Neuleunelmia ja yösyöttöjä

Mjoo, kuten viimeksi totesin niin neulominen jäänyt sattuneesta syystä viime kuukausina vähän vähemmälle. En ole kymmeneen vuoteen neulonut näin vähän lokakuussa. Kaameeta. No eipä silti, en mä ehdi tehdä mitään muutakaan. Jos ehtisin niin varmaan neuloisin. Oikeastaan voisin just nyt neuloa, kun valvon marenkilevyjen valmistumista täällä silmät kierossa. Hollantilainen ja puolihollantilainen nukkuvat jo. Kuuntelen itkuhälyttimen kautta miten toinen kuorsaa ja toinen välillä havahtuu jotakin mölisemään. Neljä kertaa olen jo juossut yläkertaan vaientamaan sen tissillä. Siis sen pienemmän. Voitteko uskoa että meillä on yläkerta?! Mun paino on taas laskenut pari kiloa ja luulen ettei se ole enää niinkään imetyksestä vaan noista portaista.

Sunnuntaiksi ollaan kutsuttu puolisukua juhlimaan ipanapan nimiäisiä. Olen törsännyt kukka-asetelmiin ja vuokra-astioihin, sekä ostanut kaikki uudet huonekalut asuntoon, joten päätin säästää tarjoiluissa ja tehdä kaikki itse. En tiedä oliko tämä nyt kovinkaan fiksu idea. Tai siis tiedän; ei ollut. Siksi täällä valvon marenkeja keskellä yötä. Sen jälkeen kun muutettiin niin olen huomannut uuden uunin paistavan kaiken liian nopeasti. Marengit vaan ei tunnu valmistuvan reseptin ajassa...

(Nyt kissa tuijottaa epäuskoisena tuota itkuhälytintä, josta kuuluu kuorsausta...)

Julkaisen nyt näitä vauvaneulomuksia sitten. Odottelin että voisin ottaa kuvan jossa ne on vauvan päällä, mutta nyt kun kelit olisi sopivat niin eihän tuo enää näihin mahdu..

Tällaisen setin tein heti ensin:

Napit on kierrätety mun omasta vanhasta villatakista, jonka äidin englantilainen ystävä "Mrs Wood" lähetti äidille kun mä synnyin.

Housut voi kääriävyötäröltä. Nyt kun katson näitä kuvia niin ehkä mun sittenkin kannattaisi vielä sovitella näitä vauvalle.

Neuleideoita on vaikka kuinka valmiina. Ja lankaa. Katsotaan mitä sitä yösyöttöjen välissä ehtisi. Unelmoida voi ainakin.

Hamppua ja tweedia

Eipä tässä pahemmin ole ehtinyt neulomaan kun yksi pikku-ukkeli on päivät aika tiiviisti äiteessä kiinni. Hän mitään päiväunia nuku, pikkuvauvojen hommaa sellanen! Hölmö olin kun luulin että ensimmästen viikkojen kahdet päikkärit päivässä jäisi jotenkin vakioksi. Nyt tuo nukkuu max. 30 minsaa kerrallaan päivisin, herää pieruun ja huutaa. Olen miettinyt että mitä pitäisi jättää ruokavaliosta pois kaverin vatsapaukkujen helpottumiseksi. En ole keksinyt eli en ole jättänyt pois mitään. Toivotaan että tämä on vaan joku outo vauvavaihe -kaikki tuntuu olevan. Hän saa kuitenkin olla päivisin mun puolesta millanen vaan, koska edelleen nukkuu kaikki yöt. 

Mietin just tätä kirjoittaessa että uskallanko alkaa paistaa jauhelihaa, kun vauva nukkuu eikä mies ole vielä kotona. Jos alan, vauva herää heti. Jos en ala, se nukkuu varmasti vielä kaksi tuntia ja mä kuolen nälkään. 

Näköjään blogiin silti uskaltaa kirjoittaa.

