Älä lennä leppäkerttu, jää mun parvekkeelle...voin keittää sulle puuroo.

En ole jostain syystä kovinkaan paljoa tänä kesänä kuvannut parvekkeella, saati sitten muistanut laittaa niitä vähiäkään otettuja kuvia tänne blogiin. Täytyy sanoa että tämä on ollut aika tuottoisa kesä yrttien kanssa. Joka päivä on napsittu tuoreita yrttejä salaatteihin ja muihin ruokiin, lisää vaan tuppaa edelleen. Ehkä oli hyvä ratkaisu olla ahnehtimatta ihan niin paljoa erilaisia juttuja, jätin tänä vuonna pois tomaatit, herneet sun muut yritelmät ja keskityin vain muutamaan kukkalajiin ja noihin yrtteihin, jotka onnistuin itse kasvattamaan.

Etsi kuvasta neuvoa-antava Chardonnay. :D

Kyllä mä yrttejä sitten ostinkin, mm. oreganon, timjamin ja minttuja. Alla on oregano päässyt pinkkiin purkkiinsa. Taustalla näkyy kasvihuoneeni satoa jo teini-iässä.

Kyllä niistä tuli ihan komeita kaikista, basilika ja ruohosipuli varsinkin kukoistivat. Ruohosipuli ei ole mun suosikkiani, olen yhdestä puskasta sitä käyttänyt, toinen yhtä komia lähti Annhildin matkaan. Persilja kasvoi isoksi ja hienoksi kunnes siihen ilmaantui yhdessä yössä ihan hullu määrä kirvoja ja järkytykseltäni nakkasin persiljat menemään.

Salaattisatoakin on saatu. Tosin vaan tuollaisia pikkulehtiä, laitan niitä aamuisin leivän päälle.

Kirvoja vastaan olen joutunut taistelemaan ehkä enemmän kuin aiempina vuosina. Vaikka on ollut niin viileää ja sateista! Luin että niitä tulee helposti lasitetulle parvekkeelle, jossa luukut on kiinni ja kirvoilla lämmintä ja mukavaa. Nostinkin yritit monesti parvekkeen kaiteelle ja avasin lasit koko päiväksi, siinä ovat sitten tuulen tuiverruksessa olleet. Ja täytyy sanoa että se kyllä auttoi aika paljon.

Olen yrittänyt muutenkin torjua öttiäisiä luonnollisin keinoin. En jaksanut tänä vuonna alkaa keittelemään tomaatinlehtiä (niin, eikä mulla olis niitä edes ollut..). Pakotin yks päivä hollantilaisen mun kanssa leppäkerttukävelylle. Se on sellainen että käydään pokkana Prismassa niin kuin normaalit ihmiset, mutta sen sijaan että tultais bussilla kotiin ennen kuin ostokset kuumenee niin kävellään peltojen poikki ja pysähdytään tutkimaan joka puska leppäkerttujen varalle. Mulla oli mukana itse tehty hieno leppäkerttupurkki ja kaikki.

Miks muuten leppäkerttuja on nyt vähemmän kun silloin kun olin pieni? Vai onks se vaan Helsingin vika? Vai enkö mä vaan huomaa niitä enää..?

Saaliiksi saatiin 3 salskeaa kaveria. Yksi oli helppo ottaa kiinni kun se oli kaksi käsin (vai montako niitä nyt on) tarrautunut johonkin paksuun otukseen (kirvaan?) ja näytti sitä syövän, ei edes huomannut kun mä nappasin hänet kyytiin. Muut oli sitten vähän eloisampia kavereita. 

Perillä kohteessa laskin leppäkertut vapaaksi yrttien sekaan ja käskin hoidella erityisesti mintussa havaitut kirvat pois päiviltä.

No mitä he tekevät? Katsovat laiskasti ympärilleen ja porhaltavat saman tien avoimista parvekelaseista tiehensä. Kiittämättömät.

Onneksi kirvaongelma on tällä hetkellä aika lailla selätetty. Niitä on ainoastaan yhdessä koristepuussa. Siitä olen kirvoja torjunut nk. valkoisella öljyllä (ks. "white oil") jota voi helposti valmistaa useimmiten valmiiksi kotoa löytyvistä ainesosista.

Edit:
Jäi näköjään yksi kuva puuttumaan. Sitä vaan piti sanomani että vähän vissiin omakin vika että kaikenlaisia ötököitä parvekkeelle ilmaantuu kun laahaan koko ajan ulkoa kukkia mukanani. Mutta kun ne on niin nättejä! Ja ilmaisia!

