Sukkien nuorennusleikkaus

Aloitin viikonlopun tonkimalla eteisen kaapin lukuisia huivi/pipo/sukkakoreja tarkoituksenani selvittää, olisko siellä kenties jopa jotain sellaista mitä ei aikuisten oikeesti enää käytetä. Olihan siellä jotakin. Löysin monta paria sukkia ja lapasia mitkä ei mene mulle. Miksi ne on meillä?! Tämä on aika mysteeristä kun ajattelee että olen kuitenkin asunut täällä vaan kolme vuotta, enkä usko että meikän jalat ja kädet on kovin paljoa tuona aikana kasvanut.. Noh, erottelin sitten roskiin menevät (reikäisiä 3€ H&M alelöytöjä..) ja kierrätettävät (liian pieniä, mutta kunnollisia, vien siskon lapsille) kaikista joukkioista. 

Erityistä päänvaivaa aiheuttivat yhdet sukat, jotka olen saanut ala-asteikäisenä mummiltani. Olen laahannut niitä mukanani noin 20 vuotta, kun en ole poiskaan raaskinut heittää. Kun laitan kuvan tähän niin ette kyllä millään keksi miksi ihmeessä olen ne säilyttänyt. :D

Tadaa!

Niin...tunnearvo on arvaamaton asia. Sen lisäksi että nä on olleet mulla ikuisuuden ja olen saanut ne mummilta, ne on edesmenneen isotädin paikkaamat ja olen aina jotenkin tykännyt niistä. Mun ex-kissa Lumina leikki niillä ja sen syytä on nuo kaikki roikkuvat langanpätkät. 

Kyllähän noi puhkikuluneet kantapäät ja paikatut päkiät todistaa että käytetty on. :) Nämä oli jo roskispinossa, kunnes keksin että jatkan niiden elämää vähän tuunailemalla.

Purin sukat parhaani mukaan ja yritin ottaa käyttökelpoisen langan talteen. Samalla kävi ilmi, ettei kyseessä suinkaan olleet mitkään villasukat, vaan lanka on jotain akryyliseosta. Mummini aina teki jämälankasukkia ja -lapasia, nämä olivat varmasti samaa sorttia. 

Sain pelastettua pari pientä palluraa...

Aika iso osa meni lopulta roskiin. Tässä vaiheessa projektini ei vaikuttanut enää kovinkaan älykkäältä tai hyvältä idealta..

Muutaman tunnin uurastuksen jälkeen sukat oli valmiit jatkamaan elämäänsä. :D Vahvistin lankoja jämälangoilla, muun muassa hollantilaisen äidin syksytuubista ylijääneellä Novita Purolla. Koko pieneni kyllä, eli nää on nyt sitten taas jollekin ala-asteikäiselle..tai pienemmälle.

Kyllä näillä taas 20 vuotta voi liukua koulun käytävillä. Täti parsii sitten. :)

Pasmat sekasi

Mä en ole aikaisemmin koskaan ostanut lankaa vyyhdillä enkä siis ole joutunut käärimään sitä kerälle. Ostin Tallinnasta keväällä kaikenmoista lankaa, myös vyyhdin. Lauantaina laitettiin parisuhde koetukselle kun se vyyhti piti purkaa. Luin jostain hömppälehdestä et olis hyvä riidellä ainakin kerran ennen naimisiinmenoa, joten uskalsin pyytää hollantilaisen apuun. 

Oikeesti, mä en edes tiennyt mikä on pasma ennen kuin ne oikeesti meni sekaisin! Hollantilainen yritti olla avulias, ja sen takia se unohti pitää käsiään suorassa. Vihdoin sain langat pallolle. Tulos: noin 15 cm halkaisijaltaan oleva jättipallura, mikä ei mahdu käsilaukkuun. Ja käsilaukkuunhan sen pitäisi mahtua jotta mä voin neuloa bussissa.

ex-vyyhti

Neuloin sit siltikin bussissa. Hollantilainen vähän tyrskähteli kun tungin palloa laukkuun. Olis pitäny olla sellainen keilapallolaukku. Anyways, tästä tulee mulle aidot vironlampaan villapolvisukat. Ehkä sadan vuoden päästä.

Hääpaikkakatselmus

Jos mä muistan koulusta jotain niin katselmus on sellainen kun tuomioistuin lähtee ulos oikeustalolta ihan oikein pällistelemään jotain asiaan liittyvää olennaista juttua. Mekin tehtiin näin. Tilattiin interwebseistä halvahkot bussiliput varsinaiseen Suomeen ja käytiin tuijottamassa hääpaikkaehdokkaita.

Äiti on jo kauan pyytänyt heille kylään, joten ajattelin lämäistä taas pari kärpästä yhdellä iskulla. Yöpaikka: check. Häistä innostunut autokuski: check. Kissahoitajaksi pakotettu kaasohenkilö: check. Kamera: check!