Sain viime talvena anopilta lahjaksi useamman kerän Rowanin Hemp Tweed lankaa. Eli siis vähän fiinimpää tavaraa. Väri oli Duck Egg ja mun mielestä jotenkin miehekäs. Siitä sitten syntyi pipo ja kauluri. Hollantilainen suostui neulemalliksi, mutta setti meni kaverille synttärilahjaksi.

Syksyn lähestyessä kyllä neulottaa ja pahasti...täytyy koittaa löytää siihen jostakin aikaa. Jos vaikka yrittäisin valvoa pidempään kun kahdeksaan iltaisin..

Pipon ohje: Rikke Hat by Sarah Young

Kauluri: loppulangoilla ainaoikeaa, yhdistä päät.

Hän on täällä!

En ollut ihan väärässä kun epäilin lapsen pyrkivän maailmaan ennen laskettua aikaa. Hän alkoi pyrkimisen hyvissä ajoin pari päivää ennen laskettua aikaa ja putkahti maailmaan kolme tuntia ennen kuin kello olisi kääntynyt lasketun ajan päiväyksen puolelle. Hyvä olla ajoissa, muttei liikaa. 

Kaverilla on kaksi kättä ja kaksi jalkaa ja kaikkea muutakin ihan oikea määrä. Sanoisin että aika hyvin onnistunut projekti. Kalliiksihan tuo tuli (ja tulee..) mutta niin ne hyvät projektit aina. Nyt täytyy sitten loppuelämä pinnistellä ettei tehdä tuosta mitään hunsvottia. Tähän mennessä ollaan tultu hyvin toimeen. Vauva on perinyt isältä söpöyden ja ruokahalun, multa unenlahjat. Hyvä kombo.

Helteet ovat piinanneet kyllä olan takaa, niin kuin kaikkia muitakin suomalaisia. Lempikuukauteni heinäkuu on mennyt sohvalla hikiläntissä istuessa. Oon kyllä samalla syönyt karkkia ja lukenut hömppää. Vähän neulonutkin. Tosi vähän. 

Tänään käytin kävelyllä ja toiveikkaina nuuskimassa yhdessä kanttarellipaikassa, mutta ei kai tällä paahteella ole sienistä mitään toivoa. 

Tajusin että vihdoin toteutuu myös yksi pitkäaikainen unelma, nimittäin olla lomalla syyskuussa! Pääsen sieneen ja puolukkaan. Eilen jo opettelin vauvan sitomista kantoliinaan. Vaikka kyllähän tuo isänsä hoivissa pärjää jos mä lähden metsälle. Syyskuussa voi olla kyllä kantoliinalle muutenkin tarvetta, sillä asuto pitäis pakata. Löydettiin vihdoin meille oma koti. Ensi kuussa kaupat jos kaikki sujuu mutkitta. 

Näin se sitten menee, parissa kuukaudessa voi riekkuvasta vuokralaispariskunnasta tulla rivitalossa asuva lapsiperhe. o.O

Kahdeksan vuotta isoäidinneliöitä

Vuosi 2010 oli kaikinpuolin käänteentekevää aikaa meikäläisen elämässä. Siihen mahtui muutto, uusi työ, uusi kotikaupunki, uusi parisuhde, kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. Opin myös tekemään isoäidinneliön! Pikkusisko sai keväällä 2010 vauvan, ja isoäidinneliöistä innostuneena aloin tehdä vauvalle peittoa. Valmiiksi se ei kuitenkaan tullut ihan siinä ajassa kun olin ajatellut, siskon "vauva" on kohta reipas tokaluokkalainen. 

Neliöt ovat lojuneet keskeneräisten projektien kasassa monta vuotta. Jossain vaiheessa aloin kiinnittää niitä toisiinsa, mutta kyllästyin siihenkin hommaan. Milloin on ollut tilanne se, että ei ole yksinkertaisesti ollut ketään jolle valmiin peiton antaisi, ja välillä taas on ylipäätään käynyt hermoille ajatus minkäänlaisista vauvaneuleista. Välillä on toki ihan vaan laiskottanut. Jokainen neuloja tietää miten vaikeaa on tarttua uudestaan kerran kesken jääneesen työhön enää sen jälkeen kun inspiraatio on kadotettu. Jossain vaiheessa lupasin itselleni että peitto tarvii tehdä valmiiksi jos itse sattuisin tulemaan raskaaksi. Se oli mun mielestä hyvä lupaus, sillä se piti sisällään aika suuren mahdollisuuden sitä, ettei homman tarvitsisi koskaan ryhtyä. Toisin kävi.

