Intiaanikesäfiilis

Syyskuun puoliväli ja tällaiset kelit! Olen istunu parvekkeella neulomassa ja lukemassa kirjaa, hyvin tarkeni eilenkin ihan vaan shortseissa. Raitasukat lähti postin mukana kummipojalle.

Kävin vähän parvekepuutarhaa läpi ja kuukahtaneet kasvit saivat lähtöpassit. Nyt on taas kiva kun on siistiä. 

Auringonkukansiemenistä on lopulta putkahtanut tällaisia.

Keväällä ostettu krysanteemi on koko kesän hengaillut parvekkeella ja kasvattanut vartta sekä lehtiä. Saas nähdä onko tuosta enää tänä vuonna mihinkään.. 

Ekaa kertaa olen saanut siemenestä kasvatettua laventelin. Kukkiminen olis jo varmaan liikaa toivottu.

Francis näyttää siltä et pihalla tapahtuu jotain erikoisen jännää...

Olen odotellut että puolukat alkais kypsyä pikkuhiljaa. Mustikkametsässä tuli käytyä useaan otteeseen ja nyt on pakastin täynnä mustikkaa. Lopulta oli pakko opetella myös tekemään hilloa että sai loput mustikat säilöttyä. Nyt on sitten jääkaappikin täynnä.

Puolukoita odotellessa olen ottanut uhreiksi omenat. Nopeasti viuhati hollantilainen Siwaan kun vihjailin että jos olis vaniljakastiketta niin voisin tehdä uuniomenoita.. Oli muuten hyvä resepti Pirkassa!

Hollantilaisen äiti oli ostanut mun rannalle tuollaisen kivan peltikyltin. Ja lokkikin täällä nykyään lentelee.

Parvekekaverit

Näistä kuvista on jo aikaa, mutta laitetaan nyt kissaihmisten hauskuutukseksi tännekin. Alkukesästä oli Hakaniemen torilla hollantilaisia myymässä kukkia ihan-törkeän-halvalla. Minähän sitten ostamaan, on se meidän perheessä kuitenkin puolikotimaista. Ostan hollantilaisia paprikoitakin ennemmin kuin espanjalaisia. Istuin bussimatkan kotiin sitten ihana terassipuu sylissä. Merkistä ei ole tietoa, mutta enpä minä sillä hinnalla (7,50€) paljoa kysellytkään. Kuolkoon vaikka viikon päästä jos on kuollakseen. 

Oli kyllä hauska asiakaspalvelukokemus, koska tiskin takana oli 1 kpl vanhempaa miestä ja 1 kpl nuorempaa miestä, jotka heidän keskustelunsa perusteella luokittelin isäksi ja pojaksi. Ymmärrän hollantia jo aika hyvin mutta oma lauseenmuodostaminen on sen verran nihkeetä että asioin heidän kanssaan englanniksi vaikka kielen tunnistinkin. Poika kysyi jossain vaiheessa isältään että "Saanko antaa tuolle tytölle alennusta?" Hihittelin itsekseni. Kun ostokset oli tehty, kiitin kauniisti hollanniksi. Miekkonen kyllä punastui. :)

Heti kun puu pääsi parvekkeelle perille niin Francis alkoi hyvin perusteelliset tutkimukset sen alkuperän (tai jonkun muun kissoille tärkeän asian) selvittämiseksi:

*nuuh*

*nuuuuuuh*

*nuusk*

Huomaa lattialla oleva vihreä lelu.

"Ai tällanen."

Olin ostanut jo aiemmin kirppikseltä tuollaiset korit tarkoituksenani nimenomaan laittaa siihen joku isompi kasvi tänä kesänä. Siihen puu sopi kuin nenä päähän. En vaan saanut aikaiseksi että olisin istuttanut puun koriin, koska sitten olisi pitänyt ommella ensin sen sisälle joku suojapussi tms. jottei olisi taas mullat lattialla. Se siis jäi. Tarina jatkuu..

Koska puuta ei oikein voinut kastella suoraan tuohon päälle, otin tavaksi kylvettää sitä muutaman päivän välein vesipaljussa. Pidin siinä yön yli, puu imi minkä tarvitsi, ja jaksoi taas. Oikein hyvin se viihtyikin parvekkeella, alkoi heti kasvaa ihan hulluna ja teki kauniita tummanvioletteja kukkia.

Puun kylvetyksestä tuli nopeasti Francikselle hauska viihdehetki. Saman tien kun toin puulle paljun, Francis haki kissanruuan kylkiäisenä keväällä tulleen sudenkorentolelun ja pudotti sen paljuun. Uudestaan ja uudestaan. Mua ihmetytti toi, koska ennen tätä kyseinen lelu ei kiinnostanut kattimattia pätkääkään. Mutta kun puu meni vatiin, sudenkorento meni heti uimaan.. Välillä se sentään poimittiin tassulla puun juurelle levähtämään, ennen uutta upotusta.

"Mitäs kyttäät siin?"

Sudenkorento on kylpenyt tänä kesänä yhtä usein kuin tuo puukin. Mä en koskaan opi ymmärtämään kissoja.

Pyykkituoksuttelua

Blogimaailmassa on paljon kirjoiteltu ihanasta Le Pére Pelletier -pyykkietikasta. Itse luin siitä ensimmäisen kerran Valkoisen lumossa -blogista, jossa oli myös saman tuotesarjan arvonta. Päätin itsekin kokeilla.

