Keltaisen mikälien kasvutarina

No niin. Joka vuosi mä laitan mukamas taimia kasvamaan ajoissa ja muistan kastella niitä ja sitten saan halvalla yrtit parvekkeelle ja voin antaa niitä kavereillekin ja, ja, ja...sitten mä unohdan kastella ne. Niin kävi esimerkiksi näille hyvissä ajoin huhtikuussa kylvetyille kavereille:

"Jälkeen" -kuva näyttää ihan samalta. Tuossa projektissa ei ollut edes sen suurempaa tavoitetta kun saada vähän versoja aamupalapöytään. Mutta kun ei niin ei. Ei ne kasva jos niitä ei kastele.

Olin kuitenkin törsännyt Tigerissä pienen omaisuuden (3 euroa) luomulaatuisiin yrttisiemeniin ja turveruukkuihin niin pakko oli yrittää uudestaan. Pohdin mikä auttaisi siihen ettei ne kasvikset kupsahda heti jos mä en joku ilta muistakaan kastella niitä. Sitten muistin että täällä on nurkissa pyörinyt jo pari vuotta tuollainen äidin antama pikku kasvihuone. Siemenet mummokuppeihin ja mummokupit kaappiin!

 

Noita pehmoruukkuja jäi yli vaikka kuinka ja aloin miettiä mistä mä kehitän lisää kasvihuoneita tälle ylioptimistiselle kokeilulleni. Mietin kaikkia mahdollisia konsteja saada kasvihuoneilmasto aikaiseksi. Hölömöintähän tässä oli ehkä se, että mulla on kyllä toinenkin tollainen taimille vartavasten tarkoitettu minikasvihuone. Mutta en mää nyt sitä voinut ottaa kun se on edelleen Harrilla kasvihuoneena! :D

Lopulta keksin käyttää mummilta saamaani lasista tarjoiluastiaa ja siihen kuuluvaa kupua. Nyt tarvii vaan toivoa ettei märän mullan tuoksu pinty tuohon ikuisiksi ajoiksi, olisi vielä kivaa pitää siinä marenkikakkuakin joskus. 

Vieläkin jäi taimikuppeja ja siemeniä yli ja mietin niille sijoituspaikkaa. Katselin ympärilleni parvekkeella ja sitten sen tajusin: keltainen Mikälie! Sehän se on! Mun uusi kasvihuoneeni. Vähän tuorekelmua ympärille ja eikun auringonkukkia odottamaan.

Ei kyllä mitään hajua että miksi kylvin auringonkukkia. Mitä mä niillä sit teen? 

Mutta hei, olen kastellut ja kastellut ja vaan yhtenä iltana unohtanut. Sieltä ne silti puskee.

Kasvihuoneessakin näyttää jotain elämää olevan kun ikkunasta kurkkii.

 Basilikaa, ruohosipulia ja persiljaa..

On mulla vähän vihreä peukalo!

Lasikuvun alle ei ole tullut muuta kuin pahaa hajua. Tarvii tehdä sinne sitten taas joku kakku.

Annhild oli tehnyt tosi hyvän raparperipiirakan! Se on taas raparperiaika sitten. Muistin et mulla on vielä pakkasessa viimekesäisiä. Huomenna raparperikiisseliä sitte.

Siivouspäivää!

Mä olen odottanut Siivouspäivää kun kuuta nousevaa ja eiköhän sitten käy toki niin että koko päiväksi on luvattu sadetta. Meillä aamu valkeni ihan harmaana, pilvisenä ja sateisena. Jäin kotiin. Nyt paistaa aurinko ja kiukuttelen täällä kun olen kotona pyjamassa ja muut on tekemässä hyviä löytöjä. Ellei sitten kaikki muutkin myyjät ole sokerista ja kotona pyjamassa.

Whatevs, säästyypä rahat. Vaikka myymäänhän mun piti mennä, mutta kun siinä yleensä käy niin että päädyn ostamaan enemmän kun saan myytyä. Lienee tuttu tarina muillekin. Onneks FB-kirppiksellä käy kauppa, nytkin tässä odottelen että yksi ostaja hakee multa verhot sun muuta. Haittaakohan sitä et olen pyjamassa..? 