Olen mä tuijotellut tuota ruskaloistoa aina iltapäivisin bussin ikkunasta mutta se tuntui jotenkin vieläkin hienommalta. Mä istuin lähinnä kaksi tuntia paikoillani ja tapitin ulos ikkunasta. o.O

Ekaa häämestaa hypättiin kattomaan heti suoraan linja-autoasemalta. Siellä oli just häät alkamassa, eli sain hyviä kuvia hääkattauksineen. Samasta syystä en laita niitä blogiin. ;)

Kun päästiin äidin luo se avasi skumpan ja alkoi hössöttää tarjoiluja; cesarsalaattia ja broileripiirakkaa, namnam. Alkoi tuntua ihan siltä et olis lähteny viikonlopuksi johonkin täysihoitolaan. 

Toinenkin paikka oli kiva, mutta iiihan eri tavalla.

Eikun..

Tanssitilan ovet kun laittaa kiinni niin ei pääse sulhanen karkuun häävalssin aikaan.

Naapurissa oli sellainen tölli mihin voisin vaikka muuttaa..

Kiva paikka oli kaikenkaikkiaan..nyt mietintämyssyyn...

Loppuiltana meitä hemmoteltiin taas hyvillä sapuskoilla, saunalla ja löhöilyllä. Miniloma!

Omenapiirakkaa Suuren Maailman malliin

Tulipas mahtipontinen otsikko. Oikeasti mun piti tehdä tänään omenahyvää, koska koko talous oli enemmän tai vähemmän krapulassa ja ajattelin että se olis nopea ja helppo (ja ihanan epäterveellinen) tapa hankkiutua eroon keittiön pöydällä nahistuvista omenoista. Pois niitä ei voinu heittää, koska maksoin niistä ihan sikana Prismassa. Kyllä suomalaisista tuotteista mielellään maksaa vähän enemmän kuin ulkolaisista, mutta se hinta otti päähän lähinnä siksi kun tiedän että pappalassa olis omenaa pitkin maita ja mantuja vaikka kuinka. Mä ja omenahyvähimo vaan satuttiin olemaan 200 kilsan päässä..

Niin. Ei meillä sit ollut kuitenkaan kaurahiutaleita. Eikä jaksettu hakea. Tai olis hollantilainen mennyt, se aina tarjoutuu, mutta kun otin huomioon että sen krapula oli tuoreempi (mun jo perjantain peruja) ja mää se olin kun halusin leipoa, niin en raskinu antaa sen mennä. En tietenkään menny itsekään hakemaan. Maanittelin sisäisen marttani esiin ja päätin taikoa jotain siitä mitä kaapista sattuu löytymään.

Ihan ei omenat riittäneet mukamas oikein kunnon ameriikan applepien tekemiseen (olis pitäny olla ohjeen mukaan 1kg, sain räävittyä kasaan 275g). Päätin jatkaa täytettä *kröhöm* vuosi sitten pakastetulla kurpitsasörsselillä. Tässä vaiheessa näytti todellakin siltä etten tiedä mitä olen tekemässä. Enkä mä tiennytkään. :D

omena ja kurpitsa yhteen soppii

En ole koskaan tehnyt tällaista piirakkaa, jossa täytteet tulee sisään ja kansi päälle. Ylipäätään tuollainen vesi-voi-sokeri-jauhot-taikina on mulle vieras konsepti. Kyllä munaa pitäis olla! Mut joo, resepti meni hyvin päivän "meillä ei ole kaapissa mitään" -teeman kanssa yhteen. Mahdollisimman vähillä aineilla etiäppäin!

täytteet paikalleen, hep

Ei menny ihan kun strömsössä tuon taikinan kanssa. Ja onneks täytettä ei ole yhtä kiloa! Eihän se olis ikinä tuohon mahtunut! Kuka näitä reseptejä oikein kirjoittelee?!!

Kansi meni päälle yllättävän sujuvasti kaulimen avulla.

Eikun uuniin!

Ja 35 minsaa myöhemmin ensimmäinen tällaseni oli syntynyt!

Kyllähän se jäätelön kanssa alas meni. Ja krapulastakin on selvitty!

Edit: Oho, uusi lukija! Lämpimästi tervetuloa!:) Kirjoitan joskus muutenkin kuin krapulassa. ;)

Muuraushommia

Näyttää siltä että blogissa on lähiaikoina aika paljon minirakennusta. Mutta kun tuollainen iso mökki makuuhuoneen työpöydällä on vähän sellainen projekti, jota ei voi oikein unohtaakaan kun se vie niin paljon tilaa. Samasta syystä haluan sen myös mahdollisimman pian valmiiksi -johan se on vuoroaan odotellutkin! :)

Sunnuntaina jatkoin parvihommia. Oli monta kysymystä ratkaistavana, kuten se, miten parvi tuetaan ja miten ja mistä kohdin se kiinnitetään taloon.

