30 Kuvaa Haaste: erilaiset!

Heh, vielä näitä kuvia tulloo..

Meitsien olohuoneen uusi ja vanha hylly oli aika erilaiset:

Ennen...

..ja jälkeen!

Vähän raikastui meininki olohuoneessa. Otin jo paineita siitä että pitää ostaa uusi, vaalea sohva ja uudelleensijoittaa oikealla näkyvä perintönojatuoli, mutta kappas, ihan hyvinhän ne tuossa vielä menee. Huomatkaa myös vasemmalla mun ihan itse kokoama olohuoneen pöytä.

Otin ensimmäisen Ikea-kokoamisprojektin haasteena. Samalla kun hollantilainen hääri ison hyllyn kimpussa niin mä aloitin laskemalla tarkasti kaikki pikkupöydän ruuvit ja mutterit.

Lopulta se näytti jo pöydältä. Francis testasi heti että onko tämä sellainen pöytä, jossa saa olla, vai sellainen pöytä, jossa saa olla vaan kun muut ei ole kotona.

Olen ihan rakastunut uuteen hyllykköön! Sinne menee kaikki kivat tavarat ja kirjat.

Vitriinikaappiin muuttivat heti mun uudet Essence -skumppalasit ja mummilta valmistujaislahjaksi saamani kakkulautanen ja lasikupu, sekä muut kissalta varjeltavat esineet.

Ja mikä parasta, kaikki ihanat puuhakirjat mahtuvat samaan hyllyyn. :)

Kuva 1: Omakuva

Kuva 2: Suosikkitavara

Kuva 3: Perheenjäsen

Kuva 4: Harrastus

Kuva 5: Vanha kuva

Kuva 6: Teema "vihreä"

Kuva 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

Kuva 8: Suosikki kuva

Kuva 9: Päivän asu
Kuva 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Kuva 11: Hullua
Kuva 12: Arkeni
Kuva13: Teema “valo”
Kuva14: Talvikuva
Kuva 15: Rakkaus
Kuva 16: Mustavalkoinen omakuva
Kuva 17: Hetki

Kuva 18: Tunteet
Kuva 19: Täällä minä asun
Kuva 20: Teema “erilaiset”

Kuva 21: Kun olin pieni
Kuva 22: Tästä olen riippuvainen
Kuva 23: Kesäkuva
Kuva 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Kuva 25: Kaikessa kiireessä
Kuva 26: Tämä naurattaa aina
Kuva 27: Teema ”kaksi”
Kuva 28: Sää
Kuva 29: Uusin kuva minusta
Kuva 30: Valinnainen kuva

Mummille villaa ylle..ja vähän muillekin

Tein aikaisemmin jo tällaisen samanlaisen tunikan, jonka päädyin antamaan äidilleni. Mummini näki neuleen ja alkoi kinumaan sitä itselleen. Pakko se oli silti antaa äidille, koska tämä oli jo valinnut ja maksanut langat... (Kuva äidin tunikasta löytyy Buckyn Blogin puolelta, koska mulla on niin paljon ylimääräistä aikaa että olen lisännyt Vuodatukseen takas kadonneita kuvia..)

Mutta koska mummi on meidän suvun neulojaguru (nyt kun isotäti on jo kuollut, se oli vielä gurumpi), mulla oli suoranainen velvollisuus tehdä sillekin tunika. Jos mummi haluaa multa neuleen, sen on pakko tarkoittaa että osaan neuloa. :) Sovittiin että jätän kauluksen vähän pienemmäksi, eli en tee sellaista isoa roikkukaulusta. Väritoive oli "samanlainen kun tollakin". 

Lankana käytin Novitan Puroa. Koska äidin tunikaan käytettyä sinisävyä ei enää ollut valikoimissa, päädyin tämän vuoden uutuusväriin "Kajo" (870). Tätä tunikaa on kyllä mukava tehdä kun ei tarvitse erikseen neuloa hihoja (inhoan niiden kiinnittämistä, siinä menee aina jokin pieleen..). Eli tunika kootaan vain kahdesta kappaleesta. Ja sileää neulosta on helppo ja nopea tehdä.

Kummastakin tunikasta jäi yli tuota puroa pari kerää (heh..). Päätin aikani kuluksi kokeilla vihdoin Baktus-huivin tekoa (ohje: googleta. :) ). Oli hauskat ja nopeat projektit nämäkin. Ja lämpimät! Päätynevät pukinkonttiin aikanaan (ei täällä blogissa kumminkaan kukaan sukulainen käy..).

Arvontaa jos jonkinlaista..

Menossa näyttäisi olevan useampikin hauska arvonta. Klikkaile kuvia osallistuaksesi!