Eilen Annhild oli istumassa täällä iltaa, tarkoitus oli järjestellä niitä kirppiskamoja. Tehtiin taas vietnamilaisia kesäkääryleitä kun hollantilainen oli riekkumassa jossain ulkona (se ei tykkää niistä). Juotiin viiniä ja syötiin macaronseja parvekkeella kynttilänvalossa. Kivaa oli. Mä olen vihdoin saanut parvekkeet ainakin jonkinlaiseen kondikseen.

Isompi puoli on nyt vähän tällainen oleskelutila vaan, eli puutarhaunelmat ovat tältä kesältä saaneet jäädä. Kyllästyin siihen kun aina oli multaa lattialla. Nyt tulee vaan yrttejä ja kukkia siisteihin ruukkuihin. Siis sit kun mä ehdin laittaa..

 

Pikkupartsi säilytää merihenkisen ulkomuotonsa edelleen. Olen jämähtänyt siihen. Mutta kun se on niin kiva. Koska kaislamatto muutti isolle parvekkeelle uuden kaislamaton kaveriksi, laitoin pikkupartsille mummini kutomat sinisävyiset räsymatot. Nyt tulee paitsi isän puolen isovanhemmat parvekkeella mieleen, myös äidin vanhemmat. :)

Sinterklaas on ostanu mulle tuollaisen paatin parvekkeelle. Ja vaikka puutarha kaikkosikin toiselta parvekkeelta, löytyi kiville jälleen käyttöä. Mä kuvittelen nyt että mulla on oma privaattiranta. Vähän vaikeuttaa toi naapurin lasten kiljuminen tätä ajatusleikkiä kyllä...

Mulla on edelleen PartyLiten Nuorekkuus-somisteet ahkerassa käytössä. Aina sitä keksii jotain uutta laitetavaa näihin! Ovat viimeaikoina olleet kukkamaljakkokäytössä, mutta nyt saivat taas sisäänsä kynttilät kesäiltojen iloksi. Ja vähän merihenkistä tunnelmaa... Ja alkkistunnelmaa. :D

Tämmöstä tänne tänään. Tarttis varmaan sit siivota kun on kerran siivouspäivä. Taidan ensin keittää kaffet.

p.s. muistakaa arvonta! :)

Kirja-arvonta!

Laitetaanpas kevään kunniaksi pystyyn pienimuotoinen arvonta. Londonista kirjamessuilta ostelin neulekirjoja ja mietin tuossa ettei niitä tarvitse kaikkia itse pitää. Niinpä arvon blogissa Knitting with Giant Needles -kirjan, josko täältä löytyisi joku joka myös tykkää neuloa suurieleisesti isoilla puikoilla ja paksulla langalla, ja mikä parasta: nopeasti valmiiksi.

Myönnän ettei neulekirja-arvonta näin kesän kynnyksellä ole ehkä teemaltaan kaikkein ajankohtaisin, mutta menkööt. Kirjassa on paljon sisustusaiheisia neuleideoita, eli voi näitä kesälläkin tehdä. :) Lisäksi löytyy asusteita, koruja ja muita neuleita.

Kirja on englanninkielinen ja siitä löytyy mm. tällaisia ihanuuksia:

Tässä arvonnassa on niin epikset säännöt että mukaan pääsee vain lukijaksi kirjautuneet ja kommentin jättäneet.. Kiinnostaisi tietää mitä te neulotte suurilla puikoilla tai vaikka virkkuukoukulla? Vai haluatteko vasta testata mitä niillä saa aikaiseksi? :)

Toisen arvan saa linkittämällä arvonnan omaan blogiinsa, linkityksessä voi halutessaan käyttää alimmaista kuvaa. Kerrothan monellako arvalla osallistut. :) 

Eli sännöt lyhyesti:

kirjautuneen lukijan kommentti tähän alle = 1 arpa

linkitys omaan blogiin edelläolevan lisäksi = 2 arpaa

Arvonta alkaa nyt ja päättyy 14.6.2015. Onnea matkaan!

Kukka-astiasto kasvaa (+soppaohje)

Kevät on kasvun aikaa ja niinpä meidän mummoastiastokin on taas tehnyt kirppisreissujen myötä pienen kasvupyrähdyksen. Ja kovin onnekkaita sattumuksia ovat olleetkin, oottakaas kun kerron.

