Uusi mummoastiasto

Näitä me ollaan siis kerätty. Enää puuttuu syviä lautasia (ei olla löydetty yhtään sopivaa!). Ja sitten mä ajattelin yrittää bongata myös jotain sopivia uuniastioita ym. tarjoiluastioita. Aarteenmetsästys siis jatkuu. Tässä hieman kesän satoa.

Ja on näitä siis jo käytettykin. Eilen oli sushin jälkkäriksi macaronseja, ja niitähän sopii tarjoilla ruusulautaselta..

Aamupalaksi luomumysliä ja poimin ite -mustikoita intiaanisokerilla.

Lounaskin maistui mummolautaselta.

Loma kuvin 4/4

No niin..loman viimeisestä viikostahan on siis kaksi viikkoa. En mää ole ehtinyt tänne mitään kirjoitella, olen kiireinen nainen. Eilenkin mä olin kiireinen, kun kävin Hakaniemen torilla syömässä vohvelin, Lentävässä Hollantilaisessa valkkarilla ja Stockan herkussa valittemassa sushiaineksia. Illalla mä olin kiireinen sushin tekemisessä ja uusien viinilaatujen maistelemisessa. Tänään olen ollu koko aamun kiireinen, koska mun piti pakottaa hollantilainen imuroimaan ja vein ite roskat. Jouduin myös istumaan aurinkoisella parvekkeella jonkinaikaa. Mutta nyt, vihdoin, mä paljastan teille mitä tein vikana kesälomaviikkona.

Olin kirppiksillä!

Tä on oikeesti ainut asia minkä mä muistan. Luulen että alkuviikon mä vaan makasin sängyssä/parvekkeella/sohvalla ja tuijotin kattoon. En keksiny enää että minkä kohdan kämpästä olisin siivonnut. Perjantaina oli onneksi siskon pikkuvintiöiden yhteiset kakunahmijaispirskeet ja illalla skumppaa ja Larry Stylinson -luento, joten pääsin ylös, ulos ja varsinaiseen Suomeen. Näistä ei onneksi ole kuvamateriaalia.
Kirppislöydöistä sen sijaan on.

Syy kirppiksillä kiertelyyn on siis se, että me ollaan vaihdettu astiastoa randomiin kukkakuosiseen mummoastiastoon. Kummallakin on veto-oikeus, joten hollantilainen on joutunut tulemaan kirppiksille mukaan. Väittää kyllä ite että on tullut ihan mielellään, koska sen mielestä tällainen aarteenetsintä on mukavampaa jos on kerrankin määritelty etsittävät aarteet etukäteen, eikä vaan niin että mä ostan kaikenlaista rojua, koska "teen siitä ehkä jotain", "olen aina halunnut sellaista" tai "se sopii ehkä tulevaisuudessa sisustukseen".

Me mentiin Hietalahden kirppikselle taas kerran ärsyttämään mummoja. Löysin yhden ei-minkään-merkkisen kukkalautasen ja kysyin hintaa: viisi euroa. No johan. Kiertelin taas, ja ennen lähtöä menin tarjoamaan mummolle kahta euroa siitä lautasesta, koska kirppis oli jo melkein loppumassa. Vastauksena raivoikas "Sen hinta on viisi euroa!". Jeesus! Pidä mummo kuppanen lautases. Ymmärrän jos ei halua tinkiä, varsinkin jos se lautanen nyt oli ollut suvussa kauan ja oikeastaan ajautunut vahingossa siihen kirppispöydälle, mutta tarviiko se tinkiminen ottaa jonain henkilökohtaisena loukkauksena vai?  
Ei kyl vois joskus vähempää kiinnostaa noi hesalaisten meiningit..

Niin, mun piti kertoa siitä että sitten kirppikseltä lähdettyämme kävi ilmi, että vieressä on Kierrätyskeskuksen myymälä, josta hollantilainen on tiennyt koko_kesän, mutta josta sille ei ole tullut mieleen mainita millään niistä edellisestä kymmenestä kerrasta kun ollaan kierrelty Hietsussa. o_O Kierrätyskeskuksessa oli kaikki mahdolliset lautaset mitä mä halusin. Lisäksi siellä oli ihan mahtava askartelu/käsityötavaraosasto! 