 

Vuosi jo vierähti...

Häistä nimittäin. Tuntuu kun ne olis ollut eilen. Paitsi et eilen istuin flunssassa sohvalla ja katsoin koko True Detectiven 2. kauden. Mut kuiteskin. Tämän listan mukaan meillä oli joko pumpulihääpäivä tai paperihääpäivä viime viikonloppuna ja siksipä vietimme häämatkan numero 1. Jos lasketaan mukaan pokkarin kaikki sivut sekä hotellivarauksen ja matkavarauksen paperitulosteet, niin mulla oli varmaan paperia enemmän mukana kun pumpulia.

Koska me törsättiin suurin osa häälahjarahoista jättikokoiseen sänkyyn, jouduimme aika kauan pohtimaan sellaista häämatkakohdetta joka olis joko lähellä ja kallis yleellinen tai kaukana ja halpa. Toisinsanoen rahat riittää matkustamiseen aika kauas, mutta siellähän sitten oltais pennittöminä sentittöminä. Tai sitten voisi mennä johonkin lähemmäs halvalla ja ottaa hienomman hotellihuoneen ja niin edelleen. Päädyttiin vaihtoehtoon numero kaksi, ja vielä siten että mennään niin lähelle et voidaan mennä useampana vuonna minilomalle kun hääpäivä koittaa.

Luin jo kauan sitten Maanvaivan fb-sivulta vinkin von Stackelberg -hotellista Tallinnassa. Vaikutti niin kivan näköiseltä mestalta että sain hyvin nopeasti hollantilaisen suostumaan huonevaraukseen. Otettiin "Zen Deluxe" -huone ja päälle vielä romantiikka-paketti. Siellä sitten köllittiin pitkä viikonloppu. En ottanut kameraa mukaan, mutta tuli iPadilla napattua muutama kuva.

Huoneessa odotti saapuessa pullo kuoharia sekä hedelmälautanen. Oikeastaan se "lautanen" oli tyhjäksi koverrettu ananas, jossa oli cocktailtikuissa hedelmänpaloja. Siivooja oli askarrellut ruusunterälehdistä sydämen, ja ripotellut terälehtiä oikeastaan kaikkialle huoneeseen pesuhuonetta myöten.

Huoneessa oli tosi iso kylpyhuone ja siellä odotetun mukaisesti poreamme. Harmi vaan että poreamme oli kyllä niin pieni ettei sinne mahtunut kun puolikas ihminen mukavasti istumaan. Bonuksena meillä oli oma sauna, mutta se ei ollut suomalaiselle ja intergroituneelle hollantilaiselle mikään luksushommeli, kotoakin löytyy. :D

Pakettiin kuului myös 1,5 tunnin saunan ja "japanilaisen uima-altaan" käyttö hotellin kylpyläosastolla. Se oli tosi kiva. Japanilainen uima-allas (pitäiskö vaan sanoa jacuzzi..)  oli suht iso ja siinä oli erilaisia pore/hierontatoimintoja. Allasosastolle oli meitä varten rahdattu juomat sekä ihan-törkeän-hyvä -napostelulautanen. Siellä olis kauemminkin viihtyny.

Mainittakoon vielä että vaikka hotelli ei ole vanhassakaupungissa, sinne kävelee tosi nopeasti (10 min) kauniin puiston läpi hotellilta. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja palvelualtista. Hotellissa on tunnelmallinen aula/kirjastobaari, kaunis terassi sisäpihalla suihkulähteineen ja aivan mahtava aamupalabuffet. Suosittelen lämpimästi!

Olen vihdoin saanut koneelle vähän hääkuvia latailtua. Tässä vielä hääpäivän tunnelmakuvia. Kaikki kuvat on ottanut erinomainen kuvaaja nimeltä Mika Kurkilahti.

Niin, ja kuvissa on vaan meitä..ei niinkään itsekkäistä syistä vaan siksi, etten halua lätkiä muiden ihmisten kuvia nettiin niiltä kysymättä ja kyllä näistä tunnelma haihtuis jos alkaisin kasvoja suttaamaan. 

Sanoin häämatkalle lähdettäessä et eihän sit osteta mitään hääpäivälahjoja ainakaan. Hollantilainen siihen että ei, ei... Tiistaina tulin töistä niin "meille oli vaan tullut tällainen" erehdyttävästi mun hääkimppua muistuttava, mutta noin 3-kertaa suurempi puska...

Kelpaa mulle. Ja tuo mies myöskin. <3