Kaksi ekaa ätiyslomaviikkoa hyörin ja pyörin ja laitoin kaiken mahdollisen kotona valmiiksi, koska olin ihan varma että muksu ilmestyy maailmaan aikaisessa. Eipä ilmestynyt. Aika tässä on käynyt pitkäksi, ja kun ei oikein voi kotoa kauheasti mihinkään lähteäkään, olen sitten ottanut keskeneräiset neuletyöt työn alle. Tämä kahdeksan vuoden peitto on nyt vihdoin kursittu kokoon!

Lankana on Novitan Puro Batik. Peitossa on käytetty kahta eri väriä. En kyllä millään enää muista että montako kerää tuohon meni. 

Vuonna 2010 olin vielä neulehommissa aika aloittelija. En tiedä olenko paljoakaan lopulta kehittynyt, mutta sen teidän että nyt valitsisin hommaan jonkun kevyemmän langan, peitosta tuli nimittäin todella painava! Olenkin jo hollantilaiselle toistamiseen painottanut, että tätä peitoa ei sitten pitkään aikaan saa laittaa vauvan päälle, korkeintaan vähän jaloille. Varsinainen lyijypeitto. Sisko nauroi että pysyypä vauva paikoillaan.. 

Olisko tuo nyt sitten aluksi sellainen köllöttelypeitto vaan eli sellainen johon vauva laitetaan päällipuolelle.

Koska lankaa oli hieman jäljellä, virkkasin lopuksi peiton ympäri vielä puoliympyrää.

Loppulangasta syntyi vielä pienet sukat, eihän sitä poiskaan voinut heittää..

Olen melkein joka päivä tehnyt jostakin ylijäämälangasta pienen vauvaprojektn. Sukkia, ruokalappuja, kuolalappuja, pyllypyyhkeitä.. Jämälankaa oli jäänyt myös ystävän vauvalle tekemästäni takista ja aloin siitä tehdä aikani kuluksi junasukkia. Tietysti lanka uhkasi loppua kesken. Onneksi vieläkin löytyi minikerä Batikia yhden purkin kätköistä. Joskus hyödyttää olla hamsteri! 

Tämän parin myötä uskon että olen saanut kyllä omalta osaltani tästä langasta hetkeksi tarpeekseni. Onhan siitä tullut kaikenlaista tehtyä.

Hirviöhousut ne olla pitää

Pikkusiskoilta, kavereilta (ja muiltakin ei-neulovilta) tulee aina välillä pyyntö neuloa "tämmönen" joku juttu, jonka kuva on löytynyt netistä tai bongattu kaverilla/kaupassa. Yritän ottaa pyynnöt aina kohteliaisuuksina -joku luulee että oikeasti osaan toteuttaa tuosta noin vain jonkun neuletoiveen! Tällä kertaa tilaus pikkusiskolta oli ihan hauska; hän toivoi loppuvuonna syntyvälle kaverin vauvalle monsteripöksyjä. Ohje löyty helposti netistä ja siskon kanssa sovittiin yhdessä lankojen hankkimisesta ja värestä.

Olen halunnut jo hetken kirjoittaa näistä neulomispyynnöistä yleisellä tasolla. Aina ei ole nimittäin ihan itsestäänselvyys se, että mistä löytyy tarvittava neuleohje, tai neuletoivetilaajan lanka/väritoiveet eivät vain yksinkertaisesti mene yksiin ohjeen vaatimusten kanssa vaikka sellainen jostain löytyisikin. Tämä voi olla joskus vaikea ymmärtää. 