Itse parven tein tosiaan kirppislöytö"lankuista", en tiedä mitä puuta ovat mutta tukevan tuntuista ainakin.

Päädyin tekemään tukijalat samoista puunpätkistä. Yhteen reunaan kiinnitin alapuolelle ylimääräisen laudan, josta parven saa liimattua seinään. Olisihan sellaisen voinut tehdä toisenkin seinän puolelle, mutta eipä tullut mieleen. :D Mutta hirween kiva oli liimapyssyllä ampua menemään! Kun parvi oli koossa niin aloin miettiä mitä kaikkea muuta voisin liimailla ympäri kämppää...

Parvi ylösalaisin.

Minä <3 liimapyssy

Parvi paikoilleen ja tarkistus et on varmaan vatupassissa kans.

Oli se. (muttei kauaa)

Parvi paikoilleen liimattuna. Onks tol Harril tukka vähä sekaisin?

Liimasin takimmaisen "jalan" vielä lattiaan kiinni, koska eihän se mennyt niinkuin Strömsössä. Toisinsanoen se keikkui ja vaappui. Mutta lopputulos oli odotettuakin tukevampi. Sopii sitten nukkekotilasten reuhoa parvella. Ja pääsevätkin sinne, koska tein vielä lopuksi rappuset. 

Tadaa!

Ajattelin jättää parven ihan tuollaiseksi. Musta se on kivan värinen ihan noin. Ja jotenkin siinä on sellainen tyypillinen suomalainen meininki.

Kun sain tämän talon rempattavaksi, mun oli jotenkin aika vaikea hahmottaa millainen siitä tulisi. Itsellä oli päässä vaan mielikuva tudor-tyyppisestä kartanosta ja kaikki sisustussuunnitelmat sellaista varten. Nyt kun olen tehnyt tätä niin lopputulos on alkanut hahmottumaan. Talossa on sellainen "ihan tavallisen talon" meininki. Eli vähän uutta, vähän vanhaa, kodikasta ja siistiä, muttei liian sisustettua. Saas nyt nähdä pysynkö tässä.:)

Tänään meille sitten tuli parvekelasitukset isolle parvekkeelle. Koska en tiennyt millainen tyyppi niitä tulee asentamaan ja päästääkö se kissan karkuun vai ei, katsoin parhaaksi ottaa ylityövapaan. Oli mulla toinenkin syy olla kotona.. Ne parvekelasit on olleet pakkauksessaan odottamassa asentajaa tuossa pihalla. Näin että siellä on lasien välissä sellaista vähänniinkun styroksia, mutta lujempaa materiaalia. Halusin sitä, tietty. Heti kun asentajasetä oli avannut paketit, menin mankumaan itselleni styroksipötköjä.

Lupaus askarteluseikkailusta.

Koska talo on hyvin tavallinen, mutta kodikas, musta on alkanut tuntua että siellä on vanha leivinuuni keittiössä. Alettiin siis Harrin kanssa styroksimuuraushommiin.

Harmikseni noissa materiaaleissa oli jotain ihme raitoja. Olkoot. Helposti leikattavaa se kuitenkin oli, eikä siitä lähtenyt sellaisia palluroita kun "oikeasta" styroksista (kuka oikeesti tietää että mitä toi on?).

Parvekelasimies oli valmis kolmessa tunnissa. Samassa ajassa mä askartelin leivinuunin raakileen ja tulipesän. Kerroin asentajalle mitä olin puuhastellut nappaamistani styrokseista. Se varmaan piti meidän taloutta hieman outona; kaksi kolmekymppistä aikuista yksiössä, toinen istuu luurit päässä ja pelaa koneella ja toinen istuu makkarissa ja tekee styroksista nukkekotiin uunia. Kissa pomppii kaiken keskellä. Normitiistai.

Maalailin uuninosia akryylilla ja ilahduin lopputuloksesta. Eiks näytäkin ihan sellaiselta muuripinnalta? Jos ei lasketa noita mun sormilla painelemiani kuoppia...

Lisäksi tänään on maalailtu uunin luukkuja ja keittotasoa...

Kylläpäs kiiltää.

Tuskailtu liesikuvun liimaamisen kanssa...

Käytetty vuokranantajan remonttitasoitetta ihan muuhun kun mitä varten olen sen saanut...

Tuunailtu  hormiin tiiliä decoupage-lakalla...

Tä on niin kivaa! Miten mä ehdin kaikkee elämässä tehdä!? Tunnit loppuu vuorokaudesta kesken...

Tänään varasin hääpaikan. :) Pitää mennä katsomaan sitä vielä (ja suostutella hollantilainen hyväksymään se). Sitten Tiimarin konkkamyynteihin penkomaan hääkoristematskuja. :D