Teremenemäst Tallinna!

Meikä ei ole jaksanu blogeilla jostain syystä nyt lähiaikoina. En tiedä miksi, mul on ehkä kevätmasennus. Se ei tosin ole estänyt tekemästä kolmea pari sukkia, kahta pipoa ja tuubihuivia... Tässä on nyt vaan ollut muutakin sulattelemista kuin noi lumihanget, sanotaan vaikka näin. Aina sitä vaan edelleen yllättää oman järkevän itsensä kummallisilla tunnereaktioilla kaikenmaailman asioista joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä oman elämän kanssa. Mutta sitten kuitenkin se ajatus ärsyttävästi pomppaa pintaan kuin edelliskesänä upotettu ruumiskassi, just kun olet ajatellut että no niin, nyt mä unohdan koko jutun. Tällaista on siis ollut. Se ei ole syy miksi en ole blogannut (vaan laiskuus) mutta tulipahan avauduttua.

Mä olen ollu töissäkin vähän ylikierroksilla. En ehkä niinkään työmäärän, vaan kaikkien uusien käytäntöjen takia. Lakiala pysyy kai mielenkiintoisena kun on aina uutta opittavaa, mutta joskus ne uudet säännöt ja järjestelyt ihan vaan vituttaa. Varsinkin kun haluaisi mielummin vaan keskittyä tekemään työnsä hyvin. 

Mutta niin, ylikierrosten takia on tullut ylitöitäkin, ja mä päätin ottaa perjantaiksi tavallaan ansaitun vapaapäivän. Ollaan puhuttu hollantilaisen kanssa viimeiset kaksi vuotta siitä, et mentäis Viroon, joten yllätin sen varaamalla hotellipaketin Tallinnaan. Perjantaiaamuna matkattiin täyteenahdetulla ysiratikalla Länsisatamaan ja noustiin valtavan mummolauman kanssa ms Finlandiaan. Mulla meinas pelihousut revetä siellä paatilla..kaikki oli ihan tuiterissa kello 10 aamulla kun matkaa oli taitettu kokonaiset 45 minuttia. Eipä meikäläinenkään lasiin sylje, mutta kyllä siinä vaiheessa hieman hävetti olla suomalainen...

Tallinna oli aikalailla sellainen kuin muistinkin. Laskeskelin että olen viimeksi käynyt siellä ekana opiskeluvuonna eli *kröhöm* 10 vuotta sitten. Hinnatkin tuntui edelleen edullisilta jos malttoi kävellä 100 metriä vanhankaupungin aukiolta poispäin. Meillä ei ollut muuta agendaa kuin kävellä auringonpaisteessa ja pysähtyä leivoskaffeille aina kun nähdään joku kiva kahvila. Ja näin tehtiin. Tosin otettiin joka toinen kerta kahvin sijaan skumppaa. Siis tähän on tultu; tallinnanristeily on nykyisin sitä varten että kävellään puistossa ja töllistellään vanhoja kivimuureja sen sijaan että riekuttais aamusta iltaan. Me jopa vähän nyrpisteltiin neniämme yökerhojen kohdalla. :D

Bongasin ahkerasti käsityöläisten liikkeitä, mutta vain muutamasta onnistuin löytämään lankaa. Vihdoin löytyi kohdalle sellainen, jossa oli valikoimaa vähän enemmän. Ostin innoissani liukuvärjättyä villalankaa, koska olen ajatellut tehdä itselleni sukat samalla ohjeella kuin aiemmin tein Fabel -langasta. Noi sukat on olleet hyvät saappaissa sisällä ja villaiset on varmasti vielä lämpimämmät!

Käsitöölõngia vähä varastoon...

Hollantilainen innostui yhtäkkiä lankakaupassa tummanvioletista villalangasta. Mä olen nyt aika kauan puhunut et tekisin sille villasukat, mutta vastaus on aina ei kiitos. Mä olen olettanut että se on joku kulttuuriero tai perustuu siihen ettei toi koskaan palele. Mutta ilmeisesti se onkin ollut väristä kiinni, ei ole ollut sopivaa violettia tarjolla. Nyt saan kuulemma tehdä sukat. :P Itselleni ostin vielä pinkki/harmaan vyyhdin toisesta kaupasta. Ei hajuakaan mitä varten, oli vaan niin kiva väri. :) Niin, ja aika edullisiakin olivat, yhteensä 20€/ 650g 100% villalankaa.

Tuliaiset tuolilla.

Ostin myös pellavajuttuja kun niitä nyt sattui joka nurkan takana olevan kaupan. Valittiin saunaan tuollainen retrohenkinen pitkä pefletti (hollantilainen osaa jo sanoa pefletti) ja sitten keittiön pöydän ääreen ihanat pellavaiset pöytätabletit. Me ihan jopa kinasteltiin pefletin väristä, meitsi olis halunnut vihreäraidallisen. Sitten kotona hihiteltiin että jopas on vakavaksi mennyt tämä elämä kun hollantilainen osti virolaisen pellavapefletin suomalaiseen saunaansa ja jopa esitti mielipiteitä sen värivaatimuksesta. Varmasti meidän molempien takamukset on tuohon ihan tyytyväisiä. Tosin hollantilainen vähän välttelee saunaa kun mä olen laittanut sinne tervaa sen poissaollessa. Kyllä se vielä siitä -siedätyshoidolla!

Pefletti ja sen virolaiset kaverit.

Tänään mä olen vaan siivonnut. Tai esittänyt siivoavani. Hemmetin kevätaurinko, osoittelee kun syyttävä sormi kohti likaisia keittiön kaapinovia ja kissannenänkuvaisia ikkunoita. Sain sentään nostettua keskeneräiset neuletyöt lattialta että mies pääsi imuroimaan (meillä on vakiintunut tällainen työnjako). Yksi hollantilaisen kaveri huoli meidän keittiön kaapista ylimääräisen lautassetin joten mä sain vihdon lisää tilaa....noh, kahvisiirapeille ja sensellaiselle. Mä olen ehkä outo kun en näe mitään ongelmaa siinä että astiakaappi on samalla myös kuivatavarakaappi ja toisiinpäin.

Onnellinen hollantilainen sai laivalta pussin Malteserseja.

Meillä ei ole vieläkään mikroa, joten yritän paikkailla puutosta tunkemalla sille tarkoitettuun koloon millon mitäkin. Oikeasti haluaisin sellaisen keittiön jossa olis saareke ja vanha puuhella ja katosta riippuvat pannut ja maalaisromantiikkaa ja ja ja ja...

Nyt meillä roikkuu vaan mun uusi Tallinnasta ostamani kissa-aiheinen patakinnas. Tai oikeastaan se ei ole kinnas, vaan tuollainen puolikinnas.

Tallinnalaisen R-kioskin lehtivalikoiman tasan ainut englanninkielinen läpyskä oli tietysti kauniiden kotien sisustuslehti, josta löytyi haluamani maalaiskeittiö ja jos kaikenlaista muutakin mistä haaveilla tällaisena aurinkoisena sunnuntaina. Loppuilta menee lehden ja uuden neuletyön parissa. Pitää saada se äkkiä valmiiksi et voi alkaa tehdä virolaisia villasukkia! Olen muuten löytänyt jämälangoille eräänlaisen loppusijoituspaikan:

Meikän laivaostokset sisälsi tietysti englanninlakuja. Nam.

p.s. En ole upottanut ruumiskassia. Mielikuva tuli vaan ekana mieleen kun ajattelin ärsyttävää mieleentunkevaa ajatusta jota ei haluaisi ajatella ja josta toivoo ettei kukaan mukaan koskaan siitä puhuisi. :)