Yksi mitä saa aina muistuttaa on se, että useat ohjeet ja kaikki langat ovat maksullisia. Eli tosiasiassa heitto "teetkö mulle tällaiset" tarkoittaa esim. sukkaparin kohdalla että kuluja tulee neulojalle vähintään sen seiskaveikan kerän (n. 10 euroa) verran. Ja tekemiseen menee tietysti aikaa. Tuntipalkoille siinä ei mitenkään pääse, mutta mielestäni kohtuullinen korvaus esim. aikuisen pitkävartisesta sukkaparista, jossa on laadukas lanka, olisi n. 30 euron kieppeillä. On hieman tympeää joskus saada pyyntö esim. tietyn värisestä ja kokoisesta neuleesta, ilman mitään tiedustelua siitä, millaista lankaa tarvitsisin sen tekemiseen tms. Oletetaan, että ostan pyynnön mukaista/väristä lankaa omasta pussistani ja sitten käytän tuntikausia neuleen tekemiseen ihan vain koska muutenkin tulee neulottua. Tai vaikkei oletettaisikaan, niin siltä se kyllä usein kuulostaa. Aikaa menee tietysti myös sen ohjeen ja langan etsimiseen ennen kuin työtä pääsee edes aloittamaan.

Olen usein yksinkertaisesti jättänyt tällaisiin toiveisiin vastaamatta, tai sitten vastannut, että hankitko langat vai hankinko minä + antanut jonkinlaisen arvion kuluista. Se on silti aina kiusallista. Neulon paljon juttuja ihan huvikseni ja itseäni sekä muita ihmisiä ilahduttaakseni, neuleita on kiva antaa lahjaksi. Jos tiedän että joku tarvitsee villasukat, saatan antaa sellaiset joulu/synttäri/ystävänpäivälahjaksi. Mutta tilaus on aina tilaus ja mielestäni eri asia.

Se siitä ja nyt hirviöhousuihin. 

Ohje löytyi siis Ravelrysta ja sen suunnittelija on Hrönn Jónsdóttr. Tein ensin ikään kuin kokeiluversion Novitan 7 Veljestä -sukkalangasta. Tummat raidat ovat oikeasti tumman harmata, ei mustia. Hirviön kasvoissa lankana on Sandnes Garnin Perfect -sukkalankaa (musta, valkoinen ja punainen).

Koska siskon toive oli vaaleanpunaisen sijaan enemmänkin marjapuuronpunainen, jatkoin vielä oikean sävyn etsintää. Netistä löytyikin kaupan Svarta Fåretin Ulrika -lanka, joka oli sopivan paksuista ja jossa oli kaunis marjapuuronpunainen sävy (nro 43) sekä passeli, vähän vaaleampi harmaa. Onneksi raskaana olevia kavereitakin oli siskolla kaksi, eli eipä tuo haitannut että tein vielä toisetkin pöksyt.

Tämä projekti oli ennen oman mahamonsterin aikaa, enkä ole kyllä kolmansia jaksanut askarrella vaikka hauska neule olikin tehdä. Katsotaan josko kolmansien hirviöhousujen aika vielä myöhemmin koittaa. Raskauden aluksi olin pitkään niin epäuskoinen, etten yksinkertaisesti viitsinyt neuloa vauvalle yhtän mitään. Ensimmäisten ultraäänikuven jälkeen ajatus vauvasta tuli sen verran todellisemmaksi, että tilasin netistä vinon pinon ihania merinovillaisia vauvalankoja ja aloin neuloa uudelle tulokkalle. Onneksi aloin, koska sitten tuli monen kuukauden suvantovaihe, jolloin ei yksinkertaisesti neulepuikot pysyneet käsissä. Pahoinvoinnista kärsin vain aluksi, mutta hengittäminen kävi jossain vaiheessa niin raskaaksi, että kaikenlainen käsillä tekeminen sai lihakset ihan maitohapoille. Nyt äityslomalla olen sitten pikku hiljaa ommellut saumoja ja lisäillyt nappeja sinänsä valmiisiin vauvaneuleihin. Niistä sitten kuvia myöhemmin.

Joululahjaneuleet, osa 2/2

Vihdoin!

