Synttäriherkkujen jälkeen...synttäriherkkuja

Pääsen varmasti historiaan ensimmäisenä morsiamena, joka ei laihtunut ennen hääpukusovitusta. Ihmettelin viimeksi hääpukuliikkeessä että miksi sovitus on niin myöhään, vasta kuukautta ennen häitä. Vastasivat että siksi kun kaikki morsiamet laihtuvat vielä just ennen häitä ja heitä ei kiinnosta koko ajan olla uudestaan pienentämässä sitä pukua. Ai jaa.

Aina kun on häät niin tarvitaan kaasokokouksia. Ja kaasokokouksessa tarvitaan herkkuja. Ja skumppaa. Niinkuin taas viime viikonloppuna. Nyt mulla on enää kaksi viikkoa aikaa jatkaa tätä ahmimista ennen tarkkojen mittojen ottoa puvusta. Mitähän vielä leipois...?

Viimeisin kaasokokous sattui sopivasti olemaan päivää ennen mun synttäreitä. Ja mun synttäreinä on aina pakko olla mansikkakakkua. Tänä vuonna se oli mansikka-marenkikakku, vaikken olekaan ihan varma että mikä sai mut yrittämään marengin tekoa ilman kokemusta sen teosta ja edellisen illan piknikjuomien vielä kolkutellessa ohimoa.

Olen tehnyt britakakkua aika useinkin, koska se on mun suosikki. Olen oppinut mummilta sen teon, hän teki aina britakakkua kun joku vain keksi sitä toivoa. Mulle viimeksi valmistujaisiini. Mutta britakakun marenkiosio ei ole -anteeks vaan- mun mielestä kovinkaan vaativa. Mua hermostutti että mitä siitä tulee kun koittaa tehdä ihan sellaisia marenkikuvioita. Vapisevin käsin. :D Enkä selkeästi osannut päättää että minkälaisia niistä tulis.

Kakkuun tuli ensin pohja ja sitten loppuumarengista pursotettiin "ruusukkeita". Koska ohjeesta ei selvinnyt millaisia nämä mahtaa olla, tein epämääräisiä rinkuloita leivinpaperille. Vinkki: sivelin leivinpaperille sitruunanmakuista oliiviöljyä ennen kuvioiden pursotusta, se helpoti irroittamista.

Ruusuke ja tursoke.

Pohjan päälle ladoin mansikat ja kermavaahto-appelsiinituorejuustoseoksen. Sen päälle sitten vaan marenkikiemurat ja muutama lisämansikka koristeeksi.

 Ja skumppapullo auki. Ja odottamaan vieraita. Tuollainen kupu on varsin kätevä kissataloudessa, muuten olis taas kadonnut kermaseokset parempiin suihin...

Siinä sitten istuttiin iltaa ja käytiin hääpäivän ohjelmaa läpi puolikkaan kaasokokoonpanon kanssa. Kaiken pitäis olla valmiina mutta koko ajan keksin jotain mikä ei ole valmiina tai mikä on epäselvää. Huomaan että häästressi pyrkii aika ajoin pinnalle. Ehkä se johtuu siitäkin kun on töissä stressaavaa ja lomaa ei näy eikä kuulu vielä. Onneksi ennen häitä ehtii hetken hengähtää. 

Mutta kaikenlaista siis vielä on ihmeteltävää. Kuka esittää jotain vihkitilaisuudessa? Pitääkö iltajuhlissa näyttää vihkiminen videolta? Kuka ajaa hääautoa? Missä otetaan kuvat? Mitä jos sataa? Tanssitaanko me? Tuleeko se bändi paikalle vai ei? Mikä biisi? 

Aargh!

Onneksi osaan sit nykyisin tehdä marenkia ainakin. Ehkä tarvii tehdä läjä sitä hääviikolle, ettei vahingossa ainakaan stressin myötä laihdu niin ettei puku enää sovikaan.

Yksi kaaso teki muuten aivan taivaallista browniecookie tai cookiebrownie -kakkua. Sitä on vieläkin jääkaapissa ja pelkään että tätä menoa sitä pukua pitää itseasiassa suurentaa eikä pienentää siitä mitä se nyt on.

Synttäriaamupalaa.

