Kissakatsaus ja vuosipäivitys

Vuosi siinä vierähti taasen, kuten pari kirjoitusta sitten uumoilin että joskus saattaa vielä käydä. No, elämä on. Mä oon nyt keväällä yrittänyt innostua taas kaikesta, mutta kyllä se vähän tökkii. Loppuvuosi oli sen verran pskamainen että siinä on mennyt hetken ennen kuin on jaksanut taas odottaa tulevaisuudelta jotakin. Monien asioiden ja tapahtumien summa veti mielen mustaksi muutamaksi kuukaudeksi.

Jouluaattona tapahtui se kaikkein pahin ja loppuelämän joulut on varmaan pilalla: jouduttiin viemään Francis eläinsairaalan päivystykseen lopetettavaksi. Muutama päivä siinä oltiin jo neuvottomina katseltu vierestä kun toisesta elämä hiipuu pois. Jouluaattoaamuna hän tallusti sängyn alta pois, horjui olohuoneeseen ja pinnisti sohvalle makaamaan sen näköisenä et se on menoa nyt. Ymmärrettiin sentään lähteä häntä viemään. En jaksa kirjoittaa yksityiskohtia, se on liian tuskallista. Joululoma meni ihan sumussa vaikka sen tarkoitus oli vapauttaa meidät molemmat loppuvuoden muista masentavista aiheista.

Puhelimesta löytyi melkein päivällee vuoden vanha kuva, jossa Francis nautiskelee lahjoituksena saadusta keinutuolista parvekkeella. Tulen kaipaamaan meidän yhteisiä parveketuokioita ja kaikkia tuon otuksen omituisia tapoja.

Päätettiin aika pian uuden vuoden jälkeen jo että otetaan uusi kissa, mutta vasta myöhemmin. Luettiin netissä kissaroduista ja ihmeteltiin että pitäisikö lähteä sille tielle vai katsoa josko jostakin löytyisi koditon uusi pikkukaveri. Rotukissat alkoivat houkuttaa, en oikein tiedä mikä siinä on. Yksi syy on varmasti se että Franciksen syntymä ja toisaalta myös kuolema jäivät mulle osittain mysteereiksi. Haluan että seuraavan karvalapsen tausta on selvä. Parin kuukauden pohdinnan jälkeen todettiin että brittiläinen voisi olla meille hyvä rotu. Jätettiin asia kuitenkin hautumaan.

Kevään mittaan meillä on kyläillyt Silva, joka on peräisin Hesylta Rekku Rescuelta ja majailee Haagassa ystäväpariskunnan luona. Hän on ollut meillä hoitokissana kotiväen reissaillessa. Silva on sekoitus säikähtäneen näköistä ilvestä ja pulleroista seuraneitiä. Silva on ollut meillä kuin kotonaan, minkä vuoksi meidän kissakuume onkin sitten kuitenkin alkanut nousta...

"Ai mitäh?"

Selailtiin varovasti brittipentujen kuvia netistä ja pohdittiin mistä saisi "golden tipped" tai kilpikonnakuvioisen otuksen. Yhtä melkeen mentiin jo Tamperelle asti katsomaan. Eikö asuntojakin tarvii monta kertaa katsoa ennen kuin ostaa...? Sitten kävi hyvin klassinen tapaus, tuijotettiin yhtä söpöä tyttöpenskaa niin kauan että oli pakko laittaa kasvattajalle viestiä ja kysyä saako sitä tulla katsomaan.

Käytiin katsomassa pentua ja sen sisaruksia ennen pääsiäistä ja ryhdyttiin sen jälkeen sisustamaan kotia jälleen kissalle sopivaksi. Eilen meille muutti tällainen pikkuvekkuli:

"Löysin heti tuon naisen langat"

Kattimatti on Rhinestone´s Hewitson Miss Harry, tuttavallisesti ihan vaan Harri. Hän on saanut nimensä viinin mukaan, mitä itse ainakin pidin hyvänä enteenä. Paranee varmasti vielä vanhetessaan.

Harrin edesottamuksia löytyy blogista jatkossa nimellä Pikku-Harri, erotuksena tästä Harrista.