Eteeriset öljyt testaukseen

Olenkin joskus kirjoittanut siitä, miten mun tuoksuelämä on vuosien varrella muuttunut ja olen nykyisin aika tarkka siitä millaisista tuoksuista tykkään. Synteettisten tuotteiden "käry" käy tosi pahasti nenään enkä voisi enää kuvitellakaan käyttäväni esimerkiksi tavallista pyykinpesuainetta. Kun vauva tuli, oli helppoa kun ei tarvinnut muuttaa tapoja -tuoksuttomalla pyykinpesuaineella pestään edelleen. Joskus edelleen käytän meidän aikuisten pyykissä pyykkietikkaa -se tuoksu tuntuu kuitenkin haihtuvan suht nopeasti. Samoin nyt kun vauvan saa ainakin enimmäkseen nukkumaan omaan sänkyynsä niin olen meidän vuodevaatteisiin laittanut etikkaa. 

Löysin itselleni uuden, kivan blogin nimeltään Jovelan talopäiväkirja. Innostuin blogin kirjoittajan hyvistä vinkeistä eteeristen öljyjen käyttöön erityisesti siivouksessa. Oikein alkoi harmittaa kun heitin muuton yhteydessä pois valkoisen karvalankamattomme, ehkä sitäkin olisi saatu vielä salonkikelpoinen niillä raikastuskonsteilla. 

Eipä sitten muuta kun tilaamaan eteerisiä öljyjä koekäyttöön. Valitsin ensimmäisiksi tuttavuuksiksi kanelin, makean appelsiinin ja laventelin, koska ne ovat itselle mieluisia ja ajattelin että esimerkiksi appelsiini-kaneli -sekoitus olisi myös toimiva. Ja koska täällä ollaan taas flunssassa ja halusin raikastustuoksuja, piti tilata myös eucalyptus ja piparminttu. Näillä mennään.

Nyt kun vauva on lähtenyt ryömimään niin mulle on tullut aikamoinen siivousahdistus. Vaikka just olisi imuroitu niin vauvan vaatteet (ja naama...) ovat saman tien aivan pölyssä ja kissankarvoissa kun sen lattialle laittaa. Ostin tavallisen lattiamopin lisäksi sellaisen leveän lastan, jolla nyt tulee pyyhittyä lattiat alakerrasta melkein päivittäin ensin kuivana ja sitten vielä nihkeällä. Pientä parannusta olen vauvanbodien etumuksessa ollut huomaavinani. Tänään aamulla tiputin nihkeään kankaaseen pari tippaa eucalyptusöljyä ja jo vain tuli siitäkin puuhasta mukavampaa. 

Tuossa kuvassa näkyy muuten meidän uuden ruokapöydän pinta. Ajattelin sitä tilatessa käytännöllisesti, ettei tuollaisessa vanhan tyylisessä pöydässä haittaa sitten jos ja kun vauveli vähän kumauttaa siihen klommoja jollain palikalla. No joo, suurempi ongelma onkin se, että epätasainen puupinta oikein imee itseensä kaiken ruuan mitä pöydälle sattuu tippumaan. Pöytä näyttää jo nyt ehdan keskiaikaiselta kaikkine pinttyneine ruokakökkärineen. Eikä lapsi edes vielä sormiruokaile, eli sotkut on meidän aikuisten... 

Oli pakko etsiä netistä josko jossain myydään vielä sellaisia pöytäharjoja, kun muistan isoäidilläni olleen. Jo vain! Nyt tämä on ihan vakiokalustoa keittiössä. 

Olen ruvennut tekemään leipäkoneella leipää joka päivä eli paitsi ruokapöytä, myös keittiön tasot on jatkuvasti täynnä leivänmurusia. Harjalla murut lähtee hyvin, kädellä jos niitä koittaa läästiä, nn juuttuvat pöydän koloihin. Harja ja siffeli löytyivät Ecostosta. Tuolla on vaikka kuinka kaikenlaista ihanaa, mutta pako vähän hillitä shoppailuintoa välillä. Tiskirättejä tilasin lisäksi. 😇

Jahas, puolihollantilanen koisii, taidanpa mennä pyyhkimään yläkerran lattioita vaikkapa laventelilla...

Lepakkolinnan tyttären kompastuskivi: lepakkohihat

Kun lapsuudenkotini Otavakallio aikanaan valmistui, se kohosi korkeammalle kun muut alueen talot paitsi kerroksien, myös mäen päällä olevan sijaintinsa vuoksi. Tulee itellekin ikäloppu olo kun kirjoitan näin, mutta siihen aikaan mäen alapuolella oli vielä lato ja pelto, jotka omisti lähellä asuva Pappa N. Opin vasta aikuisena papparaisen oikean nimen, lapsena sanoin häntä Maanisännäksi. Maanisäntä ihan sitä peltoa viljeli ja usein ajeli traktorillaan siinä lähitienoilla. 

Maanisäntä kutsui mua ja siskoani Lepakkolinnan Tytöiksi. (Fair enough). Tämä siis siksi, kun talomme oli hänen mielestään "lepakkolinna" eli vissiin vähän liian iso ja korkea tuttuun maalaismaisemaan. Myöhemmin meillä olikin lepakoita. Vein yhden niistä kouluun lemmikkieläinten esittelypäivänä. Kas näin hankitaan normaalin ihmisen maine. 🏰

Tämä lepakkojuttu nyt tuli mieleen kun kävin taas kuusi vuotta kröhöm odottaneen lepakkohihapaidan kimppuun viikonloppuna. Nyt se tuli vihdoin valmiiksi. 