Kymppisynttärit

Juteltiin töissä juhlista ja siitä miten perheellisillä on kyllä todennäköisesti keskiverrosti enemmän juhlia vuodessa kun sinkuilla tai lapsettomilla. Jos ei lasketa sukujuhlia, niitä nyt on sitten sen verran kuin sukulaisiakin. Mutta synttäreitä, nimipäiviä (meillä ainakin on juhlittu näitä aina kun olin pieni), ristiäisiä/nimiäisiä, babyshowereita...ja sitten myöhemmin tietysti rippijuhlia, ylioppilasjuhlia, valmistujaisia... Siinä olis muutama hyvä syy hankkia perheenlisäystä. Lisää juhlia!

Tai sitten voi vaan järjestää juhlat kun siltä tuntuu. 

Ja jos on hieman outo, syyn keksii kyllä yllättävän helposti. 

Meidän kissalta löytyi jalasta outo patti kevättalvella. Olis siitäkin kuva mutta en nyt laita tähän hyvää kuvasarjaa pilaamaan. Piti käydä ekaa kertaa Helsingissä eläinlääkärissä. Onneksi pätevä paikka on ihan hoodeilla. Patti oli kasvain, mutta hyvälaatuinen, joten kas vain, sen annetaan kasvaa vain. Vasta jos se alkaa temppuilemaan niin se poistetaan, ja samalla koko varvas (ja se maksaa 500 euroa mitä mulla ei nyt sattuneesta syystä ole). Tämän episodin takia tarvittiin selvitystä kissan iästä ja mä menin kaivamaan arkistojen kätköistä sen rokotuskortin. Selvisi että kissa onkin syntynyt vuonna 2004! Mä olin varma että se on "jotain kuus" ollut jo aika kauan. Nopealla laskutoimituksella tajuttiin että kissalla on pian kymppisynttärit. Alettiin heti hollantilaisen kanssa suunnittelemaan sille yllätysjuhlia.

Lähetettiin kutsut...

Mentiin teeman mukaisesti Tiikeristä ostamaan vähän koristeita ja puhalleltiin keuhkot soikeina ilmapalloja pitkin päivää. Serpentiiniä oli vapusta onneksi jäänyt yli.

 

Sankari ei aavistanut mitään, chillaili vaan...

"Hetkonen, mitäs täällä tapahtuu..?"

Mä käytin tilaisuutta hyväkseni ja leivoin kaikenlaisia herkkuja ihmisvieraille.Kun vieraat saapui, korkattiin tietysti skumppa ja pidettiin asianmukaiset puheet. Itse sain käteeni kunnon naarmun kun kiinnitin sankarin juhlarusettia kaulaan ja samalla soi ovikello..

Tarjolla oli lime-mansikkamoussekakkua. Laitoin vissiin aika tujusti limeraastetta, tuli aika raikasta..ja vähän sellaista aikuisten kakun makuista. Onneksi kymppisynttäreillä ainut alaikäinen oli muutenkin tuo kissa... Kakun ohje on täällä.

Tietysti piti tehdä myös suklaamuffinseja. Ja mitä olis kymppisynttärit ilman carnevalkeksejä!

Mä olen siitä outo leipuri, etten ole koskaan tehnyt mokkapaloja. En tiedä miten olen siltä säästynyt, ne on kuitenkin niin hyviä ja helppo tehdä. Aloitin mokkapalaurani "Englannin mokkapaloista" ja jännitin koko ajan että mitä jos tuleekin mokapalat, varsinkin kun olin arvioinut asunnon mansikkatomusokerivarannot aivan metsään. Mutta hyviähän noista tuli. Niin hyviä että hollantilainen söi oikeastaan kaikki.

Pikkusuolaisena oli tarjolla lohiruisnappeja. Ihan älyttömän hyviä! Täyte oli tämän reseptin mukainen ja ennen täytettä sipaisin nappeihin tillituorejuustoa. Nam! Näitä syötiin myös juhannuksena aika paljon...

Sitten oli vuorossa lahjojen avausta.

Hieman piti rajoittaa tuota kun joka paketista löytyi herkkuja ja kattimatin mielestä ne oli syötävä heti. Eipä hän tiennyt että olin varannut oikein meren herkut -sapuskaa ja lohimoussea, joista rakennettiin se varsinainen synttärikakku.

Vieraat viihtyivät ja oli kiva istua iltaa parvekkeella niitä näitä jutellen. Kaukaisimmat kissaystävät olivat matkanneet varsinaisesta Suomesta asti kattimattia juhlimaan. Arvostan! 

Ei muuta kun juhlia keksimään! Tässä mitään lapsia tarvita... :D

"Jaa milloin olisitte kotona jos nyt lähtisitte...?"