22.10.2012 asti Romulyylin ihanat, iloiset arpajaiset:

27.10.2012 asti Kahvi Kanelin blogissa arvotaan kaksi erilaista pakettia:

31.10.2012 saakka voi tavoitella näitä kauniita sydämiä Heirin blogissa:

 1.11.2012 saakka on Hääräämössä kiva pussiarvonta:

Eikun osallistumaan! 

Ehkä se meikäläisenkin arvonta pian tulloo. Jospa vaikka kymmenennen lukijan kohdalla? ;)

Penteleen pelargoniat ja muita syysvalmisteluja

Niin juu kun mulla on se blogikin, ehkä sinne voisi jotain kirjoittaa. Jotenkin aina silloin löytyy aikaa kun olen sairaslomalla..näin on taas päässyt käymään. Tiedättehän sen, kun kaikki tavarat aina hajoavat just viikko sen jälkeen kun takuuaika on mennyt umpeen? Musta tuntuu että näin on taas käynyt ja sopimuksen on tältä erää sanonut irti meikäläisen kolmekymppinen selkä. 

Ihan kun ei olis jo tarpeeksi kaikkea..

Eilen olin ihan normaalisti lähdössä töihin ja kävelin kohti bussipysäkkiä. Vaihdoin asiakirjasalkun kädestä toiseen ja *naks* en pystynyt enää kävelemään. Hetken ajattelin jatkaa matkaa (koska oli oikeasti aika tärkeä asiakastapaaminen) mutta kun kyyneleet alkoi valua tuskasta niin totesin että parempi kääntyä takas. Pelästyin tietty kun ei ole koskaan vastaavaa sattunut. Soittelin terveyskeskukseen ja ensiapupuhelimiin, huonolla menestyksellä. "Ota Buranaa". No vittu otin jo! Voisitteko sanoa että mistä tämä johtuu, pitääkö tulla sinne, kuolenko mä?!!

No joo. Nyt on parempi jo, vaikken olekaan nukkunut yhtään ja vääntäydyin sängystä ylös jo 5.30 ottamaan lisää lääkettä. Jää kuitenkin työpäivä tekemättä..harmi sinänsä, kun olis aika paljon duunia. Mut aina ei pysty.

Niin, munhan piti kirjoittaa pelargonioista. Varaan mahdollisuuden taivuttaa pelargoniat väärin niin monessa kohtaa tätä kirjoitusta kuin tarvis.

Ostin siis keväällä Bauhausista pelargonioita. Ne on koko kesän näyttäneet siltä että kuolevat minä hetkenä hyvänsä. Nyt kun ostin syksyksi kanervia suunnitelmanani nakata pelargoniat mäkeen, niin ne eivät olleetkaan yhtäkkiä enää kamalan näköisiä! Oikeesti, jostain syystä pelargoniat on ihan villiintyneet vaikka olen jopa laiminlyönyt hoitoa kun ajattelin ettei niistä enää mihinkään ole. Roskalaatikon sijaan oli pakko uudelleensijoittaa pelargoniat omiin ruukkuihinsa ja nostaa sisemmälle parvekkeelle.

Afrikanbasilika sai lähteä kompostoitumaan ja kahvipurkki vaihtu myös pelargoniaruukuksi.

Jotkut yrtit vielä sinnittelee. Kuvassa laventeli ja kaverinsa Jeesus-Basilika, joka on jo kolmesti noussut kuolleista. Mun mielestä nimenomaan tässä pelargoniassa on kunnon mummomeininki.

Kukkien rumuuskilpailun kolme parasta.

Ja pelargonioiden tilalle ostin siis kanervaa ja mitä-toi-toinen-nyt-olikaan. Kävin Hakaniemen maalaismarkkinoilla edellissunnuntaina vähän tutkailemassa tarjontaa. Hollantilainen oli pakolla mukana ja muakin ahdisti se ihmispaljous. Eikä ollut kukkamyyjiä kuin kaksi! Toisen kanervat maksoivat 7,90€/kpl ja toisen 2€/kpl. Arvatkaa kummalta ostin?

Kanerva, calluna, kanerva..

Francis hoiti uusia tulokkaita syömällä kanervankukkia.

Onneksi tuli nämä toimenpiteet suoritettua jo viikko sitten kun nyt ei näköjään edes pystyisi. Laitoin ulkoparvekkeen niin että saa mun puolesta tulla vaikka lunta. Vielä naputtelin vuokranantajien (ja naapurien..) iloksi seinään vähän teematavaraa.

Löysin aikoinaan kirpparilta etsimäni ruorinmuotoisen ilmapuntarin, josta vanhassa blogissa kerroinkin. Kuva nyt täällä. Tuo kyseinen puntari kuitenkin lensi viime syksynä eräänä myrsky-yönä hyllyltä alas ja meni säpäleiksi. Ketutti. Nyt löysin Huuto.netistä uuden komistuksen, kympillä. :)

Tällaista tänne. Käsitöitäkin on tullut piperrettyä ja mummilla on uusi villapaita. 

Niistä lisää myöhemmin!