Parvekepuuhastelua vol. 1/2013

Tämä vuosi on siitä erikoinen että mä olen päässyt parvekkeelle puuhastelemaan heti kun ilmat lämpeni. Mietin oikein itsekseni että miksen ennen ole ehtinyt -no en tietenkään ole, kun olen "tehnyt gradua". Toisinsanoen, jos en oikeasti tehnyt gradua niin ainakaan en voinut istuttaa kesäkukkia kun olisi pitänyt tehdä gradua. Ihanaa ettei enää ikinä tarvitse. Never ever. Miten jotkut tekee kaksoistutkintoja? Sulaa hulluutta. 

Perjantaina olin töissä vähän kipeenä, mutta sinnittelin koko päivän byråålla ihan vaan siksi, että hollantilainen oli luvannut tulla mun kanssa Kodin Ykköseen kantamaan yhtä juttua . Näin jo muutama päivä aikaisemmin siellä ihania vanhoja omenalaatikoita ja päätin vaan että sellainen puuttuu mun täydellisestä elämästäni. 

Kun päästiin paikan päälle, näin hollantilaisen ilmeestä että kolmekymppiä vanhasta ja vähän rikkinäisestä omenalaatikosta ei ollut hyvä diili. Tietenkään hän ei sanonut mitään koska on niin mussukka. Tai no, sanoi hän että: "Tässä on ruosteisia nauloja." Mutta sehän se oli juuri se juttu miksi se on ihana! En mä jaksa odottaa että naulat ruostuu. Voin hyvin maksaa siitä että joku on ruostuttanut ne mun puolesta. Ja se, että laatikot oli ihan oikeesti jostain omenatarhalta kotoisin lisäsi vaan niiden arvoa mun silmissä. Jätin silti ottamatta sellaisen, jossa oli valkoisia homepilkkuja..

Kannettiin sitten omenalaatikko ja siinä kaksi jättikokoista multasäkkiä bussipysäkkille ja pelättiin koko matka kotiin että laatikko sisältöineen kopsahtaa jonkun kanssamatkustajan varpaille siitä tavaratelineestä (mä olen järkeillyt että bussin etupyörien päällä olevat kolot on tavaroiden säilytystä varten, eikö?).

Mutta eikö olekin hieno?

Vihdoin kotona!

Tavailtiin kotona tuota tekstiä ja kävi ilmi että omenaloota onkin tekstinsä perusteella peräisin jostain alankomaiden pikkukylästä nimeltä St. Jansteen. Uskon että hollantilainen alkoi heti pitää siitä enemmän.

Lauantaina oli sitten vuorossa visiitti Prisman kukkapurkkiosastolle ja sen jälkeen Hakaniemen torille.  Mukaan tarttui leijonankitoja, pelargonioita ja mikälie amppelikukka. Yrttiosastolta nappasin vanhan tutun afrikanbasilikan lisäksi timjamin, laventelin ja suklaamintun. Tavalliset mintut oli loppu ja ajattelin että suklaaminttu ei varmaan ole pahaakaan. Hetken mielijohteesta ostin myös tomaatin (mikä se on? Tomaattipuska? Tomaatinvarsi? Tomaattikasvi?) eli siis sellaisen vihreän vimpulan, jonka luvattiin puskevan pieniä tomaatteja ulos jossainvaiheessa. Jäämme odottelemaan.

Lauantaina sain kukkaset laitettua purkkeihin mutta siihen se sitten jäikin. Tänään jatkettiin harjoituksia kantamalla lähimetiköstä kiviä ja oksia kotio. Mä valitsin ja hollantilainen kantoi urheasti. Valitsin tälle hämärätoiminnalle tarkoituksellisesti ajankohdaksi äitienpäivän, koska ajattelin ettei tänään aamupäivällä kukaan kuitenkaan ehdi ihmetellä mitä me oikein duunataan. Ja olin oikeassa! Vastaan tuli vain yksi mäyräkoiranulkoiluttaja, joka hoputti koiriaan ja poimi samalla valkovuokkoja -eli oli siis sekin myöhässä äitienpäivävisiitiltään.

Loppupäivä on sitten mennyt parvekkeella puuhastellessa. Ei se vieläkään miltään näytä mutta eipähän tarvinnut tänään(kään) kirjoittaa gradua.

Kivet jotka kiinnosti. Ja pari oksaa.

Kukkalaatikko toimii kasvuston kuljetuskoppana, koska yöpakkasten pelossa nostelen niitä edelleen iltaisin parvekkeen lasitetulle osastolle.

Mulla on ollut ainakin kaksi vuotta jo aikomuksena tuunata kierrätyskeskuksesta hakemani kukkahylly jotenkin. Tänään vihdoin käärin hihat ja ryhdyin hommiin. Ensin hioin koko hyllykön hiekkapaperilla ja sitten se sai pintaansa pähkinänväristä antiikkivahaa. Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikkei tuo väriero aivan huima ole, niin jotenkin hyllystä tuli kauniimpi.

Vasemalla vahattu hylly, oikealla ilman vahaa.

Valmis.

Vahaamisen kanssa kävi vähän samalla tavalla kun helatorstaina ikkunanpesun kanssa: jatkoin aina vaan seuraavaan kohteeseen. Vahatuksi joutui myös pikkuparvekkeen pöytä, joka olikin jo ihan kamala ja harmaa. Alakuvassa siis vahattu pöytä, eroa ei näe kuvasta tosin kovin hyvin koska valoisuus on eri kun hommaan ryhtyessäni.

Vahattu hylly odottelee vielä kukkaloistoa, samoin tukiteline sen takana. Onneksi kesä on vasta nuori...

 

 Tykkään yhä vaan ekana kesänä ostamistani pajukoreista ja pajuseinistä. Vielä pitäis keksiä leijonankidoille jotku kesäkaverit kylkeen.

Metsästä tehty mysteerilöytö ;)

Prismassa silmiin ja ostoskärryyn osui kukkahäkki. En olekaan ennen laittanut kukkaa häkkiin. Ihan hyvin se sinne kuitenkin sujahti ja piristää nyt parveketta. Miten mä olen ennen eläny ilman kukkahäkkiä?