Vuosikertaneulomuksia

Jostain syystä mua viehättää vanhemman tyylin vaatetus, erityisesti 50-luvun kellomekot ja istuvat mutta tilavat yläosat. Nykyajan vaatteissa ei ole kauheasti valikoimaa jos sattuu olemaan vähemmän vyötäröllä mutta enemmän rintavarustuksessa. Tai sitten mä en vaan löydä sopivia vaatteita mistään (auttais ehkä jos joskus menisin vaatekauppaan. :D ). En ole kuitenkaan kiinnostunut näistä rockabilly-tyylisistä pääkallo/pallo/kirsikat -releistä myöskään, mitä nyt näyttäisi joka paikasta nykyään saavan. Toive on ettei tursua vaatteista ulos ja vastaavasti ettei näytä kävelevältä perunasäkiltä. Näihin toiveisiin on usein vintagevaatteet vastanneet, jos on vaan sattunut löytämään sopivan koon kun ne on usein aika pieniä. Oli mukavaa kun hääpukukin löytyi tällä tyylillä, se oli oikeasti ainut mekko kaikista sovittamistani joka oli jollain lailla edustava. Oikeastaan aina kun pitää ostaa juhlahame, ostan saman mallisen. Muutama niitä onkin kertynyt..

Neulon harvemmin vaatteita, mutta aina silloin tällöin tulee jotakin kokeiltua. Se on yleensä riskialtista, 70% projekteista menee jollain tavalla mönkään. Tarttisin jonkun neuletutorin. Mistähän sellaisen saisi kun kaikki mummotkin on menny kuolemaan...? Just tein anopille boleroa vaikeahkolla palmikkoneulekuviolla. Kuvio meni hienosti mutta bolerosta tuli niin pirun pieni että nyt tarttis löytää joku XS-kokoinen kaveri joka tykkää samasta metsänvihreästä kun anoppi...

Niin, olen siis penkonut vanhoja neulelehtiä siinä toivossa että vastaan tulisi 50-luvun neuletakkeja tms. kun mun kaikki H&M villapaidat nousee navasta ja pingottaa tisseistä. Kyllähän niitä onneksi aina vähän väliä julkaistaan ja Ravelystakin löytyy muutamia. Mulle tuli aikoinaan brittiläinen Let´s Knit -neulelehti ja siellä oli aina jos jonkinlaista neulepuseroa. Kaivelin aikani ja päätin sitten kokeilla keväällä 2010 julkaistua neuleliivimallia. Vähän samantapainen ohje on esimerkiksi tässä.

Suosituslankana oli Artesano Silk Embrace mutta kun mä tiedän että mun neulevaatekokeilut on ensimmäkseen katastrofeja niin en tosiaan lähtenyt tilaamaan mitään hienoa lankaa tähän yritelmääni, vaan käytin Facebookin Lankahamstereista hamstraamaani Ice Yarnsin Lopezia. Sen tuotanto on lopetettu niin eikös se jo ole sitten kohta puoliaito vintagevaate. :D

Vintagehenkisistä napeista ei tässä taloudessa ole puutetta, koska olen perinyt isän äidin kuolinpesästä jännän peltirasian täynnä nappeja. Nämä on siltä ajalta kun kaikki säästettiin, osa selkeästi otettu vanhoista vaatteista talteen. Ja hyvä että säästettiin, löytyi sopiva rivistö mun projektiin!

Tossa nappirasiassa on varmaan senkin takia hyvin säästyneet napit että se tuntuu aukeavan vaan joskus ja jouluna ja jollain taikasanalla. Olen jättänyt sen pysyvästi auki kun se menee muuten niin piukkaan kiinni että napit jää haaveeksi vaan.

Oon pitänytkin tuota liiviä töissä. Ainut mikä meni vähän mönkään on tuo alareunus, jossa oli tuollainen ihme korineulos vai mikälie. Siitä tuli aika tiukka mun käsialallani, vaikka mukamas tein koetilkun ja kaikkea. Joudun napittamaan liivin niin että nappinarut menee kaksi kertaa napin ympäri, muute siihen jää sellainen naparako. 

Vuokrasin loppuvuonna kirppispöytää tästä lähialueelta ja nyt otin sen taas kun ajattelin että kevätsiivouksessa löytyy kaikenlaista turhaa rojua. Tai siis, toisten aarteita. Mitään en ole kotiin raahannut sieltä kirppikseltä paitsi kerran. Siellä oli ihana vintageneulekirja kolmella eurolla!