Yks päivä istuttiin vaan kotona ja mulla oli tylsää. Lähdettiin sit kauppareissulle ja päädyttiin meidän kaupunginosan kirkolle (!!) kirppikselle. Ostin sieltä jo aiemmin esitellyn keltaisen mikälien. Saavuttiin paikalle niin myöhään että ihmiset jo pakkaili kamojaan, enkä ollut ajatellut tekeväni kummoisiakaan löytöjä. Vaan toisin kävi! Yhdellä nuorellaparilla oli pöydässään ihastuttavat kukkalautaset. Kolme euroa pyysivät koko kasasta, en jäänyt epäröimään. Ja hyvä etten jäänyt, koska sillä aikaa kun kaivoin kolikoita kukkarosta niin paikalle ilmaantunut mummo yritti ostaa lautaset vielä uudestaan. En alkanut hempeilemään koska sillä on ollut varmasti aikaa kasata omaa mummoastiastoa jo pidempään kuin mulla.

Nämä poikkeaa muusta astiastosta kahdesta syystä. Ensinnäkin ne ovat kaikki pitkänmallisia. Toisekseen ne ovat kaikki samanlaisia kuvioltaan. Mutta pitkulaisuus hyvitti jälkimmäistä ominaisuutta, koska me tarvitaan enemmän tarjoiluastioiksi sopivia kukkalautasia jokatapauksessa. Noista voi tarjoilla vaikka mitä! 

Kerroin aiemmin jo kun ei soppalautasia meinaa löytyä mistään. Nyt mä olen onnistunut löytämään kaksi (2) kappaletta. Koko Helsingistä. Ovat Arabiaa ja siksi sain pulittaa normaalia enemmän niistä. Mutta ainakin saadaan sopat nykyisin syötyä. Mä teen usein nykyisin jauhelihasoppaa, se on niin hyvää ja halpaakin. Ja se on myös hyvä syy ostaa ruisleipää (ja näköjään haukkasin jo ennen kuvan ottoa, sori).

Arabian lautaset mulle myynyt tyttö selosti jotain ulkomaalaisissa vanhoissa lautasissa olevista lyijymyrkyistä tai sensellaisista. Kiva. Että luomua syödään mutta mummoastiaston takia ehkä kuollaan kuitenkin hetkenä minä hyvänsä niihin maaleihin joilla kukkaset on taiteiltu meidän lautasiin. Tyypillistä.

Jauhelihakeitto á la Bucky

400-500g (luomu) naudan jauhelihaa

keittojuureksia, luomua (200g lanttua, 3-4 porkkanaa, pala selleriä, 1-2 palsternakkaa)

pala (luomu) purjoa, maun mukaan

1 l vettä (tai enemmän jos liemi maistuu)

1 (luomu) lihaliemikuutio

1 (luomu) kasvisliemikuutio

kokonaisia (luomu) mustapippureita, laitan ite 5-6 kpl

suolaa maun mukaan (huom: liemikuutioissa on jo!)

laakerinlehtiä 1-2

tuoretta persiljaa

1. laita vesi kiehumaan, lisää liemikuutiot joukkoon

2. pilko juurekset, aloita lantusta (kestää kypsyä), nakkele juurespalaset veteen sitä mukaan kun homma etenee.

3. kun kaikki juurekset ovat vedessä ja vesi kiehuu, ala ruskistaa jauhelihaa

4. kun juurekset ovat kiehuneet noin 10 min, lisää jauheliha, paloiteltu purjo, pippurit ja laakerinlehdet. Anna kiehua vielä 5-10 min.

5. kun juurekset vaikuttaa kypsiltä, ripottele joukkoon vielä persilja silputtuna ja tarkista maku.

Parvekeinventaariota ja muuta avautumista

Muilla on helatorstai elettävänä, mulla onkin ihan hela loppuviikko aikaa miettiä et mitä tekemistä keksisin kun ei töihin tartte mennä. Otin ylityövapaata. Tosiasiassa ehkä töissä olis enemmän tekemistä kun kotona mutta meni jo. Tai no, olis täälläkin kaikkea tylsää tekemistä kuten pyykinpesua. Odottelen tässä et aurinko alkais näyttäytyä ja tarkenisin mennä edes parvekkeelle puuhastelemaan. Vaikka sitten kyllä alkaa näkyä varmaan ärsyttävät ikkunanpesuraidat kuten mulle aina käy.

