Kevätpäivitys

Mä en oo viittiny mittää koko viikonloppuna.

No, toi oli vale, koska olen tehnyt kaverille yhtä salaista juttua, käynyt kampaajalla (tämä vaati erityisiä ponnisteluja), virkannut kaksi tiskirättiä ja tänään säikäyttänyt itseni ja hollantilaisen ulkoilemalla kaksi tuntia kevätauringossa.

Mistään muusta ei ole kuvia kuin ulkoilusta. Ennen kuin mennään niihin niin haluan mainostaa ihkua ekokampaamoa nimeltänsä Salon Pacifique. Tuonne mä eksyin kun etsin paikkaa, jossa kuontalon saisi kuntoon luonnonmukaisesti, mutta jossa ei tarvitsisi kuitenkaan kuunnella minkään vanhan hipin höpinöitä energialeikkauksesta tai muusta mitä en arvosta. Osuin aika nappiin ja olin todella tyytyväinen paikkaan. Kampaaja oli todella ammattilainen, heti ehdotti omia ratkaisujaan mun juurikasvuisen moppitukkani kesyttämiseksi ja leikkasi todella hyvän mallin. Piti oikein soittaa hollantilaiselle keskustasta että tulisko se kaupunkiin tekemään mun kanssa jotain kun on suoranaisesti sääli mennä kotiin kun hiukset on niin hyvin. :) Nyt ei tarvii kaverin ensi viikonloppuna hävetä kaasoansa ainakaan hiusten takia. :D

Mä olen jo monena iltapäivänä luonut bussin ikkunasta haikeita katseita Vanhankaupungin kosken reunoille, joille ihmiset kerääntyvät aina keväisin tuijottamaan kosken kuohuntaa. Parasta on jos näkee bussin ikkunasta kun yläjuoksulta lohjennut iso jäälautta joutuu kosken putoukseen. Tänään sit laahasin hollantilaisen ja kameran paikan päälle. Ei nähty enää jäälohkareita, mutta nähtiin kun joku uskalikko laski koko kosken alas kanootilla/kajakilla/kojootilla/jollain vehkeellä.

Mä kuvasin kevään merkkejä ja saldo oli ihan hyvä.

Sorsat kulki kaikki pariskunnittain.

Muakin seurasi koiraspuolinen yksilö, mutta ehkä siksi kun se tiesi että mulla on repussa kaffetta ja keksejä...

Vain kengät oli kuvauskunnossa.

Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue.

Jännän äärellä.

Taituroitiin pitkospuita pitkin tuntemattomaan, mikä paljastuikin sitten lintubongareiden piilokojuksi. Käytiin keskellä kaislikkoa seuraava keskustelu:

Minä (M): "Tääl pitää olla hiljaa sit. Ja esitetään et me tiedetään jotain linnuista."

Hollantilaine (H): "Joo."

M: "Kato!!!" *osoittaa taivaalle*

H: "Toi on lentokone."

Onneksi reissu ei ollut täysin turha, koska perillä oli bongattavaa. Tiedän että se on joutsen.

Hollantilainen epäili että se oli juuttunut kiinni.

Ai niin, ne kevään merkit. Kyllä sieltä maasta jotain kurkisteli. Ja pajunkissatkin on vihdoin ilmestyneet. :)