maanantai 18. helmikuuta 2019

Lepakkolinnan tyttären kompastuskivi: lepakkohihat

Kun lapsuudenkotini Otavakallio aikanaan valmistui, se kohosi korkeammalle kun muut alueen talot paitsi kerroksien, myös mäen päällä olevan sijaintinsa vuoksi. Tulee itellekin ikäloppu olo kun kirjoitan näin, mutta siihen aikaan mäen alapuolella oli vielä lato ja pelto, jotka omisti lähellä asuva Pappa N. Opin vasta aikuisena papparaisen oikean nimen, lapsena sanoin häntä Maanisännäksi. Maanisäntä ihan sitä peltoa viljeli ja usein ajeli traktorillaan siinä lähitienoilla. 

Maanisäntä kutsui mua ja siskoani Lepakkolinnan Tytöiksi. (Fair enough). Tämä siis siksi, kun talomme oli hänen mielestään "lepakkolinna" eli vissiin vähän liian iso ja korkea tuttuun maalaismaisemaan. Myöhemmin meillä olikin lepakoita. Vein yhden niistä kouluun lemmikkieläinten esittelypäivänä. Kas näin hankitaan normaalin ihmisen maine. 🏰

Tämä lepakkojuttu nyt tuli mieleen kun kävin taas kuusi vuotta kröhöm odottaneen lepakkohihapaidan kimppuun viikonloppuna. Nyt se tuli vihdoin valmiiksi. 

Paita on ollut sen kuusi vuotta käytännössä viimeistelyä vaille valmis. Ehdin loppulangasta jo neuloa asusteitakin. Mutta ne pirun hihat. Jouduin tekemään ne muutaman kerran uudestaan että sain ne siististi paikoilleen. Tulihan niistä vähän tiukat ja paidastakin pieni. Mutta onni onnettomuudessa on se, että meikäläinen on synnytyksen jälkeen laihtunut samaa tahta kun vauva on lihonnut. Eli hyvinhän tuo lopulta sujahti päälle.




Onneks väri miellyttää silmää edelleen, tämä pääsee käyttöön. Siis heti kun pääsen johonkin ihmisten ilmoille ilman vauvaa, luulen että maitopuklun putsaaminen tuosta aiheuttaisi jonkun naksahduksen mun päässä. 

Puolivalmiin paidan sisältä tuli Franciksen karvoja. Ihme aikakapseli. Vähän tuli ikävä. 😢😢


Hiljaa hyvä tulee ja tosi hiljaakin tulee joskus ihan käyttökelpoista. Mä olen kyllä nyt kunnostautunut keskeneräisten projektien kanssa, kaikki on nyt kasattu. Hyvä minä.

Siinä pellolla on muuten nykyisin koulu, jossa siskon lapset käy. Niin se aika vaan menee eikä ketään odota.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti piristää päivääni! Kiitos! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...