Siitä asti kun olen kirjoittanut blogia, mulla on ollut ainakin yksi lukija, joka on jatkuvasti seurannut uusimpien käsityöprojektejen etenemistä omalta pöytäkoneeltaan. Nimittäin Mummini. Kun 2009 innostuin neulomisesta, Mummi innostui asiasta toden teolla, ja lahjoitti mulle isot kasat lankaa ja vanhoja neulelehtiä. Mummini on oikein sellainen DIY-henkilön perikuva, muussakin kuin käsitöissä. Ehkä innostukseni kaikenlaiseen itse tekemiseen, leipomiseen ja laittamiseen, on Mummin innostuksesta tarttunutta. Mummi piti meille lapsena leivontapäiviä, sellaisia joihin kutsuttiin kaikki lapsenlapset ja leivoimme koko päivän ison pöydän ympärillä. :)
Tallensin siis Mummin pyynnöstä blogisivuni Mummin selaimen suosikkipalkkiin. Mummi pysyi maailman menossa mukana, katsoi netistä tv-sarjojakin ja kirjoitteli sähköpostia.
Blogillani on nyt kuitenkin uskollinen lukija vähemmän, sillä perjantaina rakas Mummini nukkui pois.
Mummi oli sairas, eikä hänen poismenonsa tullut yllätyksenä, mutta ikävä ja kaipaus on suuri. Kirjoitin Mummille kirjeen muutama viikko sitten ja toivon että hän ehti sen saada ja lukea.
Kaivoin koneeltani muutaman kuvan jotka muistuttavat Mummista ja yhdessä vietetyistä hetkistä. Viimeisin itse ottamani kuva Mummista on ajalta, jolloin hän asui vielä rakkassa kodissaan. Tein Mummille neuletunikan.
Kiitos Mummi kaikesta! <3
Osanottoni! Hienot mummit on elämän upeimpia juttuja <3 omani nukkui pois jo 15 vuotta sitten, mutta Ukki porskuttaa yhä menemään ja lukee iPadilla mun blogia ;)
VastaaPoistaKiitos. :)
PoistaIhania nuo nykymummit ja -ukit kun ovat ottaneet uudetkin tekniset vempeleet omikseen. :)
Voimia sinulle suureen suruusi♥
VastaaPoistaOma mammani on nykyisin paljon mielessäni, johtuen varmaan äitini♥ vakavasta sairaudesta.
Vedet nousi silmiini tätäkin lukiessani.
Kiitos! Nuo sairaudet ovat kyllä kamalia, ei sitä aina edes ajattele kuinka paljon on sellaisia, joihin ei ole välttämättä parannuskeinoa. Onneksi sentään ne antavat mahdollisuuden jollain tasolla valmistautua siihen mitä tuleman pitää, vaikkei se siitä helpompaa tee, mutta itse ajattelen että jonkun menettäminen yhtäkkiä on varmasti vielä tuskallisempaa.
Poista