Hollannin kevät(huivi)

Taas tuli piipahdettua katsomassa kevään kukkasatoa alavilla mailla. Tällä kertaa ei tarvinnut maha pystyssä etsiä Keukenhofin puistosta aina seuraavaa puistonpenkkiä jolle istahtaa, mutta piti laahata mukana 10 kuukauden ikäistä jokapaikanhöylää, jolle jokainen eteen tuleva esine tai eläin on potentiaalisesti herkkua. Olin valppaana, ainut mitä ehti suuhun oli vähän ruohoa ja melkein yksi orvokki. Oikeastaan siis ihan terveellistä settiä. Oli kiva kun voi päästää pikkumiehen möyrimään nurtsille. Koto-Suomessa oli vielä lunta kun lähdettiin. Itseasiassa meidän tien kääntöpaikalla on vieläkin kauhea lumikasa...

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa....

Tällä kertaa olin niin nokkela, että otin tarpeeksi lankaa ja tarpeeksi helpon huiviprojektin mukaan. Olen säästellyt viimeisiä keriä Alize Angora Goldia jotain kivaa neuletta varten. Aloitin loman alussa ja lopetin kun oltiin oltu kotona pari päivää. Tästä tuli niin kiva, että saatan pitää sen itse.

 

Valmis huivi ei näyttänyt kovin isolta, mutta muotoilun jälkeen totesin että yksi kerä oli kuin olikin tarpeeksi. Toinen jäi vielä odottamaan lisäinspiraatiota.

Maastrichtista löysin ihanan kaupan nimeltään Dille&Kamille. Siellä oli jos jonkinlaista ihanaa juttua ja ekologista kodintarviketta, muovittomia tarvikkeita, luonnonkosmetiikkaa ja luomutuotteta. En tajua miten en ole ennen sitä huomannut, sivujen mukaan Maastrichtin myymälä on avattu 2015. Vauva veteli hirsiä ja mä lappasin tavaraa hollantilaisen käsivarsille siihen tahtiin että hän lähti suosiolla etsimään ostoskoria. 

Nyt huomasin että niillä on myös nettikauppa, joka toimittaa Suomeenkin. Jaiks.

Pitsisukkia

Mun pitsivillitys on levinnyt huiveista sukkiin. Valmiita sukkia on hankala kuvata kun ne tarttis saada (jonkun) jalkaan kuvaa varten, jotta pitsikuvio näkyisi eikä sukat näyttäisi vaan epämääräisiltä mytyiltä. Onneksi serkkulikka kävi kylässä niin sain pakotettua hänet neulemalliksi.

Näissä on molemmissa lankana 7 Veljestä. Vaalean harmaa ja Noki. Ihanan nopeat oli tehdä ja pitsikuviot oppi hetkessä ulkoa. Eipä tule isona dementiaa. Ehkä.

Harmaiden sukkien ohje löytyy täältä.

Ja mustien sukkien täältä.

Sukat lähtevät länsirannikkoa ylös postin matkassa ja tuovat toivottavasti 

vastaanottajille piristystä kevääseen.

Archipelago Bread and The Smoky Finnish Salmon Soup - Finally!

I am writing this time in English so that the intended audience of this post will also benefit for the content as they have probably been waiting for me to write this since...eh...was it summer 2017 that we were in Inkoo? Anyways, can I use the baby-excuse? Yes? Great!

As we all know, Finnish kitchen is easily comparable to French and probably even better. I for one like to appreciate my own foody cultural heritage as someone who roots to the west-coast of Finland. I am what they call an åboriginal. Spending summer holidays both by the sea and in the country side, I fell in love with both "archipelago food" and traditional farm house dishes served by my granmother and my great auntie between the forests and the fields. Whenever I feel like making a "proper" dish, I go back in time and think of the childhood favorites.

Archipelago Bread (Saaristolaislepä) is something that my best friend´s mom used to make all the time. She was a chief in a catering restaurant that was placed on an old estate in the Turku region, very close to the seaside. The place dated back to 16th century and when I was young it was a very popular place to have weddings. I often helped in the kitchen with my friend. Saaristolaisleipä was always on the wedding menu. In my opinnion, it is the best with a lot of butter on top. (and I mean tasty Finnish butter with salt).