Paita on ollut sen kuusi vuotta käytännössä viimeistelyä vaille valmis. Ehdin loppulangasta jo neuloa asusteitakin. Mutta ne pirun hihat. Jouduin tekemään ne muutaman kerran uudestaan että sain ne siististi paikoilleen. Tulihan niistä vähän tiukat ja paidastakin pieni. Mutta onni onnettomuudessa on se, että meikäläinen on synnytyksen jälkeen laihtunut samaa tahta kun vauva on lihonnut. Eli hyvinhän tuo lopulta sujahti päälle.

Onneks väri miellyttää silmää edelleen, tämä pääsee käyttöön. Siis heti kun pääsen johonkin ihmisten ilmoille ilman vauvaa, luulen että maitopuklun putsaaminen tuosta aiheuttaisi jonkun naksahduksen mun päässä. 

Puolivalmiin paidan sisältä tuli Franciksen karvoja. Ihme aikakapseli. Vähän tuli ikävä. 😢😢

 

Hiljaa hyvä tulee ja tosi hiljaakin tulee joskus ihan käyttökelpoista. Mä olen kyllä nyt kunnostautunut keskeneräisten projektien kanssa, kaikki on nyt kasattu. Hyvä minä.

Siinä pellolla on muuten nykyisin koulu, jossa siskon lapset käy. Niin se aika vaan menee eikä ketään odota.

Onnipussi

Kell´onni on, se onnen kätkeköön....

Vaikkapa tällaiseen pussiin.

Sain työkaverilta ennen äitysloman alkua läjäpäin lankaa. Jos nyt oikein muistan, niin hänen äidillään oli aikanaan ollut lankakauppa, jonka varastot olivat sittemmin päätyneet työkaverini haltuun. Neuloo kuulemma itsekin, vaan aina on lankaa jäljellä. 

Jostain syystä sain aika paljon erilaisia sinisen sävyjä. 

Kun maha ilmoitti kasvustaan, kaivoin Raverlysta tietysti kaikenlaisia vauvaneuleideoita. Yksi niistä oli tällainen pussi, johon vauvan voi laittaa nukkumaan tai lämmittelemään. Tein aluksi yhden pussin pinkistä jämälangasta, mutta se oli niin pieni, ettei puolihollantilainen olisi siihen mahtunut kuin pari ekaa viikkoa. Ja jostain syystä viime heinäkuussa ei sitten tullut tarvetta laittaa vauvaa villalangasta neulottuun pussin.

Lopulta Onnipussiin meni kaikki työkaverin antamat siniset langat (Wool Merino, tummansininen ja vaaleansininen) sekä yksi kerä raidallista Novitan Nallea. Ohje on ihan omasta päästä. Tietenkään en sitä voinut kirjoittaa ylös, koska laiskuus. Pussi on neulottu siis kaksinkertaisella langalla ja suljettuna neuleena. Yläosa on joustinneuletta, jotta pussi pysyy vauvan päällä paremmin. Jätin pussiin tarkoituksella aika paljon kasvuvaraa, senhän voi aluksi taittaa yläosasta kaksinkerroin.

E tälle taida nyt tänä talvena enää paljoa käyttöä olla, mutta ehkä vielä myöhemmin. Tai sitten lahjoitan sen jollekin toiselle pussitettavalle.

Niistä työkaverin langoista syntyi kaikenlaista muutakin. Se on eri bloggaus se!

Lämmikettä varpaille ja sormille

Mä olen kaivanut vähän vanhoja projekteja naftaliinista ja koittanut saada kiinniteltyä hihoja, nappeja, saumoja ja mitä niistä nyt puuttuukin. Lapsellekin piti alkaa lämmintä peittoa tekemään turvaistumeen kun ei tuo mahtunut enää siinä olleeseen lämpöpussiin. Ollaan tässä pidetty jonkinlaista hellää unikoulua ja kuuntelen joka ilta kun hollantilainen koittaa saada kiljuvaa jälkelästä uskomaan että nukahtaa voi myös muuten kuin tissi suussa. Jos jaksaa kuunnella 45 minsaa huutoa niin saa viettää iltaa pari tuntia ihan kahdestaan. Se on ihmeellistä. Keskityn iltaisin isompin projekteihin ja pitsineuleisiin, puolihollantilaisen nukkuessa päikkäreitä voi sitten kutoa niitä sukkia. Olen nyt kylmän talven aikana neulonut sukkia lahjaksi ja hyväntekeväisyyteen.

Anoppi ihan toivoi sukkia. Hänelle vein joulukuun visiitillä sukkaparin sekä loppulangasta tehdyt kädenlämmittimet puutarhahommiin.

Lanka on Novitan 7 Veljestä Polaris. Loppupätkästä tein vielä toisenlaiset kynsikkäät, niitä piti sitten jo hiukan jatkaa vauvan peittoprojektista ylijääneelä värillä.

Kynsikkäät lähtevät vielä asunnottomien neulekeräykseen.

Pappalle lupasin tehdä sukat jouluna, sai tuo odottaa viime viikkoon asti että sain ne postiin.

Näissä lankana Novita 7 Veljestä Aurora sekä Hirviöhousujen kasvoista yli jäänyttä valkoista. Samalla tuli tehtyä sukat myös pinkistä Aurorasta.

Pinkit sukat lähtivät lahjoituksena eteenpäin, samoin kuin 7 Veljestä Multiraidasta tehdyt raitasukat.

Sukat kun yleensä valmistuvat parissa päivässä niin ei ole oikein sellainen olo että olisi jotain neulonut. Mut kai mää olen.