Edellisviikolla pesin pikkuparvekkeen kirjaimellisesti lattiasta kattoon (en kattoa). Olisi pitänyt ottaa siitä kuva, siitä tuli niin siisti ja hyväntuoksuinen. Tai no, eihän se tuoksu sitä kuvasta olis kyllä välittynyt. Mut kyllä te tiedätte miltä mäntysuopa tuoksuu. Mun mielestä ei ole oikein puhdasta ellei mäntysuopa tuoksu. 

Viime viikonloppuna siirryin sitten parvekkeen "isolle puolelle" pesuämpärin kanssa. Tuli sekin kuurattua. Ihmeellisen autiolta se näytti ilman normaalia tavaramääräänsä.

"Misä sun kaik roinat ova?"

Pikkuparvekkeella sensijaan riitti tungosta. Siellä on nyt vain pieni kuja josta pääsee kulkemaan isolle parvekkeelle. Roinakuja. 

Kissa esittelee kulkureittiä.

Niin, eli siis tämän takia olisi juuri pitänyt ottaa kuva siitä kuinka siisti pikkuparveke oli siivouksen jälkeen. Too late now.

Siivousinnossani olen myös inspiroitunut hankkiutumaan kaikenlaisista tavaroista eroon. Älkää kuulkaa kysykö, olen ehkä sairas. Hollantilainen tykkää. Lätkin paikalliselle FB-kirppikselle tavaraa myyntiin sitä mukaan kun se tulee vastaan enkä heti keksi mihin sitä enää tarvitaan. Myin kaikki pajukorit, pajuseinät, pajutornin, paju nämä ja nuo.. Vielä mietin et mitä muuta. Ehkä noi aurinkotuolit. Mutta en ihan tervehtynyt ole suinkaan, taka-ajatuksena on sohvan hankkiminen parvekkeelle. Sellaisen kulmasohvan. Se ei maksa paljoa, mutta tarpeeksi paljon joutaakseen odottamaan kesälomarahoihin asti. Ne tulee tietty vasta heinäkuussa. Istun siihen asti sit varmaan lattialla.

Tuossa pikkuparvekekuvassa pilkottaakin kulma siellä olevasta kaislamatosta. Ostin sen kun muutin tänne ja hyvin se on kestänyt vaikka Francis käyttää sitä pääasiallisena kynsienterotuskohteenaan. Muistelin että se oli aika kallis, tai ainakin silloisesta "harjoittelijapalkasta" se tuntui isolta summalta. Koska en raaski ostaa isolle parvekkeelle mitään parvekelaattoja kun ei tiedä koska tästä lähtö tulee, niin ryhdyin netistä etsimään samanlaista kaislamattoa sillekin puolelle. Löysinkin, ihan samanlaisen, hinta 15 euroa. Hieno juttu! Samalla mietin että miten pieni se mun palkka oikein silloin 5 vuotta sitten olikaan jos 15 euroa meinasi kaataa koko talouden. Lähdin Anttilaan kauppaan hakemaan mattoa kotiin. Siellä paljastui todellinen hinta: 79,90 euroa! Jösses! Kissan raapimamatosta! Taisi muistikuvani hinnasta olla sittenkin oikea. Kassalla tiedustelin syytä moisele hintaerolle saman lafkan nettisivujen kanssa. "Meillä on eri hinnat". Aijaa. Mitäköhän mä kysyin? 

Koska olin jo tehnyt kaiken tämän aivotyön ja hommannut hollantilaisen kantamaan mattoa, olihan se silti ostettava. Syödään sitten hernekeittoa loppukuukausi. Nyt kun vaan ilmat lämpenisi niin voitais syödä sitä edes parvekkeella uuden maton päällä. Ei se mun palkka kyllä nykyisinkään taida kovin suuri olla kun tämmönen hernekeittokriisi tästäkin tuli. Onneks hernekeitto on hyvää. Ja luomuhernekeittokin on halpaa. Nyt muistin just et unohdin ostaa kuivasipulirouhetta sen kanssa, pahus..