Löysin Viking Naturgarn -lankaa sopuhintaan 2€/kerä. Olen tehnyt tästä usein kaikenlaista (huomasin tosin ettei mitään ole päätynyt blogiin asti..) ja koska kerät oli aloittamattomia, sijoitin niihin. 

"Äiti, mä autan."

Keskuksen pihalla oli lehtiä ja kirjoja, joita sai haalia ihan ilmaiseksi. Löysin ihania vanhoja neulelehtiä! Kotona hekottelin ohjeille, tai oikeastaan kuville.

Mukana oli myös kesäkuun 1977 numero, jonka Aurinkomatto-ohjetta fiilisteltiin uusimmassa Suuri Käsityölehdessä.

"Mulle tämä!"

Töihin? Tai sitten ei..

Edelleen ihan muodikas meno. :)

Löysin mä Hietsultakin jotain, nimittäin ihanan Cath Kidston -kirjan. Teen tästä sit jotain kun olen taas vähemmän kiireinen..

Ja sit vielä lopuksi pari parvekekuvaa. Nä on jo vanhoja, ei noi kukkaset ole enää hengissä.. Toisiin iski veden puute ja kranssin nujersi lopulta joku uusi kännälauma, jota vastaan mä en jaksanut enää taistella...

Komia se oli ennen kun kupsahti.

Ei tähän ihan koko niittyä tullut, mutta muutama kaveri. :)

Loma kuvin 3/4

Jos edellinen viikko kului hitaasti niin viime viikko kului todella nopeasti. Jouduin tässä oikein muistelemaan että mihin se viikko oikein meni. Enkä vieläkään ole oikein varma. Sen mä muistan, etten tehnyt mitään ihmeellistä.

Tai no, toi oli kyllä heti alkuunsa valetta. Tapahtui nimittäin ainakin jotain varsinkin ihmeellistä. Lähdin maanantaina lenkille ystävän houkuttelemana. Puhetta oli ollut juoksemisesta, mutta mä ajattelin että se on sellaista puhetta vaan. Mun mielestä on ihan jees juosta yksi tolpanväli ja sitten taas kävellä seuraavat kolme. Luin myös netistä että ylipäätään lenkkeily kannattaa aloittaa rauhallisesti jos sellaista meinaa harrastaa jatkossakin. Maanantai-iltana sitten sujahdin 10 vanhoihin pyöräilyshortseihin (ehkä "sujahtaminen" ei kyllä kuvaa tätä suoritusta parhaiten..) ja kävelin reippaasti kaveria vastaan. Kävi ilmi että tarkoitus oli hölkätä ihan koko ajan tai ainakin niin kauan kunnes mä en enää pysty. Ei mitään paineita. Hölkättiin sitten menemään ja mä jostain syystä en voinut enää pysähtyä kun olin vauhtiin päässyt. Juostiin noin 20 minsaa putkeen. Mitä kauemmin juoksin, sitä hämmästyneempi mä olin. Minäkö se tässä nostelen jalkojani? Vähän ennen lenkin loppua alkoi tuntua siltä että päivemmällä nautitut sushit pyrkivät takaisin ylös ja oli pakko siirtyä kävelyyn. Kaverin ovella sovittiin joka maanantaisesta lenkkeilystä. Olin niin innoissani että hölkkäsin koko matkan kotiin kertomaan hollantilaiselle et juoksin ihan ite melkeen koko lenkin ajan!

Mut tuntevat tietää kyllä että minähän en juokse. Postaan naamakirjaan tällaisia juttuja:

Nyt kävi kuitenkin niin, että innostuin vahingossa. Innostuin niin paljon että marssin Hakaniemen Sokokseen ostamaan juoksutrikoot ja juoksutakin. Kyl nyt kelppa. Kävin viikon aikana kaksi kertaa juoksemassa. En nyt kehuskele, mutta se on kyllä aika h*lvetin paljon meikäläiselle. Mä juoksen yleensä vaan jos on joku hätätilanne. Jos silloinkaan.

