri, (n.2cm pätkä)

tuore minttu (pakastimesta, parvekkeelta..), maun mukaan

sokeriton mantelijuoma, 2-3 dl

luomuhunajaa, 1 rkl

luomubanaani, 1 kpl hieman kohmeisena

luomupellavarouhe, 1-2 rkl

Jouduin tosin välillä jättää pellavarouheen pois kun kurkkua oikein kutitti.

Nam! On se kumma jos ei näillä eväillä kohta selätetä tätä tautia.

Lopuksi vielä kuva mun kirppislöydöstä viime Turku-reissulta. Löysin poliittisesti epäkorrektia lankaa. :D Mitähän tästä sitten tekis...?

Hääpaikan tunnelmaa

Mieluusti olisin itse hääpäivänä napsinut kuvia sieltä täältä vaan eipä olisi ollut kyllä aikaa, eikä ehkä hermojakaan. Onneksi kuvaaja hoiti hommansa. Tässä hiukan häiden iltajuhlapaikan tunnelmaa ennen vieraiden saapumista. Tila oli ihanan valoisa kun luonnonvalo tulvi sisään joka suunnalta.

Tuossapa näkyy ihana morsiuskimppuni.

Karkkibuffetin kokosin erilaisista lasipurkeista ja pussukoista, joista suurin osa löytyi kotoa jo valmiiksi. Pussit mulla on ollut jo kauan (H&M Home), vasemmanpuoleinen purkki toimittaa meillä normaalisti saippuapurkin virkaa pesuhuoneessa, sen viereinen purkki taas löytyi kirpparilta eurolla. Ainut uusi ostos oli etuallalla oleva kannellinen Pentikin purkki, jonka sain puhuttua kaupasta sillä selityksellä että tarviin sitä myöhemmin tuikkujen säilytykseen. Viialan 2 litran Kesto-purkki on mummini. Kauhojen virkaa toimittivat ihan vaan isotädin peruja olevat soppalusikat. Eli aikamoinen karkkiastiacoctaili. 

Kehyksiin laitoin meistä molemmista herkuttelukuvat, joissa oli jotenkin niin samanlainen tunnelma. Kumpikin on kuvissa vähän päälle vuoden ja vasta pääsemässä makean elämän makuun.

 

Hollantilainen kiukutteli puolitosissaan sitä, että olin valinnut karkkibuffetin antimet täysin bridezillamaisesti värien perusteella. No, niinhän se olikin. :D Hollantilainen oli huolissaan siitä, ettei karkit ole hänen makuunsa. Yritin selittää ettei hän ehdi missään karkkibuffetin vieressä illan aikana muutenkaan seisoskella ja että karkit on vieraille. Pitääkseni tulevan aviomiehen kuitenkin edes liiton alkumetrit tyytyväisenä, junailimme kaasojen ja anopin avustuksella makeanpersolle sulholle henkilökohtaisen karkkibuffetin morsiusparin pöytään. Sulhasbuffasta löytyi vain ja ainoastaan hänen suosikkiherkkujaan, joita siis rahdattiin Alankomaista asti. 

Kaikki kuvat (c) Mika Kurkilahti

Kirppiskierros hollanniksi

Pääsiäinen on meillä sujunut reippailuteemassa, sillä joka päivä on tullut käveltyä kilometritolkulla. Uudet kengät jalassa, tietysti. Perjantaina hollantilaisella oli ylläripolttarit, jonka vuoksi in-laws viihdytti mua viemällä mut eläintarhaan. :D Lauantaina käveltiin ympäriämpäri Rotterdamia sukukokouksen merkeissä, käytiin museossa ja puistopiknikillä. Eilen käveltiin jokainen kortteli Belgian Gentistä. Tänään piti ottaa iisisti, kunnes keksin että viereisessä kylässä on kirpputori paikallisella jäähallilla. Sinne siis!

Yritin hillitä pahinta ostosvimmaa, mutta jotain matkalaukuntäytettä lähti väkisinkin matkaan. Onneks hollantilainen tietää jo nykyisin et se jättää noin 10 kiloa varaa ja tilaa omaan matkalaukkuunsa mun shoppailuille...

tuulimyllylaatta 1 €

Purkki oli pakko saada, koska hollantilainen on aikanaan ollut töissä samanssa kaupassa hyllyttäjänä. 

purkki 1 €

Mä en oikein kehdannut tinkiä mistään..kielimuuri. Kaunis englantilainen kukkalautanen sopii mummoastiastoon. En taida kyllä tätä raskia laittaa pesukoneeseen.

kukkalautanen 5 €

Löytyi myös nukkiskokoiset pata ja pesuvati. Muitakin nukkisjuttuja oli, mutten näköjään huomannut niitä kuvata.

pikkuastiat 2 €

Lasipurkit ja -pullot tulee yhteen projektiin. Ja sitten lopulta parvekkeelle. 

Lasiesineet + telineet 1 €

Tänään on muuten lähinnä istuskeltu ja nautiskeltu oloistamme ja -huokaus- tuosta puutarhasta. 

Vielä muutama kuva Gentin keväästä. Kyllä mä voisin tänne hoodeille jäädä hengailemaan. Tai ainakin lottovoiton jälkeen ostaa täältä kakkosasunnon. :D