Tuntuu hiukan hölmöltä tehdä postaus joululahjaneuleista maaliskuussa, mutta toisaalta tämä kuvaa jotenkin aika hyvin sitä vauhtia jolla mä saan omia asioita aikaiseksi nykyisin. Töissä kun tarvii kaikki tehdä just ajallaan ja mieluusti jo sitä ennen, niin sitten tulee vetelehdittyä yksityiselämässä. Eipä kai se niin vaarallista ole. Tai on se välillä, jos ei vaarallista niin ainakin vähän vakavaa. Esim. olen onnistunut jättämään taas viime tinkaan auton huollon ja katsastuksen, hammaslääkäriajan varaamisen ym. ym. Olen yksityiselämässä näköjään vähän viime tingan nainen. 

Tänään sentään olin niin itseäni edellä, että pakotin hollantilaisen kaivamaan auton kinoksesta, koska tiistaina on ihme kyllä huoltoaika varattu (viimeinen mahdollisuus). Eihän se lähtenyt käyntiin. Siis se auto. Kaikenlaista vikaa siinä on, mutta tämä oli uusi temppu. Onneksi kyse oli vaan akusta, joka oli tyhjentynyt kovilla pakkasilla. Kaverit tuli apuun. Lupasin niille kahvia ja kinuskijäätelöä, mutta se oli aika julma lupaus ottaen huomioon että kun auto lähti käyntiin, meidän piti lähteä sillä äkkiä ajalemaan että saatiin akku ladattua. Jäivät ilman kahvia ja jäätelöä.

Kaiken lisäksi muuten meidän auton alla oli joku varpusparvi pitänyt majapaikkaa ja syöneet auringinkukansiemeniä konepellin alla. Parkkipaikkaa oli pidetty pskahuussina ja olipa joku nokkelin nokkeli käynyt jotain eristettäkin repimässä lämpimikseen. Musta tuntuu että ne vähän liioitteli, ei se auto nyt niin kauaa ole paikallaan seissyt...

Sain vihdoin siskolta kuvat bolerosta, jonka annoin hälle joululahjaksi. Tuo olisikin ollut suht vaikea kuvata ilman että se on jonkun päällä. 

 

Lankana tässä on Novitan Kajo. Ohje on Aran Cabled Shrug, joka löytyy samalla nimellä Ravelrysta ja netistä tästä linkistä. Onnistuin jotenkin sörssimään tuossa (jälleen kerran) tiheyden kanssa, vaikka tein koetilkun. Koon piti siis alunperin olla paljon isompi. Onneksi pikkusisko on pieni.

Tein jämälangasta kynsikkäät (ohje omast pääst) sekä tällaisen kissahatun eli Pussy Hatin.

Nyt on vähän kännykkälaatuista kuvaa, mutta ei voi mittää. 

Sain synttärilahjaksi anopilta kaksi kerää aivan ihanaa hollantilaista Scheepjes Whirl -lankaa. Niistäkin piti sitten tekemäni huiveja. Pari tuli saman tien valmiiksi ja ensimmäinen lähti jouluksi Dunbon äiteelle Porin suuntaan. En tietenkään siitäkään muistanut ottaa parempaa kuvaa kun tällaisen kuivumiskuvan..

Ohjeena jälleen Nurmilintu, jonka ohjelinkki löytyy jo täältä.

Iskä sai jouluksi pitkävartiset sukat Alize Superwash -langasta.

Oliskohan tuossa kaikki...? Toivotaan. 

Olin jouluna ehkä vähän sekavissa tunnelmissa. Kaivelin vanhoja vauvakuviani ja kävi ilmi että olen joskus aiemminkin ollut jouluna vähän sekava, kuten tästä kuvasta 80-luvulta voidaan päätellä:

Tämän kertainen sekavuun johtui muusta kuin joulupukin ja lahjojen jännittämisestä. Vähän muunlaista jännitettävää tuli ilmi loppuvuodesta. Jos kaikki menee hyvin niin meitä on ensi jouluna kolme! (tai siis neljä, huomauttaa Harri).