Tästä sitten varmaan seuraavat projektit. Vähän pitää mennä lankojen ehdoilla. Teen nimittäin vaan nyt sellaisia projekteja joihin voin käyttää jo ostettua lankaa..hehe. Et voin sit ostaa lisää.

Aito-feikki-vintagekuva vielä lopuksi:

Neulottu liivi

ohje: Felicity by Pat Menchini

julkaistu: Let´s Knit helmikuu 2010

käytetty lanka: Ice Yarns Lopez

Kissakatsaus ja vuosipäivitys

Vuosi siinä vierähti taasen, kuten pari kirjoitusta sitten uumoilin että joskus saattaa vielä käydä. No, elämä on. Mä oon nyt keväällä yrittänyt innostua taas kaikesta, mutta kyllä se vähän tökkii. Loppuvuosi oli sen verran pskamainen että siinä on mennyt hetken ennen kuin on jaksanut taas odottaa tulevaisuudelta jotakin. Monien asioiden ja tapahtumien summa veti mielen mustaksi muutamaksi kuukaudeksi.

Jouluaattona tapahtui se kaikkein pahin ja loppuelämän joulut on varmaan pilalla: jouduttiin viemään Francis eläinsairaalan päivystykseen lopetettavaksi. Muutama päivä siinä oltiin jo neuvottomina katseltu vierestä kun toisesta elämä hiipuu pois. Jouluaattoaamuna hän tallusti sängyn alta pois, horjui olohuoneeseen ja pinnisti sohvalle makaamaan sen näköisenä et se on menoa nyt. Ymmärrettiin sentään lähteä häntä viemään. En jaksa kirjoittaa yksityiskohtia, se on liian tuskallista. Joululoma meni ihan sumussa vaikka sen tarkoitus oli vapauttaa meidät molemmat loppuvuoden muista masentavista aiheista.

Puhelimesta löytyi melkein päivällee vuoden vanha kuva, jossa Francis nautiskelee lahjoituksena saadusta keinutuolista parvekkeella. Tulen kaipaamaan meidän yhteisiä parveketuokioita ja kaikkia tuon otuksen omituisia tapoja.

Päätettiin aika pian uuden vuoden jälkeen jo että otetaan uusi kissa, mutta vasta myöhemmin. Luettiin netissä kissaroduista ja ihmeteltiin että pitäisikö lähteä sille tielle vai katsoa josko jostakin löytyisi koditon uusi pikkukaveri. Rotukissat alkoivat houkuttaa, en oikein tiedä mikä siinä on. Yksi syy on varmasti se että Franciksen syntymä ja toisaalta myös kuolema jäivät mulle osittain mysteereiksi. Haluan että seuraavan karvalapsen tausta on selvä. Parin kuukauden pohdinnan jälkeen todettiin että brittiläinen voisi olla meille hyvä rotu. Jätettiin asia kuitenkin hautumaan.

Kevään mittaan meillä on kyläillyt Silva, joka on peräisin Hesylta Rekku Rescuelta ja majailee Haagassa ystäväpariskunnan luona. Hän on ollut meillä hoitokissana kotiväen reissaillessa. Silva on sekoitus säikähtäneen näköistä ilvestä ja pulleroista seuraneitiä. Silva on ollut meillä kuin kotonaan, minkä vuoksi meidän kissakuume onkin sitten kuitenkin alkanut nousta...

"Ai mitäh?"

Selailtiin varovasti brittipentujen kuvia netistä ja pohdittiin mistä saisi "golden tipped" tai kilpikonnakuvioisen otuksen. Yhtä melkeen mentiin jo Tamperelle asti katsomaan. Eikö asuntojakin tarvii monta kertaa katsoa ennen kuin ostaa...? Sitten kävi hyvin klassinen tapaus, tuijotettiin yhtä söpöä tyttöpenskaa niin kauan että oli pakko laittaa kasvattajalle viestiä ja kysyä saako sitä tulla katsomaan.

Käytiin katsomassa pentua ja sen sisaruksia ennen pääsiäistä ja ryhdyttiin sen jälkeen sisustamaan kotia jälleen kissalle sopivaksi. Eilen meille muutti tällainen pikkuvekkuli:

"Löysin heti tuon naisen langat"

Kattimatti on Rhinestone´s Hewitson Miss Harry, tuttavallisesti ihan vaan Harri. Hän on saanut nimensä viinin mukaan, mitä itse ainakin pidin hyvänä enteenä. Paranee varmasti vielä vanhetessaan.

Harrin edesottamuksia löytyy blogista jatkossa nimellä Pikku-Harri, erotuksena tästä Harrista.