Juhlafiilinkiä ja käsitöitä

Koko viikko on ollut yhtä hullunmyllyä. Kontolleni on osunut siskon häiden seremoniamestarin paikka ja kaikenmaailman ohjelmanumeroiden kehittely. Arki-illat ovat sujunet lähinnä hiuksia päästä repien. Onneksi löysin kaapista vielä hollantilaisen isukin tuomaa Bordeauxin tuliaista... Eilen saatiin kyyti varsinaiseen Suomeen ja kyllä oli monen mutkan ja yhden poliisipartion takana että vihdoin päästiin hääpaikalle puuhastelemaan. Siellä mä vielä näpertelin 23 pöytästandia, joissa oli menuut ja ohjelmalehtiset. Onneksi hollantilainen oli mukana, paitsi henkisenä tukena, myös ylimääräisenä käsiparina.

Mä olen viimeaikoina taas innostunut (siis enemmän?) neulomaan. Olen tehnyt parit villasukat, mummille villapaidan ja aloitin tekemään itsellenikin paitaa tällä ohjeella. Saas nähdä mitä tulee. Kuvia en ole kaikesta vielä ehtinyt näpsimään. Nytkin jäi kamera kotiin ja harmittaa niin vietävästi..

Kun Frilla-lankaa alkoi näkyä kaupoissa, oli pakko itsekin kokeilla sitä. Tein huivin vyötteessä olleella ohjeella. Ihan kiva siitä tuli ja oli nopea tehdä. Ei tosin yhtään sellainen mitä itse käyttäisin, joten lahjoitin sen siskolle. 

 Let´s Knit -lehden mukana on nyt tullut joka numerossa kivan värisiä lankoja ja niille ohjeita. Yleensä lankaa riittää tasan yhteen pikkuprojektiin. Olen niitäkin aikani kuluksi näperrellyt ja innostuin pitkästä aikaa virkkaamaan. Tuloksena syntyi Prinsessalle värikäs viirinaru.

Vähän vimpula, mut hei, elämä on.

Nyt pitää lopettaa kirjoittaminen ja alkaa panikoida. Olen suunnitellut itselleni nutturakampauksen jo ajat sitten. Eilen leikattiin kampaajalla 4 cm pois tukasta ja epäilen ettei siitä tule enää minkäänlaista nutturaa. Viisi tuntia vihkimiseen! Eep!

Kattihaaste # 18: Pahanteossa

Kattihaasteessa ollaan syyskuussa pahanteossa. Tiesin heti millä kuvalla Francis osallistuu. Tämä on ollut jo aiemminkin vanhan blogin puolella, mutta koska Vuodatuksesta näkyy kaikki kuvat kadonneen kun pieru biittiavaruuteen niin voin perustellusti käyttää samaa kuvaa jälleen kerran. Jos ei muuten niin muistutuksena siitä, että kannattaisi kuitenkin ottaa se kultakala ennemmin jos lemmikkiä kaipaa..

Uusi eteisen peili a´la Francis.

Terveisiä landelta!

Lande sano melkeen hesalainen kun kotikonnuille lähti. Viime viikonloppuna oli siskon polttarit. Teema oli maaseutuaiheinen, koska niin on tuleva avioliittokin. Mentiin siitä missä lehmihaan aita oli matalin ja vietiin maajussin morsian paikalliselle kotieläinpihalle erinäisiä emännän askareita suorittamaan. Saattaa kyllä olla että varsinkin hesalaiset oli enemmän ihmeissään kuin itse morsmaikku, joka oli sentään tottunut ajelemaan traktorilla ympäriinsä.

Elukoita oli joka lähtöön.

Oman mummilan naapurissa on siis Kaiturin tila. Tilan historia alkaa jo 1600-luvulta. Muistan lapsuudesta jo ison talon ulkorakennuksineen, mutta nyt kun tila toimii yleisölle avoinna olevana kotieläinpihana, pääsin itsekin tutustumaan paikkaan tarkemmin. Jos mietit matkailukohdetta varsinaisesta Suomesta, niin suosittelen tätä kyllä lämpimästi!

Käsityöharrastajana olin tietysti kiinnostunut tutustumaan tilan suomenlampaisiin. Morsian pääsi myös karstaamaan villaa, mutta mulle riitti ihan lampaiden hipelöiminen. Olisin voinut tuoda yhden tuollaisen söpöläisen kotiinkin.

Bää!

Taustalla äitini kotitila.

Pääsin myös harjaamaan lehmiä. Yhdellä oli vähä gaggaa päässä, mutta ei se silti lämmennyt mun ehdotuksille pienestä puhdistautumisesta.

Hesalaine, lehmä ja turvaväli.

Olen vihdoin aloittanut Hyvän mielen sukkien neulomisen. Toinen on jo valmis. Samoin olen aloittanut neulomaan villapaitaa mummilleni ja sekin on melkein valmis. Ai miten niin olen aloittanut taas uutta neuletyötä ennen kun edellinen on tehty?! Syksy on sellaista, tekee vaan mieli syödä suklaata, juoda punkkua ja aloitella uusia neuletöitä.

Mä olen vakaasti päättänyt säästää ensi vuonna kaksi lomaviikkoa syyskuulle. Tykkään syksystä. Nyt joutuu istumaan byroolla kaikki ne kauniit ja aurinkoiset aamupäivät, jotka voisi viettää vaikka Arabian rannassa valkoposkihanhien muuttotouhuja katsellessa. Ja sade ei haittaa, se on parasta! Uuden kameran kanssa myös syksyn alkava väriloisto näyttää paremmalta kuin koskaan ennen.