sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Jotain vanhaa

Tässä sitä on lunta odotellessa suunniteltu kaikenlaisia teemaillanistujaisia pimeitä iltoja piristämään. Kuten aiemmin on todettu, pirskeet pystyyn vaan teemalla millä hyvänsä! Tulossa on kiitosjuhla kaasoille ja bestmanille, joulukorttiaskarteluiltamat ystävien kesken ja hääteemassa pysyy vielä mukavasti kiinni kun työkaverin talvihäät lähestyvät.

Halloween meni multa jotenkin vähän ohi. Tulin töistä Turusta perjantaina ja ihmettelin kun kaupungilla oli niin paljon gootteja. Sitten näin yhden merirosvon ja muistin että on halloweenmeiningit. Hollantilainenkin lähti eilen kaverinsa halloweensynttäreille mutta mulla ei riittänyt virtaa. Pidin itselleni erittäin onnistuneet yksityiskekrikekkerit, joiden aikana juotiin hollantilaisen isän mulle Ranskasta kiikuttamaa punkkua, syötiin äidin tyrkyttämiä joulusuklaakonvehteja ja katsottiin 3/5 Twilight-saagaa sohvannurkasta neuletyö kädessä. Ei paha.

Kaikki korkit ei ole eiliseltä, toim.huom.

Äitikin päätti pitää teemajuhlat, nimittäin äiti-tytär-iltamat pari viikkoa sitten. Sellaisia ei oltukaan ennen pidetty. Hiukan mietin että mitäköhän siitä tulee ja monetko korvatulpat tarvitsen kun äiti ja siskot on kaikki saman katon alla koko illan hölöttämässä. Mutta ilta meni oikein loistavasti, oli ihan jopa hauskaa. :)

Äiti oli tehnyt kaikille omat "perintöpinot" joissa oli astioita ja tekstiilejä mummilta ja muiltakin edesmenneiltä sukulaisilta, sekä äidiltä itseltään. Lisäksi katsoimme vanhoja valokuvia ja jokainen sai itselleen omat lapsuuskuvat. Voi sitä hörönaurujen määrää mikä niistä kuvista irtos..

Tässä esimerkiksi inkkareita kahdeksankymmentäluvun alkupuolelta. :D

Normipäivä.

Mun perintöpinossa oli kaikenlaista kivaa. Esimerkiksi isovanhempieni häälahjaksi saama tarjoiluastia, jossa on hopeinen alulautanen ja lasiset irtonaiset tarjoilukupit.




Hieman tuo on kärsinyt, koska on ollut tulipalossa. Pitänee viedä jonnekin kiilloitettavaksi tuo lautanen (vai onko jollain hyviä vinkkejä miten sen saa turvallisesti kotikonstein puhtaammaksi)? Keskellä on ollut kuulemma lasi myös, mutta se on mennyt rikki. Tuo ei haittaa mun mielestäni, keskellä näkyy isovanhempien nimikirjaimet ja hääpäivä. :)




Sain lisäksi ihanat hopeiset kynttilänjalat -juurikin sellaiset joita olen salaa kirppiksellä kytännyt. Nyt on omat ja vieläpä perityt.




Pinossa oli pöytäliinoja, pellavaliinoja, verhoja.. Tykkään erityisesti tuosta päällimmäisestä pitsiliinasta. Koskakohan sais sellaisen asunnon mihin mahtuis kunnon pöytä et pääsis käyttämäänkin noita...



Lisää äiti-tytär-teemailtoja!

Edit: Myös yläkuvan pienempi Aalto-kippa oli pinossa, samoin kynttilöiden alla oleva Iittalan lasilautanen.

3 kommenttia:

  1. Moi! Pari vinkkiä tuon hopealautasen entisöimiseen:

    Jos se on hopeaa, eikä alpakkaa, sen voi viedä kultasepänliikkeeseen puhdistettavaksi. Tai sitten voit ihan itekin ostaa Hagertyn tai muun luotettavan merkin hopeanpuhdistusliinan (sieltä kultasepänliikkeestä tms.), ja hinkata sillä sen puhtaaksi. Liina siksi, että se ei poista kaikkia kauniita patinoituneita kohtia, jotka lautaseen kuuluu. Jos dippaat sen vaikka hopeanpuhdistusnesteeseen, tulee siitä täysin kirkas, eikä sitä patinaa saa takaisin... Ai niin, sitten vielä, jos mahdollista, älä koske puhdistettuun hopeaan paljain käsin, koska sormista jää aina hiukan rasvaa siihen pintaan, ja jonkun ajan päästä valolle altistuttuaan siinä näkyy sormenjälkinäytteet ;) Eli puuvillahanskat käteen kun siirtelet lautasta ja kynttilänjalkoja :)

    Jos se onkin alpakkaa, ei hopeanpuhdistusaineet tehoa siihen, ja sitten se onkin vaikeampi homma putsata. En tiedä siihen mitään kikkakolmosia. Mutta on se kyllä ihan älyttömän kaunis esine kuitenkin, hienot monogrammikaiverrukset ja kaikki :)

    Terveisin entinen kultasepänliikkeen myyjä ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkeistä, loistavaa! :) Mä en ole ihan varma mitä tuo on. Äiti väittää et hopeaa, mut se nyt muutenkin väittää kaikenlaista. Leimaa en löytäny (kai tuollaisessakin leima olis jos olis hopeaa?). Tarvii kai käydä näyttää sitä jossain...

    VastaaPoista
  3. Joo, kyl hopeassa leimat pitäis olla, kruunuleima ja 813 ainakin, tuon ikäisissä. Alpakassa usein lukee alp tai alpakka tai jotain semmosta. Tosin nyt kun katoin tuota monogrammikuvaa tarkemmin, niin siinä näkyy kaikenmaailman jänniä värejä pinnassa, ja niitä tulee just alpakkaan, hopea lähinnä vaan mustuu. Mut jos se on liekeissä ollut, niin ei sitä tiiä minkänäköseks hopea sit menee. Antiikkiliikkeissäkin voi olla jotain tietoa millai tuollasen saa puhdistettua, tai muuta tietoa alkuperästä.

    Leimat voi joskus olla piilossakin siellä lautasen alapuolella reunassa koristelujen joukossa. Ja netistä löytää nimi- ja vuosileimarekisterin, jonka perusteella selvii kuka ja milloin esine on tehty. Joskus on paikkakuntaleimakin. :)

    VastaaPoista

Kommentti piristää päivääni! Kiitos! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...