There are several recipes for this bread. The key ingredients (again, in my opinion) are malts, dark syryp and rye. For a few years I have been using a recipe from the Finnish K-Ruoka pages. I will do my best now to translate it accurately. To make this you will probably need stuff that is only easy to find in Finland. Haha. You better call your daughter-in-law and place an order. 

Archipelago Bread (Saaristolaisleipä)

Ingredients:

-  3 dl of a mix of three grain bran (usually oat, rye and wheat, kolmen viljan leseet )

- 3 dl dark syryp

- 4 dl rye flour

- 9 dl dark wheat flour (hiivaleipäjauho)

- 1 tbs salt

- 3 dl malts

- 1 dl of sour milk

- 75g yeast

- butter to butter the tray

For the syryp water you´ll need 1/2 dl of syryp and 1,5 dl water. And to make these you will need at least three hours. So do not start baking when the quests are arriving in an hour.

What to do:

1. Heat the sour milk into 37 degrees celsius. Mix in the yeast. Mix in all the other ingredients. Easy, right? The dough will look like porridge so do not try to bake it with your hands like making a normal bread.

It looks weird like this.

2. Pour the dough into two bread trays, 1,5 litres to each. Or, if you have 3 trays that are 1 litre each, go for it. Remember to oil or butter the trays first! Cover the trays with a clean towel and let them rise for an hour.

3. Mix 1/2 dl of syryp and 1,5 dl water.

4. Bake the breads in 175 degrees for two (2) hours. Brush syryp-water on the breads a few times during the baking.

This bread is especially good with sea food and creamy cheese or other similar creamy and sour spread. Try it with lemon and cold smoked salmon! 

To compensate for the long wait of this translated recipe I will throw in another one that might be appreciated if one has purchased an oh-so-smart smoking foil that the clever Finnish people have come up with.

Smoked Salmon Soup for Four

Ingredients:

- app. 600g potatoes

- carrots (supposed to be just one..but where´s the fun in that?)

- 1 big onion (150g)

- 1-2 tbs butter

- 1 litre of water

- 1 unit of fish stock

- 500g of warm smoked salmon

- 2 dl of cream

- 1 dl of dill (cut into small pieces)

- 1 ts of salt

Make it like this:

1. Peel and chop potatoes and carrots. Peel and cut onion into small pieces.

2. Melt the butter in a pot ans sweat the onions. Add potatoes and carrots and mix them in the melted butter for a while.

3. Add water and fish stock. Let the soup boil with low heat until the potatoes are done (app. 10 minutes).

4. While the potatoes are boiling, chop the smoked fish. When potatoes are done, add salmon, cream and dill. Heat the soup quickly. 

5. Check the flavor. Add salt if needed. Serve with Finnish dark bread

 (that you just made before this, yay!).

 

Vaihtotaloutta eli sukkia naapureille

Puolihollantilainen sai naapurin 1- ja 5-vuotiailta lahjoituksena pari kivaa lelua. Äitikin niistä ilahtui, koska vaikka ne soittavat ärsyttäviä lauluja, niillä saa hetkeksi duracelpupun pysymään paikallaan. Pohdin mitä voisin antaa naapurin lapsille vastineeksi. Meillä on kyllä jo isompi vaatekoko käytössä kun heidän kuopuksella, mutta olisi ehkä kummallista antaa 1,5 kk ikäiselle meidän 8 kk vauvan vanhoja vaatteita. 😅

Ryhdyin siis villasukkatalkoisiin. Tai siis, business as usual.

Tilasin alkuvuonna Novitan nettikaupasta läjän lankaa. Eihän mun pitänyt, jotenkin vaan sekosin. Mutta onpa nyt sitten ollut aina sukkalankaa käden ulottuvilla kun olen näitä liukuhihnalta tehnyt.

Naapurin pikkuneidille tein uudesta Novita Muumilaaksosta sukat ja lapaset.

