lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulustartti

Tiedän että tämä tulee todella myöhään verrattuna blogimaailman jouluhössötyksen keskiarvoaikatauluihin. Mua on jotenkin tänä vuonna pänninyt koko joulu, en tiiä miks. Ei vaan ole sellaista joulutunnelmaa. Äsken yritin laittaa joululauluja soimaan kun ostettiin eilen uusi CD-soitin, kahden kappeleen revin levyn ulos soittimesta kun ei kiinnostanut enää. Kohteliaisuudesta olen töissä toivotellut hyvää joulunaikaa asiakkaille ja tajusin ettei siinäkään ole kauheasti ollut pointtia. :)

Mutta joo, olen ehkä joskus lokakuussa tuntenut että joulu tulee tänäkin vuonna ja sen kunniaksi tehnyt glögimukeihin integroidut pannulaput näppien palamisen estämiseksi. Sain idean tosiaan jo viime vuonna kun meillä ei ollut glögilaseja ollenkaan. Siis glögiähän ei voi juoda tavallisesta kahvimukista. Muistin isotädin aikanaan ostamat hullun paksut juomalasit, jotka olen pihistänyt perintönä. Muistan kun isotäti joskus kertoi ostaneensa nämä kulkukauppiaalta, joka kauppasi laseja ovelta ovelle. Kauppias oli paiskonut laseja pihakivetykselle demonstroidakseen ettei ne mene rikki niin millään. Täti oli heti ostanut useamman. Tämä tapahtui siis joskus 40-luvulla. Mä ajattelin alunperin että ne olis hyviä tuikkulaseja ja olen niitä siten käyttänytkin, kunnes tajusin että ne on vähän liian kapeita ja lasi kuumenee ihan hulluna. Nyt ne on meikäläisten glögilasit ja niissä on hienot neulehommelit jokaisessa. Tässä kaksi esimerkkiä.

Nyt ei sormet pala, pelkästään huulet.

Meillä juodaan tuota vaaleaa glögiä kun mun mielestä se on parempaa. Hollantilainen ei ole vielä päättänyt omaa kantaansa tällaisiin tärkeisiin suomalaisuuteen liittyviin kysymyksiin. Niin, ja sekaan laitoin vaniljakossua, nam. Lusikat ostin Pentikiltä kun ei huvittanut sellaisia alkaa askartelemaan. Ei, tavallisilla lusikoilla ei voi ottaa manteleita sieltä kupista. Rusinoitahan me ei osteta vakaumuksellisista syistä. Mut eikö ole hienot pöytätabletit? Ne mä ostin Intratuinista, joka on siis hollantilainen puutarhakauppa, mutta jossa oli vedetty aika överiksi myös sisustustuotteiden osalta.

Tältä siellä näytti:

Jäi Wikken jouluikkuna kakkoseksi..


Intratuinista lähti tablettien lisäksi mukaan peuranpää, joka oli vaan pakko saada vaikka tiesin että sen saaminen ehjänä Suomeen tuottaa vaikeuksia. Miksi ihmisellä pitää olla pehmopeuranpää seinällä? En tiedä, ehkä samasta syystä kun sillä pitää olla erilliset glögilusikatkin.  

Nyt kun mä luen tätä niin ehkä mä olen sittenkin salaa suunnitellut joulua..

Komia on.

Tuolla Intratuinissa ja muutenkin sisustuskauppoja ja jouluikkunoita katsellessa tuli sellainen fiilis että tekis mieli nakata kaikki vanhat joulukoristeet mäkeen ja ostaa kaikki kauniit, valkoiset kristallikoristeet joka nurkkaan. Ja sitten vaihtaa ne taas seuraavana vuonna. Oikeesti, kaikki sisustuslehdetkin on täynnä juttuja siitä, miten tänä vuonna voit koristella joulun violetiksi, pinkiksi tai kullan väriseksi. Ai miten? No ostamalla pelkkiä liiloja joulukoristeita. Entäs sitten jos ei haluakaan enää ensi vuonna liilaa joulua? Kalliiksi tulee. 

Mjoo, hetken mietittyäni asiaa totesin ettei missään ole mitään järkeä ja lähetin hollantilaisen hakemaan joulukoristeet kellarikomerosta. Olen ostanut muovikuuseni 18-vuotiaana kun muutin pois kotoa ihan kamalaan luukkuun eikä rahaa ollut mihinkään. Kuusi oli silti pakko saada. Hyvinhän tuo on palvellut, vaikka vaikuttaa harventuvan vuosi vuodelta. Yksi syy lienee se, ettei Francis tee eroa muovikuusen ja aidon välillä, vaan syö silti niitä neulasia...

Tässä se taas on.

Uusien koristeiden osto houkuttaa, mutta toisaalta jotenkin tykkään siitä että kuusessa on joka vuosi vanhat, "perinteiset" koristeet. Pallot olen ostanut, mutta melkeen kaikki muut koristeet on saatu lahjoina joltakin, siksi ne on tärkeitä ja niihin liittyy muistoja.


Jo edesmenneen isoäidin antama nalle, ainakin 15 vuotta vanha..


