Jos te ihmettelette et mitä ihmeen lomapäiväkirjaa se nyt pitää niin sitäpä hyvinkin. Ja syy on laiskuus, vaikkei sitä heti äkkiseltään arvaisikaan. Mä haluan kirjata ylös mitä lomalla on tullut tehtyä, jo senkin takia että voin sitten lukea ne kun tulee ekan kerran sellainen mihin-se-mun-loma-oikein-meni -fiilis. Viime vuonna kirjoitin omin pikku kätösin kalenteriin, mutta se osoittautui liian työlääksi koska siinä piti joka päivä löytää asunnosta kynä ja sitten muistaa mihin se kalenteri on päivän aikana tullut piilotettua. Tällä lailla tulee ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Laiskan ihmisen motto on se. Ihmiset pitää mua aika ahkerana, mutta ne on väärässä.
Aloittakaamme.
Toinen lomaviikko on mennyt ihanan hitaasti. Ehkä siksi kun odotin vaan lauantaita. Kohta kuulette miksi.
Maanantaina mä havahduin siihen, etten ole suunnitellut koko viikolle mitään. Aloin kaivella pääkopastani niitä kaikkia lupauksia, joita olen talven ja kevään mittaan hollantilaiselle toitottanut. "Aion siivota alakerran kellarikomeron", "Aion siivota askarelupiirongin", "Ei, sängyn alla olevia laatikoita ei voi heittää pois, mun täytyy käydä ne kaikki läpi ensin, et mitä niissä on".
Masennuin vähän kun muistin nämä (enemmänkin itselleni) tehdyt lupaukset. Päätin neuloa ajatusten selkeyttämiseksi. Tein Puro Batikista pullonpäällisiä. Nämä on tarkoituksella lyhyempiä kuin edelliset, koska mä aion käyttää näitä kilisemisen ja rikkoutumisen estämiseksi alkokeikoilla.
Maanantaipuuhat. |
Tiistaina mä päätin sitten oikeasti tehdä jotain erinäisille siivousprojekteille. Ajattelin lähteä Tarjoustaloon ostamaan laatikoita ja hyllyä. Sitten tajusin että Ikeassa olis halvempaa. Koska saatiin tänä kuningasidea yllättäin ja ilman henkistä valmistautumista, mikään ilmainen Ikeabussi ei mennyt meille sopivasti vaan jouduttiin joukkoliikenneseikkailuun ja Reittioppaan armoille. Löytyi linja 74. Jännättiin että osataanko jäädä oikealla pysäkillä. Pysäkin nimi oli "Ikea" ja se oli Vantaan Ikean pääoven edessä. Jopa mä älysin jäädä pois.
Kotona käärin saman tien hihat, otin kylmän siiderin jääkaapista ja menin kellariin miettimään elämääni. Ja sitä mietittävää tosiaan riitti, ihan laatikkokaupalla. Tuli mieleen Kirjoituksia Kellarista.
"Kun minä olin pieni ja istuin kellarissa, nauroin yksin pimeässä ja elin unelmissa..."
Miten paljon sitä voi ihminen kaikenlaisia ihme juttuja säästää? Ja miksi, vielä sen jälkeen kun tajuaa tämän, tekee edelleen päätöksen säästää ne jatkossakin? Löysin muun muassa "todistuksen kuljettajantutkinnon suorittamisesta". Oho, tärkeä, pitää säästää. Hollantilaisen mielestä on kuulemma ihan riittävää jos on ajokortti lompakossa. Mutta mun sisäinen arkistonhoitajani päätti että se pitää säilyttää. Mistäs sen tietää jos, jos...
Sitten ne jutut, joita ei ihan oikeasti tarvitse säästää, mutta joita on jostain syystä säästänyt jo niin kauan että niillä alkaa olla nostalgia-arvoa? Kuten ala-asteaikainen täitartuntatiedote kotiin vietäväksi. Tai käsinkirjoitettu muistilista siitä, mitä pitää muistaa tehdä kun on 18-kesäisenä kahvilassa töissä ja ekaa kertaa iltavuorossa? Hirveän kauan mulla meni siinä kellarikomeron siivoamisessa kun mietin näitä kaikkia juttuja. Hollantilainen kokosi uuden hyllyn ja siirtyi huokaisten yläkertaan. Yksi naapuri kävi omalla komerollaan, pyöritteli silmiään ja toivotti onnea siivoukselle. Siinä mitään onnea tarvittu, kun 0,5 litraa Crowmoorea ja päättäväisyyttä. Ja neljä tuntia aikaa...
Kun tulin sisälle, aloin vielä koota ostamiani laatikoita. Etsin samalla kissaa. Sen saa kummalla tavalla yksiössäkin hukattua aina tasaisin väliajoin. Hän oli myös uudelleenjärjestäytynyt, nimittäin mun uuteen omenalaatikkooni. :D
Laatikkokissa ja uusi skooli. |
Keskiviikkona mä jatkoin hullua ja loputtomalta tuntuvaa järjestelyprojektiani. Makuuhuone on ollut jo kauan kaaoksen vallassa. Mä siirsin aikoinaan askartelupiironkini huoneen nurkaan sivuttain siksi, ettei se näy suoraan ovelle jos mulla on joku projekti meneillään. No eihän ne mun projektit siellä koskaan pysy, vaan vyöryvät pitkin asuntoa. Piirongista tuli vaan tavaroiden pinoamispaikka. Ja vaatteiden. Ja lehtien. Ja lankojen. Ajattelin et jottai tarttis tehdä.
Kaapista löytyi mun maalausvälineetkin. En ole aikoihin maalannut. Ainakaan ei tarvii pelätä et taidot olisi ruosteessa, koska en ole koskaan osannutkaan maalata. :D Vois kyl taas joku päivä yrittää...
Keskiviikkokaaos |
Makkarista tuli jotenkin avarampi ja siistimpi. Samoin mun mielentilastani.
Torstaina piti heti testata uudet pullopehmikkeet ja siksi mä teinkin lenkin Alkoon. :D En ole ajautunut alkkikseksi (paljoa), vaan päinvastoin, mä päätin aloittaa lenkkeilyn. Laitoin ihan lenkkarit ja urheilurintsikat ja kävelin rivakasti koko matkan Alkoon. Takas piti ottaa bussi... Illalla tuli ystäviä kylään ja tein mustikka-sinihomejuustosalaatin Pirkan ohjeella. Suosittelen koittamaan, oli hyvää. Tai siis, enhän minä sitä syönyt kun siinä oli homejuustoa...
Perjantaina oli yhden työkaverin läksiäiset. Kotoa lähtiessäni en vielä tiennyt tätä, vaan olin sopinut iltapäiväskumpat ystävättären kanssa keskustaan ihan muuten vaan. Lähdin t-paidassa ja ilman meikkiä matkaan. Ajauduin piknikille, ravintolaan, sinne ja tänne. Aamuyöllä mietin että olipas hauskaa ja sänkyyn kaatuminen tuntuu vielä mukavammalta kun ei tarvii pestä meikkejä...
Lauantaina tätiä vähän väsytti. Onneksi sain itteni ylös sängynpohjalta suht ajoissa illan keikkaa varten. Tätä oli odotettu vuoden päivät: Muse olympiastadionilla! Jees!
<3 |
Tänään mä olen maannut parekkeella ja lukenut dekkaria. Huomennakaan ei tartte tehdä mitään. Tähänhän vois vaikka tottua.
Etsi kuvasta kissa. |