Tykkään tuoksuista mutta en ole pitkään aikaan ostanut enää "tavallisia", voimakkaasti tuoksuvia pyykinpesu- tai huuhteluaineita. Mun tuoksutyylini on muuttunut. 

Meillä on yleensä Ecoverin nestemäinen pesuaine, joka on aika hyvä tahroille ja tehty kasvipohjaisista ainesosista. Niitäkin saa tuoksuilla, meillä on ollut tuollainen jossa on pieni mintun ja laventelin tuulahdus. Jostain syystä se sekoitus tuntuu mun nenuun vähän miehiseltä ja siksi olenkin käytellyt sitä perheen miesvaatteiden pesuun pääasiassa. Niissä ne tahratkin on, suklaajäätelöt oli taas viimeksi T-paidan etumuksessa.. :D

"Tuoksuttomana" pyykinpesuaineena olen käyttänyt Lilly´s Eco Clean Pyykinpesuainetta, jossa on (mielestäni hyvin mieto) appelsiininkukan tuoksu. Sillä saa hyvin pestyä myös herkempiä vaatekappaleita ja esim. villaa. 

Tämmöset kaverit.

Näillä kun pesee niin ei kyllä kuivat pyykit tuoksu oikein miltään, ja hyvä niin. Vaikka olenkin aina ollut tuoksujen perään, huomaan että uusi vähäkemikaalinen elämäntyylini on aiheuttanut sen, että suurin osa pesuaineissa, kosmetiikassa ja esim. elintarvikkeissa (!!) olevista tuoksuista tuntuu aivan liian voimakkailta. Ja keinotekoisilta. Alkaa ihoa kutittaa jo pelkästä ajatuksesta. Meillä yksi naapuri käyttää jotakin niin voimakasta huuhteluainetta tms. että haistan meidän kämppään asti milloin sen pyykit on kuivaushuoneessa kuivumassa. Silloin en voi ajatellakaan että veisin omat sinne sekaan. Samoin äidin luona yökylässä heittäydyin hankalaksi kun kaikki puhtaat lakanat tuoksuivat niin voimakkailta että tuli melkein vedet silmiin. En mä sellaisissa voi nukkua! Tätä on turha selittää ihmisille jotka pesevät pyykkinsä voimakkailla tuoksuilla, ei sitä huomaa ennen kuin lopettaa sen läträämisen ja hajuaistit palautuvat pikku hiljaa.  

Oho, nyt alkoi paassaaminen. 

Oikeasti, jotkut huuhteluaineet käryävät kuin hajuvesi. Puhtaat lakanat haisevat siltä kuin niissä olisi joku hajuvedessä kylpenyt lady jo nukkunut. Järkyttävää. En yhdistä tätä asiaa mielessäni kyllä puhtauteen.

Luin siis pyykkietikasta, jota käytetään huuhteluaineen tilalla. Netissä sitä luonnehditaan mm. näin:

• poistaa pesuainejäämät pyykistä. 
• ei jätä itse mitään jäämiä pyykkiin. Etikan tuoksu haihtuu kokonaan viimeistään kun pyykki kuivuu.
• pyykistä tulee pehmeät ja raikkaat.
• auttaa pitämään pesukoneen puhtaana: estää pesuainesaostumat pyykkikoneessa.
• poistaa pyykistä epämiellyttäviä tuoksuja
• kirkastaa värejä, poistaa tahroja
• vähentää sähköisyyttä
• ei sisällä allergisoivia tai herkkyyttä aiheuttavia aineita
• poistaa kellastumia
• voi käyttää myös yleispuhdistusaineena
• turvallinen ja ympäristöystävällinen

Tilasin oitis Serafiinista pullollisen etikkaa, valitsin tuoksuksi appelsiininkukan. Olen käyttänyt sitä pääasiassa lakanoiden ja muiden kodin tekstiilien pesuun ja olen kyllä ollut tyytyväinen. Tuoksun vahvuutta voi itse säädellä, loogisesti jos etikkaa laittaa enemmän niin pyykkikin tuoksuu voimakkaammin. Liian vahvaa tuoksua en ole vielä saanut aikaiseksi. Oikeastaan lakanat tuoksuvat vain puhtailta, illalla kun kömpii puhtaisiin lakanoihin saattaa nenuun osua mieto tuulahdus appelsiininkukkaa.

Olen myös huomannut että pyykit tulevat todellakin pehmeämmiksi. Samoin pesukoneen lokero on puhdas ja raikas, eikä sitä tarvitse koko ajan kuurailla (emme muutenkaan käytä kuin nestemäisiä pesuaineita pääasiallisesti, mutta usein lokeroon silti kertyy kaikenlaista möhnää). Vielä en ole tuota yleispuhdistusaineena kokeillut, mutta ehkä sekin aika vielä tulee. 

Nyt kun mä kirjoitin tätä ja katselin noita Serafiinin sivuja niin tuli -ohopsan- tilattua myös puuteri- ja pionituoksuiset versiot. Muita maahantuojia muuten löytyy tästä linkistä. Mä jään odottelemaan uutta pakettiani.

p.s. Kuten mulla yleensäkin, kaikki tuotebloggaukset on ihan vaan mun omia höpinöitäni, ei maksettuja mainoksia tai muutenkaan sponsoroituja. Tykkään vaan jakaa tiedon eteenpäin jos löydän hyvän (tai huonon!) tuotteen.