Saas nähdä miten kauan tätä sitten jatkuu. Maanantaina käytiin taas, ja juoksin tälläkertaa koko lenkin.

Mitäs muuta mä olen puuhaillut...? Ostin ennen lomaa jo muutaman pokkarin. Jostain syystä niiden lukeminen alkoi vasta viime viikolla. Outi Pakkasesta mä en aluksi pitänyt ollenkaan, mutta nyt kun olen lukenut muutaman dekkarin Pakkaselta niin olen jäänyt koukkuun. Niitä on vaan saatava lisää. Luin yhden viime viikolla. Prisman pokkarialelaarista nappasin Torey Haydenin kirjan hetken mielijohteesta. Olen lukenut Tiikerin lapsen joskus kouluikäisenä ja muistan kirjan olleen karmiva, mutta samalla mielenkiintoinen. Joskus talvella junassa istuessani luin Anna-Leena Härkösen haastattelua haastattelua naistenlehdestä. Kirjailija kertoi Onnen tunti -kirjansa kirjoitustyöstä. Tiesin siis etukäteen kirjan käsittelevän sijaisvanhemmuutta, joten sekin lähti Prismasta mukaan kun osui silmään.

Pokkareita on siis luettupitkin viikkoa, silloin kun en ole ollut kiertelemässä kaupungilla hollantilaisen kanssa. Viime lukuhetki venähti aika myöhäiseksi, havahduin parvekkeelta kun siellä oli jo tällainen valaistus:

Lauantaina en meinannut millään viittiä mittää, kiemurtelin sängyssä puoleenpäivään ja nousin lähinnä kiukuttelemaan sitä, kun "ei ole mitään tekemistä". (En uskonut et näin voi käydä vielä kolmekymppisenä..ehkä on jo aikakin palata töihin). Lähdettiin sitten kuitenkin "ehkä piknikille". Ehkä Piknik on sellainen, että otetaan kotoa huopa ja tyhjä kylmälaukku ja mennään bussilla keskustaan. Siellä sitten haahuillaan päämäärättömästi, kunnes ostetaan salaattia, siideriä, tuulihattuja, juustonaksuja ja suolapähkinöitä ja otetaan kurssi kohti merenrantaa. Päädyttiin jonnekin Ullanlinnan ja Eiran välimaastoon, tai ehkä Kaivopuistoon, tai ehkä Etelärantaan, mut kummiskin joillekin kallioille merenrantaan. Ihailtiin siinä sitten paatteja ja syötiin eväät ja koko päivähän siinä meni. :)

En ole pahemmin neulonut, jotenkaan en vaan ole jaksanut. Tai ehkä se johtuu siitä, etten ole katsonut telkkaria. Olen kuitenkin vähän virkanut. Halusin koittaa tehdä tiskirätin, jossa on hauskat pallurat. Ohje on Nubbie Scrubbies ja lankana Novita Miami. Ihan herkut rätit tuli. Lupasin jo antaa nämä yhdelle työkaverille, joka ei pidä tiskiräteistä. Logiikka? Oppiipahan pitämään! :)

Mitäs muuta.. Meille tulee ehkä isollekin parvekkeella lasitus. Lasitusfirma kävi ottamassa mitat ja nyt homma on vuokranantajan hallussa, toisinsanoen, se päättää otetaanko lasitus ilman että vuokraa jouduttais korottamaan. Vuokra nimittäin nousee joka tapauksessa ensi kuussa.. ja sitten säännöllisesti kerran vuodessa. Plaah. Pitääkö tässä alkaa asuntovelalliseksi.. Jokatapauksessa, toivon salaa lasituksia, koska sitten ei tarvitse roudata isolta parvekkeelta kaikkia kamoja aina pois talveksi. Ja pääsis kissakin olemaan vähän vapaammin.

Kyllä täällä on kelvannut istuskella ilman lasituksiakin. Ja juoda kaffetta ja lukea dekkareita. Kerron meidän kirppisaarrejahdista myöhemmin, mutta tässä on esimakua...

Vielä viikko lomaa. Tai siis tätä kirjoittaessa enää kaksi päivää. Jaiks!