Terveisiä landelta!

Lande sano melkeen hesalainen kun kotikonnuille lähti. Viime viikonloppuna oli siskon polttarit. Teema oli maaseutuaiheinen, koska niin on tuleva avioliittokin. Mentiin siitä missä lehmihaan aita oli matalin ja vietiin maajussin morsian paikalliselle kotieläinpihalle erinäisiä emännän askareita suorittamaan. Saattaa kyllä olla että varsinkin hesalaiset oli enemmän ihmeissään kuin itse morsmaikku, joka oli sentään tottunut ajelemaan traktorilla ympäriinsä.

Elukoita oli joka lähtöön.

Oman mummilan naapurissa on siis Kaiturin tila. Tilan historia alkaa jo 1600-luvulta. Muistan lapsuudesta jo ison talon ulkorakennuksineen, mutta nyt kun tila toimii yleisölle avoinna olevana kotieläinpihana, pääsin itsekin tutustumaan paikkaan tarkemmin. Jos mietit matkailukohdetta varsinaisesta Suomesta, niin suosittelen tätä kyllä lämpimästi!

Käsityöharrastajana olin tietysti kiinnostunut tutustumaan tilan suomenlampaisiin. Morsian pääsi myös karstaamaan villaa, mutta mulle riitti ihan lampaiden hipelöiminen. Olisin voinut tuoda yhden tuollaisen söpöläisen kotiinkin.

Bää!

Taustalla äitini kotitila.

Pääsin myös harjaamaan lehmiä. Yhdellä oli vähä gaggaa päässä, mutta ei se silti lämmennyt mun ehdotuksille pienestä puhdistautumisesta.

Hesalaine, lehmä ja turvaväli.

Olen vihdoin aloittanut Hyvän mielen sukkien neulomisen. Toinen on jo valmis. Samoin olen aloittanut neulomaan villapaitaa mummilleni ja sekin on melkein valmis. Ai miten niin olen aloittanut taas uutta neuletyötä ennen kun edellinen on tehty?! Syksy on sellaista, tekee vaan mieli syödä suklaata, juoda punkkua ja aloitella uusia neuletöitä.

Mä olen vakaasti päättänyt säästää ensi vuonna kaksi lomaviikkoa syyskuulle. Tykkään syksystä. Nyt joutuu istumaan byroolla kaikki ne kauniit ja aurinkoiset aamupäivät, jotka voisi viettää vaikka Arabian rannassa valkoposkihanhien muuttotouhuja katsellessa. Ja sade ei haittaa, se on parasta! Uuden kameran kanssa myös syksyn alkava väriloisto näyttää paremmalta kuin koskaan ennen.