Sukkien ohje on Lapsen pitkävartiset sukat. Suosituslankana tuossa on Novitan 7 Veljestä, mutta näyttipä valmistuvan tuosta Muumilaaksostakin. Lapaset on tehty soveltaen useampaa eri ohjetta. 

Halusin kokeilla pintaneuletta, ja siksipä vanhempi pikkuneiti sai pintaneulesukat.

Näissä ohjeena myös Novitan oma ohje, pintaneulesukat 7 Veljestä-langasta. 

Tyttöjen äidille tein samanlaiset.

Nyt täytyisi vielä päästä puolihollantilaisen flunssasta eroon, että voitaisi toimittaa sukkalasti naapureille ja ehkä tehdä leikkitreffit.

Meillä on uusi tietokone, jonka käyttö meikäläisellä vielä vähän tökkii. Vanha vaan pimahti. Edes hollantilaisen nörttitaidot ei riittäneet sen fiksaamiseen. Onneksi olin just edellisenä päivänä kopioinut kuvia ulkoiselle kovalevylle. Nyt käyttelen tätä uutta, itse en huomaa eroa, mutta on kuulemma parempi pelatessa. Mä just vahingossa taas tilasin lisää lankaa eli kyllä nettikin toimii.

Eteeriset öljyt testaukseen

Olenkin joskus kirjoittanut siitä, miten mun tuoksuelämä on vuosien varrella muuttunut ja olen nykyisin aika tarkka siitä millaisista tuoksuista tykkään. Synteettisten tuotteiden "käry" käy tosi pahasti nenään enkä voisi enää kuvitellakaan käyttäväni esimerkiksi tavallista pyykinpesuainetta. Kun vauva tuli, oli helppoa kun ei tarvinnut muuttaa tapoja -tuoksuttomalla pyykinpesuaineella pestään edelleen. Joskus edelleen käytän meidän aikuisten pyykissä pyykkietikkaa -se tuoksu tuntuu kuitenkin haihtuvan suht nopeasti. Samoin nyt kun vauvan saa ainakin enimmäkseen nukkumaan omaan sänkyynsä niin olen meidän vuodevaatteisiin laittanut etikkaa. 

Löysin itselleni uuden, kivan blogin nimeltään Jovelan talopäiväkirja. Innostuin blogin kirjoittajan hyvistä vinkeistä eteeristen öljyjen käyttöön erityisesti siivouksessa. Oikein alkoi harmittaa kun heitin muuton yhteydessä pois valkoisen karvalankamattomme, ehkä sitäkin olisi saatu vielä salonkikelpoinen niillä raikastuskonsteilla. 

Eipä sitten muuta kun tilaamaan eteerisiä öljyjä koekäyttöön. Valitsin ensimmäisiksi tuttavuuksiksi kanelin, makean appelsiinin ja laventelin, koska ne ovat itselle mieluisia ja ajattelin että esimerkiksi appelsiini-kaneli -sekoitus olisi myös toimiva. Ja koska täällä ollaan taas flunssassa ja halusin raikastustuoksuja, piti tilata myös eucalyptus ja piparminttu. Näillä mennään.

Nyt kun vauva on lähtenyt ryömimään niin mulle on tullut aikamoinen siivousahdistus. Vaikka just olisi imuroitu niin vauvan vaatteet (ja naama...) ovat saman tien aivan pölyssä ja kissankarvoissa kun sen lattialle laittaa. Ostin tavallisen lattiamopin lisäksi sellaisen leveän lastan, jolla nyt tulee pyyhittyä lattiat alakerrasta melkein päivittäin ensin kuivana ja sitten vielä nihkeällä. Pientä parannusta olen vauvanbodien etumuksessa ollut huomaavinani. Tänään aamulla tiputin nihkeään kankaaseen pari tippaa eucalyptusöljyä ja jo vain tuli siitäkin puuhasta mukavampaa. 