Tänä vuonna Sinterklaas antoi söpön pienen mökin.

Joululahjaostosten lomassa bongasin pari tyynynpäällistä ja päätin hetken mielijohteesta pukea soffankin jouluilmeeseen. En mä niitä kyllä mitään silittämään ruvennut. Käänsin sentään sohvatyynyt niin ettei kissanoksennusläikät näy.

Stockmann Casa

H&M


Mitäs vielä.. Niin, ostin Tarjoustalosta hyasintteja. Ne on jo auenneet noista kuvista ja meillä kyllä siis tuoksuu joulu vaikkei joulufiilistä muuten oliskaan.



Ja tietysti esille on kaivettu aina niin ihanat mökkihökkelit.


Työkaveri antoi mulle ihanan joulupuun lahjaksi. Ruukkuna vahakankaasta tehty pussukka.


Ehkä se sieltä sitten jollottaa. Ainakin pukki pääsee tulemaan kun on hanget korkeat nietokset. Jäämme odottelemaan.


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Dank je wel Sinterklaas!

Täällä sitä taas ollaa hollantilaisten puukenkämaassa lahjottavana. Juuri kun oli kärsitty ikuisuudelta tuntuvasta sateen ja pimeän jatkumosta Suomessa niin alkoi tietysti tulla lunta ihan Antti tuiskuna. Olin vähän huolissani kun tapitin meikämatkaajien konetta Helsinki-Vantaalla perjantaina.

Ai tonneko tarttis uskaltaa..?

Päästiin onneksi matkaan, 40 minsaa myöhässä tosin. Perillä hollantilaisen porukat autokyyditti meidät mukavasti kotio asti. Kuvasin vanhoja tuttuja tuulimyllyjä ja vähän uusiakin. Mikäköhän niissä niin kiehtoo? Olen yrittänyt puhua hollantilaista ympäri et muutettais asumaan tuollaiseen vanhaan myllyyn jonnekin Hollannin maaseudulle. Ei kuulemma käy, ei niinkään mun eikä myllyn takia, vaan Hollannin poliittisen tilanteen..


Illalla oli vuorossa hurja surprise-askartelu, johon olin onneksi varautunut jo kotona tekemällä esivalmistelut. Tein Rubikin kuution hollantilaisen siskon poikaystävälle, joka diggailee kaikenlaisia ongelmanratkaisujuttuja.

Pohja on tummaksi maalattu PartyLiten kynttilälaatikko.

Kyllä siitä kuutio tuli.

Ja joka sivulla tietty värit.

Talossa oli jo Sinterklaaskoristeet paikoillaan. Näitä täytyy aina vähän selitellä kotiväelle. Jos et tajua mistä on kysymys niin tsekkaa viime vuoden hölinät.

Piet

Mr. Sinterklaas
Hollantilaisen äidillä on ehkä kaikki Sinerklaas-lastenkirjat.


Ja tietysti imuroimme napamme täyteen perinnekarkkeja, Kruid Noten-pipanoita ja poliittisesti korrektia Piet-kakkua. Nomnom.

Kohtuullisen kokoinen karkkikulho.

Ihanat macaronsit kakun reunoilla..

Marsipaanin ystävän suosikkilounas.

Kun lahjojen aika koitti, yllätyimme siitä että pino ei tänä vuonna yltänyt katonrajaan asti. Tämä oli ihan taktikoitu veto, koska aiempina vuosina on Sintiltä ilmeisesti lähtenyt valkoinen hevosensa vähän käsistä. Nyt säkkejä oli "vaan muutama". Ja isot pinot lahjoja ilmestyi silti joka syliin.



Ja sitten Surprise-parhaimmistoa. Mun askartelema kuutio oli ihan menestys sikäli, että vaikka se ei ollutkaan täynnä erityisesti piilotettuja lahjoja, huomasin että lahjan saaja otti boksin mukaansa kotiin lähtiessään. :) Kuutiossa oli siis kaksi kirjaa, joita oli toivottu.


Tänää vuonna paketit oli mitä mielikuvituksellisimpia..

Ihana pinkki kakku, jossa joka leivoksen sisään oli kätketty viesti ja itse lahjat löytyi kakun sisältä..

Maistuis varmaan sullekin.
 Jättikokoinen Green Day -levykotelo..


..jonka sisällä oli levy, ja sen sisällä vasta lahjat.


Mä sain korin, jossa oli ihana harmaa kissa ja kissa-aiheinen runo. Kissan sisällä oli lankarulla. Korin pohjasta löytyi vielä ihanaa Lisa Pom Pom -lankaa ja jättikokoiset bambupuikot (45 cm ja 12 mm), sekä Robbie Williamsin uusi CD! :)

Mau.
 Lahjassa oli myös kotiinviemisiä Francikselle, eli leipäpussinsulkijoita.. :)

Joku on sitten näitä kerännyt koko vuoden..
Otan lahjoista ehkä lisäkuvia Suomessa. Yksi parhaista oli tämä neulekirja, French Girl Knits Accessories. <3

Merci Sinterklaas!
Tällaista tänne. Nyt nokka kohti Suomea ja -17 asteen pakkasta, hrr!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...