Me laitettiin keittiöön uudet verhot jo pääsiäisenä. En oo saanu niistä hyvää kuvaa ni jääkööt esittelemättä. Eipä niissä H&M:n 12 euron verhoissa paljoa kyllä esittelemistä olekaan. Mutta eniveis, verhoasennuksen jälkeen tohon keittiön ikkunaseinälle jäi paljas läntti. Siinä oli aiemmin valkoinen verho, mutta se oli täynnä kaikenmaailman epäilyttäviä tahroja, jotka ei lähteny edes pesussa. Mietin mitä länttiin laitetaan ja löysin kellarista ihan omista kätköistäni tällaisen hauskan liitutaulun.

Mulla on ollut tää vanhassa kodissa joskus seinällä. Kuten kuvasta näkyy, tyylikin oli silloin vähän erilainen. On mulla vielä noi isot taulut jossain jemmassa...

 

Nyt taulu sopi länttiin kuin nenu päähän. Mitään tohon ei kyllä voi ripustaa kun naputin vain pienillä nauloilla ja tossa seinässä tarttis käyttää jotain erityisripustushommeleita. Taas oli pitkään palvelleelle kukkavasaralle käyttöä. Ilman näitä en kyllä selviäis. :D

Kävin lauantaina katsomassa sairaalassa aivoverenvuodon saanutta ystävää. Ei siitä sen enempää, kurja juttu jota ei kyllä toivosi kenellekään. Vietiin sairaalaan kukkia, tai siis yritettiin viedä, ei sinne saanut. Syy oli se, ettei hoitajilla ole resursseja vaihdella niistä vesiä ja mikrobit lisääntyvät sitten niissä seisovissa kukkavesissä. Okei, ihan hyvä pointti ja ymmärrän ettei se resurssipula ole niiden hoitajien syy. Mutta kyllä mietitytti tämäkin. Se sairaala oli ihan tajuttoman ankea paikka. Veikkaan et Suomessa vankiloissakin on viihtyisämpää. Mä haluan elää maassa jossa hoitajilla on aikaa sen verran viipyä potilaiden vieressä että heittävät vanhat kukat pois/vaihtavat vedet. Joka huoneessa on roskis ja vesipiste. Siinä voi samalla kysellä potilaan voinnin. Nyt ne ei ehdi, on liian vähän hoitajia. Ilmeisesti on liian vähän rahaa. Lastensairaalakin pitää kansalaisten ite rakentaa lapsilleen. Ketä mä äänestän sit ens kerralla eduskuntavaaleissa et saadaan kukanvaihtohenkilö joka sairaalaan? Sellainen joka aloittaa aamulla joltain osastolta kukkienvaihdon (ja potilaiden kanssa juttelun) ja menee huone huoneelta ja osasto osastolta eteenpäin. Onks sellasia? Miten sellaiseksi pääsee? Voisin ruveta. Eikä tämä kysymys koske vaan kukkavesienvaihtoa vaan ylipäätään sitä, että jos resurssipula estää sairaiden ystävien ilahduttamisen kukilla niin mitä kaikkea muuta se estää? Mun tekee mieli hakea se ystävä sieltä meidän soffalle makoilemaan.

Aina mulla lähtee jutut ihan hakoteille, sori.

Koska toinen ystäväni oli ostanut kukat mutta lähti aamulla heti ulkomaille, mä sitten toin kukat meille. Leinikkejä. Mulla ei ole sellaisia ennen ollutkaan vaikka olen kyllä niitä kukkakaupassa tuijotellut. Kauniita ovat. Suorastaan niin kauniita että aion ostaa jatkossa kyllä näitä kotiin. Ainut ongelma tässä kauniissa puskassa on se, että aina kun katson sitä niin ajattelen siellä sairaalassa olevaa ystävääni ja tuntuu epäreilulta kun kukat eivät ole hänen vieressään vaan meitsin keittiön pöydällä.

Tässä vielä kuva kukista nyt kun ovat auenneet lisää. Mukana myös pari neilikkaa.

Täällä jatkuu parvekkeen siivous, tai lähinnä sisustus. Mulla ei edelleenkään ole tietoa mitä sinne tulee, ilmeisesti ainakin jotain uutta kun vanhat jutut on myyty. Kirppikseltä löysin hassut valot, nä on varmaan lastenhuoneeseen, mutta nyt ne tulee mun kesähuoneeseen.

Käsityöaiheinen arvonta tulossa piakkoin, pysykää kuulolla. :)