Tuossa kuvassa näkyy muuten meidän uuden ruokapöydän pinta. Ajattelin sitä tilatessa käytännöllisesti, ettei tuollaisessa vanhan tyylisessä pöydässä haittaa sitten jos ja kun vauveli vähän kumauttaa siihen klommoja jollain palikalla. No joo, suurempi ongelma onkin se, että epätasainen puupinta oikein imee itseensä kaiken ruuan mitä pöydälle sattuu tippumaan. Pöytä näyttää jo nyt ehdan keskiaikaiselta kaikkine pinttyneine ruokakökkärineen. Eikä lapsi edes vielä sormiruokaile, eli sotkut on meidän aikuisten... 

Oli pakko etsiä netistä josko jossain myydään vielä sellaisia pöytäharjoja, kun muistan isoäidilläni olleen. Jo vain! Nyt tämä on ihan vakiokalustoa keittiössä. 

Olen ruvennut tekemään leipäkoneella leipää joka päivä eli paitsi ruokapöytä, myös keittiön tasot on jatkuvasti täynnä leivänmurusia. Harjalla murut lähtee hyvin, kädellä jos niitä koittaa läästiä, nn juuttuvat pöydän koloihin. Harja ja siffeli löytyivät Ecostosta. Tuolla on vaikka kuinka kaikenlaista ihanaa, mutta pako vähän hillitä shoppailuintoa välillä. Tiskirättejä tilasin lisäksi. 😇

Jahas, puolihollantilanen koisii, taidanpa mennä pyyhkimään yläkerran lattioita vaikkapa laventelilla...

Lepakkolinnan tyttären kompastuskivi: lepakkohihat

Kun lapsuudenkotini Otavakallio aikanaan valmistui, se kohosi korkeammalle kun muut alueen talot paitsi kerroksien, myös mäen päällä olevan sijaintinsa vuoksi. Tulee itellekin ikäloppu olo kun kirjoitan näin, mutta siihen aikaan mäen alapuolella oli vielä lato ja pelto, jotka omisti lähellä asuva Pappa N. Opin vasta aikuisena papparaisen oikean nimen, lapsena sanoin häntä Maanisännäksi. Maanisäntä ihan sitä peltoa viljeli ja usein ajeli traktorillaan siinä lähitienoilla. 

Maanisäntä kutsui mua ja siskoani Lepakkolinnan Tytöiksi. (Fair enough). Tämä siis siksi, kun talomme oli hänen mielestään "lepakkolinna" eli vissiin vähän liian iso ja korkea tuttuun maalaismaisemaan. Myöhemmin meillä olikin lepakoita. Vein yhden niistä kouluun lemmikkieläinten esittelypäivänä. Kas näin hankitaan normaalin ihmisen maine. 🏰

Tämä lepakkojuttu nyt tuli mieleen kun kävin taas kuusi vuotta kröhöm odottaneen lepakkohihapaidan kimppuun viikonloppuna. Nyt se tuli vihdoin valmiiksi. 

Paita on ollut sen kuusi vuotta käytännössä viimeistelyä vaille valmis. Ehdin loppulangasta jo neuloa asusteitakin. Mutta ne pirun hihat. Jouduin tekemään ne muutaman kerran uudestaan että sain ne siististi paikoilleen. Tulihan niistä vähän tiukat ja paidastakin pieni. Mutta onni onnettomuudessa on se, että meikäläinen on synnytyksen jälkeen laihtunut samaa tahta kun vauva on lihonnut. Eli hyvinhän tuo lopulta sujahti päälle.

Onneks väri miellyttää silmää edelleen, tämä pääsee käyttöön. Siis heti kun pääsen johonkin ihmisten ilmoille ilman vauvaa, luulen että maitopuklun putsaaminen tuosta aiheuttaisi jonkun naksahduksen mun päässä. 

Puolivalmiin paidan sisältä tuli Franciksen karvoja. Ihme aikakapseli. Vähän tuli ikävä. 😢😢

 

Hiljaa hyvä tulee ja tosi hiljaakin tulee joskus ihan käyttökelpoista. Mä olen kyllä nyt kunnostautunut keskeneräisten projektien kanssa, kaikki on nyt kasattu. Hyvä minä.

Siinä pellolla on muuten nykyisin koulu, jossa siskon lapset käy. Niin se aika vaan menee eikä ketään odota.